About Sini

This author has not yet filled in any details.
So far Sini has created 188 blog entries.

Perfektionismi

Vaikka olen koittanut päästä perfektionismista eroon, nostaa se välillä päätään mitä erilaisimmissa asioissa ja toiminnoissa. Pohdimme ystäväni kanssa hiljattain onko perfektionismissa lopulta mitään hyvää.

Perfektionismilla tarkoitetaan mahdollisimman hyvän lopputuloksen tavoittelua, täydellisyyttä, ja pahimmillaan henkilö asettaa rimat aivan epätodellisiin sfääreihin, eikä ole mihinkään tyytyväinen. Lähtökohtaisestihan täydellisyyden tavoittelu on periaatteessa mahdoton tehtävä. Aina löytyy joku joka olisi tehnyt saman asian nopeammin, rauhallisemmin, ekologisemmin, tarkemmin, vähemmillä virheillä…tai olosuhteet olisivat voineet olla lämpimämmät, tuulisemmat, kosteammat, avarammat, streriilimmät…oma olotila olisi voinut olla tyynempi, virkeämpi, leppoisampi, skarpimpi…

Täydellistä ihmistä ei valitettavasti ole, eikä näin ollen aivan täydellistä asian tai tehtävän suorittamistakaan. Miksi ihmeessä ihmiset sitten yrittävät piiskata itseään utopistisiin suorituksiin? Valitettavasti yhteiskunnassa kannustetaan olemaan tehokkaita ja yllytetään yhä parempiin suorituksiin palkitsemalla tehokkuus ja ahkeruus. Myös lähiympäristöllä on suuri merkitys perfektionismin muodostumisessa. Vanhemmilta voidaan periä vaativa asenne itseään kohtaan tai lapsena on saatettu kokea hyväksyntää vain suorittaessa jokin asian hyvin. Itsetunto rakentuu silloin sille miten paljon tekee ja kuinka hyvin. Toisten kehut saavutuksista voivat saada oman arvostuksen hetkeksi pois kanveesista, joten kokeakseen itsensä hyväksytyksi edes hetken täytyy pyrkiä loistosuorituksiin. Ihminen alkaa pelätä epäonnistumista ja virheitä yrittäen suoriutua yhä täydellisemmin. Joskus virheiden pelko on niin suuri ettei työtä tai toimintaa tule aloitetuksi ollenkaan. Liikaa epävarmoja tekijöitä matkalla, jotta lopputulos olisi täydellinen, joten turha aloittaakaan.

Mitä voimme tehdä?

Perfektionismista voi pyrkiä pikkuhiljaa eroon. Tärkeää on olla itselleen armollinen ja myötätuntoinen. Aluksi voi yrittää miettiä miksi toimii perfektionistin lailla ja saada sen kautta itselleen armollisuutta. Soimaamisen sijaan voi muistutella itseään mitä kaikkea tehtävään on sisältynyt: siihen on nähnyt vaivaa, aikaa, yritystä ja se on sellainen kuin niissä olosuhteissa, niillä taidoilla ja mahdollisuuksilla on saavutettu. Pienistäkin onnistumisista kannattaa aina olla iloinen ja kiitollinen. Ja vaikka aina ei saavutettaisi yhtään mitään eikä asiaa edes saanut aikaiseksi aloittaa, ei siitä kannata alkaa kritisoida itseään. Muistathan aina puhua itsellesi kuin parhaalle ystävällesi <3 Ystävällisesti, kannustaen, hyväksyen ja myötätuntoa osoittaen.

 

”Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa
Mua saa, mua täytyy valistaa, muutkin mokaa

Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa
Ja mä kämmien anna en masentaa, muutkin mokaa…”

(Pauli Hanhiniemi, Muutkin mokaa)

 

Täydellisyyteen pyrkiminen ei ole siis hyve, vaikka se siltä saattaa jonkun korvaan kuulostaa. Tietenkin voi pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen kunhan hyväksyy mahdolliset epätäydellisyydet ja virheet, iloitsee prosessista ja lopputuloksesta vaikka ne eivät olisikaan aivan sellaisia kuin aluksi oli suunnittelilla.

Oletko onnellinen?

Monille ehkä vaikea kysymys. Melko harvoin sitä tulee kavereiltakaan kysyttyä tai siitä keskusteltua. Tilastojen mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisinta väkeä. Somejulkaisujen perusteella voisi välillä kuvitella jotain muuta. Monesti foorumit täyttyvät negatiivisista asioista. Milloin vastaan tulee törppö autoilija, milloin osaamaton lääkäri, myyjä, opettaja…häirikkönaapuri ja siihen päälle vielä kaikki muut ikävät kokemukset, kuten rankkasade, rikkoutunut kahvikuppi, nyrjähtänyt sormi, revenneet sukkahousut, YT-neuvottelut, konkurssi, avioero….

Kukaan ei varmaan aivan tauotta ole onnellinen. Kaikille tulee joskus vastoinkäymisiä. Onkin eri asia miten niihin suhtautuu ja antaako niiden kaataa koko maailman. Hyväksynnällä on iso merkitys. Vastaan tulee niin monia asioita, joihin on mahdotonta vaikuttaa, joten ne kannattaisi ohittaa mahdollisimman nopeasti toteamalla: ”Se on, mitä se on” ja sen jälkeen miettiä miten tilanteesta jatkaa eteenpäin ja vielä mahdollisimman positiivisella fiiliksellä.

Toivoisin, että pohtisit MITKÄ ASIAT TEKEVÄT SINUT ONNELLISEKSI. Asiaa kannattaa miettiä oikein kunnolla, koska kaikkia ”onnellisuuskriteerejä” ei voi asettaa ulkoisiin kohteisiin, kuten raha, puoliso, lapset, koira, työ, oma koti, matkustelu…koska ne ovat kaikki asioita, jotka voit menettää. Panosta sellaisiin onnellisuuden kohteisiin, jotka ovat pysyvämpiä, kuten läsnäolo, tyyneys, kiitollisuus, avarakatseisuus, rauha, luottamus…

Voit tehdä myös onnellisuuskartan, johon laitat sekä asiat jotka nyt tekevät sinut onnelliseksi sekä sellaiset joihin tulevaisuudessa haluat panostaa ollaksesi onnellinen. Karttaan voi laittaa kuvia, tekstiä, värejä.

 

 

 

Mun pitäisi…

Pitäisi saada projekti valmiiksi, tehdä viime kuun kirjanpito, ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön, pestä lattiat, ikkunat, matot, terassi ja koira, imuroida auto, vaihtaa lakanat, palauttaa kirjaston kirjat, leipoa sämpylät, suunnitella lastenkutsut, viedä lapset harrastuksiin, haravoida, siistiä kukkapenkki, kitkeä kasvimaa…

Kuulostaako tutulta? Mitä pidempi lista, sen stressaantuneempi mieli, joka tuntuu hautautuvan valtavan kiviröykkiön alle. Moni ”mun pitäisi” -asioista on vielä sellainen ettei kukaan ulkopuolinen oikeasti määrää meitä tekemään niitä, vaan me itse luomme itsellemme tuon ”pakon”.

Tässä kuusi vinkkiä, vähentääksesi omaa ”mun pitäisi” -listaa:

1. Älä aseta mahdottomia vaatimuksia itsellesi tai muille

Kenenkään ei tarvitse tehdä kaikkea. Varsinkaan yksin.

2. Sinun ei tarvitse pyrkiä tekemään asioita enemmän, nopeammin ja paremmin ollaksesi kyllin hyvä.

Muista, että olet jo itsessään kyllin hyvä!

3. Mieti mitkä asiat ovat TODELLAKIN pakollisia ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan tekemättä.

Jos pakolliset asiat tökkivät, koita vaihtaa suhtautumistapaasi suotuisampaan suuntaan perustelemalla itsellesi miksi homma kannattaa/pitää tehdä.

4. Tee yksi asia kerrallaan ja keskity tekemiseen.

Kun ajatukset ovat vain käsillä olevassa tehtävässä, ei jää aikaa muiden asioiden murehtimiseen.

5. Hyväksy käsillä oleva hetki sellaisenaan. Aina ei mene kuin Strömsössä.

Jos valmista ei meinaa tulla millään, homman voi jättää hetkeksi sikseen eikä kannata hampaat irvessä koittaa saada tehtävää tehtyä.

6. Ole tyytyväinen aikaansaannoksiisi.

Lista lyhenee sillä vauhdilla kuin se lyhenee. Pienistäkin edistymisistä kannattaa onnitella itseään, eikä soimata ”mun pitäisi/olisi pitänyt…”

Leppoisaa ja suvaitsevaa asennetta omaan tekemiseen 🙂

Siemennäkkileipä

Me ollaan ihan hurahdettu itsetehtyyn näkkileipään! Tää on vaan NIIIIN hyvää!

Kaikki ainekset tietysti mielellään LUOMUA.

150 g siemeniä (pellavan, auringonkukan, sesamin, kurpitsan…)

100 g maissijauhoja (tai riisi, tattari…)

noin 2rkl oliiviöljyä

2dl kiehuvaa vettä

kristallisuolaa

Sekoita siemenet ja jauhot. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina uunin pellille leivinpaperin päälle. (Taikina tarttuu helposti sormiin, joten sen kaulia leivinpaperien välissä). Taikinasta riittää koko pellilliseen. Ripottele päälle kristallisuolaa.

Paista 150 asteessa noin 35-40min tai kunnes näkkileipä on mukavan ruskeaa.

Niille joille on tärkeää ravintoarvot, niin esim. pelkillä kurpitsan siemenillä saa proteiinipitoisempaa ja vastaavasti, jos haluaa vähemmän hiilareita, niin kannattaa valita vaikka tattarijauhot, joissa 100g sisältää 60g hiilihydraattia.

HUOM! Siemenet ovat erittäin tärkeä osa ruokavaliota. Ne mm.hillitsevät tulehdusta, sisältävät kuituja, hyviä rasvoja, rautaa, sinkkiä magnesiumia, B-vitamiineja, E-vitamiinia, seleeniä…

näkkäri

Makoisia näkkärihetkiä 🙂

 

Huomisen murheet

Kaikki tietävät tunteen, kun jokin edessä oleva asia tai tapahtuma aiheuttaa pelkoa, hermoilua, murehtimista, stressiä, epätietoisuutta…. Kuinka paljon pystyt näillä ajatuksillasi vaikuttamaan positiivisesti siihen mitä tuleman pitää? Et yhtään. Valitettavasti ajatukset ovat myös energiaa ja negatiiviset ajatukset negatiivisempaa energiaa. Tämä kannattaa erityisesti muistaa hermoillessa ja stressatessa jonkun toisen ihmisen sairauden, voinnin tai tulevan toiminnan vuoksi. Ethän todellisuudessa halua hänelle minkäänlaista negatiivista lopputulosta. Miksi siis ajattelisit negatiivisia ajatuksia häneen liittyen? Toki järkevää on esim. edellisenä iltana miettiä seuraavan päivän raamit alustavasti valmiiksi: Mihin aikaan pitää herätä? Kuka vie lapset hoitoon? Menetkö autolla vai pyörällä töihin? Mutta muuten tulevaisuuden murehtiminen ja vatvominen on AIVAN TURHAA.

Itse olen ollut aikaisemmin etukäteismurehtija ja hermoilija. Jos on pitänyt esimerkiksi mennä uuteen paikkaan, aloin jo viikkoa ennen miettiä mitä, jos on ruuhkaa ja myöhästyn, mistä ovesta mahdetaan mennä sisään, löydänkö vapaan parkkipaikan…Vuosien mittaan olen harjoitellut pois tuosta väärästä ajatusmallista. Siitä oli erityisesti hyötyä, kun päästäni löytyi kasvain. Pystyin pitämään tulevaisuuden hermoilut minimissä.

Älä murehdi sitä mihin et voi vaikuttaa!

Päivän mittaan tapahtuu paljon asioita joihin itselläsi ei ole minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Miksi siis hermoilla niistä etukäteen? Ja niihin toimintoihin ja tapahtumiin joihin voit vaikuttaa, niin vaikutat tietysti haluamallasi tavalla. Ajatuksiisi voit myös vaikuttaa ja koita pitää ne mahdollisimman neutraaleina, mielummin positiivisina kun tulevaisuutta ajatellet. Einstein oli kyllä sitä mieltä ettei tulevaisutta tarvitse ajatella ollenkaan:

”En koskaan ajattele tulevaisuutta. Se tulee kyllin pian”

– Albert Einstein

 

NeoLifen Acidophilus plus maitohappobakteerivalmiste

Suolistossa elää miljardeja bakteereja. Kukin bakteerikanta viihtyy omilla alueillaan, neutraalissa, happamassa tai emäksisessä olosuhteissa. Suolistossa on sekä haitallisia bakteereja että hyviä bakteereja. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70% kaikesta vastustuskyvystä sijaitsee suolistossa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että suolistolla on myös tärkeä rooli mielenterveyden tukemisessa. Lue lisää…

Haittabakteerit aiheuttavat erilaisia sairauksia. On todettu, että mm. allergisilla, atoopikoilla, autisteilla, ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla ja reumaatikoilla suoliston mikrobikanta poikkeaa normaalista. 

Hyvien suolistobakteerien päätehtävät ovat ravintoaineiden käsittely, kuljetus ja imeyttäminen. Toiminnallisesti tärkeimpiä bakteereja ovat MAITOHAPPOBAKTEERIT. Maitohappobakteerit neutraloivat myrkkyjä ja saattavat vähentää suolistosyövän riskiä. Ne hillitsevät haitallisten mikrobien aiheuttamia bakteeritulehduksia, kuten ripulia, virtsa- ja korvatulehduksia. Maitohappobakteerit tuottavat biotiinia (erästä B-vitamiinia), joka on erityisen tarpeellinen ihon hyvinvoinnille. Maitohappobakteerit osallistuvat K1 vitamiinin tuotantoon, jota tarvitaan veren hyytymiseen. Ne osallistuvat myös K2 vitamiinin tuotantoon, joka on taas välttämätöntä luuston luutumiselle.

Maitohapoista saattaa olla apua seuraavissa ongelmissa:

Pahoinvointi

Ripuli

Ummetus

Ilmavaivat

Korvatulehdus

Virtsatulehdus

Hiivatulehdus

Ientulehdus

Aftat

Ihotulehdus

Antibiootit ovat hyödyllisiä vakavissa bakteerisairauksissa, mutta ne tuhoavat myös hyvät bakteerit. Tällöin on välttämätöntä syödä laadukas maitohappokuuri. Lisää antibiottien vaikutuksesta suolistoon.

dsc_0337

Neolifen Acidophilus plus maitohappobakteereissa on patentoitu Gel-Gard -kapseli, joka kestää vatsahapot, jotta tuote sulaa vasta pikkuhiljaa suolistossa. Tuote sisältää viittä eri kantaa, kutakin miljardi per kapseli. Yhdessä kapselissa on saman verran maitohappobakteereja kuin kymmenessä acidophilus jogurtissa.

Purkissa on 60kapselia, hinta 41,20€

TILAUKSET: VERKKOKAUPASTA tai 0442799097

P.S. Mikäli suolisto on todella huonossa kunnossa, aloita bakteerien korjaaminen maltillisesti: 1 kuorilo joka toinen ilta. Lisää annostusta vähitellen jokapäiväiseksi.

”Kuvausterapiaa”

Ette ole voineet välttyä mun erilaisilta valokuvilta 😉 Jo kotisivujen suunnittelun aikoihin päätin, että kuvaisin itse kuvat niin pitkälti kuin suinkin. Muutamaa kuvaa lukuun ottamatta kaikki ovatkin omiani. Akustikusneurinoomaleikkauksen jälkeen valokuvaus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja talven jälkeen se suorastaan lähti käsistä.

Valokuvaus on mielestäni suunnattoman terapeuttista ja kehittää läsnäoloa uusiin sfääreihin. Parasta on kulkea yksin ja pysähdellä ihan niin usein kuin haluaa. Normaalisti reilun viiden minuutin kävelymatkaan saan kuvausmatkallani kulutettua helposti tunnin. Kanssakulkija tuskin jaksaa samaa etanan vauhtia varsinkin, jos hänellä ei ole kameraa…

Omissa ”kuvausterapiaretkissä” ei ole niinkään tärkeää se miltä kuvat loppujen lopuksi näyttävät.

Onhan tietysti hienoa, jos kotiin tullessa huomaa jonkin kuvan erityisesti onnistuneen, mutta tärkeintä on kaikki muu. Keskittyessä esim. perhosen tai linnun kuvaamiseen, ei aikaa jää millekään muulle ajatukselle. Silloin viimeistään unohtuvat eilisen murheet ja huomisen epävarmuus. On pakko vain pitää huomio siinä mitä meinaa kuvata, varsinkin, jos kohde pysyy paikoillaan vain sekunnin tai pari kerrallaan.

Kuvausreissuilla saan myös enemmän irti luonnosta ja maisemasta. Huomaan erilaisia yksityiskohtia, värejä, mistä valo tulee jne. Mielestäni osaan olla kuitenkin suorittamatta enkä epätoivon lailla vain etsi seuraavaa kuvauskohdetta. Nautin tuulen suhinasta puissa, lintujen laulusta, auringon paisteesta ja kiireettömästä fiiliksestä.

Nykyään kännyköissä on niin hyvät kamerat, ettei kameraa tarvitse erikseen hankkia. Kuka tahansa pääsee siis alkuun. Suosittelen ”kuvausterapiaa” kaikille, jotka haluavat kehittää läsnäolon taitoa, keskittymiskykyä tai haluavat irtaantua hetkeksi arjen kiireistä.

Tasan vuosi akustikusneurinoomaleikkauksesta

Tasan vuosi sitten olin Akustikusneurinoomaleikkauksessa ja se meni onneksi niin hyvin kuin vain olosuhteisiin nähden voi mennä. Olen todella kiitollinen eri alojen lääkäreille, jotka yhteisvoimin suorittivat leikkauksen. Akustikusneurinooma on kuulohermon kasvain, joka kuuluu hyvänlaatuisiin aivokasvaimiin. Syystä tai toisesta mulla se pääsi kasvamaan huomaamatta niin isoksi, että kiireellinen leikkaus oli ainut vaihtoehto. Oireet tulivat muutamassa viikossa ja ensin luulin huimausta ja takaraivosärkyä niskaperäisiksi ongelmiksi. Hetken päästä kuvaan tulivat mukaan kasvojen puutuminen sekä oikean käden kömpelyys ja voimatomuus. Siinä kohtaa viimeistään tajusin, ettei kyse taida ihan olla jumissa olevista niskalihaksista.

Kasvaimesta kuuleminen oli shokki, tottakai. Sain kuitenkin samana päivänä koottua taistelija-asenteen päälle, joka oli vielä valjastettu positiivisella asenteella. Kesällä ja syksyllä leikkauksen jälkeinen toipuminen oli huippunopeaa. Osasyynä oli varmaankin juuri yltiöpositiivisuus. Riemuitsin suunnattomasti jokaisesta toipumiseen liittyvästä kehittymisestä ja saavutuksistani. Ihan parasta oli leikkauksen jälkeen herätä ja tajuta, että jalat ja kädet liikkuvat. Oikea puoli hieman kömpelömmin, mutta liikkui kuitenkin. Seuraavia riemuvoittoja olivat mm. kaksoiskuvien väheneminen, itsenäinen suihkussa käynti, rollaattorista eroon pääsy, kasvohermohalvausoireiden lieventyminen, 500m matkan kävely….viiden kilometrin matkan kävely….Pikkuhiljaa tilanne tasottui ja nyt isoja harppauksia ei ole talven jälkeen tullut. Paitsi yksi saavutus kyllä: Olen haltioissani pystyessäni pyöräilemään! Se, kun ei ollut varmaa tasapaino-ongelmien vuoksi.

Tällä hetkellä eniten päivittäistä toimintaani haittaa oikean käden väsyminen ja kipeytyminen. Olen luonteeltani melkoinen häärääjä ja ongelmia tuottaa se, etten pystykään entiseen toimintatahtiini. Hirmuisen vaikeaa olla hissukseen! Ja, kun en osaa olla hosumatta, käsi alkaa särkeä. Tekisi niin mieli kaivella puutarhassa, askarrella yms. Välillä ruuanlaitto, pyykkäys ja pienet muut kotihommat saattavat olla liikaa. Pitää vaan opetella ja opetella uutta hitaampaa elämää.

 

Käden puutteellisen toimintakyvyn lisäksi jonkin verran ongelmia aiheuttaa tietysti toisen korvan kuurous. Monesti joudun pyytämään toisia toistamaan asian tai joku juttu menee vain osaltani ohitse, kun en ole siitä kuullut puhuttavan. Meluisat ja hälinäiset paikat ovat melko raskaita, kun äänet puuroutuvat yleiseksi ”älämölöksi”. Suuntakuulon puuttuessa en myöskään tiedä mistä ajoneuvo tulee, kuka puhuu jne. Olen koittanut kuitenkin mennä rohkeasti tilanteisiin, joissa tiedän kuulon kanssa olevan haastavaa, mutta joista saan muuten paljon irti tai tiedän olevan hauskaa.

Aivoväsymystä on huomattavan paljon vähemmän kuin esimerkiksi syksyllä ja talvella, mutta vieläkin sitä on jonkun verran. Puhun usein ”koomasta”, koska se ei tunnu tavalliselta väsymykseltä. Poikkeavan verrattuna tavalliseen väsymykseen siitä tekee se, että ”koomaväsymys” alkaa kuin valokatkasijasta painaen. Ensin ei tule siis oloa, että hiukan taitaa väsyttää tai voimat pikkuhiljaa uupuvat, vaan yhdessä hetkessä tajuaa, että on aivan poikki. Väsymyksen voimakkuus aiheuttaa olon, että on päästävä pian lepäämään tai nukkumaan tai muuten aivot suorastaan vaurioituvat. ”Koomatilat” ovat onneksi melko harvinaisia nykyään ja tulevat oikeastaan enää, jos häärään liikaa, yöuneni jäävät lyhyiksi tai joudun valvomaan yli klo 22.00. Nyt olen oppinut huomioimaan, että takaraivolleni tulee pieni jomotus, ennen ”koomatilaa”, joten osaan hiukan sentään ennakoida millon kannattaa suunnata sänkyä kohden.

Pääosin olen suunnattoman iloinen ja onnellinen tilanteeseeni. Välillä muistelen kaikkia toipumiseni riemuvoittoja ja se saa hyvälle mielelle. Toisinaan kyllä määrätyissä tilanteissa rajoitteet harmittavat. Koitan silloinkin kovin hokea, että tilanne voisi olla vielä paljon huonompi tai verrattuna moneen muuhun, mullahan on asiat vallan loistavasti, mutta ihan aina sekään ei auta. Ehkä ihan inhimillistä välillä surra toimintojen, tilanteiden tai asioiden menetyksiä, kunhan niihin ei takerru liikaa.

Tulevaisuus on tällä hetkellä auki. Hieromaan, kun en pysty, pitää keksiä jotain tilalle. En siis ihan vieläkään tiedä mikä musta tulee isona 😉 Käden toimintakyvyn palautumista ei osaa kukaan ennustaa, mutta oletettavasti se vielä tästä paranee. Kesän ja syksyn aikana on lääkärikäyntejä, arviointia ja ehkä lisää kuntoutustakin. Ei auta kuin malttaa odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lopuksi kaikille vielä pieni vinkki <3 Elä päivä kerrallaan, älä takerru eilisen murheisiin äläkä liikaa pohdi tulevaa. Koita nauttia joka hetkestä niin hyvin kuin pystyt <3

 

Suojakuoren voi oppia murtamaan

Toivoisin, että tapaamani henkilö olisi aina oma aito itsensä. Tajusin kuitenkin, että se ei aina onnistu itseltänikään. Toisinaan haluaa suojella itseään muilta, eikä tällöin tuo julki kaikkia mielipiteittän tai tunteitaan. Toisinaan taas haluaa säästää muita omilta oloiltaan ja on ehkä iloisempi kuin oikeasti olisikaan.

Jokaisella on varmasti ollut joskus tilanne, jolloin on tarvinnut vetää suojanaamio tai -kuori päälleen. Tällainen hetki on voinut syntyä esimerkiksi erilaisten tapahtumien, muiden ihmisten sanojen tai tekojen tai huonon itsetunnon vuoksi. Ihminen sulkee tällöin oman minuutensa ja tunteensa sekä vetää kuin näyttelijä ikään uutta roolia, joka kuitenkaan ei ole todellinen hän. Tämä voi olla kovin uuvuttavaa ja pitkällä aikavälillä voi itse vieraantua siitä kuka todellisuudessa on.

Naamioituminen toiseen rooliin voi näyttäytyä mm. miellyttäjänä, yltiöpäisenä puuhastelijana, suorittajana, hauskana huuliveikkona, kaikesta pärjäävänä superpersoonana tai ”negapekkana”, jonka motto on: ”Pessimisti ei pety!” Pahimmassa tapauksessa henkilö väsyy niin paljon roolinsa esittämiseen, että vetäytyy kaikista sosiaalisista tilanteista.

Miten päästä suurimmasta suojakuorestaan eroon?

1. Mieti mikä on alun alkaen saanut sinut vetämään jotakin roolia? Onko se kenties opittu mekanismi lapsuuden kodissa? Jäitkö ystäväpiirissä vaille huomiota, jollet heittänyt koko ajan vitsiä? Oletko kovin herkkä muiden kommenteille? Etkö halua muiden saavan tietää sinusta määrättyjä asioita? Pelkäätkö ettet kelpaa puolisollesi tai ystävällesi…

2. Pysähdy välillä ja mieti millaisissa tilanteissa vedät suojakuoren yllesi. Voisiko sitä ehkäpä hieman höllätä? Aina ei välttämättä tarvitse olla hauska tai mennä mukaan kaikkeen mihin pyydetään eikä aina tarvitse selviytyä yksin.

3. Ole kärsivällinen. Kohtele itseäsi lempeästi. Suojakuoren murtaminen on hidas prosessi ja totutuista tavoista pääseminen vie aikansa.

Eläimillä suojaväri ja naamioituminen ovat toisinaan elonjäämisen edellytyksenä. Ihmisenkään ei ihan kokonaan tarvitse suojakuortaan heittää romukoppaan. Siitä on hyötyä, jos muuten haavoittuisit tai rasittuisit liikaa, menettäisit itsehillintäsi tai tilanne on sen kaltainen, että se vaatii määrättyä käyttäytymismallia. Pääasia on, että tunnistaisit milloin vedät suojamuurit eteesi ja pystyisit niitä purkamaan ja näyttämään enemmän todellista minääsi <3

Raparperipaistos

Resepti vaati vähän fiksailua, kun ekasta versiosta tuli niin kirpeä ettei sitä voinut irvistämättä syödä 😉 Nyt maku on omasta mielestäni kohdillaan 🙂 Halutessasi voit lisätä hunajan sijaan 1/2-1 dl sokeria. Itse koitan olla niin vähällä sokerilla kuin mahdollista, koska se vain rasittaa turhaan kehoa ja aiheuttaa tulehdusta.

Resepti on gluteeniton, maidoton, soijaton, munaton, sokeriton…ja silti tooosi hyvä 🙂

6dl     Raparperia

2         Banaania

200g  Maustamatonta kaurajogurttia

1rkl    Hunajaa

1rkl    Maissijauhoja

Murutaikina:

100g   Kookosöljyä

2dl       Kaurahiutaleita

1,5dl       Kauraleseitä

1rkl      Hunajaa

Pilko kuoritut raparperit ja laita ne öljytyn piirakkavuuan pohjalle. Laita kulhoon maustamaton jogurtti, 1 rkl hunajaa, maissijauhot sekä haarukalla soseutettu banaani. Kaada raparperien päälle.

Sekoita murutaikinan ainekset ja ripottele päälimmäiseksi. Paista 175 noin15-20minuuttia.

Herkku on valmis!