About Sini

This author has not yet filled in any details.
So far Sini has created 172 blog entries.

Elätkö täyttä elämää?

Viikonloppuna kuulin ystäväni työkaverin menehtyneen ja aloimme ystäväni kanssa keskustella elämän yllättävistä käänteistä. Koskaan ei tiedä mitä päivä, viikkoa tai kuukausi tuo tullessaan. Siksi elämän tulisi juuri nyt olla sinun näköistä elämää ja sellaista, että olet siihen tyytyväinen.

Mistä tietää elääkö täysillä? Ehkä voisi pohtia muutamia auttavia kysymyksiä. Olenko ihminen, joka elää ”sitku” -elämää? (Sitku on loma, sitku olen eläkkeellä, sitku on paljon rahaa…sitku tulee vieraita, otetaan paremmat astiat). Menenkö päätöksissäni aina enemmän järki kuin tunne edellä? Teenkö asioita joista nautin? Olenko sellaisten ihmisten kanssa joiden seurasta nautin? Mitä arvostan? Toteutuvatko arvostamani asiat elämässäni?

Täysillä eläminen voi merkitä erilaisia asioita ihmisistä riippuen. Toisilla se tarkoittaa vaaran ja jännityksen hakuisuutta. Tällöin laskuvarjohyppy, kiipeily, lentäminen, sukeltaminen tai muut extremelajit antavat adrenaliiniryöpyn, joka saa tuntemaan olevansa ”enemmän” elossa. Toisille riittää kunhan on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa, tekee asioita joista nauttii ja jotka ovat merkityksellisiä. Yhteistä kaikille on, että eläessään täyttä elämää kunkin tulee olla läsnä juuri siinä hetkessä , jota eletään.

 

Omaan täysillä elämiseen kuuluu mm. se, että saan tehdä asioita joista olen innostunut ja jotka tuntuvat mielekkäiltä. Kaiken tekemisen ei tarvitse olla järkevää 😉 eikä etukäteen suunniteltua. Läheiset eivät rajoita tekemisiäni ja persoonaani ja heidän kaikkien kanssa on lämpimät välit. Työ on mielekästä ja asiakkailta saatu palaute auttaa tuntemaan, että se ei ole merkityksellistä vain minulle vaan myös heille.

Joskus ulkoiset tekijät saattavat tuntua rajoittavilta (sairaus, taloudelliset vaikeudet…). Silloin joutuu hieman muokkaamaan ajatusmaailmaansa ehkä arvojaankin sekä kannattaa miettiä uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja. Telkkarissa oli hiljattain ALS-lihassairautta sairastava mies, joka oli hengityskoneessa ja kommunikoi kommunikaattorilla silmiään liikuttamalla. Hän on halunnut elvytyskiellon, koska omien sanojensa mukaan elää ihan hyvää elämää. Hän auttaa kommunikaattorin avulla lastaan läksyissä, seuraa tämän tekemisiä kameroiden välityksellä ja nauttii vaimoon kosketuksesta. Meillä monella olisi tuolta mieheltä paljon opittavaa.

Täysillä elämisen voi alkaa pienestä. Lopettaa kaikenlaisen himmaamisen 🙂 Ei säästele parempia kenkiä, paitoja, mekkoja, kahvikuppeja, tarjoiluastioita jotakin erityistä päivää varten. Arkenakin voi kattaa ruokapöydän hienosti, kihartaa tukan ja laittaa ”parempaa seppälää” päälle. Espanjan alkeet, kitaran soiton, laulamisen, surffaamisen tai runojen kirjoittamisen voi aloittaa tänään eikä sitku on eläkkeellä. Ennemmin kuin vain kärsii, niin mielipiteensä kannattaa sanoa rehellisesti esim. huonosta työilmapiiristä tai epäasiallisesta kohtelusta, kutenkin mahdollisimman rakentavasti. Jos olisi pitänyt jo kauan ottaa yhteyttä johonkin ystävään, sukulaiseen, työkaveriin, niin ota nyt.

Nauti elämästäsi ihkaomannäköisesti ja joka sekunti eläen!

Hyvät teot kasvattavat yhteisöllistä hyvää

Hyvän teon tekeminen tuo hyvän mielen sekä antajalleen että saajalleen. Hyvän tekeminen myös tarttuu. Kun näemme erilaisia auttamisen tapoja, tunnemme empatiaa ja halua itsekin auttaa. Vaikka olisikin pääosin itsekseen pärjäävä sorttia (kuten minä 😉 ), ei voi koskaan tietää millaisiin olosuhteisiin joutuu ja tarvitsee itse apua. Itselläni on ollut viime viikot melkoista luxusta tavalliseen arkeen verrattuna. Olen ollut superkiitollinen saamastani tuesta ja avusta. Lehti odottaa aamulla pöydällä, aamupalat ja ruuat tehdään suurimmaksi osaksi valmiiksi ja pyykit hoituvat viikattuna kaappiin. Sanoinkin yhtenä päivänä, että koen olevani hotellissa. Tosin mieluusti olisin siellä ilman jalkakipsiä. En tiedä miten muu perhe suhtautuisi ajatukseen, jossa jokaisella olisi viikon verran aina ”hotellielämää” ja toiset hoitaisivat silloin kaikki kotityöt ja velvollisuudet. Tulisi lisää kotitöitä muihin viikkoihin, mutta vastaavasti yhden saisi olla tekemättä mitään.

Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan jo alle vuoden ikäiset lapset tuntevat empatiaa. Huomattiin, että mitä kiinnostuneempi vauva oli ihmiskasvoista, sitä auttamishaluisempi hän oli kaksivuotiaana. Ne vauvat, jotka olivat vähemmän kiinnostuneita kasvoja kohtaan, osoittivat nelivuotiaina enemmän tunnekylmyyttä. Vanhemmilla ja ympäristöllä on iso rooli empatian ja auttamishalun kehittymisessä, mutta osansa on myös perimmällä.

Pääosin auttaminen ja empatia ovat hyvästä, mutta joskus toisen puolesta tekeminen, töiden jakaminen tai auttaminen ei tuokaan hyvää fiilistä. Silloin kannattaa miettiä mistä tämä voisi johtua. Ehkä olet tehnyt liikaa omien voimiesi kustannuksella etkä ole hennonnut sanoa ei. Auttaminen voi myös puuduttaa, jos siitä ei ikinä saa kiitosta, vaan työtapaa ja lopputulosta arvostellaan väheksyen. Tällöin kannattaa ottaa aikalisä, kuulostella omia voimiaan ja suunnata ehkä auttaminen johonkin toiseen osoiteeseen, jossa sitä oikeasti tarvitaan ja arvostetaan. Negatiiviseksi auttaminen käy myös silloin, kun avun saajan taitoja väheksytään tai hänen edistystään rajoitetaan tekemällä liikaa toisen eteen. Pitää hieman tarkkailla toisen eleitä ja tunnetiloja ja vaikka keskustellakin missä voi auttaa ja minkä toinen haluaa tehdä itse.

 

Vanha intiaani kertoo tarinaa lapsenlapselleen:

”Sisälläni taistelee kaksi sutta. Toinen on paha, vihainen, ahne, kateellinen, ylimielinen ja raukkamainen. Toinen on hyvä. Se on rauhallinen, rakastava, vaatimaton, antelias, rehellinen ja luotettava. Samat sudet käyvät taistoaan myös sinussa ja kaikissa muissa ihmisissä.”

Lapsi miettii hetken ja kysyy:

”Kumpi susi voittaa?”

Isoisä:

”Se, jota ruokit”

Vapaus valita

Meillä on nykyään huikea määrä kaikkea mistä voi valita miellyttävimmän, halvimman, suurimman, värikkäimmän, käytännöllisimmän, vähäkalorisimman tai suosituimman vaihtoehdon. Mutta mitä sitten, kun valinta meneekin pieleen tai juuri se mitä haluaisimme onkin loppu valikoimista. Tai vielä pahempaa, kun emme jonkun fyysisen vamman tai sairauden takia pysty valitsemaan sitä mitä haluaisimme tai meillä ei vain ole rahaa siihen. Harva muistaa niissä kohdin, että meillä on myös silloin vapaus valita. Nimittäin vapaus valita, miten suhtaudumme asiaan. Se onkin ainut vapaus, jota kukaan ei koskaan voi meiltä pois ottaakaan. Ajatelkaa miten tärkeä asia ja miten unholaan se välillä jää.

Tällä hetkellä itsellänikin on toisinaan haasteita tämän asian kanssa. Syksyisen Akustikusneurinoomaleikkauksen jäljiltä en ehtinyt vielä kuntoutua kunnolla, kun mursin jalkani. Nyt erilaiset valinnat ovat kutistuneet aika vähäisiksi verrattuna normaaliin. On käytettävä luovuutta, mietittävä mitä mukavaa pystyy tekemään ja hyväksyttävä fyysiset rajoitukset. Välillä harmittaa tai tylsistyttää, mutta onneksi olen pystynyt pitämään päävireen positiivisena.

Päivittäin jokainen kohtaa asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten muiden autoilijoiden törttöily, mahdollinen tietyö, rankkasade, työkaverin töykeät kommentit tai vaikkapa pyörävarkaus. Toiselle voi sattua yksi näistä tapahtumista ja se suistaa hänen päivänsä raiteiltaan ja aiheuttaa kiukkua ja ärsytystä koko päiväksi. Toiselle voi tapahtua nuo kaikki sattumukset ja hän on edelleen illalla hyväntuulinen ja viheltelee mennessään. Olosuhteet voivat olla samat tai toisella asiat voivat jopa olla paljon huonommin,  suhtautumistapa on kuitenkin se mikä ratkaisee.

Itävaltalainen Viktor Frankl joutui keskitysleirille ja havaitsi, että hirvittävimmissäkin olosuhteissa ihmisillä on vapaus valita asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä. Niillä, jotka auttoivat toisia ja pitivät positiivista asennetta yllä, oli paremmat mahdollisuudet selvitä kuin niillä, jotka menettivät uskon tulevaisuuteen.

 

 

”Jos et pidä jostain, muuta se. Jos et voi muuttaa sitä, muuta ajattelutapaasi”

– Mary Engelbreit

 

 

Korvatulehduskierre ja maitoallergia

Useat pienet lapset kärsivät toistuvista korvatulehduksista ja joutuvat syömään useita antibioottikuureja. Korvien putkituksesta saattaa joillekin olla apua, jotta ilma saadaan kiertämään korvassa paremmin. Lapsilla korvakäytävä on jo luonnostaan ahdas ja krooninen limakalvojen turvotus ja limaisuus aiheuttaa sen, että ”ilmastointi ei pelaa” ja märkää alkaa kerääntyä korvaan.

Yksi syy maidon aiheuttamaan limaisuuteen, korvakierteisiin- ja muihin hengitystiesairauksiin on kaseiini -niminen maidon proteiini. Kaseiinia käytetään nykyään juustojen valmistuksessa, mutta ennen sitä käytettiin muovin kaltaisena valmistusmateriaalina ja liiman raaka-aineena.

Suomessa suurin osa lehmäroduista on ns. A1 rotua, jonka maidossa olevasta beta-kaseiinista muodostuu kehossa BCM7 -nimistä peptidiä. Tämä peptidi on liitetty mm. diabetekseen, sydänsairauksiin ja muihin tulehduksellisiin sairauksiin, mielenterveysongelmiin ja limaisuuteen. A2 rodun maidosta tätä peptidiä ei muodostu. Tämä selittää ehkä osan siitä miksi esim. Välimeren maiden maito (A2) sopii joillekin suomalaisille, joille kotimainen maito ei sovi.

Itse olen sairastellut koko ikäni, 32-vuotiaaseen saakka. Lapsena oli ensin korvakierrettä, sitten alkoi taukoamaton angiina, joka loppui vasta, kun nielu- ja kitarisat poistettiin. Muutaman vuoden oli seesteisempää, kunnes iskivät poski- ja otsaontelotulehdukset. Pienikin nuha johti aina onteloiden tulehdukseen ja antibioottikuuriin; pahimmillaan jokavuotiseen sairaalareissuun.

Kävi ilmi, että olen allerginen maitoproteiinille. Hengityselinten sairaudet loppuivat kuin seinään, kun lopetin maitotuotteiden käytön. Nyt noin 13 vuoden maidottoman dieetin aikana olen törmännyt useisiin kanssaihmisiin, jotka ovat minun laillani kärsineet korva- tai poskiontelosairastelukierteestä, eikä yksikään lääkäri ole neuvonut heitä jättämään maitotuotteita pois ruokavaliosta. Meidän allergisten keskuudessa on jo päivänselvää, että maitoallergia aiheuttaa toistuvia hengityselinten sairauksia. Toivottavasti lääkäritkin jonain päivänä hoksaisivat tämän ja sadat, jopa tuhannet lapset saisivat elää ilman korvakipuja, ikäviä tuubituksia tai astmaa <3

Vinkkejä valokuvaukseen

Moni tietää, että mun innostus valokuvaamiseen nousi uusiin sfääreihin vuonna 2018 hyvänlaatuisen aivokasvainoperaation jälkeen. Kasvainta on leikattu jo toistamiseen ja kuvaaminen on ollut mitä parhainta “terapiaa” ja kuntoutusta <3

Valokuvaus on iloa tuottava, keskittymiskykyä, läsnäoloa ja mielikuvitusta kehittävä harrastus, jota voi tehdä niin yksin, kuin kaverinkin kanssa.  Kuvatessa on mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin, kun päästät luovuutesi valloilleen. Et tarvitse välttämättä kalliita järjestelmäkameroita, jos vain omistat kännykän, jossa on kamera.

En ole todellakaan valokuvaamisen ammattilainen, mutta olen koonnut tähän muutaman itselleni tärkeän seikan, jotka voivat helpottaa myös sinunkin valokuvaamisen aloittelua. Tässä ei mennä kameran ominaisuuksiin ja niiden säätämiseen, pärjäät alussa hyvin myös automaattiasetuksilla.

 1. Älä rajoita itseäsi

  • Usein suurin este kaikelle aloittamiselle on luulo ettei osaa. Mielestäni ensisijaista valokuvaamisen harrastamisessa ei ole tekniikka ja mahdollisimman oikeaoppiset kuvat, vaan innostus ja avarakatseisuus.
  • Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi. Jos kuva on mielestäsi hyvä, se on hyvä!
  • Aloittelijan ei ole etukäteen järkevää asettaa liian tiukkoja vaatimuksia kuvausretkelleen tai -tuokiolleen, esimerkiksi päättämällä kuvata käpyä syövää oravaa, lentoon lähtevää joutsenta tai nauravaa lasta. Kuvattavaa ei ole, jos ei näy oravan oravaa, eikä joutsenta tai lapsi ei millään suostu nauramaan. Tulee vain pettymys pieleen menneestä kuvaustuokiosta.

 2. Kuvaa mahdollisimman paljon kaikkea

  • Kuten muissakin harrastuksissa, harjoitus tekee mestarin tai ainakin auttaa taitoa kehittymään, vaikka ei ihan mestariksi tavoittelisikaan.
  • Kannattaa kuvata myös “tyhmiltä” tuntuvia arkisia kohteita ja tapahtumia. Joskus niistäkin saa tallennettua upeasti tilanteen, tunteen, valon tai esineen.
  • Voit valita isompia teemoja kuvauskohteiksi kuten: Oranssit asiat, kulmat, ammatit, puut, eläimet, pienet esineet, ystävyys, ilo, historia, vastavärit….

 3. Kuvaa uusin silmin

  • Mitä, jos kuvaisitkin esinettä tai henkilöä poikkeavasta kuvakulmasta ylä -tai alaviistosta, vinoon tai eri välimatkoin?
  • Mitä, jos kuvaat esineitä paikoissa, joissa ne eivät normaalisti ole?
  • Miten kuva muuttuu, kun sijoitut niin, että auringonvalo tulee eri suunnasta tai, jos kuvaat samaa asiaa eri vuorokauden- tai vuodenaikaan? Mitä, jos himmennät valoja ja valaiset kohdetta taskulampulla eri suunnista?
  • Mitä, jos henkilön sijaan kuvaisitkin tämän varjoa tai vain osaa henkilöstä?
  • Mitä, jos kuvattava asia on liikkeessä tai itse liikut?
  • Mitä, jos kuvaat jotakin putken, lasin, kalvon, sälekaihtimen, verkon tms. läpi?
  • Heijastaviapintoja, kuten vettä, ikkunaa ja peiliä kannattaa hyödyntää.

 

 

Vesilammikon pinnalla oleva ilmakupla ja siihen heijastuva maisema

 

 

 

 

 

 

Veteen heijastuvan kiven muodot. (Kuva käännetty pystyyn)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Orkideat CD-levyn läpi kuvattuina

 

 

 

 

 

Nautinnollisia, elämyksellisiä ja inspiroivia kuvasuhetkiä kaikille 🙂

Aivoväsymys

Sairauslomaani jakettiin kahdella kuukaudella ja suurimpana syynä on aivoväsymys. En tiedä onko aivoväsymys mikään hyväksytty lääketieteen termi, mutta se on mielestäni hyvin kuvaava sana omalle väsymykselleni. Ystävieni joukossa on pari aivovamman saanutta ja tiedän myös heidän käyttävän tuota sanaa. Aivovammassa tosin suurimmalla osalla väsymys on vielä paljon paljon rajumpaa kuin itselläni.

Monen on helppoa ymmärtää, että fyysisen treenin tai muun ponnistuksen jälkeen on väsynyt; voi olla jopa psyykkisestikin väsynyt, jos oikein on urakoinut. Vaikeampaa on ehkä mieltää aivot väsyneiksi. Ehkä pientä osviittaa saat, jos olet ollut yo-kokeissa tai pääsykokeissa, pitkässä työpaikkahaastattelussa, tehnyt jonkun laajan suunnittelutyön, organisoinut isoja kokonaisuuksia, valvonut pitkän pätkän tai tehnyt paljon asioita, jotka ovat vaatineet runsaasti ajattelutyötä pienehkössä ajassa. Aivoväsymyksessä uupumus yhtä suurta (monella aivovammaisella vielä paljon suurempaakin), mutta tehtävä on ”taviksen” mittapuun mukaan melko mitätön. Siihen voi riittää ihmisestä ja vamman/sairauden tasosta riippuen yksi tai useampi seuraavankaltaisista arkisista tekemisistä: parin tunnin keskustelu ystävän kanssa, sanaristikoiden täyttäminen, päättelykykyä vaativan lautapelin pelaaminen, pieni kiire, tunnin luennon seuraaminen, muutaman s-postin kirjoittaminen, meluisassa tilassa oleskelu tai pidemmän matkan ajaminen autolla. Aivojen kapasiteetti sietää kuormitusta on siis huomattavasti madaltunut.

Itse en koe, että älykkyysosamääräni olisi aivokasvainleikkauksen jälkeen juurikaan tippunut. Lähimmät kanssakulkijat saattavat olla tietysti toista mieltä 😉 Mutta väsyneenä tiedon ”etsiminen” päästä on vaikempaa, keskittymiskyky herpaantuu helposti ja käyn ikäänkuin hitaammalla vaihteella. Väsymys ei välttämättä käy käsi kädessä nukkumisen kanssa: 11 tunnin yöunien jälkeen voin olla väsynyt ja toisena aamuna nukuttuani kahdeksan tuntia, olen suht virkeä. Väsymys aaltoilee enemmänkin tekemisten mukaan ja sairausloma on ollut kyllä paikoillaan, jotta pää on saanut rauhassa toipua. Onneksi en koe tauotta aivoväsymystä ja sen syvyyskin vaihtelee päivien mukaan. Parhaimpia ovat tietysti ne päivät, kun tuntee olonsa koko ajan virkeäksi 🙂

Elintavoillani voin onneksi auttaa pitämään itseään virkeämpänä. Syön terveellisesti täydentäen ruokaani vielä ravintolisillä, juon runsaasti vettä, nukun pitkät yöunet, liikun luonnossa ja teen itselleni mielekkäitä asioita. Luulen, että olisin vielä paljon väsyneempi ilman näitä toimia.

Edellisenkin leikkauksen jälkeen oli aivoväsymystä. Aluksi massiivisempaa, joka pikkuhiljaa hiipui yhä vähemmäksi. Nytkin uskon, että myös tämä väsymys helpottaa ajan kanssa. Sopivasti lepoa ja pientä aivojumppaa. Ihan entiseen vauhtiin en enää palaa enkä haluakaan. Itse en ehkä olisi tajunnut lopettaa ”päätöntä juoksemista” elämän oravanpyörässä, jos ei sairaus olisi sitä katkaissut. Samoin kuin hidastetussa elokuvassa, myös tosielämässä näkee ja kokee enemmän kuin  menemällä ”pikakelauksella”.

 

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus

Kaikki varmaan voimme todeta, että vuosi 2020 jää pitkäksi aikaa mieliimme. Useimmille valitettavasti negatiivisessa mielessä. On ollut lomautuksia, irtisanomisia, konkursseja, rajoituksia, suosituksia, taloudellista ahdinkoa, epävarmuutta, pelkoa…Onneksi toisille vuosi toi lisää töitä, lisää tuloja, uusia innovaatioita ja oivalluksia, omien voimien, luovuuden ja auttamishalun löytymistä, uusien taitojen kehittymistä, luonnossa liikkumisen iloa…

Itselle kuluneen vuoden suurin juttu oli akustikusneurinooman uusintaleikkaus. Varsinkin, kun se tuli täytenä yllätyksenä. Vielä ei tiedä leikkauksen aiheuttamia lopullisia vaurioita. Kasvohalvaus vaivaa edelleen sekä ”aivoväsymys”. Moni varmaan samaistuu tunteeseen, joka käy välillä mielessäni: Tämän vuosi olisi voinut jäädä välistä. Onneksi itse ajattelen noin vain harvakseltaan. Paljon on kuitenkin hyviä juttuja tässäkin vuodessa; vähemmän kiirettä ja turhia menoja, enemmän perheen kanssa yhdessä oloa, luonnossa liikkumista, mökkeilyä, pyöräilyä, valokuvaamista, askartelua, hiljaisuutta ja rauhaa. Vaakakuppi kallistuu siis kuitenkin postitiiviseen suuntaan 🙂

Jos sinulla on ollut haastavampi vuosi takana, älä anna sen määrittää seuraavaa vuotta. Samoin kuin kalenteri vaihtuu uuteen sivut odottamassa uusia tapahtumia ja uutta tarinaa, voit aloittaa itsekin ihan uuden tarinan puhtaalta pöydältä. Käsikirjoittajana ja ohjaajana Sinä itse <3

Onnekasta ja omannäköistäsi vuotta 2021!

Ihanaa joulunaikaa

Kiitos kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta! Ilman teitä ei olisi Hoitohuone Sinjaakaan.

Toivotan seuraavan runon myötä oikein lämmintä ja ihanaa joulua kaikille <3

Joulu on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
– Mika Waltari –

Maidoton, gluteeniton, munaton lanttulaatikko

Jotta jouluruokien valmistus ei kasautuisi vain yhdelle tai kahdelle ihmiselle, meillä on jo muutaman vuoden kukin tehnyt yhden tarjottavan joulupöytään. Meidän perheessä isännän kontolla on ollut lanttulaatikko ja tein aikoinani hänelle ohjeet kuvineen, joita tekin saatte käyttää, jos on tarvis.

Samalla ohjeella voit tehdä esimerkiksi porkkana- tai bataattilaatikon.

1kg    Lanttua

2dl    Kaura- tai
riisikermaa

1dl     Maissijauhoja

2tl     Suolaa

3rkl   Siirappia

(Margariinia)

Kuori, pilko lantut ja laita kiehumaan.

Sekoita sillä aikaa jauhot sekä kerma ja anna seistä hetken.

Lanttujen ollessa kypsiä, älä heitä kaikkea keitinlientä pois. Saatat tarvita sitä, jos tuntuu, että seoksesta tulee liian paksu. Soseuta lantut monitoimikoneella, sauvasekoittimella tai vastaavalla. Lisää kerma-jauhoseos. Mausta suolalla sekä siirapilla.

 

 

 

Kaada seos vuokaan (noin 20cm x 30cm). Halutessasi voit laittaa päälle muutaman maidottoman margariininokareen.  Paista 175 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Makoisia hetkiä 🙂

Välttele joulustressiä

Todella erikoinen joulu tulossa ja tavallisten stressaavien asioiden joukossa saattaa nyt olla lisäpaineita siitä keitä lähimmäisiä jouluna pystyy tapaamaan vai pystyykö ketään. Jospa nyt otatkin aikalisän. Koronarajoitukset on aattona ne mitkä ovat, siinä ei etukäteishermoilu auta. Voit tietenkin sen verran valmistautua, että sinulla on ruokaa oman perheen varalle pyhiksi ja ehkä muutama ylimääräinen pipari mahdollisille vieraileville lähisukulaisille. Onneksi tekniikka on huippuluokkaa nykypäivänä ja voit tavata jouluna sukulaisia ”kasvotusten” joka tapauksessa. Skypet, zoomit, teamsit ja muut ”näköpuheluvempaimet” ovat kenen tahansa käytössä. Asennus ja käyttöohjeita löytyy netistä. (Tässä esim yksi zoom -käyttöohje )

Nyt, kun kaupoissa ei kannata turhaan pyöriä ja tavaraa on useimmilla enemmän kuin riittävästi, kannattaa miettiä mitä elämyslahjoja voisi lähimmilleen antaa. Lahja voi myös olla lupa auttaa ensi vuonna esimerkiksi ikäihmisen viikkosiivouksessa, kaupassakäynnissä tai tuttavaperheen lastenhoidossa.

Sanonnan mukaan: siivoa kaapit, jos meinaat viettää joulusi niissä. Tunnelma tulee toivottavasti muista asioista kuin siivotuista nurkista. Pienellä vaivalla saat viihtyisämmän fiiliksen. Kaikki ylimääräiset tavarat tuoleilta ja pöyditä kootaan kodinhoito- tai vaatehuoneeseen ja ovi kiinni. Valjastat lapset imuroimaan, luvaten ensin, että he saavat sirotella lattialle kanelia ja neilikkaa.  Kotiin leviää IHANA joulun tuoksu. Keskuspölynimurin omistajalla tämä ei niin hyvin toimi, mutta silloin voi paahtaa hieman kardemummaa uunissa tai keitellä kanelia ja neilikkaa pienessä määrässä vettä.

 

 

 

Kuusen hankkiminen ei ole välttämätöntä ja roskastaahan se myös. Muutama havu tuo mukavan tuoksun. Laita pöydille joulupalloja, tonttuja, kynttilöitä ja tunnelma on valmis.

 

Joulu tulee joka tapauksessa. Stressillä tai ilman. Toivottavasti sinä valitset stressittömän version <3