Siemennäkkileipä

Me ollaan ihan hurahdettu itsetehtyyn näkkileipään! Tää on vaan NIIIIN hyvää!

Kaikki ainekset tietysti mielellään LUOMUA.

150 g siemeniä (pellavan, auringonkukan, sesamin, kurpitsan…)

100 g maissijauhoja (tai riisi, tattari…)

noin 2rkl oliiviöljyä

2dl kiehuvaa vettä

kristallisuolaa

Sekoita siemenet ja jauhot. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina uunin pellille leivinpaperin päälle. (Taikina tarttuu helposti sormiin, joten sen kaulia leivinpaperien välissä). Taikinasta riittää koko pellilliseen. Ripottele päälle kristallisuolaa.

Paista 150 asteessa noin 35-40min tai kunnes näkkileipä on mukavan ruskeaa.

Niille joille on tärkeää ravintoarvot, niin esim. pelkillä kurpitsan siemenillä saa proteiinipitoisempaa ja vastaavasti, jos haluaa vähemmän hiilareita, niin kannattaa valita vaikka tattarijauhot, joissa 100g sisältää 60g hiilihydraattia.

HUOM! Siemenet ovat erittäin tärkeä osa ruokavaliota. Ne mm.hillitsevät tulehdusta, sisältävät kuituja, hyviä rasvoja, rautaa, sinkkiä magnesiumia, B-vitamiineja, E-vitamiinia, seleeniä…

näkkäri

Makoisia näkkärihetkiä 🙂

 

Huomisen murheet

Kaikki tietävät tunteen, kun jokin edessä oleva asia tai tapahtuma aiheuttaa pelkoa, hermoilua, murehtimista, stressiä, epätietoisuutta…. Kuinka paljon pystyt näillä ajatuksillasi vaikuttamaan positiivisesti siihen mitä tuleman pitää? Et yhtään. Valitettavasti ajatukset ovat myös energiaa ja negatiiviset ajatukset negatiivisempaa energiaa. Tämä kannattaa erityisesti muistaa hermoillessa ja stressatessa jonkun toisen ihmisen sairauden, voinnin tai tulevan toiminnan vuoksi. Ethän todellisuudessa halua hänelle minkäänlaista negatiivista lopputulosta. Miksi siis ajattelisit negatiivisia ajatuksia häneen liittyen? Toki järkevää on esim. edellisenä iltana miettiä seuraavan päivän raamit alustavasti valmiiksi: Mihin aikaan pitää herätä? Kuka vie lapset hoitoon? Menetkö autolla vai pyörällä töihin? Mutta muuten tulevaisuuden murehtiminen ja vatvominen on AIVAN TURHAA.

Itse olen ollut aikaisemmin etukäteismurehtija ja hermoilija. Jos on pitänyt esimerkiksi mennä uuteen paikkaan, aloin jo viikkoa ennen miettiä mitä, jos on ruuhkaa ja myöhästyn, mistä ovesta mahdetaan mennä sisään, löydänkö vapaan parkkipaikan…Vuosien mittaan olen harjoitellut pois tuosta väärästä ajatusmallista. Siitä oli erityisesti hyötyä, kun päästäni löytyi kasvain. Pystyin pitämään tulevaisuuden hermoilut minimissä.

Älä murehdi sitä mihin et voi vaikuttaa!

Päivän mittaan tapahtuu paljon asioita joihin itselläsi ei ole minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Miksi siis hermoilla niistä etukäteen? Ja niihin toimintoihin ja tapahtumiin joihin voit vaikuttaa, niin vaikutat tietysti haluamallasi tavalla. Ajatuksiisi voit myös vaikuttaa ja koita pitää ne mahdollisimman neutraaleina, mielummin positiivisina kun tulevaisuutta ajatellet. Einstein oli kyllä sitä mieltä ettei tulevaisutta tarvitse ajatella ollenkaan:

”En koskaan ajattele tulevaisuutta. Se tulee kyllin pian”

– Albert Einstein

 

NeoLifen Acidophilus plus maitohappobakteerivalmiste

Suolistossa elää miljardeja bakteereja. Kukin bakteerikanta viihtyy omilla alueillaan, neutraalissa, happamassa tai emäksisessä olosuhteissa. Suolistossa on sekä haitallisia bakteereja että hyviä bakteereja. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70% kaikesta vastustuskyvystä sijaitsee suolistossa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että suolistolla on myös tärkeä rooli mielenterveyden tukemisessa. Lue lisää…

Haittabakteerit aiheuttavat erilaisia sairauksia. On todettu, että mm. allergisilla, atoopikoilla, autisteilla, ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla ja reumaatikoilla suoliston mikrobikanta poikkeaa normaalista. 

Hyvien suolistobakteerien päätehtävät ovat ravintoaineiden käsittely, kuljetus ja imeyttäminen. Toiminnallisesti tärkeimpiä bakteereja ovat MAITOHAPPOBAKTEERIT. Maitohappobakteerit neutraloivat myrkkyjä ja saattavat vähentää suolistosyövän riskiä. Ne hillitsevät haitallisten mikrobien aiheuttamia bakteeritulehduksia, kuten ripulia, virtsa- ja korvatulehduksia. Maitohappobakteerit tuottavat biotiinia (erästä B-vitamiinia), joka on erityisen tarpeellinen ihon hyvinvoinnille. Maitohappobakteerit osallistuvat K1 vitamiinin tuotantoon, jota tarvitaan veren hyytymiseen. Ne osallistuvat myös K2 vitamiinin tuotantoon, joka on taas välttämätöntä luuston luutumiselle.

Maitohapoista saattaa olla apua seuraavissa ongelmissa:

Pahoinvointi

Ripuli

Ummetus

Ilmavaivat

Korvatulehdus

Virtsatulehdus

Hiivatulehdus

Ientulehdus

Aftat

Ihotulehdus

Antibiootit ovat hyödyllisiä vakavissa bakteerisairauksissa, mutta ne tuhoavat myös hyvät bakteerit. Tällöin on välttämätöntä syödä laadukas maitohappokuuri. Lisää antibiottien vaikutuksesta suolistoon.

dsc_0337

Neolifen Acidophilus plus maitohappobakteereissa on patentoitu Gel-Gard -kapseli, joka kestää vatsahapot, jotta tuote sulaa vasta pikkuhiljaa suolistossa. Tuote sisältää viittä eri kantaa, kutakin miljardi per kapseli. Yhdessä kapselissa on saman verran maitohappobakteereja kuin kymmenessä acidophilus jogurtissa.

Purkissa on 60kapselia, hinta 41,20€

TILAUKSET: VERKKOKAUPASTA tai 0442799097

P.S. Mikäli suolisto on todella huonossa kunnossa, aloita bakteerien korjaaminen maltillisesti: 1 kuorilo joka toinen ilta. Lisää annostusta vähitellen jokapäiväiseksi.

”Kuvausterapiaa”

Ette ole voineet välttyä mun erilaisilta valokuvilta 😉 Jo kotisivujen suunnittelun aikoihin päätin, että kuvaisin itse kuvat niin pitkälti kuin suinkin. Muutamaa kuvaa lukuun ottamatta kaikki ovatkin omiani. Akustikusneurinoomaleikkauksen jälkeen valokuvaus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja talven jälkeen se suorastaan lähti käsistä.

Valokuvaus on mielestäni suunnattoman terapeuttista ja kehittää läsnäoloa uusiin sfääreihin. Parasta on kulkea yksin ja pysähdellä ihan niin usein kuin haluaa. Normaalisti reilun viiden minuutin kävelymatkaan saan kuvausmatkallani kulutettua helposti tunnin. Kanssakulkija tuskin jaksaa samaa etanan vauhtia varsinkin, jos hänellä ei ole kameraa…

Omissa ”kuvausterapiaretkissä” ei ole niinkään tärkeää se miltä kuvat loppujen lopuksi näyttävät.

Onhan tietysti hienoa, jos kotiin tullessa huomaa jonkin kuvan erityisesti onnistuneen, mutta tärkeintä on kaikki muu. Keskittyessä esim. perhosen tai linnun kuvaamiseen, ei aikaa jää millekään muulle ajatukselle. Silloin viimeistään unohtuvat eilisen murheet ja huomisen epävarmuus. On pakko vain pitää huomio siinä mitä meinaa kuvata, varsinkin, jos kohde pysyy paikoillaan vain sekunnin tai pari kerrallaan.

Kuvausreissuilla saan myös enemmän irti luonnosta ja maisemasta. Huomaan erilaisia yksityiskohtia, värejä, mistä valo tulee jne. Mielestäni osaan olla kuitenkin suorittamatta enkä epätoivon lailla vain etsi seuraavaa kuvauskohdetta. Nautin tuulen suhinasta puissa, lintujen laulusta, auringon paisteesta ja kiireettömästä fiiliksestä.

Nykyään kännyköissä on niin hyvät kamerat, ettei kameraa tarvitse erikseen hankkia. Kuka tahansa pääsee siis alkuun. Suosittelen ”kuvausterapiaa” kaikille, jotka haluavat kehittää läsnäolon taitoa, keskittymiskykyä tai haluavat irtaantua hetkeksi arjen kiireistä.

Tasan vuosi akustikusneurinoomaleikkauksesta

Tasan vuosi sitten olin Akustikusneurinoomaleikkauksessa ja se meni onneksi niin hyvin kuin vain olosuhteisiin nähden voi mennä. Olen todella kiitollinen eri alojen lääkäreille, jotka yhteisvoimin suorittivat leikkauksen. Akustikusneurinooma on kuulohermon kasvain, joka kuuluu hyvänlaatuisiin aivokasvaimiin. Syystä tai toisesta mulla se pääsi kasvamaan huomaamatta niin isoksi, että kiireellinen leikkaus oli ainut vaihtoehto. Oireet tulivat muutamassa viikossa ja ensin luulin huimausta ja takaraivosärkyä niskaperäisiksi ongelmiksi. Hetken päästä kuvaan tulivat mukaan kasvojen puutuminen sekä oikean käden kömpelyys ja voimatomuus. Siinä kohtaa viimeistään tajusin, ettei kyse taida ihan olla jumissa olevista niskalihaksista.

Kasvaimesta kuuleminen oli shokki, tottakai. Sain kuitenkin samana päivänä koottua taistelija-asenteen päälle, joka oli vielä valjastettu positiivisella asenteella. Kesällä ja syksyllä leikkauksen jälkeinen toipuminen oli huippunopeaa. Osasyynä oli varmaankin juuri yltiöpositiivisuus. Riemuitsin suunnattomasti jokaisesta toipumiseen liittyvästä kehittymisestä ja saavutuksistani. Ihan parasta oli leikkauksen jälkeen herätä ja tajuta, että jalat ja kädet liikkuvat. Oikea puoli hieman kömpelömmin, mutta liikkui kuitenkin. Seuraavia riemuvoittoja olivat mm. kaksoiskuvien väheneminen, itsenäinen suihkussa käynti, rollaattorista eroon pääsy, kasvohermohalvausoireiden lieventyminen, 500m matkan kävely….viiden kilometrin matkan kävely….Pikkuhiljaa tilanne tasottui ja nyt isoja harppauksia ei ole talven jälkeen tullut. Paitsi yksi saavutus kyllä: Olen haltioissani pystyessäni pyöräilemään! Se, kun ei ollut varmaa tasapaino-ongelmien vuoksi.

Tällä hetkellä eniten päivittäistä toimintaani haittaa oikean käden väsyminen ja kipeytyminen. Olen luonteeltani melkoinen häärääjä ja ongelmia tuottaa se, etten pystykään entiseen toimintatahtiini. Hirmuisen vaikeaa olla hissukseen! Ja, kun en osaa olla hosumatta, käsi alkaa särkeä. Tekisi niin mieli kaivella puutarhassa, askarrella yms. Välillä ruuanlaitto, pyykkäys ja pienet muut kotihommat saattavat olla liikaa. Pitää vaan opetella ja opetella uutta hitaampaa elämää.

 

Käden puutteellisen toimintakyvyn lisäksi jonkin verran ongelmia aiheuttaa tietysti toisen korvan kuurous. Monesti joudun pyytämään toisia toistamaan asian tai joku juttu menee vain osaltani ohitse, kun en ole siitä kuullut puhuttavan. Meluisat ja hälinäiset paikat ovat melko raskaita, kun äänet puuroutuvat yleiseksi ”älämölöksi”. Suuntakuulon puuttuessa en myöskään tiedä mistä ajoneuvo tulee, kuka puhuu jne. Olen koittanut kuitenkin mennä rohkeasti tilanteisiin, joissa tiedän kuulon kanssa olevan haastavaa, mutta joista saan muuten paljon irti tai tiedän olevan hauskaa.

Aivoväsymystä on huomattavan paljon vähemmän kuin esimerkiksi syksyllä ja talvella, mutta vieläkin sitä on jonkun verran. Puhun usein ”koomasta”, koska se ei tunnu tavalliselta väsymykseltä. Poikkeavan verrattuna tavalliseen väsymykseen siitä tekee se, että ”koomaväsymys” alkaa kuin valokatkasijasta painaen. Ensin ei tule siis oloa, että hiukan taitaa väsyttää tai voimat pikkuhiljaa uupuvat, vaan yhdessä hetkessä tajuaa, että on aivan poikki. Väsymyksen voimakkuus aiheuttaa olon, että on päästävä pian lepäämään tai nukkumaan tai muuten aivot suorastaan vaurioituvat. ”Koomatilat” ovat onneksi melko harvinaisia nykyään ja tulevat oikeastaan enää, jos häärään liikaa, yöuneni jäävät lyhyiksi tai joudun valvomaan yli klo 22.00. Nyt olen oppinut huomioimaan, että takaraivolleni tulee pieni jomotus, ennen ”koomatilaa”, joten osaan hiukan sentään ennakoida millon kannattaa suunnata sänkyä kohden.

Pääosin olen suunnattoman iloinen ja onnellinen tilanteeseeni. Välillä muistelen kaikkia toipumiseni riemuvoittoja ja se saa hyvälle mielelle. Toisinaan kyllä määrätyissä tilanteissa rajoitteet harmittavat. Koitan silloinkin kovin hokea, että tilanne voisi olla vielä paljon huonompi tai verrattuna moneen muuhun, mullahan on asiat vallan loistavasti, mutta ihan aina sekään ei auta. Ehkä ihan inhimillistä välillä surra toimintojen, tilanteiden tai asioiden menetyksiä, kunhan niihin ei takerru liikaa.

Tulevaisuus on tällä hetkellä auki. Hieromaan, kun en pysty, pitää keksiä jotain tilalle. En siis ihan vieläkään tiedä mikä musta tulee isona 😉 Käden toimintakyvyn palautumista ei osaa kukaan ennustaa, mutta oletettavasti se vielä tästä paranee. Kesän ja syksyn aikana on lääkärikäyntejä, arviointia ja ehkä lisää kuntoutustakin. Ei auta kuin malttaa odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lopuksi kaikille vielä pieni vinkki <3 Elä päivä kerrallaan, älä takerru eilisen murheisiin äläkä liikaa pohdi tulevaa. Koita nauttia joka hetkestä niin hyvin kuin pystyt <3