Gluteenittomat, maidottomat ( munattomat) joulupiparit

Tätä reseptiä kysellään joka vuosi 🙂 Tässä se nyt taas tulee. Herkullisia hetkiä!

 

1,5 dl siirappia

2 dl ruokosokeria tai intiaanisokeria                                                                   

250 g maidotonta margariinia

4 tl kanelia

4 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa

 

 

(2 tl kardemummaa)

(1 tl maustepippuria)

(2 munaa)

2 tl soodaa

reilut 9 dl erilaisia gluteenittomia jauhoja, kuten kaura, riisi, maissi…

 

 

 

Kiehauta siirappi, sokeri, margariini ja mausteet ja anna jäähtyä.

Lisää joukkoon munat (voit jättää ne pois, jos jollakin syöjistä on kananmuna-allergia. Piparit ovat hieman helpommin rikkoutuvia, mutta yhtä hyviä 🙂 ) Lisää myös jauhot, joihin sooda on sekoitettu. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ota taikinasta osa kerrallaan ja kauli jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi. Tee muotilla erilaisia pipareita.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 7-9 minuuttia piparien paksuudesta riippuen

Nauti glögin ja hyvien ystävien kera 🙂

glut piparit

Miksi toinen toipuu ja toinen ei?

Jos jollakulla olisi tähän yksiselitteinen vastaus, olisi hänellä taatusti Nobelin palkinto. Sairaudesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta toipuminen on kovin monisäikeinen tapahtuma. Seuraavat pohdinnat ovat omiani, eikä niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että mietit omalta osaltasi miksi olet toipunut jostakin tai mikä saattaa olla syynä, että jokin vaiva ei tunnu poistuvan ja ongelma on jäänyt pysyväksi, mihin suuntaan elämäsi muuttui sairauduttuasi tai vammauduttuasi?

Yhtenä suurimmista tekijöistä toipimisen polulla pidän positiivisen asenteen omaamista. Energia virtaa ihan erilailla mielessä ja ihan kudostasolla asti, kun olet sillä mielellä, että tästä toivutaan. Vaikka täydellistä toipumista ei olisi luvassakaan, kannattaa keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka topumisessa menevät eteenpäin, iloita niistä ja olla kiitollinen jokaisesta. Jos heti alkuun on sitä mieltä ettei tästä tule mitään, ihan turha yrittää, miettien lisäksi mitkä kaikki asiat ovat huonosti ja mitä kaikkea oon menettänyt, saa se melkoisen pysähdyksen aikaan. Tilannetta voisi verrata johonkin tehtävään, joka pitää suorittaa. Itsekukin voi miettiä miten tehtävä tulee sujumaan, jos ympärillä olijat kannustavat ja tsempaaavat tai toisaalta silloin, jos kaikki huutelevat ikävyyksiä, toteavat ettei tekemisestäsi tule mitään ja sinun on ihan turha yrittääkään.

On asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten saamamme geenit. Sairauden siemen saattaa olla meissä jo syntymästä saakka. Silloin suureen rooliin astuvat elintavat. Mitä terveellisemmin elää, sitä kauemmas saattaa sairastumistaan lykätä. Ryhtiliikkeen voi tehdä myös jo sairastuttuaaan, kuten itse tein selkärankareuman iskiessä. Tukeakseni immuniteettiani, vaihdoin ruokavaliota, otin säännölliseen käyttöön ravintolisät ja nyt olen kohta yhdeksän vuoden ajan porskutellut reuman suhteen oireettomana. Keho on kyllä fiksu ja osaa korjata itseään, kunhan sillä on riittävästi oikeanlaisia rakennuspalikoita. Akustikusneurinooma -leikkauksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan tukea vointiani ruualla ja ravintolisillä. Tästä linkistä voit lukea toipilasajan ravinnosta ja mitkä olivat leikkauksen jälkeen itselleni tärkeimmät ravintolisät ja miksi. 

Ruokavalio ei yksissään riitä, vaan lisäksi muut hyvinvoinninperuspilarit eli lepo ja liikunta tulisi olla balanssissa. Toipuva keho tarvitsee runsaasti lepoa ja ”akkujen lataamista”. On erilaisia mahdollisuuksia levätä: Meditaatio, musiikiin kuuntelu, energiahoito, äänimaljarentoutus ja muut rentoutusmenetelmät tai ihan vain huilailu mukavassa asennossa mahdollisimman vähin ajatuksin. Kuntoutumisessa myös liike on tärkeää silloin, kun vointi jo sen sallii. Tällöin kudoksissa vaihtuu nesteet, tulehdustekijät pääsevät paremmin pois kehosta, lihakset ja nivelet saavat liikeratansa mahdollisimman hyvin takaisin.

Entä sitten, kun mielestään on positiivisella asenteella, elintavatkin ovat terveelliset ja silti toipuminen ei edisty. Voisiko syy olla siinä, että olet laiminlyönyt kuitenkin jollain tapaa itseäsi? Touhuat ja hössötät vaikka polvea särkee eikä tekeminen nappaa yhtään. Teet kaiken mitä muut odottavat, toivovat ja pyytävät sinun tekevän. Itsestähuolehtiminen jää takaa-alalle tai se on pakonomaista, suorittamisen tapaista, josta puuttuu rentous ja nautinto. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että tärkein henkilö olet SINÄ. Sinun tulisi tykätä itsestäsi niin paljon, että haluat itsellesi vain hyvää ja kohtelet itseäsi myös hyvin. Kun panostat itseesi ja toipumiseesi, on sinusta enemmän tukea ja apua myös muille.

 

Joskus sairaudesta tai onnettomuudesta jää pysyviä jälkiä. Silloin täytyy rakentaa itselleen uutta minuutta. Kuka olen nyt? Miten voisin elää mahdollisimman hyvää elämää uuden tilanteen kanssa, jotta en katkeroidu? Kysymys, joka mielestäni on myös hyvä esittää itselleen on: Miksi minulle jäi jäljelle tämä vamma tai sairaus? Tarkoituksena ei ole surkutella asiaa, vaan pohtia olisiko se kuitenkin jokin uusi mahdollisuus. Onko tarkoitus, että vaihdan työtä, harrastusta tai ajatusmaailmaa? Olisiko minulla annettavaa vertaistukihenkilönä muille vastaavassa tilanteessa oleville? Kirjottaisinko blogia kokemuksistani? Perustaisinko ryhmän, jossa sairaudesta voi keskustella saaden tukea ja apua? Tulisiko minusta liikunta-, näkö tai kuulorajoitteisten viestinviejä, joka edistäisi vammaisten palveluja? Kirjottaisinko positiivisia ja kannustavia runoja? Olenko se, joka vammasta huolimatta tai juuri sen vuoksi saa kanssaihmiset hyvälle tuulelle positiivisella elämänasenteellaan?

Jos toipuminen on yksin työlästä, voi aina turvautua ystävään, perheeseen tai ammattiapuun. Itse haluan osaltani energiahoidolla auttaa toipuvia saamaan lisää elinvoimaa ja energiaa, jotta itseparanemismekaniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa. Olen vakuuttunut, että energiahoidolla on ollut iso rooli myös omassa toipumisessani. Vaikka ongelma olisi pysyväkin, voi energiahoito auttaa asian käsittelyssä ja siihen sopeutumisessa.

 

Hammasta purren

Jostain syystä tällä hetkellä liki jokaisella asiakkaallani on enemmän tai vähemmän ongelmia hampaiden liiallisen puremisen kanssa. En tiedä onko osasyynä pimeys tai lähestyvä joulustressi, mutta eteenpäin pusketaan hammasta purren mentaliteetillä. Osittain se on kyllä meillä suomalaisilla varmasti ihan geeneissäkin; sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven.

Työt, arjen askareet tai vaikkapa harrastukset saatetaan vetää osin väkisin, livästi uupuneena ja valmiiksi hieman ärsyyntyneenä vaikka toiminta ei olisi vielä alkanutkaan. Tämä hammasta purren fiilis saa energiakierron jumittumaan erityisesti purulihasten kohdalla. Niiden lisäksi myös kaulan ja niska-hartian lihakset jumittuvat ja tästä voi olla seurauksena nikamalukkoja, pään ja niskan särkyä, migreeniä, tinnitusta, näön heikkenemistä, nielemisvaikeuksia…Eikä ongelma valitettavasti jää vain siihen. Purenta saattaa vääristyä, paikat irtoilevat, hampaat kuluvat ja saattavat lohjeta. Yksi hyvä apu on yölliset hammaskiskot, joskin ne hoitavat vain oireita eivätkä alkuperäistä ongelmaa.

Mikä avuksi…

Stressin sietokyky ja toiminnoissa jaksaminen voivat olla alentuneet B-vitamiinin puutteesta. Puutokseen voi olla monia syitä: Ravintoköyhä ruoka, vehnäallergia, pitkään jatkunut stressi… Useimmilla B-vitamiinilisän käyttöönotto helpottaa liiallista hampaiden puremista tai narskuttelua. B-vitamiini on vesiliukoinen, jonka vuoksi sitä tarvitaan päivittäin.

Kannattaa miettiä mitkä toiminnot ovat niitä jotka tulee tehtyä hampaita kiristellen. Pystyisikö niistä osan jättämään pois? Pitäisikö harjoitella sanomaan ei? Tuleeko kulutettua turhaan energiaa sellaisten epäkohtien harmitteluun joille itse ei voi mitään?

Kukaan ei jaksa, jos ei lepää ja rentoudu riittävästi. Parhaiten akkuja lataavat ja purulihaksia rentouttavat tilanteet, joissa ei itse aktiivisesti tee yhtään mitään esim. meditointi, energiahoidot, erilaiset hemmotteluhoidot ja hieronta. Hermoja lepuuttavat myös mielekkäät tekemiset, kuten lukeminen, jooga, kutominen, askartelu, maalaaminen, luonnossa liikkuminen…kunhan niitä ei tehdä hampaat irvessä 😉

Jos pinna meinaa kiristyä tai tuntuu, että purukalusto on koko ajan kovilla, niin muistathan, että marraskuun 2018 ajan kaukohoidot ovat tarjouksessa:

2 x peruskaukohoito 30€ (norm 40€)

2 x peruskaukohoito + extra 40€ (norm 50€)

Täältä voi lukea kaukohoidosta tarkemmin

Anna energioiden virrata!

 

Laitoin itseni likoon!

Otsikko on kylpytynnyreitä valmistavan Kiramin slougani. Sanonta ei sinäänsä ole uusi, mutta se on nerokkaasti yhdistetty paljuun ja itsensä laittamiseen veteen.

Sanonta kertoo uskalluksesta hypätä uuteen, omien rajojen kokeilusta, rohkeudesta tarttua toimeen ja myös oman panoksensa jakamisesta muiden hyväksi, vaikka lopputuloksen onnistumisesta ei aina aluksi takeita olisikaan. Olen saanut kuulla Kiramin perustamisesta ja nyt myöhemmin seurata sivusta yrityksen vaiheita. Sanonnan syvempi, merkityksellinen puoli ei voisi paremmin sopia myös koko yritykseen. Sillä on todella rohkeutta laittaa itsensä likoon ja uskallusta hypätä uusiin vesiin.

Kullakin meistä on tilanteita, joissa voi päättää laittaako itsensä likoon vai pysyykö vanhassa tutussa ja turvallisessa toimitatavassa. Vanhoissa kuvioissa ja toimintatavoissa on se vaara, että kehityksesi pysähtyy, jäät vaille monenlaisia onnistumisen kokemuksia eivätkä muut saa nähdä todellisia kykyjäsi. Elät ikäänkuin säästöliekillä. Itselle iso harppaus oli aikoinaan kokopäiväiseksi hyvinvointiyrittäjäksi ryhtyminen. Tämä ”hyppy” kannatti kuitenkin tehdä. On ollut aivan mielettömän hienoa toteuttaa itseään, tavata erilaisia ihmisiä ja oppia kaikenlaista uutta.

Laittamalla itsesi likoon, saat onnistumisen kokemuksia, rohkeutta ja itsetuntosi kasvaa. Vaikka toisinaan epäonnistuisit, voit silti hyvällä omatunnolla taputtaa itseäsi olalle, että rohkenit asiaa kokeilla. Uusien juttujen kokeilu tai oman panoksen laittaminen johonkin yhteiseen projektiin ei tarvitse olla mitään suurta ja rahaa vievää. Se voi olla itsensä ylittämistä ihan pienissäkin jutuissa, kuten pieneen kuntoiluhaasteeseen osallistuminen, viikottaisen kasvisruokapäivän pitäminen, naapureiden kutsuminen kylään, kirjasarjan lukeminen kokonaisuudessaan, villasukan kutominen…tai vaikka paljuun meneminen, jos sitä ei ole ennen kokeillut.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskalla laittaa itsesi likoon! Näet ja koet enemmän!