Onko luovuus hukassa?

Usein luovuuden merkkinä pidetään kädentaitoja, maalausta, musikaalisuutta…Mielestäni jokainen on luova omalla tavallaan. Toisille se voi olla autojen, vanhojen tavaroiden tai vaatteiden tuunaamista, toisille sanavalmiutta, nopeaa päättely- tai ongelmanratkaisukykyä tilanteista riippumatta, jollekin taas omintakeista pukeutumista tai sisustusta. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että luodaan jotain uutta tai olemassa olevista asioista saadaan aikaan jotain joka on tekijänsä itsensä näköistä.

 

Luovuuden vastakohtana voisi pitää kaavoihin kangistumista ja suorituksenomaista puurtamista. Tällöin mikään ei muutu ja asiat voi suorittaa autopilotilla, sen enempää niitä miettimättä. Tai jotkin asiat saattavat muuttua vain siksi, että suorituspakossasi niiden pitää muuttua. Tämä ei ole ehkä kenenkään ideaali olotila, mutta valitettavasti usein moni luisuu sille tielle. Arki voi tuntua niin hektiselle, ettei luovuudelle tunnu olevan tilaa.

Miksi sitten pitäisi olla luova? Luovuus auttaa jumittunutta energiaa virtaamaan, vapauttaa tunteita, auttaa käsittelemään erilaisia asioita, saa innostumaan  ja nauttimaan tekemisestä sekä on tasapainottajana sille arjen peruspuurtamiselle.  Luovuus siis lisää hyvinvointiasi. Lopputuloksella ei ole niin väliä. Pääasia, että uskallat kokeilla ja nautit matkasta.

Miten aloitan? Luovuus voi koostua pienen pienistä asioista joita lisäilet päivääsi. Pieniä uusien juttujen kokeilemisia, kuten kalakeiton kerman vaihtamista kookoskermaan, olohuoneen sohvatyynyjen osto uusiin fiilispohjalta eikä viikkokausien mietinnän jälkeen, pirtsakan kaulahuivin kaulaan laitto, töissä jonkin toistuvan työtehtävän tekeminen uudella tyylillä….Netti on pullollaan erilaisia tuunausohjeita, reseptejä, käsityö- ja puutarhavinkkejä, joista voit saada inspiraatiota. Tarvitset vain rohkeutta toteuttaa itseäsi.

Jos se pieni ääni päässäsi hokee, ettet onnistu tai lopputulos on kuitenkin surkea. Näytä äänelle ulko-ovea! Meissä jokaisessa on luovuutta ja mikä hienointa ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova. Onnistut siis varmasti, kun uskallat kokeilla!

 

Elämäntapamuutos

Ihminen tekee vuorokaudessa noin 50 000 valintaa. Heti aamulla herätessä voi valita torkuttaako kelloa vai nouseeko heti ylös, kumpaan jalkaan laittaa ensin sukan ja minkä värisen, pukeeko ensin housut vai paidan jne jne.

Jos tuntuu että elämäntavoissa joku tökkii, ärsyttää, huolestuttaa ja kaipaa muutosta esim. asenne vastoinkäymisiin, herkkujen syönti, unen puute, työmäärä, liikunnan vähyys tai rahan käyttö, ei suinpäin kannata suunnitella vaihtavansa tuhansia päivittäistä valintaansa uuteen. Rimakauhu iskee välittömästi tai viimeistään silloin, kun yrittää sinnitellä kaikkien uusien valintojen kanssa.

Vaikeinta on muutoksen aloittaminen. Mutta, jos et koskaan tee minkäänlaista muutosta valintoihisi, et voi saavuttaakaan mitään uutta ja mikään ei muutu. Muista, että asiaa siirtämällä, siirrät myös koko ajan lopputulokseen pääsemistä kauemmas, kauemmas, kauemmas ja kauemmas.

Maltti on valttia! Aloita pienistä asioista ja muutamasta päivittäisestä valinnasta. Kun teet samoja muutosta tukevia valintoja yhä uudelleen ja uudelleen, niistä tulee rutiineja. Pikkuhiljaa uusia valintoja voi lisätä ja lisätä, aikaisempien tullessa automaattisiksi.

Muutos

 

 

Älä ole liian ankara itsellesi. Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit parasta ystävääsi, kun hän retkahtaa ostamaan karkkipussin, jättää kävelylenkin väliin tai ottaa ylimääräisen työtehtävän, vaikka niitä piti vähentää. Sanot itsellesi, kuten sanoisit hänellekin: ”Älä lannistu! Tähän ei maailma kaadu ja seuraavalla kerralla voit valita toisin.”

Luota siihen, että Sinä onnistut!

Unelmista totta

Sain eilen ilokseni osallistua Ilkka Koppelomäen luentoon: ”Saa mitä haluat”. Useimmat asiat olivat tuttuja ja moni sellaisia joista itsekin olen sivuillani kirjoitellut, kuten: Onnellisuus ei ole jotain joka tulee ulkopuolelta, vaan se on sinussa itsessään tai tunteet ovat sinun eikä joitakin ulkopuolelta tulevia ja ohjautuvia, muutos lähtee sinusta jne. Tutuista asioista huolimatta luento oli kovin ispiroiva ja innostava Ilkan loistavien puhelahjojen vuoksi. Suosittelen lämpimästi, että menet kuuntelemaan, kun Ilkka osuu omalle paikkakunnalle.

Luennon lomassa kunkin tuli miettiä omia unelmiaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan työn, kodin ja ympärillä olevien ihmisten suhteen. Nämä tavoitteeet ja unelmat kirjoitettiin myös ylös, ja jotta niistä tulisi konkreettisempia, käytiin vieruskaverin kanssa keskustelua kummankin tavoitteista. Tämän jälkeen valittiin yksi unelma, jota alettaisiin työstää. Tässä kohtaa ei ollut väliä tuntuiko unelma mahdottomalta tai millä keinolla siihen päästäisiin, tärkeintä olisi päämäärän miettiminen. Ilkka muistutti myös, että tavoitetta on hyvä aika ajoin muistutella itselleen, jotta suunta pysyisi oikeana.

Näin Runebergin päivänä haluan nyt kertoa teille yhden omista unelmistani, jonka nostin eilen tavoitteitteni listasta: Haluaisin kirjoitusteni kautta tavoittaa mahdollisimman monia ihmisiä ja ansaita kirjoittamisellani rahaa.

Olette varmaan huomanneet, että pidän kirjoittamisesta 😉 Yhden artikkelin kirjoittamiseen menee kuitenkin melkoisesti aikaa ja vaivaa. On suunnittelua, tiedon keruuta, valokuvaamista, itse kirjoitusprosessi yms. Vaikka se on jotakin mitä teen tällä hetkellä vaan tekemisen ilosta, niin olisihan hienoa, että sillä voisi myös ansaita rahaa. Nyt pitää vain kääriä hihat ja tehdä askel askeleelta asian eteen jotain. Pitää ehkäpä löytää ihminen, joka tuntee jonkun, joka osaa neuvoa mihin foorumiin kannattaa ottaa yhteyttä tai lähetellä tekstejä eri paikkoihin ja katsoa kiinnostuuko joku.

Lupaan tämän vuoden mittaan informoida teitä miten unelmani toteuttaminen sujuu. Vaikka kaikesta yrityksistäni huolimatta en tulevaisuudessa ansaitsisikaan kirjoittamalla, jatkan sitä silti, koska tykkään siitä vaan niin hirmuisesti <3

Heimon tarina

Olipa kerran Heimo, jonka elämä oli ”ihan ok”. Puolisoa ei ollut, mutta muuten elämä rullasi eteenpäin turvallisesti samaa rataa: Työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt nukkuminen, työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt….perjantaisin oli siivous, lauantaisin sauna ja satunnaisesti hän kävi kalastamassa.

Työkaveri oli jo pari kertaa houkutellut Heimoa Äijäkerhoon, jossa jokainen vuorollaan esitteli harrastustaan, kiinnostuksen kohteitaan tai yhdessä päätettiin kokeilla jotain mitä yksin ei tulisi kokeiltua. Heimo oli kieltäytynyt kutsusta. Miksi hän lähtisi vieraiden ihmisten kanssa mitään tekemään. Sitäpaitsi toiminnot voisivat olla kummallisia, haastavia mahdollisesti jopa noloja. Työkaveri ajatteli kysyä vielä kolmannen ja viimeisen kerran, lähtisikö Heimo mukaan. Ei lähtenyt. Heimon elämä pysyi tutussa muotissaan: Työ, kotityöt, nukkuminen, työt, kotityöt, nukkuminen, työ…siivous, lauantaisauna, työt, kotityöt…

ENTÄ JOS Heimo valitseekin toisin ja sanoo: ”Ok, tulen tän kerran. Jos se ei ole mun juttu, niin jääköön sikseen.” Äijäkerhoon tullessaan hän huomasi siellä olevankin pari tuttua kasvoa. Sillä kerralla oli Teron vuoro. Tero paistoi banaanilettuja ja kertoi ruokavaliosta, jolla hän oli tiputtanut painoa 10kg. Heimollakin oli ylimääräisiä kiloja. ”Jos Terokin on onnistunut…pitäisköhän itsekin kokeilla tuota ruokavaliota”, hän mietti. Hän lupautui vielä seuraavaankin kerhokertaan, koska miehet olivatkin ihan mukavia. Jatkossa oli tutustumista keilailuun, jalkahoitoon, lumikenkäilyyn, vähävaraisten auttamistyöhön, äänimaljarentoutukseen… Heimo oli mukana joka viikko.

Perjantaisiivousta tehdessään, Heimo päätti luopua vanhasta talvitakista ja muisti tutustumisensa vähävaraisten apuryhmään. Osoitteen saatuaan hän päätti henkilökohtaisesti toimittaa takin vähävaraiselle vanhukselle. Tämän tytär oli sattumoisin juuri vierailulla vanhuksen luona ja lopulta kyläily venyi tuntien mittaiseksi.

Nyt Heimo on energisempi, onnellisempi, 15kg kevyempi ja käy edelleen säännöllisesti Äijäkerhossa kokeillen mitä moninaisempia toimintoja. Hän vierailee usein myös vähävaraisen vanhuksen luona, koska vanhus näet on tällä hetkellä hänen appiukkonsa. Heimo löysi vihdoin itselleen elämänsä rakkauden. Ja kaikki vain siksi, että hän sanoi KYLLÄ yhdelle Äijäkerhokerralle.

Anna uusille tuulille mahdollisuus. Koskaan et voi tietää mihin se lopulta johtaa. Uskalla sanoa kyllä!

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Kaikki vuodet eivät jää yhtä hyvin mieleeni kuin tämä vuosi. Mieleenpainuva se on sekä negatiivisella että positiivisella tavalla, kuitenkin painottuen sinne positiiviselle puolelle. Jos ei ole alamäkeä, ei ole myöskään ylämäkeä ja elosta tule tasapaksua harmaata puuroa. Välillä jyrkimmässä alamäessä on vaikeaa miettiä sitä seuraavaa ylämäkeä ja luottaa siihen, että tie tulee vielä nousemaan. Ilman toivon pilkahdusta paremmasta, joudumme kuitenkin vain syvemmälle synkkyyteen, jyrkemmän alamäen vietäväksi.

Kaikilla on päiviä, jolloin kohtalo jakaa käteen huonot kortit. Surkuttelun, syyttelyn ja katkeroitumisen sijaan toivon sinun katsovan kortteja uudelleen. Ovatko ne todella aivan surkeimmasta päästä vai löytyykö sieltä kuitenkin jokin ”valttikortti” jonka varassa elämä kannatteleekin sinua eteenpäin jämähtämisen tai jyrkän alamäen sijaan. Tällainen valttikortin kaltainen voimavara voi olla esim. ystävä, positiivinen asenne, vahva itsetunto, harrastus, luonnossa liikkuminen, työ tai lemmikkieläin.

Vuoden vaihtuessa tulee mietittyä kulunutta vuotta sekä toiveita ja tavoitteita uuteen vuoteen. Jos jokin juttu ei toimi, kannattaa se heivata pois. Toisille sopii suunnan vaihto kertarysäyksellä ja toiset pudottavat toimimattomia tai vahingollisia toimintatapoja vähitellen. Jos elämä tuntuu sujuvan hyvällä meinigillä suotuisaan suuntaan, anna sen mennä! Älä turhaan jarruttele tai pohdi ympäristön mielipiteitä.

Vaikka uusi vuosi on perinteisesti lupausten ja suunnan muutosten aikaa, niin muistathan, että yhtälailla jokainen päivä voi olla uusi alku. Vain tämän hetken tekemisilläsi on merkitystä, eiliset ovat menneet ja tulevia ei ole vielä tullutkaan. Tee siis juuri tänään ainakin jotakin sinulle merkityksellistä, jotakin tärkeää joka tekee sinusta onnellisen <3

Miltä Sinun junamatkasi näyttää?

Me jokainen olemme omanlaisella elämän junamatkalla. Toisilla juna tuntuu juuttuneen jollekin asemalle, eikä tunnu saavan vauhtia lähteekseen. Maisema ei vaihdu, tehtävät pysyvät samoina päivistä toiseen eikä mikään innosta. Ratakin tuntuu vain kapenevan.

Vastakohtana tälle, joidenkin ikkunasta maisema vilistää niin hurjaa vauhtia, ettei pikajuna meinaa pysyä raiteillaan. Mihinkään ei ehdi kunnolla paneutua, kiire alkaa vaikuttaa jo fysiikkaankin eikä meinaa ehtiä nukkua.

Olit sitten millaisessa junassa tahansa, niin tiedäthän, että matkustamisen sijaan voit mennä kuljettajaksi kuljettajan paikalle. Tällöin olet itse määräämässä junan suunnan, nopeuden ja kuka kanssasi matkustaa.  Jos tuntuu, että junassasi on liian monta matkustajaa, kuljettajaa ja suunta sekä nopeuskin ovat aivan pielessä, voit aina vetää hätäjarrusta ja viheltää matkan hetkeksi poikki.

Mihin oikeasti haluan mennä? Minkälaisin pysähdyksin? Minkälaisella asenteella, tunteella ja vauhdilla? Kenet otan kyytiini mukaan? 

Muista, että tämä elämä on Sinun junamatkasi. Toivoisin, että se myös näyttää Sinulta ja olet itse kuljettajan paikalla <3 

Hammasta purren

Jostain syystä tällä hetkellä liki jokaisella asiakkaallani on enemmän tai vähemmän ongelmia hampaiden liiallisen puremisen kanssa. En tiedä onko osasyynä pimeys tai lähestyvä joulustressi, mutta eteenpäin pusketaan hammasta purren mentaliteetillä. Osittain se on kyllä meillä suomalaisilla varmasti ihan geeneissäkin; sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven.

Työt, arjen askareet tai vaikkapa harrastukset saatetaan vetää osin väkisin, livästi uupuneena ja valmiiksi hieman ärsyyntyneenä vaikka toiminta ei olisi vielä alkanutkaan. Tämä hammasta purren fiilis saa energiakierron jumittumaan erityisesti purulihasten kohdalla. Niiden lisäksi myös kaulan ja niska-hartian lihakset jumittuvat ja tästä voi olla seurauksena nikamalukkoja, pään ja niskan särkyä, migreeniä, tinnitusta, näön heikkenemistä, nielemisvaikeuksia…Eikä ongelma valitettavasti jää vain siihen. Purenta saattaa vääristyä, paikat irtoilevat, hampaat kuluvat ja saattavat lohjeta. Yksi hyvä apu on yölliset hammaskiskot, joskin ne hoitavat vain oireita eivätkä alkuperäistä ongelmaa.

Mikä avuksi…

Stressin sietokyky ja toiminnoissa jaksaminen voivat olla alentuneet B-vitamiinin puutteesta. Puutokseen voi olla monia syitä: Ravintoköyhä ruoka, vehnäallergia, pitkään jatkunut stressi… Useimmilla B-vitamiinilisän käyttöönotto helpottaa liiallista hampaiden puremista tai narskuttelua. B-vitamiini on vesiliukoinen, jonka vuoksi sitä tarvitaan päivittäin.

Kannattaa miettiä mitkä toiminnot ovat niitä jotka tulee tehtyä hampaita kiristellen. Pystyisikö niistä osan jättämään pois? Pitäisikö harjoitella sanomaan ei? Tuleeko kulutettua turhaan energiaa sellaisten epäkohtien harmitteluun joille itse ei voi mitään?

Kukaan ei jaksa, jos ei lepää ja rentoudu riittävästi. Parhaiten akkuja lataavat ja purulihaksia rentouttavat tilanteet, joissa ei itse aktiivisesti tee yhtään mitään esim. meditointi, energiahoidot, erilaiset hemmotteluhoidot ja hieronta. Hermoja lepuuttavat myös mielekkäät tekemiset, kuten lukeminen, jooga, kutominen, askartelu, maalaaminen, luonnossa liikkuminen…kunhan niitä ei tehdä hampaat irvessä 😉

Jos pinna meinaa kiristyä tai tuntuu, että purukalusto on koko ajan kovilla, niin muistathan, että marraskuun 2018 ajan kaukohoidot ovat tarjouksessa:

2 x peruskaukohoito 30€ (norm 40€)

2 x peruskaukohoito + extra 40€ (norm 50€)

Täältä voi lukea kaukohoidosta tarkemmin

Anna energioiden virrata!

 

Laitoin itseni likoon!

Otsikko on kylpytynnyreitä valmistavan Kiramin slougani. Sanonta ei sinäänsä ole uusi, mutta se on nerokkaasti yhdistetty paljuun ja itsensä laittamiseen veteen.

Sanonta kertoo uskalluksesta hypätä uuteen, omien rajojen kokeilusta, rohkeudesta tarttua toimeen ja myös oman panoksensa jakamisesta muiden hyväksi, vaikka lopputuloksen onnistumisesta ei aina aluksi takeita olisikaan. Olen saanut kuulla Kiramin perustamisesta ja nyt myöhemmin seurata sivusta yrityksen vaiheita. Sanonnan syvempi, merkityksellinen puoli ei voisi paremmin sopia myös koko yritykseen. Sillä on todella rohkeutta laittaa itsensä likoon ja uskallusta hypätä uusiin vesiin.

Kullakin meistä on tilanteita, joissa voi päättää laittaako itsensä likoon vai pysyykö vanhassa tutussa ja turvallisessa toimitatavassa. Vanhoissa kuvioissa ja toimintatavoissa on se vaara, että kehityksesi pysähtyy, jäät vaille monenlaisia onnistumisen kokemuksia eivätkä muut saa nähdä todellisia kykyjäsi. Elät ikäänkuin säästöliekillä. Itselle iso harppaus oli aikoinaan kokopäiväiseksi hyvinvointiyrittäjäksi ryhtyminen. Tämä ”hyppy” kannatti kuitenkin tehdä. On ollut aivan mielettömän hienoa toteuttaa itseään, tavata erilaisia ihmisiä ja oppia kaikenlaista uutta.

Laittamalla itsesi likoon, saat onnistumisen kokemuksia, rohkeutta ja itsetuntosi kasvaa. Vaikka toisinaan epäonnistuisit, voit silti hyvällä omatunnolla taputtaa itseäsi olalle, että rohkenit asiaa kokeilla. Uusien juttujen kokeilu tai oman panoksen laittaminen johonkin yhteiseen projektiin ei tarvitse olla mitään suurta ja rahaa vievää. Se voi olla itsensä ylittämistä ihan pienissäkin jutuissa, kuten pieneen kuntoiluhaasteeseen osallistuminen, viikottaisen kasvisruokapäivän pitäminen, naapureiden kutsuminen kylään, kirjasarjan lukeminen kokonaisuudessaan, villasukan kutominen…tai vaikka paljuun meneminen, jos sitä ei ole ennen kokeillut.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskalla laittaa itsesi likoon! Näet ja koet enemmän!

Ensimmäistä kertaa elämässä

Monesti aikuisiällä tulee ajateltua ettei elämä tuo juuri mitään uutta eteensä; kaikki on jo nähty ja koettu. Itsellä kesä on tuonut nyt hirmuisen määrän uusia kokemuksia: Ensimmäistä kertaa elämässäni järjestin ylioppilasjuhlat, tein voileipäkakun, olin magneettikuvauksessa, isossa leikkauksessa, teho-osastolla, asiakkaana invataksissa, toimitaterapiassa ja sosiaalityöntekijällä. Ensimmäistä kertaa elämässäni osa päästäni ajeltiin kaljuksi ja siihen laitettiin 23 niittiä, käytössäni on ollut rollaattori sekä suihkutuoli, vatsaani pistettiin insuliinia, olen ajokiellossa… Tiedän, että tulossakin on vielä uusia ensimmäisiä kertoja, kuten kaasona olo 🙂 Tänä kesänä on ollut myös suurempia ihmismääriä koskettavia uusia kokemuksia, kuten erittäin pitkään jatkunut helle tai Raision ja Naantalin vesikriisi.

 

Kaikki uudet kokemukset eivät aina ole kivoja, mutta jokaisella alamäellä on myös ylämäkensä. Hienoja ja mukavia uusia kokemuksia osaa todenteolla arvostaa, jos joukossa on ollut myös niitä ei niin mukavia. Jokaisesta tapahtumasta jää elämänpolkuun jälki, pienempi tai isompi. Joskus tuo jälki on niin vahva, että se saa elämän suunnan muuttumaan tai ensimmäistä kertaa elämässä tehdystä asiasta tuleekin harrastus tai rutiini.

Uusien juttujen kokeileminen ei välttämättä vaadi suuria summia rahaa. Ensimmäistä kertaa elämässäsi voisit nukkua teltassa, mennä meditaatiokurssille, maistaa pitaijaa, käydä taidenäyttelyssä, sinfoniakonsertissa, avannossa tai Härmälän rotkolla.

Nyt kun kesääni mahtui melkoisen paljon ei niin mukavia ensimmäisiä kertoja, niin olen miettinyt listaa mitä mukavia uusia juttuja haluaisin kokeilla tai tehdä, mihin haluaisin matkustaa. Listan tekeminen onkin ollut yllättävän vaikeaa, mutta yhden isomman jutun tiedän. Vaikka olenkin vieraillut jo alpeilla, haluaisin sinne uudestaan ja tällä kertaa matkailuautolla, jolloin voisi jäädä yöksi johonkin satumaisen hienoon paikkaan, kun sellainen tulee vastaan.

Miltä sinun listasi näyttää?

Neurokirurgin tapaamista odotellessa…

Päätin koittaa keskittyä arjen askareisiin ja toimia muutenkin niin normaalisti kuin suinkin. Olen melkoinen häärääjä luonteeltani, mutta hosumiselta ja touhuilta meni nyt pohja. Osin touhujen hidastuminen johtui siitä, että vointini ei sallinut tehdä kuin pienempiä hommia ja vähän kerrallaan.  Aloin myös ajatella, mitä väliä sillä on, onko kengät järjestyksessä eteisessä tai kaikki rikkaruohot kitketty? Kukaan tuskin kärsii vakavasti, jos muutamaan viikkoon ei imuroida. Teinit pärjäävät varmasti joskus puolivalmiilla ruuallakin, vaikka aiemmin olin ollut sitä vastaan. Ainut mikä hiukan aiheutti tekemisen painetta oli kuukauden päästä olevat ylioppilasjuhlat. Tosin vieraat varmasti ymmärtäisivät, jos tarjoilut ovat niukemmat kuin yleensä meillä juhlissa, kaikki  jalkalistat ja valaisimet eivät ole pyyhitty pölyistä tai piha on harjaamatta. Tärkeysjärjestys oli nyt toinen. Terveys ja oma vointi sijalla YKSI!

Magneettikuvien kuulemisen ja neurokirurgin ajan välissä oli siis kaksi viikkoa aikaa. Moni kysyi eikö se tunnu ikuisuudelta tässä kohtaa, kun odottelee suunnitelmaa mitä kasvaimelle tehdään. Mielestäni se oli hirmuisen lyhyt aika, kun halusin energialla hoitaa kasvaintaa. Olin tyytyväinen, että se oli edes se kaksi viikkoa. Suurin osa varmaan pohtii miten ikinä kuvittelin energialla saavani oireet ja kasvaimen pienemmiksi. Toisille koko energiahoito on vieläkin kovin vierasta. Itse kuitenkin henkilökohtaisesti tiedän energiahoidon auttaneeen vakavimmissakin sairauksissa, vaikka sellaista me hoitajat emme tietenkään voi luvata kellekään. Tosin lääkärikään ei voi aina luvata juuri määrätyn lääkkeen tai hoidon vaikuttavan kyseisellä potilaalla. Kaikki me olemme kovin yksilöllisiä. Itse hoidin taannoin energialla asiakasta, jonka omaiselle kolme eri neurologia oli todennut, ettei mitään ole enää tehtävissä ja papin kutsumista kannattaisi seuraavaksi harkita. En tiedä auttoiko energiahoitoni vai jokin muu, eikä sillä tässä kohtaa ole sinäänsä väliä. Pääasia on, että asiakas syö, liikkuu, puhuu ja on muutenkin nyt omatoiminen. Jos ihmeitä tapahtuu muille, miksi ei myös minulle.

Lisätietoa energiahoidosta sekä asiakaskokemuksia

Lisätietoa kaukohoidosta sekä asiakaskokemuksia

Heti ensimmäisenä iltana hoidin itseäni pitkään. Ehkä vähän liiankin pitkään, koska aamuyöhön asti kärsin melko kovasta takaraivosärystä. Vaihtelin päivittäin hoidon kohdetta; milloin se oli kuulohermo, milloin kasvohermo tai tasapainon parantuminen tai niskan ja käden vetreytyminen.  Kuulohermon energioioiden taustalla tuntui eniten tulehdus. Jokin oli siis tulehduttanut kuulohermon ja se alkoi kasvattaa isompaa “möykkyä” itselleen.

Muina energisinä ongelmina tuntuvati niskan, kaulan ja hartioiden lihakset sekä hermot. Faskiat olivat myös pahasti jumissa oikealta puolelta aina takareiteen asti. Myönnän, että en ole pitänyt huolta ergonomisista asennoista ja niska- ja hartiaseutu ovat usein jumissa. Lisäksi kaatumisen aiheuttamat vauriot ovat luultavasti vielä provosoineet tulehdusta. Kasvaimen taustalla tuntui lisäksi korvien energiakierron häiriintymistä sekä aluksi myös uupumista. En ole kokenut itseäni mitenkään uupuneeksi ja työnikin on ihan unelmatyötä. Tosin, jos tarkemmin ajattelee, niin olen pitänyt enemmän kuin kolme päivää lomaa viimeksi vuoden 2015 kesällä….Vaikka asiakkaita ei olisikaan, niin täytän päiväni “blogikirjoitusten” suunnittelussa, niiden kirjoittamisessa tai valokuvaamisessa, laskujen kirjoittamisessa asiakkaille, kirjanpidollisilla asioilla, tuotteiden postituksella, hoidossa tarvittavien pyyhkeiden, tyynyliinojen, lakanoiden pesulla…No, mutta nyt tuli ainakin opittua loman tärkeys kantapään kautta 😉 

Oloni alkoi pikkuhiljaa kohentua. Jossain kohdin tajusin, että kannattaa ehkä hoitaa koko Siniäkin ja siinä kohdin huomasin energiakenttäni olevankin ihan vinksallaan. Oikealla puolella ei ollut “ketään kotona”. Ilmankos oireita oli sillä puolella. Monesti onnettomuudet, kaatumiset yms loukkaantumiset saavat energiakentän vinksalleen. Piti siis keskittyä senkin korjaamiseen.

 

Viikon verran vointi meni mielestäni eteenpäin ja takaraivon jomotus ja paine vähenivät ja muutenkin niska alkoi tuntua hieman paremmalta. Enää ei tuntunut siltä kuin olisi tarvinnut tukikaulusta jaksaakseen pitää niskaa pystyssä. Kuulohermo ei myöskään vetänyt niin ärhäkästi energiaa ja siellä ollut “möykky” energioissa tuntui pienemmältä. Huimausta oli kuitenkin edelleen ja suurin ongelma oli kasvojen ja oikean käden puutuminen. Pelkkä hiusten pesu oli liikaa. Kasvot ja käsi alkoivat puutua. Oireet olivat siis osin kasvaimesta ja osin niskasta, mutta välillä oli vaikea erottaa mikä on mistäkin.

Tilanteeni mietitytti minua hiukan, mutta päävireeni oli edelleen positiivinen. Jonkun mielestä olin ehkä liiankin positiivinen, hieman epärealistinenkin. Koin, että minun on nyt höyrypään lailla oltava sitä mieltä, että kasvain pienenee, jotta se todella voisi tapahtua.  Välillä oli kuitenkin hetkiä, jolloin mietin, että jääkö tästä jotain pysyviä ongelmia ja miten hoidan enää asiakkaita. Silloin taas piti keskittyä tähän päivään. Ei kannata murehtia mitään mikä on joskus tulevaisuudessa, kun oletettavia vaihtoehtoja on taatusti useita. Lopulta voi käydä niin ettei niistä toteudu yksikään vaan jokin vaihtoehto mitä ei ole osannut aavistaakaan. Energian ja ajan tuhlausta siis moinen.

        

      

 

Neurokirurgin aika tuli ja menimme vastaaanotolle mieheni kanssa molemmat. Hän näytti meille tarkemmin magneettikuvia ja kieltämättä kolmen sentin kasvain takaraivolla näytti aika hurjalta. Kuvien mukaan kasvain oli niin suuri, ettei ollut vaihtoehtona muu kuin leikkaus  ja se luokiteltiin vielä kiireelliseksi. Mahdollinen leikkausaika olisi noin kolmen viikon päästä. Acustucus neurinoma on sen verran harvinainen ja suht suurikin leikkaus eri asiantuntijoineen, että lääritiimi sopii vuodeksi eteenpäin mahdolliset leikkausajat. Niitä on Tyksissä noin kerran kuussa. Omani olisi siis kesäkuun alussa. Sitä ennen pitäisi ottaa tukku erilaisia testejä ja vielä erikseen pään magneettikuva. Nythän oli kuvattu varsinaisesti vain niskaa kaatumisen takia.

Neurokirurgi kävi myös läpi mahdolliset riskit. Heti ensitöikseen hän selitti, että kuuloa tuskin pystytään pelastamaan. Se ei kuulostanut pahalta. Yhdellä kuulevalla korvalla varmasti selviän arjesta. Toinen yleinen vaiva on kasvohermon halvaus ja osalla se jää valitettavasti pysyväksi. Siinä on tietysti ikävää kosmeettinen haitta, mutta suuremmaksi ongelmaksi muodostuisi se, ettei silmäluomea saa kiinni ja silmä kuivuu. Muita ongelmia saattaisi tulla huimauksen ja päänsäryn kanssa. Ja, kun kerran minulla jo oli kömpelyyttä oikean käden kanssa, kasvaimen takia, niin kukaan ei tietysti osaa sanoa jääkö siitä pysyviä vaurioita. Lääkärikäynneissä on se huono puoli, että ne saavat hetkeksi mielialan alas faktoillaan ja kuvillaan, mutta tokihan todellinen tilanne ja riskit on käytävä läpi ettei tule suuria yllätyksiä. Keskityin siis käsillä olevaan  hetkeen, jossa oloni oli kuitenkin suht hyvä 🙂