Miten voit itse tasoitella energioitasi?

Maailman tilanteen ollessa kaaottinen on tärkeää, että kukin pitää omista energiatasoistaan huolta. Meillä täällä Suomessa on seesteinen tilanne, joten pyritään me ihmisetkin olemaan siinä seesteidyyden tilassa. Tässä muutama tärppi, jolla voit kohentaa energioitasi paremmalle tasolle, jos et tunne oloasi aivan hyvinvoivaksi ja tasapainoiseksi. Loppupeleissä kullakin meistä on iso rooli siinä mitä meille kuuluu, mikä tukkii energioitamme tai mikä saa energiat vuotamaan.

1. Kiinnitä huomiota siihen, että peruspilarit ovat kunnossa: uni, terveellinen itselle sopiva ruoka ja sopiva määrä liikuntaa. Jos jokin näistä on vinksallaan, pyri aktiivisesti korjaamaan tilannetta. Jos omat keinot eivät tunnu riittävän, niin on olemassa usean eri alan ammattilaisia, jotka auttavat mielellään.

2. Pyri välttämään pitkäkestoisia negatiivisia tunnetiloja, koska ne saattavat jumittaa energioitasi jopa vuosiksi. Jos pelottaa, harmittaa tai huolestuttaa, mieti voitko vaikuttaa tilanteeseen, jotta tuo tunne hiipuisi. Tunteen kerrotaan kestävän noin 90 sekuntia. Jos sen jälkeen olet vielä esimerkiksi kovin vihainen tai harmissasi, olet omilla ajatuksillasi alkanut ruokkia tuota tunnetta, eikä se pääse hiipumaan. Suru on ehkä yksi vaikeimmista irtipäästettävistä tunnetiloista. Joskus toista ihmistä on vain niin kova ikävä. Onneksi surunkin voi muuttaa kauniimpaan muotoon, kaipuuseen, jossa toista on kyllä ikävä, mutta tunne ei ole niin lamaannuttava tai hallitseva. Muista myös, että sama 90 sekunnin sääntö päteen positiivisiin tunteisiin. Niitähän on toki hyvä ruokkia ajatuksillaan mahdollisimman pitkään.

3. Älä vatvo asioita. Aikamatkustuksen sanotaan olevan mahdotonta, mutta jotkut kyllä viettävät todella paljon aikaa menneessä tai tulevassa. Käydään moneen kertaan tilannetta läpi ja mietitään, josko olisinkin tehnyt tai sanonut jotain toisin, miksi toinen ihminen teki niin kuin teki tai toisaalta pohditaan tulevan tapahtuman kulkua ja sen mahdollista sujumista. Niihin ei kannata tuhlata energiaa. Ole mielummin läsnä ja keskity siihen tilanteeseen ja niihin ihmisiin joiden kanssa olet. Tässä yksi läsnäoloharjoitus.

4. Kohtele itseäsi hyvin. Tämä liittyy osin kohtaan 1, mutta  tarkoitan tässä kaikkea toimintaasi ja ajatusmaailmaasi. Harjoittele sanomaan ei, älä raada yli voimien, älä auta jatkuvasti toista omien voimiesi kustannuksella, älä pyri koko ajan täydellisyyteen, tee iloa tuottavia asioita, hyväksy itsesi, anna itsellesi anteeksi…

5. Pyri olemaan kiitollinen. Kiitollisuudella on positiivinen yhteys hyvinvointiin sekä onnellisuuteen. Kiitollisuutta voi harjoittaa miettimällä joka ilta vaikka viisi asiaa joista on kiitollinen. Muista myös kiittää muita joko sanallisesti tai vaikka viestillä. Tässä omaa kiitollisuuspohdintaa syyskuulta 2018.

6. Muista rentoutua. Energiat menevät helposti jumiin kiireestä, stressistä tai hammasta purren -fiiliksellä menemisestä. Lataa akkuja itsellesi sopivalla tavalla esimerkiksi saunoen, menemällä luontoon, tekemällä rentoutusharjoituksia tai vaikkapa vain loikoillen sohvalla. Sen jälkeen jaksat taas olla enemmän itsesi ja olet paremmin tukena myös muille.

7. Käytä energian tasoituksessa apuna värejä, tuoksuja tai ääntä. Jos tuntuu, että jokin väri vetää puoleensa, niin ehkä oletkin sen värin taajuuden tarpeessa. Oheisessa linkissä on infoa energiakeskuksista ja niihin liittyvistä väreistä, tuoksuista ja äänistäkin. Voit käydä katsomassa millä värillä voisit tukea mahdollista ongelmakohtaasi tai mikä energiakeskus kaipaa ehkä tasoittelua, jos yhtäkkiä haluat kaiken ympärilläsi olevan keltaista.

Energioiden itsenäiseen tasoitukseen ja normalisointiin on paljon muitakin keinoja, kuten erilaiset kivet, meditointi, visuailsointi…nämä listassa olevat ovat nyt ne, jotka itselläni ensimmäisenä tulivat mieleen.

 

 

 

Kehon energiakeskukset eli chakrat

Monen on vaikeaa kuvitella itsessään olevan energiakeskuksia. Jos joku minultakin olisi useampi vuosi sitten kysynyt mielipidettä asiasta, niin olisin luultavasti sanonut ettei sellaisia ole ollenkaan; eihän niitä edes näy enkä silloin tuntenutkaan niiden olemassaoloa. (Tosin eihän painovoimaakaan näy, enkä varsinaisesti koe sitä tuntevanikaan paitsi kaatuessa 😉 )

Nyt energiahoitoja tehtyäni on pakko myöntää, energiakeskusten olemassaolo. Tunnen asiakkaiden chakrojen epätasapainot välillä hyvinkin selkeästi. Toisilla ne toimivat ihan hyvin, mutta monella meistä osa niistä on jumissa tai toimii muutoin epäsuotuisasti.

Energiakeskukset eli chakrat keräävät energiaa ympäristöstä, liikkeestä, ruuasta jne. ja siirtävät energian kehon eri osiin energiakanavia eli meridiaaneja pitkin. Helpointa on kuvitella chakrat keskilinjassa sijaitseviksi pyöriviksi rattaiksi, joista kukin pyörii ja säteilee omalla taajuudellaan. Kun kaikki chakrat ovat tasapainossa ja pyörivät omalla taajuudellaan, tunnet itsesi kaikien puolin vahvaksi, elinvoimaiseksi ja terveeksi.

 

Monissa kirjoissa päächakroja on 7, mutta toiset pitävät tärkeinä 11 tai 12 isompaa chakraa. Itse puhun yleensä asiakkaille seitsemästä chkrasta, joten olen ottanu ne myös tähän tarkempaan käsittelyyn. Ne ovat: Juurichakra, sakraalichakra, palleachakra eli solar plexus, sydänchakra, kurkkuchakra, kolmas silmä ja kruunuchakra. Jokaisella on oma alueensa jonka energisoinnista ne vastaavat.

Chakroja vastaavat fyysiset kehon osat eivät ole tiukkarajaisia,  mutta pääsääntöisesti chakran kohdalla olevat elimet ja muut osat saavat energiansa kyseisestä energiakeskuksesta. Erilaiset seikat voivat kuluttaa elinvoimaamme, esim. stressi, huonolaatuinen ruoka, uniongelmat, tupakka, alkoholi, negatiivinen ajattelu… tällöin sinusta ”vuotaa” energiaa ulos tai se jumittuu määrättyihin kohtiin. Esim. sakraalichakran ollessa epätasapainossa saatat kärsiä ummetuksesta tai kurkkuchakran toimiessa heikosti saatat änkyttää tai kärsiä kurkkukivusta. Palleachakran epätasapaino taas voi aiheuttaa sinulle närästystä tai maksan seudun ongelmia.

 

Kaikkia chakroja voidaan tasapainottaa energiahoidolla.  Chakrahoito saattaa olla joillekin kovin voimallista ja siksi se kannattaa tehdä maltilla. Chakrat voivat olla jumissa isojen tunteiden kuten vihan tai katkeruuden vuoksi eikä ole hyväksi asiakkaalle tai hänen ympäristölleenkään, jos tällainen iso tunteenpurkaus vapautuu yhtäkkisesti. Toisaalta asiakkaan keho  ja mieli saattavat suojellakin tällaista suoraa, pitkäaikaisempaa hoitoa ja meridiaanit eli energiakanavat saattavat kaikki sulkeutua, jotta kehossa ei tulisi liian suurta energiavirtauspiikkiä.

Kutakin chakraa voi kyllä ergisoida suoraan, jos on kokenut hoitaja joka tuntee tai näkee milloin chakraa ei enää kannata energisoida. Itse yleensä annan ihmisen itse vetää energiaa niihin chakroihin, jotka sillä kertaa eniten haluavat energiaa. Annan ohjat siis asiakkaalle puuttumatta siihen mihin chakraan energiaa menee ja selvätuntoisena fiilistelen kauanko energian kulkua kannattaa jatkaa. Jos vastaan tulee kovin iso ahdistus, pelko, viha, suru, muu negatiivinen tunne tai esimerkiksi kovalta tuntuva kipu, saatan jättää hoidon kesken vaikka chakra vetäisikin energiaa. Mielummin energisoin chakroja muutamaan otteeseen, vähän kerrallaan. Tällöin mahdolliset puhdistusreaktiot jäävät pienemmäksi. Joskus tasapainotan chakroja ”siivoamalla” niiden epätasapainoon johtaneita syitä. En siis suoranaisesti energisoi tai tasoita ollenkaan itse chakraa vaan tutkiskelen sen jumien taustaongelmia ja energisoin niitä.

Itse voi ja kannattaakin mieluusti tasapainottaa chakroja.  Siihen voi käyttää terveellistä värikästä ruokaa, liikuntaa, musiikkia, meditaatiota, joogaa, aromaterapiaa, kukkatippoja, mielikuvaharjoituksia tai vaikka värejä.

Tässä lyhyehköt kuvaukset kaikista seitsemästä päächakrasta ja niiden itsehoitomenetelmiä:

 

Juurichakra

Sakraalichakra

Palleachakra

Sydänchakra

Kurkkuchakra

Kolmas silmä

Kruunuchakra

Olen erityisherkkä. Oletko sinäkin?

Olin hiljattain kuuntelemassa Suomen Erityisherkät ry:n luentoa erityisherkkyydestä. Tiedän itse kuuluvani erityisherkkiin ja saan testeistä liki täydet pisteet. Jokainen on kuitenkin yksilönsä eikä ole tarkoitus, että omaat välttämättä kaikki erityisherkän ominaisuudet ennen kuin olet sellainen. Ominaisuuksia voi myös kehittää ja itse koen esimerkiksi osaavani suhtautua järisyttäviin elämäntapahtumiin tai toisten tunnepurkauksiin paremmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten, enkä vatvo liiaksi etukäteen asioita ja toisaalta murehdi jo tapahtunutta.

Minulla erityisherkkyys ilmenee mm. seuraavasti. Olen erittäin empaattinen ja tunteikas ja toisen sanattomatkin viestit saavuttavat minut. Kestän huonosti riitatilanteita, kritiikkiä ja aikaisemmin ne saivat minut pitkäksi aikaa pois tolaltani. Nyt osaan jo suodattaa paremmin toisten kommentteja ja vihanpurkauksia ymmärtäen etteivät kaikki vihanpurkaukset johdu minusta, vaan toisen omasta huonosta tai epävarmasta olosta. Koitan välttää riitoja ja olen sovittelevassa tai myötäilevässä roolissa. Koska en halua kellekään pahaa mieltä, suostun tehtäviin ja tapahtumiin vaikka en jaksaisi tai haluaisin. Tästä olen hieman jo päässyt eroon, mutta vielä on oppimista.

Olen myös perfektionisti. Jos jokin tehdään, niin se tehdään todella hyvin ja tarkkaan. Valitettavasti vaadin samaa myös muilta ja se aiheuttaa törmäyskursseja. Perfektionismi voi olla muutoinkin luonteenpiirteenä, mutta erityisherkkien on huomattu olevan taipuvaisia täydellisyyden tavoitteluun. Perfektionismi, kuten toisten miellyttäminenkin vie voimia ja ne uuvuttavat helposti. Voimiani vievät myös esimerkiksi isot ihmistapahtumat, hälinä, melu, kiire, useat samanaikaiset tehtävät…Viime kesäisen akustikusneurinoomaleikkauksen myötä nuo ovat vielä korostuneet toisen korvan kuurouden vuoksi.

Innostun helposti ja siis TODELLAKIN innostun. Toisaalta innostus saattaa lopahtaa lyhyeen, koska on vaikeaa olla syvällisesti kiinnostunut useista eri asioista samaan aikaan. Olen haltioissani kaikesta kauniista, kuten taiteesta, musiikista, luonnosta…Saatan myös liikuttua esimerkiksi kauniista musiikista. Joku toinen voi kohauttaa olkiaan ja todeta: ”Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?”. Mielestäni olen myös luova ja osaan tarkastella asioita tai ongelmia useista eri näkökulmista. Olen herkkä tuoksuille, hajuille, kemikaaleille, homeelle, määrätyille ruoka-aineille ja koville äänille. Tunnistan kehossani hyvin herkästi erilaiset muutokset, kuten lämpötilan tai vireystilan muutokset. Selvätuntoisuuden lauetessa muutama vuosi sitten, aistin halutessani muutokset kehossa pieniä yksityiskohtia myöden, kuten energiankulku määrätyissä elimissä, tunteiden vaikutus kehon eri kohtiin, hermoston tilan, hormonihäiriöt…

Erityisherkkä reagoi siis kaikenlaisiin ärsykkeisiin valtaväestöä herkemmin. Aistit, tunteet ja hermosto ovat ikäänkuin ylivirittyneitä suhteessa tilanteeseen. Herkkyys on yleensä havaittavissa usealla eri osa-alueella painottuen yksilöllisesti vähän eri tavalla. Erityishekkyyden osa-alueita ova:

1. Fyysinen herkkyys, kuten melu, valo, äänet, kuuma, kylmä, yliherkkyydet eri aineille, ruoka-aineherkkyydet( esim. maito, vehnä, sokeri ja kofeiini) ja jopa herkkyys ruuan koostumukselle

2. Sosiaalinen herkkyys. Henkilö on todella empaattinen, tuntee myös toisten tunteet, rasittuu ihmisistä ja uusista tilanteista.

3. Psyykkinen herkkyys. Asioiden ottaminen raskaasti, murehtiminen, luovuus, taiteet.

4. Henkinen herkkyys, kuten intuitio, oikeudenmukaisuus, eettisyys.

Herkkyys on synnynnästä, mutta sitä voi opetella hieman hallitsemaan. Kuormituksen päästessä yli sietokyvyn voi ilmetä oireita, kuten päänsärky, rytmihäiriöt, vapina, pahoinvointi, unihäiriöt, ärtyisyys tai paniikkikohtaukset. Herkät ihmiset saavat helposti sakraalichakran (navan alapuolella olevan energiakeskuksen) pois raiteiltaan. Sen lisäksi monella myös kaikki energiakanavat eli meridiaanit ovat enemmän tai vähemmän jumissa. Nämä jumittuneet energiat saattavat myös aiheuttaa fyysisiä oireita ja pitkään jatkuessaan hermoston ylikierrostilan kera ne aiheuttavat esim. väsymystä, mielialan laskua ja voimattomuutta. Erityisherkkä tarvitsee siis paljon aikaa yksin oloon, rauhallisuuteeen ja hiljaisuuteen ladatakseen akkuja ylikuormituksen jälkeen ja tasapainottaakseen energiankulkuaan.

Erityisherkällä sekä ympäristöllä on toisinaan haasteita kohdata toisensa, mutta tunnistamalla itsessäsi herkkyyden, osaat rajata paremmin toimintaasi ja välttää ylikuormittumisen. Toivoisin myös kanssaihmisiltä avarakatseisuutta silloin, jos toisen reaktiot eivät vastaa yleisesti omaksuttuja reaktioita tai toinen on erittäin ”hitaasti lämpenevää” sorttia erilaisille asioille, muutoksille ja tilanteille. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta ja tuo elävyyttä kaikkien elämään.

 

 

Hoitohuone Sinja Instagramissa

Usealta taholta on tullut pyyntöjä, että Hoitohuone Sinjan löytäsi myös instagramista. Nyt vihdoin löytyy!

Perustin kaksi vähän erilaista tiliä. Toinen on keskittynyt enemmän ravintoasioihin  sekä muuhun fyysisempään hyvinvointiin.

elinvoimaaravinnosta

Toisessa puolestaan on asiaa energioista, energiahoidoista, äänimaljahoidosta ja esimerkiksi itsensä kehittämisestä

hoitohuonesinja

Tervetuloa myös instagramiin seuraamaan kirjoittelujani 🙂

 

Miksi toinen toipuu ja toinen ei?

Jos jollakulla olisi tähän yksiselitteinen vastaus, olisi hänellä taatusti Nobelin palkinto. Sairaudesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta toipuminen on kovin monisäikeinen tapahtuma. Seuraavat pohdinnat ovat omiani, eikä niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että mietit omalta osaltasi miksi olet toipunut jostakin tai mikä saattaa olla syynä, että jokin vaiva ei tunnu poistuvan ja ongelma on jäänyt pysyväksi, mihin suuntaan elämäsi muuttui sairauduttuasi tai vammauduttuasi?

Yhtenä suurimmista tekijöistä toipimisen polulla pidän positiivisen asenteen omaamista. Energia virtaa ihan erilailla mielessä ja ihan kudostasolla asti, kun olet sillä mielellä, että tästä toivutaan. Vaikka täydellistä toipumista ei olisi luvassakaan, kannattaa keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka topumisessa menevät eteenpäin, iloita niistä ja olla kiitollinen jokaisesta. Jos heti alkuun on sitä mieltä ettei tästä tule mitään, ihan turha yrittää, miettien lisäksi mitkä kaikki asiat ovat huonosti ja mitä kaikkea oon menettänyt, saa se melkoisen pysähdyksen aikaan. Tilannetta voisi verrata johonkin tehtävään, joka pitää suorittaa. Itsekukin voi miettiä miten tehtävä tulee sujumaan, jos ympärillä olijat kannustavat ja tsempaaavat tai toisaalta silloin, jos kaikki huutelevat ikävyyksiä, toteavat ettei tekemisestäsi tule mitään ja sinun on ihan turha yrittääkään.

On asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten saamamme geenit. Sairauden siemen saattaa olla meissä jo syntymästä saakka. Silloin suureen rooliin astuvat elintavat. Mitä terveellisemmin elää, sitä kauemmas saattaa sairastumistaan lykätä. Ryhtiliikkeen voi tehdä myös jo sairastuttuaaan, kuten itse tein selkärankareuman iskiessä. Tukeakseni immuniteettiani, vaihdoin ruokavaliota, otin säännölliseen käyttöön ravintolisät ja nyt olen kohta yhdeksän vuoden ajan porskutellut reuman suhteen oireettomana. Keho on kyllä fiksu ja osaa korjata itseään, kunhan sillä on riittävästi oikeanlaisia rakennuspalikoita. Akustikusneurinooma -leikkauksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan tukea vointiani ruualla ja ravintolisillä. Tästä linkistä voit lukea toipilasajan ravinnosta ja mitkä olivat leikkauksen jälkeen itselleni tärkeimmät ravintolisät ja miksi. 

Ruokavalio ei yksissään riitä, vaan lisäksi muut hyvinvoinninperuspilarit eli lepo ja liikunta tulisi olla balanssissa. Toipuva keho tarvitsee runsaasti lepoa ja ”akkujen lataamista”. On erilaisia mahdollisuuksia levätä: Meditaatio, musiikiin kuuntelu, energiahoito, äänimaljarentoutus ja muut rentoutusmenetelmät tai ihan vain huilailu mukavassa asennossa mahdollisimman vähin ajatuksin. Kuntoutumisessa myös liike on tärkeää silloin, kun vointi jo sen sallii. Tällöin kudoksissa vaihtuu nesteet, tulehdustekijät pääsevät paremmin pois kehosta, lihakset ja nivelet saavat liikeratansa mahdollisimman hyvin takaisin.

Entä sitten, kun mielestään on positiivisella asenteella, elintavatkin ovat terveelliset ja silti toipuminen ei edisty. Voisiko syy olla siinä, että olet laiminlyönyt kuitenkin jollain tapaa itseäsi? Touhuat ja hössötät vaikka polvea särkee eikä tekeminen nappaa yhtään. Teet kaiken mitä muut odottavat, toivovat ja pyytävät sinun tekevän. Itsestähuolehtiminen jää takaa-alalle tai se on pakonomaista, suorittamisen tapaista, josta puuttuu rentous ja nautinto. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että tärkein henkilö olet SINÄ. Sinun tulisi tykätä itsestäsi niin paljon, että haluat itsellesi vain hyvää ja kohtelet itseäsi myös hyvin. Kun panostat itseesi ja toipumiseesi, on sinusta enemmän tukea ja apua myös muille.

 

Joskus sairaudesta tai onnettomuudesta jää pysyviä jälkiä. Silloin täytyy rakentaa itselleen uutta minuutta. Kuka olen nyt? Miten voisin elää mahdollisimman hyvää elämää uuden tilanteen kanssa, jotta en katkeroidu? Kysymys, joka mielestäni on myös hyvä esittää itselleen on: Miksi minulle jäi jäljelle tämä vamma tai sairaus? Tarkoituksena ei ole surkutella asiaa, vaan pohtia olisiko se kuitenkin jokin uusi mahdollisuus. Onko tarkoitus, että vaihdan työtä, harrastusta tai ajatusmaailmaa? Olisiko minulla annettavaa vertaistukihenkilönä muille vastaavassa tilanteessa oleville? Kirjottaisinko blogia kokemuksistani? Perustaisinko ryhmän, jossa sairaudesta voi keskustella saaden tukea ja apua? Tulisiko minusta liikunta-, näkö tai kuulorajoitteisten viestinviejä, joka edistäisi vammaisten palveluja? Kirjottaisinko positiivisia ja kannustavia runoja? Olenko se, joka vammasta huolimatta tai juuri sen vuoksi saa kanssaihmiset hyvälle tuulelle positiivisella elämänasenteellaan?

Jos toipuminen on yksin työlästä, voi aina turvautua ystävään, perheeseen tai ammattiapuun. Itse haluan osaltani energiahoidolla auttaa toipuvia saamaan lisää elinvoimaa ja energiaa, jotta itseparanemismekaniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa. Olen vakuuttunut, että energiahoidolla on ollut iso rooli myös omassa toipumisessani. Vaikka ongelma olisi pysyväkin, voi energiahoito auttaa asian käsittelyssä ja siihen sopeutumisessa.

 

Oletko sinnittelijä?

Hirveä flunssa ja päänsärky, mutta enhän mitenkään voi olla pois töistä -siis sinnittelen.

Polvi on särkenyt jo viisi viikkoa, joudun kävelemään klenkaten, mutta yritän pärjätä -siis sinnittelen.

Vanhempainillassa kysytään vapaaehtoista. Kukaan ei viittaa. Itse en mitenkään ehtisi, mutta pakko kai se homma on  hoitaa -siis sinnittelen.

Parisuhde tuntuu olevan aivan karikolla, mutta muutos uuteen pelottaa -siis sinnittelen.

Pomo lykkää koko ajan uutta projektia, vaikka vanhatkin ovat kesken. En osaa sanoa ei -siis sinnittelen.

 

Itse olen aikoinani ollut sinnittelijä. Välilevyn pullistumassa en muistaakseni pitäny paria päivää enempää sairaslomaa, jos sitäkään. Pitkin päivää oli mentävä makuulle, koska istuminen ja seisominen oli niin kivuliasta. Tämä tarkoitti sitä, että maksasin leikkipuiston penkillä, kerhon lattialla yms. ja yritin vahtia hoitolapsia. Samaten ”pääkainalossa” on tullut järjestettyä lapsille naamiaisia, teemapäiviä, retkiä… kaikkine itsetehtyine herkkuineen tietysti. Tenniskyynärpää oireiden kanssa oli pakko haravoida, etteivät naapurit ihmettele lehtivuoria pihalla. Molemmat lapset ovat olleet huonoja nukkujia ja herättelivät vielä suht isoinakin. Yhteensä valvoin tai heräilin noin 13 vuotta putkeen. Fiksu veto olisi ollut pyytää apua, että olisi sannut muutaman perättäisen kokonaisen yön nukkua, mutta EI, VAAN SINNITTELIN. Näin jälkeenpäin koko touhu kuulostaa ihan hölmöläisen hommalta.

Ajatelkaa, jos ystävänne tulisi töihin kipeänä tai olisi klenkannut jo viikko tolkulla. Tai huomaatte, että hän riutuu ja voi huonosti parisuhteen tai liiallisen työmäärän takia. Tottakai kokisitte myötätuntoa häntä kohtaan ja kehottaisitte menemään lääkäriin tai koittaisitte neuvoa työ- tai parisuhdeasioissa tai ohjaamaan ammattiauttajalle. MUTTA MIHIN KATOAA EMPAATTISUUS, MYÖTÄTUNTO JA RAKKAUS, KUN ON KYSE OMASTA ITSESTÄ?

Sinnittelijä näyttää ulospäin vahvalta, reippaalta, osaavalta ja aktiiviselta. Hän saa myös kiitosta ja kehuja aktiivisuudestaan ja jaksamisestaan. Hetkellisesti kiitokset ja kehut voivat kantaa eteenpäin, mutta ei kissakaan kiitoksella elä, kuten sanotaan. Nyt energiahoitajana olen saanut huomata miten paljon on ihmisiä, jotka sinnittelevät ja sinnittelevät. Valitettavasti se kostautuu jossain vaiheessa. Ensin tulee ehkä pieniä varoitusmerkkejä, kuten pieniä flunssia, vatskipuja, päänsärkyä, huonosti nukuttuja öitä. Pikkuhiljaa ”panokset kovenevat”. Ilmaantuu rytmihäiriöitä, selittämättömiä kipuja, pahoja migreeni kohtauksia, verenpainetta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, paniikkikohtauksia jne.

Sinnittelijä suurin kompastuskivi on se, että sinnitellessään, hän aina tekee toimintoja jonkinmoisen negatiivisen tunteen vallassa, hieman hampaat irvessä ja näiden negatiivisten tunteiden keräännyttyä kehoon, saavat ne aikaan mitä moninaisempia ongelmia. Monesti sinnittelijöillä energiahoidossa ensimmäisillä kerroilla energiaa menee liki ainoastaan tunnepuolen asioiden sekä hermoston tasoittamiseen. Vaikka fyysiseen ongelmakohtaan ei menisi ollenkaan energiaa, fyysiset oireet kuitenkin yleensä helpottavat, koska tunnepuolen jumi on se isompi ongelma.

Kohdellaan siis itseämme, kuten parasta ystäväämme. Kaikkeen ei tarvitse suostua, kaikkea ei tarvitse tehdä ja sinä tiedät itse minkä verran jaksat.

 

 

Ole itsellesi empaattinen, ystävällinen ja myötätuntoinen <3

 

 

Reikihoitoa Temppelille

Anette Huila, Temppelin Emäntä kävi tutustumassa reikihoitoon Hoitohuone Sinjassa. Anette on aikaisemmalta ammatiltaan kosmetiikan, myynnin ja markkinoinnin ammattilainen, joka minun laillani hyppäsi oravanpyörästä keskittyäkseen oman sekä toisten hyvinvoinnin kohentamiseen.

 

Käy tutustumassa Temppelin Emännän blogiin TÄSTÄ

Aneten kokemuksia reikihoidosta löydät TÄÄLTÄ

 

Kylmän veden hyödyt

Paleleminen ei välttämättä ole monenkaan mielestä mukavaa, mutta altistuminen kylmälle tai viileälle ilmalle ja vedelle saa aikaan positiivisia muutoksia kehossa. Tässä on kyse siis eri asiasta kuin noin 21-22 asteessa olemisesta ja siinä palelemisesta.  Jos normaalilämpöisessä huoneilmassa palelee tai kesälläkään ei mielellään riisu pitkiä vaatteita päältään, niin tällöin saattaa olla kyse huonosta verenkierrosta, raudan tai hyvien rasvojen puutteesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, unen puutteesta tai nestehukasta. Myös liian vähäinen kalorimäärä kulutukseen nähden aiheuttaa palelua, koska keholla ei ole riittävästi energiaa lämmittääkseen itseään.

Avantouimarit hehkuttavat hyvää oloa hyisen veden jälkeen. Tutkimustulosten mukaan jääkylmä vesi saa olon virkeäksi ja piristyneeksi, koska stressihormonien eritys hetkellisesti lisääntyy. Avantouinti parantaa myös kylmänsietokykyä, vastustuskykyä, verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa sekä hidastaa solujen vanhenemista. Altistuminen kylmälle saattaa tutkimusten mukaan muuttaa kehon valkoista eli ”tavallista” rasvaa ruskeaksi rasvaksi. Tämä ruskea rasva sisältää enemmän mitokondrioita ja siksi se tuottaa paremmin lämpöä. Tuottaessaan lämpöä, ruskea rasva on aktiivinen ja kuluttaa energiaa. Tämä saattaisi joidenkin tutkijoiden mukaan ehkäistä lihavuutta ja diabetesta.

Jos avantouinti kuulostaa liian extremeltä, voi kylmän karaisua aloitella kylmällä suihkulla tai piipahtamalla talvella ulkona sisävaatteissa. Koko suihkukertaa ei tarvitse jääkylmällä vedellä suorittaa vaan voi aluksi vaikka viimeiset 15 sekuntia suihkutella kylmällä vedellä. Tätä aikaa voi sitten viikko viikolta pidentää 15 sekuntia kerrallaan. Vaikka kylmä saattaa salvata hengityksen, on kuitenkin tärkeää hengittää rauhallisesti eikä haukkoa henkeä. Lopuksi vain kuivaus ja päälliskaupaksi hyvä olo 🙂

dsc08768-2