Oletko sinnittelijä?

Hirveä flunssa ja päänsärky, mutta enhän mitenkään voi olla pois töistä -siis sinnittelen.

Polvi on särkenyt jo viisi viikkoa, joudun kävelemään klenkaten, mutta yritän pärjätä -siis sinnittelen.

Vanhempainillassa kysytään vapaaehtoista. Kukaan ei viittaa. Itse en mitenkään ehtisi, mutta pakko kai se homma on  hoitaa -siis sinnittelen.

Parisuhde tuntuu olevan aivan karikolla, mutta muutos uuteen pelottaa -siis sinnittelen.

Pomo lykkää koko ajan uutta projektia, vaikka vanhatkin ovat kesken. En osaa sanoa ei -siis sinnittelen.

 

Itse olen aikoinani ollut sinnittelijä. Välilevyn pullistumassa en muistaakseni pitäny paria päivää enempää sairaslomaa, jos sitäkään. Pitkin päivää oli mentävä makuulle, koska istuminen ja seisominen oli niin kivuliasta. Tämä tarkoitti sitä, että maksasin leikkipuiston penkillä, kerhon lattialla yms. ja yritin vahtia hoitolapsia. Samaten ”pääkainalossa” on tullut järjestettyä lapsille naamiaisia, teemapäiviä, retkiä… kaikkine itsetehtyine herkkuineen tietysti. Tenniskyynärpää oireiden kanssa oli pakko haravoida, etteivät naapurit ihmettele lehtivuoria pihalla. Molemmat lapset ovat olleet huonoja nukkujia ja herättelivät vielä suht isoinakin. Yhteensä valvoin tai heräilin noin 13 vuotta putkeen. Fiksu veto olisi ollut pyytää apua, että olisi sannut muutaman perättäisen kokonaisen yön nukkua, mutta EI, VAAN SINNITTELIN. Näin jälkeenpäin koko touhu kuulostaa ihan hölmöläisen hommalta.

Ajatelkaa, jos ystävänne tulisi töihin kipeänä tai olisi klenkannut jo viikko tolkulla. Tai huomaatte, että hän riutuu ja voi huonosti parisuhteen tai liiallisen työmäärän takia. Tottakai kokisitte myötätuntoa häntä kohtaan ja kehottaisitte menemään lääkäriin tai koittaisitte neuvoa työ- tai parisuhdeasioissa tai ohjaamaan ammattiauttajalle. MUTTA MIHIN KATOAA EMPAATTISUUS, MYÖTÄTUNTO JA RAKKAUS, KUN ON KYSE OMASTA ITSESTÄ?

Sinnittelijä näyttää ulospäin vahvalta, reippaalta, osaavalta ja aktiiviselta. Hän saa myös kiitosta ja kehuja aktiivisuudestaan ja jaksamisestaan. Hetkellisesti kiitokset ja kehut voivat kantaa eteenpäin, mutta ei kissakaan kiitoksella elä, kuten sanotaan. Nyt energiahoitajana olen saanut huomata miten paljon on ihmisiä, jotka sinnittelevät ja sinnittelevät. Valitettavasti se kostautuu jossain vaiheessa. Ensin tulee ehkä pieniä varoitusmerkkejä, kuten pieniä flunssia, vatskipuja, päänsärkyä, huonosti nukuttuja öitä. Pikkuhiljaa ”panokset kovenevat”. Ilmaantuu rytmihäiriöitä, selittämättömiä kipuja, pahoja migreeni kohtauksia, verenpainetta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, paniikkikohtauksia jne.

Sinnittelijä suurin kompastuskivi on se, että sinnitellessään, hän aina tekee toimintoja jonkinmoisen negatiivisen tunteen vallassa, hieman hampaat irvessä ja näiden negatiivisten tunteiden keräännyttyä kehoon, saavat ne aikaan mitä moninaisempia ongelmia. Monesti sinnittelijöillä energiahoidossa ensimmäisillä kerroilla energiaa menee liki ainoastaan tunnepuolen asioiden sekä hermoston tasoittamiseen. Vaikka fyysiseen ongelmakohtaan ei menisi ollenkaan energiaa, fyysiset oireet kuitenkin yleensä helpottavat, koska tunnepuolen jumi on se isompi ongelma.

Kohdellaan siis itseämme, kuten parasta ystäväämme. Kaikkeen ei tarvitse suostua, kaikkea ei tarvitse tehdä ja sinä tiedät itse minkä verran jaksat.

 

 

Ole itsellesi empaattinen, ystävällinen ja myötätuntoinen <3