About Sini

This author has not yet filled in any details.
So far Sini has created 172 blog entries.

Jalkakylpysuolaa lahjaksi

Jalkakylpysuola on erittäin helppo tehdä itse 🙂

Itse tehdyt lahjat lämmittävät mieltä ja jalkakylpysuola suo rentoutushetken saajalleen.

 

Tarvitset jalkakylpysuolaa varten

2                puhdasta pilttipurkkia

1/2 dl        ruokasoodaa

1 1/2dl      karkeaa merisuolaa

10 tippaa eteeristä öljyä

(Elintarvikeväriä)

Koristeluun:

Mulperipaperia tms., koristenauhaa, tarroja…

 

 

 

Sekoita kulhossa sooda ja suola. Lisää eteerinen öljy ja mahdollinen väri.

 

 

 

 

Laita seos purkkiin ja koristele haluamallasi tavalla.

 

Käyttö:

Noin 2 rkl jalkakylpysuolaa vatiin ja lämmintä vettä päälle.

Rentoudu ja nauti <3

Erilaisuus ja väärinymmärrykset

Jos ei lasketa lukuun tieteeseen perustuvia kaavoja ja totuuksia, pysyviä luonnonlakeja yms, niin henkilöistä riippuen asioista voi olla eri ”totuuksia” useampiakin. Toisinaan kovin vaikeaa hyväksyä se toisen mielipide, tunnereaktio tai teko, koska se sotii oman näkökannan kanssa. Yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen lisäksi kullakin on omat ”sääntönsä”, jotka ovat muovautuneet lapsuudesta lähtien. Nämä säännöt voivat olla tiukempia, tarkempia ja rajoittavampia kuin yleiset normit tai ne voivat puolestaan olla paljon höllempiä. Ongelmia alkaa syntyä, kun vastapuoli ei omaa samoja normeja kuin itse.

Yhteentörmäyksiä voi tulla tuiki tavallisista arkisista asioista, kuten vaatetuksesta, tavaroiden sijoittelusta, lepäämisestä, ruokatottumuksista tai vaikkapa puutarhanhoidosta. Ennen kuin alkaa tiuskia tai vaatia toiselta omannäköistä käyttäytymistä, tunnereaktiota tai tekoa, kannattaa muistaa, että pelkästään lautasen pystyy tiskaamaan liki 30 eri tavalla eikä niistä mikään ole väärä tai enemmän oikea. Ne ovat vain erilaisia. Toisinaan kannattaa rakentavasti, toisen mielipiteitä ja toimintatapoja kunnioittaen tuoda oma tunne tai näkökulma esille. Se voi luoda empaattisuutta, avartaa toisen katsontakantaa ja saattaa auttaa sinua myös ymmärtämään toisen näkökulmaa. Puolison, naapurin tai työkaverin tapa toimia voi olla vain yksi erilainen tapa muiden joukossa ja molempien on se helpompi hyväksyä, kun siitä on sopuisassa hengessä keskusteltu. (Tietysti erikseen on muita vahingoittava toiminta jota ei pidä hyväksyä. Muista kuitenkin ettet itse sorru vastakeinona samaan vahingolliseen toimintaan.)

Voi myös olla niin, että kantaa itsessään monia puolia joista joku ei näy ehkä koskaan kellekään tai se näyttäytyy vain joillekin ihmisille. Ei uskalleta olla mitään mieltä tai pelätään tunteiden näyttämistä. Tällöin on riskinä etteivät muut saa tietää mitä oikeasti ajattelet ja millaisia mielipiteitä tai arvoja sinulla on. Moni kätkee itsensä ulkokuoren tai muurin taakse ja jää vaille sitä huomiota, rakkautta ja tukea minkä sisin tarvitsisi. Saatat tulla helposti väärinymmärretyksi omasta mielestäsi, mutta todellisuudessa sinua kohdellaan sen mukaan millaista viestiä annat muille. Jos ei sinulla koskaan ole ollut vastakkaista mielipidettä jostain asiasta, silloinhan joko olet asiasta neutraalia mieltä tai kannatat sitä. Jos vastaavasti et ole maininnut pahoittavasi määrätystä asiasta mieltäsi eikä käytöksesikään sitä ilmaise, niin toinen jatkaa samaa rataa, koska viestisi antaa ymmärtää, että asia on sinulle ok.

Itsensä kadottaa myös helposti, jos kameleontin lailla vaihtaa mielipidettä ja toimintatapaansa ympäristön mukaan. Halutaan miellyttää muita, pelätään arvostelua; ennen kaikkea pelätään olla erilaisia. Kannattaa pohtia sotiiko joku tekeminen tai jossain ryhmässä oleminen omia arvoja vastaan. Hienointa on, jos pystyy erilaisista ihmisistä ja tilanteista huolimatta olemaan sellainen kuin sisimmässään tuntee itsensä ja arvojensa olevan. Toki roolit ovat erilaiset esimerkiksi lasten tai puolison kanssa, mutta omat arvot ja niiden pohjalta toimiminen tulisi olla loppupeleissä samanlaista.

 

Ole oma itsesi ja kunnioita muiden tapaa olla omia itsejään. Erilaisuus on rikkautta ja tekee maailmasta vivahteikkaamman.

Kasvohalvauksesta toivutaan h-i-t-a-a-s-t-i

Joissain asioissa olen hyvinkin pitkäpinnainen ja kärsivällinen, esimerkiksi satoja nippeleitä ja nappeleita sisältävän lipaston kokoaminen ei yleensä tuota suuria vaikeuksia. Toisissa tilanteissa olen taas hyvinkin lyhytpinnainen erityisesti, jos mulle sanotaan tämä vie aikaa, ole kärsivällinen, katsotaan sitten myöhemmin, odotellaan rauhassa…En haluaisi ihmetellä ja odotella, vaan asioiden pitäisi tapahtua NYT.

Tämä kasvohalvaus on nyt yksi kärsivällisyyden treenauskohta. Viimeksi halvaus oli lievempi ja toivuin siitä suht nopeasti. Nyt kasvohalvaus oli liki totaalinen oikealla puolella. Ihan minimaalista alahuulen liikettä lukuunottamatta muu osa toisen puolen kasvoista ei liikkunut alussa ollenkaan. Myös kieli ja nielu olivat lievästi halvaantuneet. Alkuun siis silmäluomi ei värähtänytkään mennäkseen kiinni, syöminen onnistui joten kuten vasemmalta puolelta ruokalappu suojana, juominen onnistui vain pillillä ja hampaat tuntuivat olevan aivan eri paria, kuin vekkulan portaat; niin ja tietysti ne kaikki ilmeet puuttuivat.

Leikkauksesta on nyt siis kulunut kuukausi. Eteenpäin on menty, mutta mielestäni niiiiiiiin hitaasti. Olen kyllä iloinen tulleista muutoksista, esimerkiksi saan silmäluomen toisinaan kiinni, kun oikein yritän, pystyn kylmiä juomia juomaan ilman pilliä ja irvistämällä saan pienen rypyn nenän varteen. Olin tänään kasvohermotutkimuksissa ja kyselin lääkäriltä hänen arviotaan. ”Vain kuukausi leikkauksesta”, totesi lääkäri. Hänen mielestään siis todella lyhyt aika vielä. Hermoissa saattaa olla leikkauksen jäljiltä vielä turvotustakin, eikä todellista kokonaiskuvaa saa edes hermoratatutkimuksella. Hän sanoi lisäksi, että kolmen kuukauden päästä pystyy vasta paremmin arvioimaan vaurioita ja senkin jälkeen tapahtuu vielä paranemista.

 

Lohdullista oli kuulla, että testin mukaan pientä liikettä on kaikkialla. Nyt vaan tarvitaan päivittäistä kasvojumppaa, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä…Odotan erityisesti sitä päivää, kun pystyn hymyilemään 🙂 Vaikka sisäisesti on hyvä ja iloinen mieli, on se kiva, että se näkyy myös ulospäin <3

Kuulumisia Akustikusneurinoomaleikkauksen jälkeen

Leikkaus -sana kuulostaa heti alkujaan korvaan jotenkin kurjalta. Jotain katkotaan, leikellään, poistetaan, irroitetaan…Tietysti on hyvä, että jotain ikävää poistetaan kehosta, mutta on liki mahdotonta poistaa jotain leikkaamalla rikkomatta kehoakin. Eikä kyllä mukavalta kuulosta, että se ”jokin” on päässä. Mulla on onni, että haava on takaraivolla. Näen halutessani sen peilin kautta, mutta pääosin haluan olla näkemättä sitä ja se onnistuu hyvin.

Leikkaus meni lääkäri sanojen mukaan : ”Odotusten mukaisesti”. Kasvainta saatiin paremmin pois kuin viime kerralla, mutta valitettavasti ei kokonaan. Se on pahasti kiinni aivorungossa, joka mm. yhdistää selkäytimen aivoihin, säätelee hengitystä ja vireyttä. Sen verran tärkeä elin ettei siihen lähelle uskalleta kajota. Täytyy vain toivoa, että kasvain ymmärtää nyt olla kasvamatta.

Leikkaukseen menin ihmeellisen rauhallisin mielin. En edes ottanut esilääkitystä leikkaussaliin mentäessä. Salissa oli paljon hoitohenkilökuntaa, osa oli tuttuja edellisestä leikkauksesta. Juttelimme niitä näitä ja erityisesti anestesialääkäri jätti kyllä lähtemättömän vaikutuksen empaattisuudellaan. Hän silitteli kättä kysellen samalla perheestä yms. muiden pistellessä neuloja kasvoihin ja käsivarsiin.

 

Kyynelehdin useamman kerran sairaalassaoloaikana ja leikkurissa jo ekan kerran. En harmista tai surusta, vaan siitä kuinka kiitollinen olin jo ennen leikkausta kaikille mahdollisille auttajille. Edellisellä kerralla teholla ollessani olin niin huonossa jamassa,että kommunikointini rajoittui kipulääkkeiden pyytämiseen. Nyt oli mukavaa rupatella hoitajan sekä opiskelijan kanssa ja tirauttaa välillä onnenkyynel kertoessani mitä kaikkea oli mielessäni. Kerroin esimerkiksi miten olin leikkausaamuna seisoskellut lämpöisessä suihkussa ja nauttinut täysin rinnoin itsenäisestä, ehkä viimeisestä kahdella jalalla seisten tapahtuvasta suihkusta. Mikä riemu olikaan havaita heti herätessä ettei se ollutkaan viimeinen omin jaloin tehty suihku <3

Tällä hetkellä kuntoudun hissukseen kotona. Liikkuminen sujuu ilma apuvälineitä, joskin on vielä hiukan huteraa ja väsyn helposti. Päivittäistä jumppaa ovat esimerkiksi roskapussin vieminen, postin hakeminen, pyykkien ripustaminen, ruuanaitto, pöydän pyyhkiminen… Oikean puolen kasvot halvaantuivat liki kokonaan, mutta alahuulessa on ollut koko ajan pientä liikettä, joten toivon kasvojeni vielä ”heräävän eloon”. Syöminen, juominen ja puhuminen ovat hiukan haastavia vielä. Normaalit ilmeeni puuttuvat myös kokonaan oikealta puolelta eikä kasvojeni perusteella tällä hetkellä ole kovin helppoa sanoa olenko iloinen, vihainen, surullinen…Sisimmässäni olen kuitenkin sama positiivinen Sini 🙂

Sain jo sairaalaan ja vielä kotiutuessanikin paljon tsemppiviestejä ja muistamisia. Iso kiitos kaikille. Ne ovat piristäneet ja ilahduttaneet suunnattomasti <3

Kuulumisia ennen leikkausta

Olen saanut useampia viestejä, joissa on kyselty vointiani ja kuulumisiani. Kiitos välittämisestä, kannustavista sanoista ja virtuaalihaleista <3

Voin olosuhteisiin nähden hyvin. Olen pystynyt pitämään positiivista fiilistä yllä. Tällä hetkellä nautin kaikista normaaleista toimista joita pystyn vielä tekemään kuten pyöräily, autolla ajo, luonnossa liikkuminen ja omatoiminen suihkussa käynti. Harmillisesti tässä kahdessa vuodessa on jo hiukan päässyt unohtumaan kuinka hohdokasta on esimerkisi autolla ajo ja itsenäinen liikkuminen paikasta toiseen. Nostan hattua niille, jotka osaavat arvostaa jokaikistä toimintaansa päivän mittaan.

Toki tuleva leikkaus käy mielessä aika ajoin, mutta se ei  hallitse koko ajan ajatusmaailmaa. Lääkärin ja hoitajan kanssa pääsin keskustelemaan asioista jotka mietityttivät. Liki kaikki muut murheen aiheet ovat sellaisia joihin en pysty nyt vaikuttamaan, eikä kukaan muukaan, joten ne kannattaa ”tiputella” pois päästä ja keskittyä johonkin muuhun mukavampaan. Ajatusten kiertäessä leikkausasioiden ympärillä koitan hokea päässäni: Onko tästä etukäteisspekuloinnista jotain apua? Hyödyttääkö pohtia miten kuntoutun ja millä vauhdilla?

Toisinaan on tietysti päiviä, jolloin väsyttää eikä mikään huvittaisi, mutta sellaisia päiviähän voi olla muutenkin, vaikka ei aivokasvainleikkaukseen olisi menossa. Silloin teen jotain mukavaa ja mieltäpiristävää, kuten valokuvaan, teen hyvää ruokaa, käyn metsäkävelyllä…ehdoton suosikkini on napit korviin (tai mun tapauksessa nappi korvaan 😉 ) ja reipasta, iloista musiikkia tuutin täydeltä.

Olen saanut myös kommentteja: ”Miten sun pää kestää?”, ”En mä vaan pystyis olemaan noin positiivinen”, ”Sulla on helppoa, kun olet aina noin positiivinen”. Ensinnäkin älkää aliarvioiko itseänne! Jos joku muu pystyy johonkin, niin tekin pystytte. Joku toinen saattaa onnistua nopeammin ja helpommin, mutta olkaa kärsivällisiä itsenne suhteen. Luottakaa itseenne, katsokaa sitä polkua ja päämäärää, jota itse olette kulkemassa, älkääkä turhaan verratko sitä kanssamatkustajien polkujen sujuvuuteen. Olkaa itsellenne armollisia, jos välillä matka takkuaa. Se takkuaa toisinaan taatusti muillakin. Enkä mäkään syntymästäni asti ole ollut positiivinen, ehkä aika kaukana siitä 😉 Viimeisten 5-6 vuoden aikana olen aktiivisesti treenannut kiitollista, positiivista ja hyväksyvämpää asennetta päivittäin. Nyt harjoittelun hyöty todella konkretisoituu; voisin muuten uida tällä hetkellä aika syvissä vesissä. Koskaa ei ole liian myöhäistä aloittaa ajatusmaailmaa, jossa lasi on ennemmin puoliksi täynnä kuin tyhjä <3

Seuraava postaus taitaa tulla vasta leikkauksen jälkeen . Ihanaa syyskuuta kaikille!

Mitä eroa on henkisyydellä ja hengellisyydellä?

Nämä kaksi käsitettä, henkisyys ja hengellisyys tuntuvat menevän välillä ihmisillä sekaisin. Toisten korvissa ne molemmat kuulostavat uskonnollisilta termeiltä, mutta henkisyys on laajempi käsite kuin yksittäinen uskonto ja siihen ei uskonto välttämättä liity mitenkään. Jokainen on jollain tapaa henkinen, mutta sen tasoissa voi olla suuriakin eroja. Henkisyyttä voi myös kehittää mikä onkin hienoa.

Henkisyyteen liittyy mm. suhde itseensä ja toisiin, yhteys luontoon ja maailmankaikkeuteen, mielen tasapaino, läsnäolo, onnellisuus… Suhde itseen ja muihin alkaa kehittyä, kun huomaa ettei onnellisuus ja rauha ole riippuvainen tavaroista tai muista ihmisistä, vaan ne ovat sisäänrakennettuina meissä. Omat tunteet, ajatukset ja teot ovatkin kontrolloitavissa ja oletkin itse elämäsi herra etkä ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden vietävissä. Mielen tasapaino puolestaan voisi koostua seuraavista osatekijöistä, joita voit myös harjaannuttaa:

Hengellisyys liittyy mielestäni enemmän uskonnollisuuteen ja siinä ollaan kiinnostuneita elämän perimmäisistä arvoista, elämän tarkoituksesta ja oman olemassaolon merkityksestä. Usein siihen liittyy ajatus yhdestä tai useammasta jumalasta ja se saattaa sisältää erilaisia pyhiä kirjoja, rituaaleja ja rukouksia. Hengellisyys voi olla osa henkisyyttä ja se voi auttaa kehittämään omia henkisiä kykyjä, mutta uskonnollisuus tai hengellisyys ei ole siis kuitenkaan mikään vaatimus henkisyytesi kehittämisen polulla.

Itse koitan edetä henkisellä polullani olemalla kiitollinen, keskittymällä hetkeen, olemalla mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen olotilaani, tekemällä mielekkäitä asioita, nauttimalla luonnosta, ajattelemalla positiivisesti, koitan olla reagoimatta muiden sanoihin ja tekoihin, yritän olla liiemmälti ”hötkyilemättä”, hiljennyn energiahoidon kera, pyrin olemaan ystävällinen ja arvostava muita ja itseäni kohtaan. Tavoitteena on  siis olla mahdollisimman aidosti sitä mitä sydämessäni olen ilman ”häiriötekijöitä” ja ulkoisia ärsykkeitä.

❤

 

Mitä muut ajattelevat?

Olen useamman ihmisen kanssa jutellut kyseisestä aiheesta lähiviikkoina. Valitettavasti monen elämä on keskittynyt niin kovin siihen mitä muuta ajattelevat ulkonäöstä, olemuksesta, tekemisistä, tekemättä jättämisistä…., että oma persoona on saattanut hukkua kokonaan tai henkilö ei tee ollenkaan asioita, jotka häntä itseään miellyttäisivät.

Myönnän itsekin aiemmin eläneeni ”muiden elämää” tai elämää, joka täyttää muiden silmissä mahdollisimman hyvin ”hyväksytyt normit”. Usein varmistelin muilta mitä mieltä he mistäkin asiasta olivat ja toimin sen mukaan. Tämä johti siihen, ettei itselläni ollut esimerkiksi lempiväriä tai en tiennyt millaisiin vaatteisiin haluaisin pukeutua. Tai jos joku tuntuikin omalta ja mielekkäältä, hylkäsin sen heti, jos joku mainitsi jotain negatiivista asiasta, kuten: ”ei toi väri oikeen sovi sulle” tai ”kannattaisko vielä miettiä…”

Yksi kompastuskivistä on siis myös yleisesti hyväksyttyjen normien noudattaminen tai käsitys siitä millainen ”pitäisi olla”. Tietysti pitää vielä perfektionistin tyyliin pitää rimaa äärimmäisen korkealla. Määrätyn ikäisen pitää pukeutua määrätynlaisesti ja mielellään merkkivaatteisiin. Kotona kaikkien esineiden ja asioiden tulee olla tarkoin harkittuja, värit toisiinsa sopivia, kukin täsmällisesti oikealla paikallaan ja koti koko ajan putipuhdas. Jos vieraita tulee, tarjottavien tulee olla alusta asti itse tehtyjä, mielellään vielä monimutkaisilla resepteillä. Kesälomalla pitää touhuta mahdollisimman paljon, jotta muut eivät pidä laiskana.

Kotimme ei koskaan ole ollut sisustuslehtien sivuilta eikä mulla ole ollut merkkivaatteita, mutta muuten olen kyllä elänyt juurikin tuollaisella kaavalla. Hirveää näin jälkikäteen ajateltuna. Kyse ei enää ollut siitä halusinko esimerkiksi leipoa vieraille useaa eri tarjottavaa, vaan mun olevinaan ”piti” leipoa. Ja kukakohan oikeasti pakotti? Ei kukaan, paitsi omat ajatukset siitä mitä muut mahtavat ajattelella, jos olenkin ostanut tarjottavat kaupasta.

Suurimman syrjähypyn pois ”mitä muut ajattelelvat” -alueelta otin, kun ryhdyin energiahoitajaksi. Silloinkin sain epäileviä kommentteja: ”Kannattaisiko harkita vielä?” tai ”opiskele nyt joku toinen ”oikea” ammatti siihen kylkeen”. Onneksi tunne siitä, että tämä on mun juttuni oli niin vahva, etten kuunnellut muita. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla enemmän sinut itsensä kanssa; mistä pidän ja en, mikä on mun näköistä ja oloista…Vieläkin kyllä välillä tulee ajatuksia kuten: ”Mitä naapuritkin mahtavat ajatella, kun rikkaruohot on kitkemättä?” tai ”Voinko mennä ulos syömään, kun olen aivokasvaimen vuoksi sairauslomalla vai paheksuuko joku sitä?”

P.S. Yksi iso asia, joka vie teitä pois omalta polulta on tietenkin vielä toisten miellyttäminen. Luulen, että se kokonaisuus saa ihan oman postauksensa.

Toivon sydämestäni, että kuuntelet omaa sisintäsi, olet rohkeasti oman näköisesi ja teet sinulle tärkeitä asioita  <3

 

 

Miksi kuulolaitetta pitäisi hävetä?

Jostain syystä kuulolaitteita kohtaan on edelleen melkoisia ennakkoluuloja. Ja mielestäni paljon juuri niillä joiden laitetta pitäisi käyttää tai jo käyttävät. Mitä ihmettä!?! On surullista kuulla ihmisten kertomuksia että huonokuuloudesta huolimatta ei haeta laitetta, koska sitä ei kehtaa pitää kuitenkaan. Tai laite on lääkärin suosituksesta hankittu, mutta se lojuu laatikossa. Mielummin vältellään tilanteita, joissa kuuleminen on hankalaa, ei osallistuta keskusteluun, kun ei kuulla mitä toinen sanoo tai raastetaan lähimmäisten hermoja kyselemällä joko ajan: ”Mitä?”. On myös niitä joilla kuulolaite jo on, mutta pitää erityisesti huoehtia, että hiukset varmasti peittävät laitteen, ettei kukaan sitä näe. Eräs ystäväni sanoi osuvasti, että kuulolaitehan on ihan samankaltainen apuväline kuin silmälasit. Miksi se on vaan joillekin isompi mörkö kuin ne silmälasit?

Mulla on nyt pari kuukautta ollut kuulolaitteet molemmissa korvissa (tai toinen on itseasiassa ”mikrofoni”, mutta näyttää ihan normi kuulolaitteelta). Toinen korvahan kuuroutui kaksi vuotta sitten. Joku sanoi, että toispuolikuuron on niiiiin hankala saada laitetta ja pitää olla äärettömän hyvät perusteet ja joku toinen sanoi laitteisiin sopeutumisen olevan hankalaa. Ajattelin ensin, että pärjäähän sitä yhdellä korvalla. Eteen tuli pikkuhiljaa kuitenkin useampia tilanteita, jolloin huonokuuloudesta oli haittaa ja alkoi tuntua siltä, että osa tuntemattomista saa jo ehkä väärän kuvan mun älykkyydestä, kun en vastaa kysymyksiin tai kuulen väärin ja vastaan aivan jotain muuta kuin kysyttiin.

Laitteiden hankinta oli aika pitkä prosessi. Osasyynä oli tietenkin myös korona. Mutta hyvää kannatti odottaa 🙂 Olen todella tyytyväinen Cross -kuulolaitteisiini. Niistä on todellakin paljon apua erilaisissa tilanteissa eikä mulla ole ollut mitään sopeutumisvaikeusia laitteiden suhteen.

Tänään posti toi vielä Deafmetal kuulokorun. Ihanaa, että meille erityisille on suunniteltu omia korujakin. Olkaa ylpeitä omasta erilaisuudesta. Se tekee teistä uniikkeja, omia itsejänne <3

 

Maadoitus

Kaikki tietävät, että nykyään sähkölaitteet pitää olla maadoitettuja. Maan potentiaaliin kytkemistä eli maadoittamista käytetään sähköiskulta ja häiriöiltä suojaamisessa. Nyt en kuitenkaan puhu laitteiden maadoittamisesta, vaan Sinun maadoittamisestasi <3

Maadoitus (grounding, earthing) kuvataan toisinaan joksikin erikoislaatuiseksi vain joogien, meditoijien tai muiden ”spesialistien” jutuksi. Sen osaa kuitenkin jokainen ja sitä kannattaisi myös kunkin aika ajoin tehdä.

 

Mitä ihmisen maadoitus sitten tarkoittaa?

Clint Oberin vuonna 2010 julkaistu kirja Earthing (MaadoittuminenKaikkien aikojen tärkein terveyslöytö?) toi  maadoittumisen terveysmaailman tietoisuuteen. Clint huomasi, että meillä on tapana eristää itsemme maasta esim, oleskelemalla sisätiloissa ja käyttämällä kumipohjaisia kenkiä.  Hän itse sairastui vakavasti ja melkein kuoli. Sen jälkeen Clint antoi liki kaiken omaisuutensa pois ja matkusteli kahden vuden ajan pohtien luontoyhteyttä. Hän tuli johtopäätökseen: Elinympäristösi on oltava elektronisesti tasapainossa, jotta keho ja mieli voivat toimia niinkuin niiden on tarkoitettu. Kun et ole maadoittuneena, suojakilpesi on alhaalla ja olet alttiimpi stressitekijöille. Maadoittuminen palauttaa sinut normaaliin, hiljentää mielen ja kehon, voimistaa immuunijärjestelmää ja suojelee kehoa. ”

Jokainen voi kuvitella miten hyvin oma keho on elektronisesti tasapainossa, jos suurin osa ajastamme menee erilaisten sähkömagneettisten laitteiden ympäröimänä. Luonnosta ja maaperästä saamme ”oikeanlaisia” luonnollisia elektroneja hyvinvointimme tueksi. Helpointa maadoittaa itsensä on laittaa paljaat jalat maahan. Tutkimusten mukaan 15 minuuttia päivässä  tasaa jo hyvin kehon jännitettä luonnollisempaan suuntaan. Samalla mielikin rauhoittuu. Maadoitusta voi muutenkin kehittää kaikenlaisella luonnossa olemisella, kalliolla istuskelulla, purossa kahlaamalla, tunnustelemalla kasveja, haistelemalla niiden tuoksuja… Silloin, kun ei ole mahdollista päästä ulos, voi yrittää mielikuvaharjoitteilla juurruttaa jalat maahan ja tehdä erilaisia läsnäoloharjoituksia.

 

Mistä tietää, ettei ole kunnolla maadoittunut?

Maadoitus voi mennä pois tolaltaan huonon luontoyhteyden lisäksi esimerkiksi jonkun järkyttävämmän tapahtuman seurauksesta tai sen johdosta, että ”olet liikaa päässä” eli ajattelet, vatvot, murehdit liikaa. Heikosti maadoittunut saattaa olla stressaantunut, hajamielinen ja ikäänkuin ”pois itsestään” ja omasta voimastaan. Olo voi olla epämukava, muissa maailmoissa oleva ja epävarma. Saatat törmäillä huonekaluihin, unohdella asioita tai sinun on vaikeaa keskittyä. Huonnosti maadoittuneet lapset ovat monesti ylivilkkaita. Kun maadoitus ei ole kohdillaan, saatat olla myös enemmän alttiina fyysiselle sairastelulle.

 

Kesä on parasta aikaa maadoitukselle <3 Kengät ja sukat pois ja paljaat jalat nurtsille <3

Miten voit itse tasoitella energioitasi?

Olen aina mielissäni, kun asiakas kysyy mitä itse voisi tehdä energioidensa eteen. Loppupeleissä kullakin meistä on iso rooli siinä mitä meille kuuluu, mikä tukkii energioitamme tai mikä saa energiat vuotamaan. Energiahoitojen avulla autan tasaamaan ja kohentamaan energioitasi oikeaan suuntaan sekä autan löytämään itsenäisiä keinoja energioiden tukemiseen.

Tässä muutama tärppi, jolla voit kohentaa energioitasi paremmalle tasolle, jos et tunne oloasi aivan hyvinvoivaksi ja tasapainoiseksi.

1. Kiinnitä huomiota siihen, että peruspilarit ovat kunnossa: uni, terveellinen itselle sopiva ruoka ja sopiva määrä liikuntaa. Jos jokin näistä on vinksallaan, pyri aktiivisesti korjaamaan tilannetta. Jos omat keinot eivät tunnu riittävän, niin on olemassa usean eri alan ammattilaisia, jotka auttavat mielellään.

2. Pyri välttämään pitkäkestoisia negatiivisia tunnetiloja, koska ne saattavat jumittaa energioitasi jopa vuosiksi. Tunteen kerrotaan kestävän noin 90 sekuntia. Jos sen jälkeen olet vielä esimerkiksi kovin vihainen tai häpeissäsi, olet omilla ajatuksillasi alkanut ruokkia tuota tunnetta, eikä se pääse hiipumaan. Suru on ehkä yksi vaikeimmista irtipäästettävistä tunnetiloista. Joskus toista ihmistä on vain niin kova ikävä. Onneksi surunkin voi muuttaa kauniimpaan muotoon, kaipuuseen, jossa toista on kyllä ikävä, mutta tunne ei ole niin lamaannuttava tai hallitseva. Muista myös, että sama 90 sekunnin sääntö päteen positiivisiin tunteisiin. Niitähän on toki hyvä ruokkia ajatuksillaan mahdollisimman pitkään.

3. Älä vatvo asioita. Aikamatkustuksen sanotaan olevan mahdotonta, mutta jotkut kyllä viettävät todella paljon aikaa menneessä tai tulevassa. Käydään moneen kertaan tilannetta läpi ja mietitään, josko olisinkin tehnyt tai sanonut jotain toisin, miksi toinen ihminen teki niin kuin teki tai toisaalta pohditaan tulevan tapahtuman kulkua ja sen mahdollista sujumista. Niihin ei kannata tuhlata energiaa. Ole mielummin läsnä ja keskity siihen tilanteeseen ja niihin ihmisiin joiden kanssa olet. Tässä yksi läsnäoloharjoitus.

4. Kohtele itseäsi hyvin. Tämä liittyy osin kohtaan 1, mutta  tarkoitan tässä kaikkea toimintaasi ja ajatusmaailmaasi. Harjoittele sanomaan ei, älä mollaa ulkonäköäsi, älä raada yli voimien, älä pyri koko ajan täydellisyyteen voimiesi kustannuksella, tee iloa tuottavia asioita, anna itsellesi anteeksi…

5. Pyri olemaan kiitollinen. Kiitollisuudella on positiivinen yhteys hyvinvointiin sekä onnellisuuteen. Kiitollisuutta voi harjoittaa miettimällä joka ilta vaikka viisi asiaa joista on kiitollinen. Muista myös kiittää muita joko sanallisesti tai vaikka viestillä. Tässä omaa kiitollisuuspohdintaa syyskuulta 2018.

6. Muista rentoutua. Energiat menevät helposti jumiin kiireestä, stressistä tai hammasta purren -fiiliksellä menemisestä. Lataa akkuja itsellesi sopivalla tavalla esimerkiksi saunoen, menemällä luontoon, tekemällä rentoutusharjoituksia tai vaikkapa vain loikoillen sohvalla.

7. Käytä energian tasoituksessa apuna värejä, tuoksuja tai ääntä. Jos tuntuu, että jokin väri vetää puoleensa, niin ehkä oletkin sen värin taajuuden tarpeessa. Oheisessa linkissä on infoa energiakeskuksista ja niihin liittyvistä väreistä, tuoksuista ja äänistäkin. Voit käydä katsomassa millä värillä voisit tukea mahdollista ongelmakohtaasi tai mikä energiakeskus kaipaa ehkä tasoittelua, jos yhtäkkiä haluat kaiken ympärilläsi olevan keltaista.

Energioiden itsenäiseen tasoitukseen ja normalisointiin on paljon muitakin keinoja, kuten erilaiset kivet, meditointi, visuailsointi…nämä listassa olevat ovat nyt ne, jotka itselläni ensimmäisenä tulivat mieleen.

Jos tuntuu, ettei omat konstit aivan riitä, niin autan mielelläni <3

Infoa energiahoidosta

Infoa kaukohoidosta