Ajatuksia vastoinkäymisistä ja oppiläksyistä

Jokaisella on elämässään monia hetkiä, jotka ohjaavat elämää siihen suuntaan johon on tarkoitus mennä. Välillä ollaan aallon harjalla ja elämä hymyilee, toisinaan matto vedetään jalkojen alta ja on tehtävä työtä, jotta jaksaisi edes pysytellä pystyssä. On monia käsityksiä ja mielipiteitä siitä miksi ikäviä asioita tapahtuu. Jollekin ne ovat sattumia tai kohtalo, toisille syntien tekemisestä johtuvia rangaistuksia.

Itse uskon, että karmalla on iso roolinsa elämän kulussa. Aikaisemmassa elämässä on ehkä tullut tehtyä vahinkoa muille ja nyt pitäisi oppia esimerkiksi empatiaa, lempeyttä, ystävällisyyttä ja epäitsekkyyttä. Voi myös olla, että edellisellä kerralla on tullut hylättyä oma hyvinvointi ja nyt on tarkoitus tässä elämässä keskittyä siihen. Joku oppiläksy on siis jäänyt oppimatta, joka toistuu yhtä uudelleen. Jos läksyt on luettu huonosti,  jää koe läpäisemättä.

Joku näkijä sanoi vuosia vuosia sitten, että onpa sinulla raskas karma.  Nostin kulmia ja ajattelin, että nyt meni pieleen. Siihen astinen elämä oli ollut aivan mukavaa ja hyvää elämää. Ei juuri isoja vastoinkäymisiä. Hän oli sitä ennen enimmäkseen luonnehtinut minua ja haasteellisia luonteenpiirteitäni, joten en tajunnut, että hän tarkoittikin tulevaa.

Tiedän nyt sairastumiseni jälkeen, että oma oppiläksyni liittyy enimmäkseen oman heikkouden myöntämiseen, terveiden rajojen asettamiseen sekä suorittamisesta ja perfektionismista pois pääsyyn.  Pitäisi keskittyä ensisijaisesti omaan hyvinvointiin, mutta se on kyllä vieläkin vaikeaa, kun on koko ikänsä ajatellut vain muiden parasta ja tehnyt asioita toisten eteen. Yritän ajatella, että tekemällä liikaa toisten puolesta saatan estää heidän oppimisensa ja he eivät pääse kasvamaan ihmisenä.

Oleko pohtinut mikä on oma oppiläksysi? Se löytyy usein hankalimmasta elämänvaiheesta tai vaiheista. Joskus pitää lyödä päätään useamman kerran seinään ennen kuin hokasee, että seinän voi kiertääkin muuttamalla ajatustapaa tai tekemisiään. Karma saattaa kyllä asettaa seiniä, joita ei noin vain kierretäkään. Silloin pitäisi kyetä hyväksymään seinä tai kuilu osana omaa elämänpolkua ja jatkaa pikkuhiljaa uuteen suuntaan.