About Sini

This author has not yet filled in any details.
So far Sini has created 174 blog entries.

Vinkkejä valokuvaukseen

Moni tietää, että mun innostus valokuvaamiseen nousi uusiin sfääreihin vuonna 2018 hyvänlaatuisen aivokasvainoperaation jälkeen. Kasvainta on leikattu jo toistamiseen ja kuvaaminen on ollut mitä parhainta “terapiaa” ja kuntoutusta <3

Valokuvaus on iloa tuottava, keskittymiskykyä, läsnäoloa ja mielikuvitusta kehittävä harrastus, jota voi tehdä niin yksin, kuin kaverinkin kanssa.  Kuvatessa on mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin, kun päästät luovuutesi valloilleen. Et tarvitse välttämättä kalliita järjestelmäkameroita, jos vain omistat kännykän, jossa on kamera.

En ole todellakaan valokuvaamisen ammattilainen, mutta olen koonnut tähän muutaman itselleni tärkeän seikan, jotka voivat helpottaa myös sinunkin valokuvaamisen aloittelua. Tässä ei mennä kameran ominaisuuksiin ja niiden säätämiseen, pärjäät alussa hyvin myös automaattiasetuksilla.

 1. Älä rajoita itseäsi

  • Usein suurin este kaikelle aloittamiselle on luulo ettei osaa. Mielestäni ensisijaista valokuvaamisen harrastamisessa ei ole tekniikka ja mahdollisimman oikeaoppiset kuvat, vaan innostus ja avarakatseisuus.
  • Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi. Jos kuva on mielestäsi hyvä, se on hyvä!
  • Aloittelijan ei ole etukäteen järkevää asettaa liian tiukkoja vaatimuksia kuvausretkelleen tai -tuokiolleen, esimerkiksi päättämällä kuvata käpyä syövää oravaa, lentoon lähtevää joutsenta tai nauravaa lasta. Kuvattavaa ei ole, jos ei näy oravan oravaa, eikä joutsenta tai lapsi ei millään suostu nauramaan. Tulee vain pettymys pieleen menneestä kuvaustuokiosta.

 2. Kuvaa mahdollisimman paljon kaikkea

  • Kuten muissakin harrastuksissa, harjoitus tekee mestarin tai ainakin auttaa taitoa kehittymään, vaikka ei ihan mestariksi tavoittelisikaan.
  • Kannattaa kuvata myös “tyhmiltä” tuntuvia arkisia kohteita ja tapahtumia. Joskus niistäkin saa tallennettua upeasti tilanteen, tunteen, valon tai esineen.
  • Voit valita isompia teemoja kuvauskohteiksi kuten: Oranssit asiat, kulmat, ammatit, puut, eläimet, pienet esineet, ystävyys, ilo, historia, vastavärit….

 3. Kuvaa uusin silmin

  • Mitä, jos kuvaisitkin esinettä tai henkilöä poikkeavasta kuvakulmasta ylä -tai alaviistosta, vinoon tai eri välimatkoin?
  • Mitä, jos kuvaat esineitä paikoissa, joissa ne eivät normaalisti ole?
  • Miten kuva muuttuu, kun sijoitut niin, että auringonvalo tulee eri suunnasta tai, jos kuvaat samaa asiaa eri vuorokauden- tai vuodenaikaan? Mitä, jos himmennät valoja ja valaiset kohdetta taskulampulla eri suunnista?
  • Mitä, jos henkilön sijaan kuvaisitkin tämän varjoa tai vain osaa henkilöstä?
  • Mitä, jos kuvattava asia on liikkeessä tai itse liikut?
  • Mitä, jos kuvaat jotakin putken, lasin, kalvon, sälekaihtimen, verkon tms. läpi?
  • Heijastaviapintoja, kuten vettä, ikkunaa ja peiliä kannattaa hyödyntää.

 

 

Vesilammikon pinnalla oleva ilmakupla ja siihen heijastuva maisema

 

 

 

 

 

 

Veteen heijastuvan kiven muodot. (Kuva käännetty pystyyn)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Orkideat CD-levyn läpi kuvattuina

 

 

 

 

 

Nautinnollisia, elämyksellisiä ja inspiroivia kuvasuhetkiä kaikille 🙂

Aivoväsymys

Sairauslomaani jakettiin kahdella kuukaudella ja suurimpana syynä on aivoväsymys. En tiedä onko aivoväsymys mikään hyväksytty lääketieteen termi, mutta se on mielestäni hyvin kuvaava sana omalle väsymykselleni. Ystävieni joukossa on pari aivovamman saanutta ja tiedän myös heidän käyttävän tuota sanaa. Aivovammassa tosin suurimmalla osalla väsymys on vielä paljon paljon rajumpaa kuin itselläni.

Monen on helppoa ymmärtää, että fyysisen treenin tai muun ponnistuksen jälkeen on väsynyt; voi olla jopa psyykkisestikin väsynyt, jos oikein on urakoinut. Vaikeampaa on ehkä mieltää aivot väsyneiksi. Ehkä pientä osviittaa saat, jos olet ollut yo-kokeissa tai pääsykokeissa, pitkässä työpaikkahaastattelussa, tehnyt jonkun laajan suunnittelutyön, organisoinut isoja kokonaisuuksia, valvonut pitkän pätkän tai tehnyt paljon asioita, jotka ovat vaatineet runsaasti ajattelutyötä pienehkössä ajassa. Aivoväsymyksessä uupumus yhtä suurta (monella aivovammaisella vielä paljon suurempaakin), mutta tehtävä on ”taviksen” mittapuun mukaan melko mitätön. Siihen voi riittää ihmisestä ja vamman/sairauden tasosta riippuen yksi tai useampi seuraavankaltaisista arkisista tekemisistä: parin tunnin keskustelu ystävän kanssa, sanaristikoiden täyttäminen, päättelykykyä vaativan lautapelin pelaaminen, pieni kiire, tunnin luennon seuraaminen, muutaman s-postin kirjoittaminen, meluisassa tilassa oleskelu tai pidemmän matkan ajaminen autolla. Aivojen kapasiteetti sietää kuormitusta on siis huomattavasti madaltunut.

Itse en koe, että älykkyysosamääräni olisi aivokasvainleikkauksen jälkeen juurikaan tippunut. Lähimmät kanssakulkijat saattavat olla tietysti toista mieltä 😉 Mutta väsyneenä tiedon ”etsiminen” päästä on vaikempaa, keskittymiskyky herpaantuu helposti ja käyn ikäänkuin hitaammalla vaihteella. Väsymys ei välttämättä käy käsi kädessä nukkumisen kanssa: 11 tunnin yöunien jälkeen voin olla väsynyt ja toisena aamuna nukuttuani kahdeksan tuntia, olen suht virkeä. Väsymys aaltoilee enemmänkin tekemisten mukaan ja sairausloma on ollut kyllä paikoillaan, jotta pää on saanut rauhassa toipua. Onneksi en koe tauotta aivoväsymystä ja sen syvyyskin vaihtelee päivien mukaan. Parhaimpia ovat tietysti ne päivät, kun tuntee olonsa koko ajan virkeäksi 🙂

Elintavoillani voin onneksi auttaa pitämään itseään virkeämpänä. Syön terveellisesti täydentäen ruokaani vielä ravintolisillä, juon runsaasti vettä, nukun pitkät yöunet, liikun luonnossa ja teen itselleni mielekkäitä asioita. Luulen, että olisin vielä paljon väsyneempi ilman näitä toimia.

Edellisenkin leikkauksen jälkeen oli aivoväsymystä. Aluksi massiivisempaa, joka pikkuhiljaa hiipui yhä vähemmäksi. Nytkin uskon, että myös tämä väsymys helpottaa ajan kanssa. Sopivasti lepoa ja pientä aivojumppaa. Ihan entiseen vauhtiin en enää palaa enkä haluakaan. Itse en ehkä olisi tajunnut lopettaa ”päätöntä juoksemista” elämän oravanpyörässä, jos ei sairaus olisi sitä katkaissut. Samoin kuin hidastetussa elokuvassa, myös tosielämässä näkee ja kokee enemmän kuin  menemällä ”pikakelauksella”.

 

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus

Kaikki varmaan voimme todeta, että vuosi 2020 jää pitkäksi aikaa mieliimme. Useimmille valitettavasti negatiivisessa mielessä. On ollut lomautuksia, irtisanomisia, konkursseja, rajoituksia, suosituksia, taloudellista ahdinkoa, epävarmuutta, pelkoa…Onneksi toisille vuosi toi lisää töitä, lisää tuloja, uusia innovaatioita ja oivalluksia, omien voimien, luovuuden ja auttamishalun löytymistä, uusien taitojen kehittymistä, luonnossa liikkumisen iloa…

Itselle kuluneen vuoden suurin juttu oli akustikusneurinooman uusintaleikkaus. Varsinkin, kun se tuli täytenä yllätyksenä. Vielä ei tiedä leikkauksen aiheuttamia lopullisia vaurioita. Kasvohalvaus vaivaa edelleen sekä ”aivoväsymys”. Moni varmaan samaistuu tunteeseen, joka käy välillä mielessäni: Tämän vuosi olisi voinut jäädä välistä. Onneksi itse ajattelen noin vain harvakseltaan. Paljon on kuitenkin hyviä juttuja tässäkin vuodessa; vähemmän kiirettä ja turhia menoja, enemmän perheen kanssa yhdessä oloa, luonnossa liikkumista, mökkeilyä, pyöräilyä, valokuvaamista, askartelua, hiljaisuutta ja rauhaa. Vaakakuppi kallistuu siis kuitenkin postitiiviseen suuntaan 🙂

Jos sinulla on ollut haastavampi vuosi takana, älä anna sen määrittää seuraavaa vuotta. Samoin kuin kalenteri vaihtuu uuteen sivut odottamassa uusia tapahtumia ja uutta tarinaa, voit aloittaa itsekin ihan uuden tarinan puhtaalta pöydältä. Käsikirjoittajana ja ohjaajana Sinä itse <3

Onnekasta ja omannäköistäsi vuotta 2021!

Ihanaa joulunaikaa

Kiitos kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta! Ilman teitä ei olisi Hoitohuone Sinjaakaan.

Toivotan seuraavan runon myötä oikein lämmintä ja ihanaa joulua kaikille <3

Joulu on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
– Mika Waltari –

Maidoton, gluteeniton, munaton lanttulaatikko

Jotta jouluruokien valmistus ei kasautuisi vain yhdelle tai kahdelle ihmiselle, meillä on jo muutaman vuoden kukin tehnyt yhden tarjottavan joulupöytään. Meidän perheessä isännän kontolla on ollut lanttulaatikko ja tein aikoinani hänelle ohjeet kuvineen, joita tekin saatte käyttää, jos on tarvis.

Samalla ohjeella voit tehdä esimerkiksi porkkana- tai bataattilaatikon.

1kg    Lanttua

2dl    Kaura- tai
riisikermaa

1dl     Maissijauhoja

2tl     Suolaa

3rkl   Siirappia

(Margariinia)

Kuori, pilko lantut ja laita kiehumaan.

Sekoita sillä aikaa jauhot sekä kerma ja anna seistä hetken.

Lanttujen ollessa kypsiä, älä heitä kaikkea keitinlientä pois. Saatat tarvita sitä, jos tuntuu, että seoksesta tulee liian paksu. Soseuta lantut monitoimikoneella, sauvasekoittimella tai vastaavalla. Lisää kerma-jauhoseos. Mausta suolalla sekä siirapilla.

 

 

 

Kaada seos vuokaan (noin 20cm x 30cm). Halutessasi voit laittaa päälle muutaman maidottoman margariininokareen.  Paista 175 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Makoisia hetkiä 🙂

Välttele joulustressiä

Todella erikoinen joulu tulossa ja tavallisten stressaavien asioiden joukossa saattaa nyt olla lisäpaineita siitä keitä lähimmäisiä jouluna pystyy tapaamaan vai pystyykö ketään. Jospa nyt otatkin aikalisän. Koronarajoitukset on aattona ne mitkä ovat, siinä ei etukäteishermoilu auta. Voit tietenkin sen verran valmistautua, että sinulla on ruokaa oman perheen varalle pyhiksi ja ehkä muutama ylimääräinen pipari mahdollisille vieraileville lähisukulaisille. Onneksi tekniikka on huippuluokkaa nykypäivänä ja voit tavata jouluna sukulaisia ”kasvotusten” joka tapauksessa. Skypet, zoomit, teamsit ja muut ”näköpuheluvempaimet” ovat kenen tahansa käytössä. Asennus ja käyttöohjeita löytyy netistä. (Tässä esim yksi zoom -käyttöohje )

Nyt, kun kaupoissa ei kannata turhaan pyöriä ja tavaraa on useimmilla enemmän kuin riittävästi, kannattaa miettiä mitä elämyslahjoja voisi lähimmilleen antaa. Lahja voi myös olla lupa auttaa ensi vuonna esimerkiksi ikäihmisen viikkosiivouksessa, kaupassakäynnissä tai tuttavaperheen lastenhoidossa.

Sanonnan mukaan: siivoa kaapit, jos meinaat viettää joulusi niissä. Tunnelma tulee toivottavasti muista asioista kuin siivotuista nurkista. Pienellä vaivalla saat viihtyisämmän fiiliksen. Kaikki ylimääräiset tavarat tuoleilta ja pöyditä kootaan kodinhoito- tai vaatehuoneeseen ja ovi kiinni. Valjastat lapset imuroimaan, luvaten ensin, että he saavat sirotella lattialle kanelia ja neilikkaa.  Kotiin leviää IHANA joulun tuoksu. Keskuspölynimurin omistajalla tämä ei niin hyvin toimi, mutta silloin voi paahtaa hieman kardemummaa uunissa tai keitellä kanelia ja neilikkaa pienessä määrässä vettä.

 

 

 

Kuusen hankkiminen ei ole välttämätöntä ja roskastaahan se myös. Muutama havu tuo mukavan tuoksun. Laita pöydille joulupalloja, tonttuja, kynttilöitä ja tunnelma on valmis.

 

Joulu tulee joka tapauksessa. Stressillä tai ilman. Toivottavasti sinä valitset stressittömän version <3

Jalkakylpysuolaa lahjaksi

Jalkakylpysuola on erittäin helppo tehdä itse 🙂

Itse tehdyt lahjat lämmittävät mieltä ja jalkakylpysuola suo rentoutushetken saajalleen.

 

Tarvitset jalkakylpysuolaa varten

2                puhdasta pilttipurkkia

1/2 dl        ruokasoodaa

1 1/2dl      karkeaa merisuolaa

10 tippaa eteeristä öljyä

(Elintarvikeväriä)

Koristeluun:

Mulperipaperia tms., koristenauhaa, tarroja…

 

 

 

Sekoita kulhossa sooda ja suola. Lisää eteerinen öljy ja mahdollinen väri.

 

 

 

 

Laita seos purkkiin ja koristele haluamallasi tavalla.

 

Käyttö:

Noin 2 rkl jalkakylpysuolaa vatiin ja lämmintä vettä päälle.

Rentoudu ja nauti <3

Erilaisuus ja väärinymmärrykset

Jos ei lasketa lukuun tieteeseen perustuvia kaavoja ja totuuksia, pysyviä luonnonlakeja yms, niin henkilöistä riippuen asioista voi olla eri ”totuuksia” useampiakin. Toisinaan kovin vaikeaa hyväksyä se toisen mielipide, tunnereaktio tai teko, koska se sotii oman näkökannan kanssa. Yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen lisäksi kullakin on omat ”sääntönsä”, jotka ovat muovautuneet lapsuudesta lähtien. Nämä säännöt voivat olla tiukempia, tarkempia ja rajoittavampia kuin yleiset normit tai ne voivat puolestaan olla paljon höllempiä. Ongelmia alkaa syntyä, kun vastapuoli ei omaa samoja normeja kuin itse.

Yhteentörmäyksiä voi tulla tuiki tavallisista arkisista asioista, kuten vaatetuksesta, tavaroiden sijoittelusta, lepäämisestä, ruokatottumuksista tai vaikkapa puutarhanhoidosta. Ennen kuin alkaa tiuskia tai vaatia toiselta omannäköistä käyttäytymistä, tunnereaktiota tai tekoa, kannattaa muistaa, että pelkästään lautasen pystyy tiskaamaan liki 30 eri tavalla eikä niistä mikään ole väärä tai enemmän oikea. Ne ovat vain erilaisia. Toisinaan kannattaa rakentavasti, toisen mielipiteitä ja toimintatapoja kunnioittaen tuoda oma tunne tai näkökulma esille. Se voi luoda empaattisuutta, avartaa toisen katsontakantaa ja saattaa auttaa sinua myös ymmärtämään toisen näkökulmaa. Puolison, naapurin tai työkaverin tapa toimia voi olla vain yksi erilainen tapa muiden joukossa ja molempien on se helpompi hyväksyä, kun siitä on sopuisassa hengessä keskusteltu. (Tietysti erikseen on muita vahingoittava toiminta jota ei pidä hyväksyä. Muista kuitenkin ettet itse sorru vastakeinona samaan vahingolliseen toimintaan.)

Voi myös olla niin, että kantaa itsessään monia puolia joista joku ei näy ehkä koskaan kellekään tai se näyttäytyy vain joillekin ihmisille. Ei uskalleta olla mitään mieltä tai pelätään tunteiden näyttämistä. Tällöin on riskinä etteivät muut saa tietää mitä oikeasti ajattelet ja millaisia mielipiteitä tai arvoja sinulla on. Moni kätkee itsensä ulkokuoren tai muurin taakse ja jää vaille sitä huomiota, rakkautta ja tukea minkä sisin tarvitsisi. Saatat tulla helposti väärinymmärretyksi omasta mielestäsi, mutta todellisuudessa sinua kohdellaan sen mukaan millaista viestiä annat muille. Jos ei sinulla koskaan ole ollut vastakkaista mielipidettä jostain asiasta, silloinhan joko olet asiasta neutraalia mieltä tai kannatat sitä. Jos vastaavasti et ole maininnut pahoittavasi määrätystä asiasta mieltäsi eikä käytöksesikään sitä ilmaise, niin toinen jatkaa samaa rataa, koska viestisi antaa ymmärtää, että asia on sinulle ok.

Itsensä kadottaa myös helposti, jos kameleontin lailla vaihtaa mielipidettä ja toimintatapaansa ympäristön mukaan. Halutaan miellyttää muita, pelätään arvostelua; ennen kaikkea pelätään olla erilaisia. Kannattaa pohtia sotiiko joku tekeminen tai jossain ryhmässä oleminen omia arvoja vastaan. Hienointa on, jos pystyy erilaisista ihmisistä ja tilanteista huolimatta olemaan sellainen kuin sisimmässään tuntee itsensä ja arvojensa olevan. Toki roolit ovat erilaiset esimerkiksi lasten tai puolison kanssa, mutta omat arvot ja niiden pohjalta toimiminen tulisi olla loppupeleissä samanlaista.

 

Ole oma itsesi ja kunnioita muiden tapaa olla omia itsejään. Erilaisuus on rikkautta ja tekee maailmasta vivahteikkaamman.

Kasvohalvauksesta toivutaan h-i-t-a-a-s-t-i

Joissain asioissa olen hyvinkin pitkäpinnainen ja kärsivällinen, esimerkiksi satoja nippeleitä ja nappeleita sisältävän lipaston kokoaminen ei yleensä tuota suuria vaikeuksia. Toisissa tilanteissa olen taas hyvinkin lyhytpinnainen erityisesti, jos mulle sanotaan tämä vie aikaa, ole kärsivällinen, katsotaan sitten myöhemmin, odotellaan rauhassa…En haluaisi ihmetellä ja odotella, vaan asioiden pitäisi tapahtua NYT.

Tämä kasvohalvaus on nyt yksi kärsivällisyyden treenauskohta. Viimeksi halvaus oli lievempi ja toivuin siitä suht nopeasti. Nyt kasvohalvaus oli liki totaalinen oikealla puolella. Ihan minimaalista alahuulen liikettä lukuunottamatta muu osa toisen puolen kasvoista ei liikkunut alussa ollenkaan. Myös kieli ja nielu olivat lievästi halvaantuneet. Alkuun siis silmäluomi ei värähtänytkään mennäkseen kiinni, syöminen onnistui joten kuten vasemmalta puolelta ruokalappu suojana, juominen onnistui vain pillillä ja hampaat tuntuivat olevan aivan eri paria, kuin vekkulan portaat; niin ja tietysti ne kaikki ilmeet puuttuivat.

Leikkauksesta on nyt siis kulunut kuukausi. Eteenpäin on menty, mutta mielestäni niiiiiiiin hitaasti. Olen kyllä iloinen tulleista muutoksista, esimerkiksi saan silmäluomen toisinaan kiinni, kun oikein yritän, pystyn kylmiä juomia juomaan ilman pilliä ja irvistämällä saan pienen rypyn nenän varteen. Olin tänään kasvohermotutkimuksissa ja kyselin lääkäriltä hänen arviotaan. ”Vain kuukausi leikkauksesta”, totesi lääkäri. Hänen mielestään siis todella lyhyt aika vielä. Hermoissa saattaa olla leikkauksen jäljiltä vielä turvotustakin, eikä todellista kokonaiskuvaa saa edes hermoratatutkimuksella. Hän sanoi lisäksi, että kolmen kuukauden päästä pystyy vasta paremmin arvioimaan vaurioita ja senkin jälkeen tapahtuu vielä paranemista.

 

Lohdullista oli kuulla, että testin mukaan pientä liikettä on kaikkialla. Nyt vaan tarvitaan päivittäistä kasvojumppaa, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä…Odotan erityisesti sitä päivää, kun pystyn hymyilemään 🙂 Vaikka sisäisesti on hyvä ja iloinen mieli, on se kiva, että se näkyy myös ulospäin <3

Kuulumisia Akustikusneurinoomaleikkauksen jälkeen

Leikkaus -sana kuulostaa heti alkujaan korvaan jotenkin kurjalta. Jotain katkotaan, leikellään, poistetaan, irroitetaan…Tietysti on hyvä, että jotain ikävää poistetaan kehosta, mutta on liki mahdotonta poistaa jotain leikkaamalla rikkomatta kehoakin. Eikä kyllä mukavalta kuulosta, että se ”jokin” on päässä. Mulla on onni, että haava on takaraivolla. Näen halutessani sen peilin kautta, mutta pääosin haluan olla näkemättä sitä ja se onnistuu hyvin.

Leikkaus meni lääkäri sanojen mukaan : ”Odotusten mukaisesti”. Kasvainta saatiin paremmin pois kuin viime kerralla, mutta valitettavasti ei kokonaan. Se on pahasti kiinni aivorungossa, joka mm. yhdistää selkäytimen aivoihin, säätelee hengitystä ja vireyttä. Sen verran tärkeä elin ettei siihen lähelle uskalleta kajota. Täytyy vain toivoa, että kasvain ymmärtää nyt olla kasvamatta.

Leikkaukseen menin ihmeellisen rauhallisin mielin. En edes ottanut esilääkitystä leikkaussaliin mentäessä. Salissa oli paljon hoitohenkilökuntaa, osa oli tuttuja edellisestä leikkauksesta. Juttelimme niitä näitä ja erityisesti anestesialääkäri jätti kyllä lähtemättömän vaikutuksen empaattisuudellaan. Hän silitteli kättä kysellen samalla perheestä yms. muiden pistellessä neuloja kasvoihin ja käsivarsiin.

 

Kyynelehdin useamman kerran sairaalassaoloaikana ja leikkurissa jo ekan kerran. En harmista tai surusta, vaan siitä kuinka kiitollinen olin jo ennen leikkausta kaikille mahdollisille auttajille. Edellisellä kerralla teholla ollessani olin niin huonossa jamassa,että kommunikointini rajoittui kipulääkkeiden pyytämiseen. Nyt oli mukavaa rupatella hoitajan sekä opiskelijan kanssa ja tirauttaa välillä onnenkyynel kertoessani mitä kaikkea oli mielessäni. Kerroin esimerkiksi miten olin leikkausaamuna seisoskellut lämpöisessä suihkussa ja nauttinut täysin rinnoin itsenäisestä, ehkä viimeisestä kahdella jalalla seisten tapahtuvasta suihkusta. Mikä riemu olikaan havaita heti herätessä ettei se ollutkaan viimeinen omin jaloin tehty suihku <3

Tällä hetkellä kuntoudun hissukseen kotona. Liikkuminen sujuu ilma apuvälineitä, joskin on vielä hiukan huteraa ja väsyn helposti. Päivittäistä jumppaa ovat esimerkiksi roskapussin vieminen, postin hakeminen, pyykkien ripustaminen, ruuanaitto, pöydän pyyhkiminen… Oikean puolen kasvot halvaantuivat liki kokonaan, mutta alahuulessa on ollut koko ajan pientä liikettä, joten toivon kasvojeni vielä ”heräävän eloon”. Syöminen, juominen ja puhuminen ovat hiukan haastavia vielä. Normaalit ilmeeni puuttuvat myös kokonaan oikealta puolelta eikä kasvojeni perusteella tällä hetkellä ole kovin helppoa sanoa olenko iloinen, vihainen, surullinen…Sisimmässäni olen kuitenkin sama positiivinen Sini 🙂

Sain jo sairaalaan ja vielä kotiutuessanikin paljon tsemppiviestejä ja muistamisia. Iso kiitos kaikille. Ne ovat piristäneet ja ilahduttaneet suunnattomasti <3