Teetä vai kahvia?

Kahvilla ja teellä on molemmilla terveysvaikutuksia, mutta mistä tietää kumpaa kannattaa juoda? Osalle se on ihan makukysymys. Toisen maku miellyttää enemmän. Tässä hieman osviittaa mitä hyvää kummassakin on ja miksi joskus kannattaa kahvi jättää pois tottumuksistaan.

KAHVI sisältää erilaisia kivennäisaineita, kuten kalium ja magneesium. Se saattaa parantaa lähimuistia ja pienentää riskiä sairastua Alzheimerin ja Parkinsonin tauteihin. Sydän- ja verisuonitauteja sekä diabetesta on havaittu olevan vähemmän kahvinjuojilla. Kaikki tietävät kahvin piristävästä vaikutuksesta, mutta aina se ei ole hyväksi. Jos sympaattinen hermostosi käy ylikieroksilla ja on koko ajan virittäytyneenä (Sympatikotonia), kahvi buustaa sitä vielä isommille kierroksille. Mistä sitten teidät onko sympaattinen hermostosi poissa tolaltaan? Oireena on esimerkiksi kaikenlainen levottomuus: kynän tai sormien naputtelu pöytään, kynsien pureskelu, jalan tärisytys tai heilutus, vaikeus olla paikoillaan, nopea puhe, keskittymiskyvyttömyys, hermostuneisuus, ärtyneisyys…Kahvi kannattaa jättää silloin tauolle. Kahvia kannattaa myös välttää, jos on taipumusta liikahappoisuuteen. Kahvi näet vielä lisää vatsahappojen muodostusta.

Kahvin kasvatuksessa käytetään vahvoja torjunta-aineita ja valitettavasti kaadetaan myös runsaasti sademetsiä viljelmien vuoksi. Valise siis luomukahvia ja keitä vain sen verran kuin kerralla juot.

TEELAATUJA on useita ja makuvaihtoehtoja pilvin pimein. Enimmäkseen puhutaan mustasta, vihreästä ja valkoisesta teestä.( Rooibosta kutsutaan myös teeksi, vaikka se on ennemminkin yrttihauduke.) Musta tee on eniten käsitelty tee ja tämän vuoksi se sopii harvalle. Vihreää teetä ei ole hapetettu ja näin siinä on enemmän antioksidantteja. Kaikista vähiten käsitelty on valkoinen tee ja se sisältääkin eniten antioksidantteja. Vihreän ja valkoisen teen positiivisia vaikutuksia ovat mm. tulehdustekijöiden väheneminen ja solujen viestinnän paranenimen. Tutkimusten mukaan niillä saattaa olla myös vaikutusta sydän- ja verisuonitautien, liikalihavuuden ja insuliiniresistenssin ennalta ehkäisyssä.

Kuten kahvissakin teessä on myös kofeiinia, mutta se ei saa samanlaista virtapiikkiä aikaiseksi kuin kahvi, koska se sisältää myös L-teaniinia. Tällä aminohapolla on rauhoittava ja jännitystä poistava vaikutus.

Summa summarum…jos olet herkkä kofeiinille, käyt ylikierroksilla tai olet stressaantunut, valitse vihreä tai valkoinen tee. Jos, taas ”käyt hitaammalla vaihteella” ja olet päivisin väsynyt, voit valita kahvin. Valitse molemmista luomuvaihtoehto.

 

Onko väliä mitä syö lounaaksi?

Minulla oli tänään aamulla mahdollisuus käydä kuuntelemassa apulaisprofessori Mari Sandellia Turun yliopistosta sekä entistä Turun Sanomien ruokatoimittajaa ja nykyistä Manu Eventsin viestintäjohtajaa Heli Niemistä. Luennolla käsiteltiin lähinnä miltä lounas näyttää, tulisi näyttää ja mitä väliä on sillä mitä syö.

Tässä luennolta poimittuja aineksia hyvään lounaaseen:

– Jos mahdollista, varaa ruokatuntiin 30 min aikaa

– Poistu mielellään työpisteeltä tai ainakin lopeta aktiivinen työskentely

– Valitse ateriaan runsaasti kasviksia. Punnitse kahden viikon ajan erilaisia kasviksia vähintään 250g per lounas. Sen jälkeen osaat jo suunnilleen arvioida paljonko niitä kannattaa ottaa, jotta 250g täyttyisi. (Sama määrä tietysti päivällisellä ja saat jo päivän suositellun minimimäärän.)

– Vältä hävikkiä. Ota vain sen verran kuin syöt. (Jokaiselta suomalaiselta menee ruokaa roskiin noin 23kg/hlö/vuosi).

– Älä syö itseäsi ähkyksi.

– Valitse lautasellesi ainakin viittä eri väriä (Ja nyt ei puhuta esim. ketsupista, sinapista, majoneesista…)

– Jos valmistat lounaan itse huomioi, että kasvisten kaikenlainen käsittely (kuoriminen, pilkkominen, raastaminen…) aikaansaa kemiallisia reaktioita jotka nopeuttavat kasvisten nahistumista, pilaantumista ja vaikuttavat näin myös ravintoaineisiin. Syö siis mahdollisimman lähiaikoina valmistettua ruokaa.

– Suosi lähiruokaa.

Miksi sitten em. seikat ovat tärkeitä?

– Ruoka on poltto- ja rakennusainettamme.

– Vireystila pysyy hyvänä työpäivän ajan, etkä ole niin onnettomuusaltis.

– Työteho on parempi.

– Tilanteesta riippuen ruokatauko voi olla leppoisa sosiaalinen tapahtuma tai päivän hetki, joilloin saat olla aivan itseksesi.

Miltä sinun lounaasi näyttää?

NeoLifeShake -proteiinijuoma

Jokainen solu tarvitsee proteiinia toimiakseen kunnolla. Proteiineja tulisi saada mielellään jokaisella aterialla, koska kehossa on aina jotain rakennettavaa tai korjattavaa ja proteiinit ovat vastuussa näistä ”raksahommista”. Erityisen tärkeitä proteiinit ovat raskaana oleville, nopeasti kasvaville nuorille,  urheilijoille, vanhuksille ja sairaudesta toipuville. Proteiinit koostuvat aminohapoista, joita on kaikkiaan 22kpl. Osa näistä on välttämättömiä ja osaa keho pystyy itse valmistamaan. Jotta elimistön ei tarvitse käyttää energiaansa valmistaakseen aminohappoja, on optimaalisinta saada ruuasta nuo kaikki 22 aminohappoa.

NeoLifeShake on täydellinen ateriankorvike, palautusjuoma ja proteiinilisä. Siinä on kaikki 22 aminohappoa, 25 eri vitamiini- ja kivennäisainetta sekä proteiinit, rasvat- ja hiilihydraatit optimaalisessa suhteessa. NeoLifeShaken proteiinin PDCAAS -arvoksi on korkeimmillaan mitattu 1,73 ja keskiarvoksikin vajaa 1,4. PDCAAS – arvo on proteiinin sulamiseen ja imeytyvyyteen liittyvä aminohappoarvo. Hyvän ja laadukkaan proteiinilähteen arvo on 1. Tällaisia ovat mm. kananmuna, hera ja soija. NeoLifeShake ylittää siis roimasti tuon arvon 1.

NeoLifeShake on valmistettu niin, ettei se heilauttele verensokeria vuoristoradan lailla. Se minimoi rasvan varastoitumisen ja edistää sen palamista. Tämän vuoksi moni käyttää sitä osana painon pudotusta.

 

Yhdessä laatikossa on 15 annospussia. Makuina vanilja, suklaa ja marja.

Hinta 67,70

Tilaukset: https://hoitohuonesinja.fi/kauppa/ tai hoitohuone.sinja@gmail.com

 

 

 

 

P.S. Laadukkaasta valmisteesta kertoo myös se, että Sami Jauhojärvi kertoi sivakoinneensa taannoin NeoLifeShaken voimilla olympiavoittoon!

Miten saat liikkuvuutta lonkkiin?

Viime kesäisen leikkauksen myötä olin niin jumissa vielä useamman viikon jälkeenkin, etten pystynyt istumaan lattialla jalat 90 asteen kulmassa. Tämä pelästytti sen verran, että olen nyt alkanut venytellä noin 3-4 kertaa viikossa. Minun tulee myös istuttua aika paljon suunnitellessani ja kirjoittaessanin näitä artikkeleita sekä tehdessäni kaukohoitoja, joten venyttely on todellakin paikallaan.

Moni muukin istuu päivän mittaan pitkiä aikoja. Istumisen vuoksi suuret lihasryhmät ovat passiivisena ja tämän johdosta rasva- ja sokeriaineenvaihdunta hidastuvat. Istuminen vaikuttaa myös tuki- ja liikuntaelimistöön varsinkin, kun työskentelyasennot ovat usein etukumaramaisia. Etureidet lyhenevät ja lonkankoukistajiin tulee kireyksiä. Näiden seurauksena lantio saattaa vetäytyä virheasentoon ja tästä saattaa aiheutua erilaisia selkäkipuja ja ryhtihäiriöitä. Lantion asennon kiertyminen virheelliseen suuntaan, voi aiheuttaa kipua myös polvissa, lonkissa, niskassa, hartioissa ja jopa keuhkojen tyhjeneminen loppuun saattaa häiriintyä.

Liian pitkään istumista kannattaa siis välttää ja nousta liikkeelle noin 45-60 minuutin välein. Lonkkien liikkuvuudesta kannattaa huolehtia myös venyttelyllä. Tässä on kolme venyttelyliikettä, joilla saat liikkuvuutta lonkkiin.

Lämmittele ensin hieman esimerkiksi heiluttelemalla ja pyörittelemällä jalkoja lonkasta lähtien tai polkemalla kuntopyörää.

1.Toispolviseisonta

Tämä on erittäin hyvä veytys lonkan koukistajalle. Asetu toispolviseisontaan. Nojaa lantiota eteenpäin, kuitenkin niin, että etumainen jalka pysyisi noin 90 asteen kulmassa ja selkä suorassa. Uloshengityksellä venytys, sisäänhengityksellä palautus. (Jos haluat vielä tehostaa venytystä, nosta takimmaisen jalan puolen käsi ylös, jotta kylki venyy myös.)

Toista 10 kertaa ja vaihda jalkaa.

2.  Lonkkien avaus istuen

Tämä venytys avaa lonkkia ja venyttää sisäreisiä. Istu tasaisesti molemmilla istuinluilla, jalkapohjat vastakkain. Venytystä saa tehostettua vetämällä kantapäitä lähemmäs kehoa tai painamalla käsillä polvia alas lattiaan.

Tee muutama pidempi, noin 30 sekunnin venytys.

3. Joutsenvenytys

Joutsenvenytys avaa lantiota ja venyttää myös pakaralihasta. Mene konttausasentoon ja laita siitä toinen jalka koukkuun eteesi lattialle. Liuúta toinen jalka suoraksi taakse. Pyri pitämään selkä mahdollisimman suorana.

Hengittele rauhallisesti ja pysy asennossa noin 10 sekuntia. Nojaa sitten eteen koukussa olevan jalan päälle ja pysy siinäkin noin 10 sekuntia.

Toista 5 kertaa ja vaihda jalkojen asentoa.

 

 

Kaipaako joku asia elämässäsi muutosta?

Ihminen tekee vuorokaudessa noin 50 000 valintaa. Heti aamulla herätessä voi valita torkuttaako kelloa vai nouseeko heti ylös, kumpaan jalkaan laittaa ensin sukan ja minkä värisen, pukeeko ensin housut vai paidan jne jne.

Jos tuntuu että elämäntavoissa joku tökkii, ärsyttää, huolestuttaa ja kaipaa muutosta esim. asenne vastoinkäymisiin, herkkujen syönti, unen puute, työmäärä, liikunnan vähyys tai rahan käyttö, ei suinpäin kannata suunnitella vaihtavansa tuhansia päivittäistä valintaansa uuteen. Rimakauhu iskee välittömästi tai viimeistään silloin, kun yrittää sinnitellä kaikkien uusien valintojen kanssa.

Vaikeinta on muutoksen aloittaminen. Mutta, jos et koskaan tee minkäänlaista muutosta valintoihisi, et voi saavuttaakaan mitään uutta ja mikään ei muutu. Muista, että asiaa siirtämällä, siirrät myös koko ajan lopputulokseen pääsemistä kauemmas, kauemmas, kauemmas ja kauemmas.

Maltti on valttia! Aloita pienistä asioista ja muutamasta päivittäisestä valinnasta. Kun teet samoja muutosta tukevia valintoja yhä uudelleen ja uudelleen, niistä tulee rutiineja. Pikkuhiljaa uusia valintoja voi lisätä ja lisätä, aikaisempien tullessa automaattisiksi.

Muutos

 

 

Älä ole liian ankara itsellesi. Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit parasta ystävääsi, kun hän retkahtaa ostamaan karkkipussin, jättää kävelylenkin väliin tai ottaa ylimääräisen työtehtävän, vaikka niitä piti vähentää. Sanot itsellesi, kuten sanoisit hänellekin: ”Älä lannistu! Tähän ei maailma kaadu ja seuraavalla kerralla voit valita toisin.”

Luota siihen, että Sinä onnistut!

Miksi toinen toipuu ja toinen ei?

Jos jollakulla olisi tähän yksiselitteinen vastaus, olisi hänellä taatusti Nobelin palkinto. Sairaudesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta toipuminen on kovin monisäikeinen tapahtuma. Seuraavat pohdinnat ovat omiani, eikä niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että mietit omalta osaltasi miksi olet toipunut jostakin tai mikä saattaa olla syynä, että jokin vaiva ei tunnu poistuvan ja ongelma on jäänyt pysyväksi, mihin suuntaan elämäsi muuttui sairauduttuasi tai vammauduttuasi?

Yhtenä suurimmista tekijöistä toipimisen polulla pidän positiivisen asenteen omaamista. Energia virtaa ihan erilailla mielessä ja ihan kudostasolla asti, kun olet sillä mielellä, että tästä toivutaan. Vaikka täydellistä toipumista ei olisi luvassakaan, kannattaa keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka topumisessa menevät eteenpäin, iloita niistä ja olla kiitollinen jokaisesta. Jos heti alkuun on sitä mieltä ettei tästä tule mitään, ihan turha yrittää, miettien lisäksi mitkä kaikki asiat ovat huonosti ja mitä kaikkea oon menettänyt, saa se melkoisen pysähdyksen aikaan. Tilannetta voisi verrata johonkin tehtävään, joka pitää suorittaa. Itsekukin voi miettiä miten tehtävä tulee sujumaan, jos ympärillä olijat kannustavat ja tsempaaavat tai toisaalta silloin, jos kaikki huutelevat ikävyyksiä, toteavat ettei tekemisestäsi tule mitään ja sinun on ihan turha yrittääkään.

On asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten saamamme geenit. Sairauden siemen saattaa olla meissä jo syntymästä saakka. Silloin suureen rooliin astuvat elintavat. Mitä terveellisemmin elää, sitä kauemmas saattaa sairastumistaan lykätä. Ryhtiliikkeen voi tehdä myös jo sairastuttuaaan, kuten itse tein selkärankareuman iskiessä. Tukeakseni immuniteettiani, vaihdoin ruokavaliota, otin säännölliseen käyttöön ravintolisät ja nyt olen kohta yhdeksän vuoden ajan porskutellut reuman suhteen oireettomana. Keho on kyllä fiksu ja osaa korjata itseään, kunhan sillä on riittävästi oikeanlaisia rakennuspalikoita. Akustikusneurinooma -leikkauksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan tukea vointiani ruualla ja ravintolisillä. Tästä linkistä voit lukea toipilasajan ravinnosta ja mitkä olivat leikkauksen jälkeen itselleni tärkeimmät ravintolisät ja miksi. 

Ruokavalio ei yksissään riitä, vaan lisäksi muut hyvinvoinninperuspilarit eli lepo ja liikunta tulisi olla balanssissa. Toipuva keho tarvitsee runsaasti lepoa ja ”akkujen lataamista”. On erilaisia mahdollisuuksia levätä: Meditaatio, musiikiin kuuntelu, energiahoito, äänimaljarentoutus ja muut rentoutusmenetelmät tai ihan vain huilailu mukavassa asennossa mahdollisimman vähin ajatuksin. Kuntoutumisessa myös liike on tärkeää silloin, kun vointi jo sen sallii. Tällöin kudoksissa vaihtuu nesteet, tulehdustekijät pääsevät paremmin pois kehosta, lihakset ja nivelet saavat liikeratansa mahdollisimman hyvin takaisin.

Entä sitten, kun mielestään on positiivisella asenteella, elintavatkin ovat terveelliset ja silti toipuminen ei edisty. Voisiko syy olla siinä, että olet laiminlyönyt kuitenkin jollain tapaa itseäsi? Touhuat ja hössötät vaikka polvea särkee eikä tekeminen nappaa yhtään. Teet kaiken mitä muut odottavat, toivovat ja pyytävät sinun tekevän. Itsestähuolehtiminen jää takaa-alalle tai se on pakonomaista, suorittamisen tapaista, josta puuttuu rentous ja nautinto. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että tärkein henkilö olet SINÄ. Sinun tulisi tykätä itsestäsi niin paljon, että haluat itsellesi vain hyvää ja kohtelet itseäsi myös hyvin. Kun panostat itseesi ja toipumiseesi, on sinusta enemmän tukea ja apua myös muille.

 

Joskus sairaudesta tai onnettomuudesta jää pysyviä jälkiä. Silloin täytyy rakentaa itselleen uutta minuutta. Kuka olen nyt? Miten voisin elää mahdollisimman hyvää elämää uuden tilanteen kanssa, jotta en katkeroidu? Kysymys, joka mielestäni on myös hyvä esittää itselleen on: Miksi minulle jäi jäljelle tämä vamma tai sairaus? Tarkoituksena ei ole surkutella asiaa, vaan pohtia olisiko se kuitenkin jokin uusi mahdollisuus. Onko tarkoitus, että vaihdan työtä, harrastusta tai ajatusmaailmaa? Olisiko minulla annettavaa vertaistukihenkilönä muille vastaavassa tilanteessa oleville? Kirjottaisinko blogia kokemuksistani? Perustaisinko ryhmän, jossa sairaudesta voi keskustella saaden tukea ja apua? Tulisiko minusta liikunta-, näkö tai kuulorajoitteisten viestinviejä, joka edistäisi vammaisten palveluja? Kirjottaisinko positiivisia ja kannustavia runoja? Olenko se, joka vammasta huolimatta tai juuri sen vuoksi saa kanssaihmiset hyvälle tuulelle positiivisella elämänasenteellaan?

Jos toipuminen on yksin työlästä, voi aina turvautua ystävään, perheeseen tai ammattiapuun. Itse haluan osaltani energiahoidolla auttaa toipuvia saamaan lisää elinvoimaa ja energiaa, jotta itseparanemismekaniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa. Olen vakuuttunut, että energiahoidolla on ollut iso rooli myös omassa toipumisessani. Vaikka ongelma olisi pysyväkin, voi energiahoito auttaa asian käsittelyssä ja siihen sopeutumisessa.