Olipa kerran Heimo, jonka elämä oli ”ihan ok”. Puolisoa ei ollut, mutta muuten elämä rullasi eteenpäin turvallisesti samaa rataa: Työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt nukkuminen, työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt….perjantaisin oli siivous, lauantaisin sauna ja satunnaisesti hän kävi kalastamassa.

Työkaveri oli jo pari kertaa houkutellut Heimoa Äijäkerhoon, jossa jokainen vuorollaan esitteli harrastustaan, kiinnostuksen kohteitaan tai yhdessä päätettiin kokeilla jotain mitä yksin ei tulisi kokeiltua. Heimo oli kieltäytynyt kutsusta. Miksi hän lähtisi vieraiden ihmisten kanssa mitään tekemään. Sitäpaitsi toiminnot voisivat olla kummallisia, haastavia mahdollisesti jopa noloja. Työkaveri ajatteli kysyä vielä kolmannen ja viimeisen kerran, lähtisikö Heimo mukaan. Ei lähtenyt. Heimon elämä pysyi tutussa muotissaan: Työ, kotityöt, nukkuminen, työt, kotityöt, nukkuminen, työ…siivous, lauantaisauna, työt, kotityöt…

ENTÄ JOS Heimo valitseekin toisin ja sanoo: ”Ok, tulen tän kerran. Jos se ei ole mun juttu, niin jääköön sikseen.” Äijäkerhoon tullessaan hän huomasi siellä olevankin pari tuttua kasvoa. Sillä kerralla oli Teron vuoro. Tero paistoi banaanilettuja ja kertoi ruokavaliosta, jolla hän oli tiputtanut painoa 10kg. Heimollakin oli ylimääräisiä kiloja. ”Jos Terokin on onnistunut…pitäisköhän itsekin kokeilla tuota ruokavaliota”, hän mietti. Hän lupautui vielä seuraavaankin kerhokertaan, koska miehet olivatkin ihan mukavia. Jatkossa oli tutustumista keilailuun, jalkahoitoon, lumikenkäilyyn, vähävaraisten auttamistyöhön, äänimaljarentoutukseen… Heimo oli mukana joka viikko.

Perjantaisiivousta tehdessään, Heimo päätti luopua vanhasta talvitakista ja muisti tutustumisensa vähävaraisten apuryhmään. Osoitteen saatuaan hän päätti henkilökohtaisesti toimittaa takin vähävaraiselle vanhukselle. Tämän tytär oli sattumoisin juuri vierailulla vanhuksen luona ja lopulta kyläily venyi tuntien mittaiseksi.

Nyt Heimo on energisempi, onnellisempi, 15kg kevyempi ja käy edelleen säännöllisesti Äijäkerhossa kokeillen mitä moninaisempia toimintoja. Hän vierailee usein myös vähävaraisen vanhuksen luona, koska vanhus näet on tällä hetkellä hänen appiukkonsa. Heimo löysi vihdoin itselleen elämänsä rakkauden. Ja kaikki vain siksi, että hän sanoi KYLLÄ yhdelle Äijäkerhokerralle.

Anna uusille tuulille mahdollisuus. Koskaan et voi tietää mihin se lopulta johtaa. Uskalla sanoa kyllä!