Sairauslomaani jakettiin kahdella kuukaudella ja suurimpana syynä on aivoväsymys. En tiedä onko aivoväsymys mikään hyväksytty lääketieteen termi, mutta se on mielestäni hyvin kuvaava sana omalle väsymykselleni. Ystävieni joukossa on pari aivovamman saanutta ja tiedän myös heidän käyttävän tuota sanaa. Aivovammassa tosin suurimmalla osalla väsymys on vielä paljon paljon rajumpaa kuin itselläni.

Monen on helppoa ymmärtää, että fyysisen treenin tai muun ponnistuksen jälkeen on väsynyt; voi olla jopa psyykkisestikin väsynyt, jos oikein on urakoinut. Vaikeampaa on ehkä mieltää aivot väsyneiksi. Ehkä pientä osviittaa saat, jos olet ollut yo-kokeissa tai pääsykokeissa, pitkässä työpaikkahaastattelussa, tehnyt jonkun laajan suunnittelutyön, organisoinut isoja kokonaisuuksia, valvonut pitkän pätkän tai tehnyt paljon asioita, jotka ovat vaatineet runsaasti ajattelutyötä pienehkössä ajassa. Aivoväsymyksessä uupumus yhtä suurta (monella aivovammaisella vielä paljon suurempaakin), mutta tehtävä on ”taviksen” mittapuun mukaan melko mitätön. Siihen voi riittää ihmisestä ja vamman/sairauden tasosta riippuen yksi tai useampi seuraavankaltaisista arkisista tekemisistä: parin tunnin keskustelu ystävän kanssa, sanaristikoiden täyttäminen, päättelykykyä vaativan lautapelin pelaaminen, pieni kiire, tunnin luennon seuraaminen, muutaman s-postin kirjoittaminen, meluisassa tilassa oleskelu tai pidemmän matkan ajaminen autolla. Aivojen kapasiteetti sietää kuormitusta on siis huomattavasti madaltunut.

Itse en koe, että älykkyysosamääräni olisi aivokasvainleikkauksen jälkeen juurikaan tippunut. Lähimmät kanssakulkijat saattavat olla tietysti toista mieltä 😉 Mutta väsyneenä tiedon ”etsiminen” päästä on vaikempaa, keskittymiskyky herpaantuu helposti ja käyn ikäänkuin hitaammalla vaihteella. Väsymys ei välttämättä käy käsi kädessä nukkumisen kanssa: 11 tunnin yöunien jälkeen voin olla väsynyt ja toisena aamuna nukuttuani kahdeksan tuntia, olen suht virkeä. Väsymys aaltoilee enemmänkin tekemisten mukaan ja sairausloma on ollut kyllä paikoillaan, jotta pää on saanut rauhassa toipua. Onneksi en koe tauotta aivoväsymystä ja sen syvyyskin vaihtelee päivien mukaan. Parhaimpia ovat tietysti ne päivät, kun tuntee olonsa koko ajan virkeäksi 🙂

Elintavoillani voin onneksi auttaa pitämään itseään virkeämpänä. Syön terveellisesti täydentäen ruokaani vielä ravintolisillä, juon runsaasti vettä, nukun pitkät yöunet, liikun luonnossa ja teen itselleni mielekkäitä asioita. Luulen, että olisin vielä paljon väsyneempi ilman näitä toimia.

Edellisenkin leikkauksen jälkeen oli aivoväsymystä. Aluksi massiivisempaa, joka pikkuhiljaa hiipui yhä vähemmäksi. Nytkin uskon, että myös tämä väsymys helpottaa ajan kanssa. Sopivasti lepoa ja pientä aivojumppaa. Ihan entiseen vauhtiin en enää palaa enkä haluakaan. Itse en ehkä olisi tajunnut lopettaa ”päätöntä juoksemista” elämän oravanpyörässä, jos ei sairaus olisi sitä katkaissut. Samoin kuin hidastetussa elokuvassa, myös tosielämässä näkee ja kokee enemmän kuin  menemällä ”pikakelauksella”.