Kuulumisia ennen leikkausta

Olen saanut useampia viestejä, joissa on kyselty vointiani ja kuulumisiani. Kiitos välittämisestä, kannustavista sanoista ja virtuaalihaleista <3

Voin olosuhteisiin nähden hyvin. Olen pystynyt pitämään positiivista fiilistä yllä. Tällä hetkellä nautin kaikista normaaleista toimista joita pystyn vielä tekemään kuten pyöräily, autolla ajo, luonnossa liikkuminen ja omatoiminen suihkussa käynti. Harmillisesti tässä kahdessa vuodessa on jo hiukan päässyt unohtumaan kuinka hohdokasta on esimerkisi autolla ajo ja itsenäinen liikkuminen paikasta toiseen. Nostan hattua niille, jotka osaavat arvostaa jokaikistä toimintaansa päivän mittaan.

Toki tuleva leikkaus käy mielessä aika ajoin, mutta se ei  hallitse koko ajan ajatusmaailmaa. Lääkärin ja hoitajan kanssa pääsin keskustelemaan asioista jotka mietityttivät. Liki kaikki muut murheen aiheet ovat sellaisia joihin en pysty nyt vaikuttamaan, eikä kukaan muukaan, joten ne kannattaa ”tiputella” pois päästä ja keskittyä johonkin muuhun mukavampaan. Ajatusten kiertäessä leikkausasioiden ympärillä koitan hokea päässäni: Onko tästä etukäteisspekuloinnista jotain apua? Hyödyttääkö pohtia miten kuntoutun ja millä vauhdilla?

Toisinaan on tietysti päiviä, jolloin väsyttää eikä mikään huvittaisi, mutta sellaisia päiviähän voi olla muutenkin, vaikka ei aivokasvainleikkaukseen olisi menossa. Silloin teen jotain mukavaa ja mieltäpiristävää, kuten valokuvaan, teen hyvää ruokaa, käyn metsäkävelyllä…ehdoton suosikkini on napit korviin (tai mun tapauksessa nappi korvaan 😉 ) ja reipasta, iloista musiikkia tuutin täydeltä.

Olen saanut myös kommentteja: ”Miten sun pää kestää?”, ”En mä vaan pystyis olemaan noin positiivinen”, ”Sulla on helppoa, kun olet aina noin positiivinen”. Ensinnäkin älkää aliarvioiko itseänne! Jos joku muu pystyy johonkin, niin tekin pystytte. Joku toinen saattaa onnistua nopeammin ja helpommin, mutta olkaa kärsivällisiä itsenne suhteen. Luottakaa itseenne, katsokaa sitä polkua ja päämäärää, jota itse olette kulkemassa, älkääkä turhaan verratko sitä kanssamatkustajien polkujen sujuvuuteen. Olkaa itsellenne armollisia, jos välillä matka takkuaa. Se takkuaa toisinaan taatusti muillakin. Enkä mäkään syntymästäni asti ole ollut positiivinen, ehkä aika kaukana siitä 😉 Viimeisten 5-6 vuoden aikana olen aktiivisesti treenannut kiitollista, positiivista ja hyväksyvämpää asennetta päivittäin. Nyt harjoittelun hyöty todella konkretisoituu; voisin muuten uida tällä hetkellä aika syvissä vesissä. Koskaa ei ole liian myöhäistä aloittaa ajatusmaailmaa, jossa lasi on ennemmin puoliksi täynnä kuin tyhjä <3

Seuraava postaus taitaa tulla vasta leikkauksen jälkeen . Ihanaa syyskuuta kaikille!

Mitä eroa on henkisyydellä ja hengellisyydellä?

Nämä kaksi käsitettä, henkisyys ja hengellisyys tuntuvat menevän välillä ihmisillä sekaisin. Toisten korvissa ne molemmat kuulostavat uskonnollisilta termeiltä, mutta henkisyys on laajempi käsite kuin yksittäinen uskonto ja siihen ei uskonto välttämättä liity mitenkään. Jokainen on jollain tapaa henkinen, mutta sen tasoissa voi olla suuriakin eroja. Henkisyyttä voi myös kehittää mikä onkin hienoa.

Henkisyyteen liittyy mm. suhde itseensä ja toisiin, yhteys luontoon ja maailmankaikkeuteen, mielen tasapaino, läsnäolo, onnellisuus… Suhde itseen ja muihin alkaa kehittyä, kun huomaa ettei onnellisuus ja rauha ole riippuvainen tavaroista tai muista ihmisistä, vaan ne ovat sisäänrakennettuina meissä. Omat tunteet, ajatukset ja teot ovatkin kontrolloitavissa ja oletkin itse elämäsi herra etkä ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden vietävissä. Mielen tasapaino puolestaan voisi koostua seuraavista osatekijöistä, joita voit myös harjaannuttaa:

Hengellisyys liittyy mielestäni enemmän uskonnollisuuteen ja siinä ollaan kiinnostuneita elämän perimmäisistä arvoista, elämän tarkoituksesta ja oman olemassaolon merkityksestä. Usein siihen liittyy ajatus yhdestä tai useammasta jumalasta ja se saattaa sisältää erilaisia pyhiä kirjoja, rituaaleja ja rukouksia. Hengellisyys voi olla osa henkisyyttä ja se voi auttaa kehittämään omia henkisiä kykyjä, mutta uskonnollisuus tai hengellisyys ei ole siis kuitenkaan mikään vaatimus henkisyytesi kehittämisen polulla.

Itse koitan edetä henkisellä polullani olemalla kiitollinen, keskittymällä hetkeen, olemalla mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen olotilaani, tekemällä mielekkäitä asioita, nauttimalla luonnosta, ajattelemalla positiivisesti, koitan olla reagoimatta muiden sanoihin ja tekoihin, yritän olla liiemmälti ”hötkyilemättä”, hiljennyn energiahoidon kera, pyrin olemaan ystävällinen ja arvostava muita ja itseäni kohtaan. Tavoitteena on  siis olla mahdollisimman aidosti sitä mitä sydämessäni olen ilman ”häiriötekijöitä” ja ulkoisia ärsykkeitä.

❤