Ärsyttääkö?

Kaikille on tuttua se, kun päivä lähtee jo heti aamusta aivan pieleen. Herätyskello ei soi, pukiessa paidasta tipahtaa nappi ja aamukahvit kaatuvat housuille. Lapset kiukuttelevat eivätkä saa vaatteita päälle ja koiran oksennuksen huomaa, kun on jo astunut sen päälle. Sataa, eikä sateenvarjoa löydy mistään. Autossa toinen lapsista huomauttaa parin kilometrin jälkeen, että reppu jäi kotiin…

Ärsyttävää? Eikö?

Ennen kuin menettää malttinsa, kannattaisi miettiä mikä tilanteesta tekee ärsyttävän. Onko sittenkin niin, että itse on asettanut aikataulun liian tiukaksi ja kiire saa hermostuneeksi ja ärtyisäksi? Ovatko tavarat niin hujan hajan, että niitä on vaikeaa löytää? Keskitynkö tarpeeksi tekemiseen vai jääkö minulta asioita huomaamatta, kuten koiran oksennus lattialla tai lapseni reppu? Nämä kaikki ovat sellaisia asioita joihin voit itse vaikuttaa esim. varaamalla lisää aikaa toimintoihin, hidastamalla vauhtia ja keskittymällä paremmin tekeillä oleviin juttuihin.

On myös ärsyttäviä tilanteita joihin ei voi itse vaikuttaa. Herätyskello saattaa olla hajonnut, eikä siksi soi. Koira oksentaa ilman erikoista syytä, se nyt vaan voi pahoin. Liikenteessä on törttöileviä autoilijoita. Työkaveri valittaa joka asiasta. Asiakas on myöhässä. Sataa viidettä päivää putkeen…Näissä tilanteissa ongelmat tai harmituksen aiheet eivät johdu omasta toiminnasta, joten onhan oikeutettua ärsyyntyä ja raivostua? Eikö? Mutta tarkastellaampa tilannetta tarkemmin. Kuka loppujen lopuksi ”kärsii” ärsyyntymisen tai kiukun seurauksista? Herätyskello saattaa lentää seinään, mutta sen jälkeen se ei taatusti toimi ja maksumieenä olet sinä. Raivotessasi autossa muiden liikennekäyttäytymistä tai sadatellessasi huonoa säätä, saat vain lihaksesi kireiksi sekä verenpaineesi ja stressitasosi nousemaan. Jotkut autokuskit tulevat aina törttöilemään, etkä voi sille mitään, eikä sadekaan ole moksiskaan vaikka kuinka sille huudat. Jos et siis voi vaikuttaa kiukkua aiheuttavaan tilanteeseen, älä reagoi. Vedä teflon pinta päällesi ja anna asian liukua pois ilman, että se saa sinut valtaansa.

Ihmisten keskinäisissä kanssakäymisissä tulevat ehkä esiin vaikeimmat tilanteet. Jos joku toimii ärsyttävästi, voi ensin miettiä onko toiminta yleisesti paheksuntaa tai suuttumusta aiheuttava vai onko sinulla itselläsi vain erilainen katsontakanta tai toimintatapa. Toinen saattaa olla pedantti perfektionisti ja toisella ei suunnittelu, organisointi ja järjestys ole niin tärkeää, kunhan hän on tilanteeseen tai lopputulokseen itse tyytyytyväinen. On tietysti myös tilanteita joissa toinen on avulias sekä aina ystävällinen ja toinen ei ole tyytyväinen mihinkään ja aina huonolla tuulella. Asiasta voi kohteliaasti koittaa keskustella. Saattaahan olla, että hän elää vaikeaa elämäntilannetta tai joku muu asia painaa kovin mieltä. Jos tilanne ei etene keskustelulla mihinkään ja kanssakäymistä joutuu jatkamaan, kannattaa muistaa, että sinä joudut sietämään ärsyttävää ihmistä ehkä muutaman tunnin päivässä tai viikossa, mutta hän joutuu elämään itsensä kanssa 24/7.

Jos joku kiristää pinnaasi aina äärirajoille ja sinun on mahdollista vähentää kanssakäymistä hänen kanssaan, niin tee se. Jää kuitenkin hetkeksi pohtimaan onko ärsyttävä ihminen elämässäsi jotakin varten. Oppisitko häneltä tai tilanteesta jotakin, jos tarkastelisit sitä objektiivisesti etkä kiukustuen.

Elämässä voi joitakin valintoja ”lukita” paikoilleen, mutta monesti päivän aikana on useampi hedelemäpelin kaltainen tilanne, jossa et voi vaikuttaa siihen mitkä asiat, ihmiset ja tilanteet osuvat kohdalle.

Elämä käy kovin raskaaksi, jos jokaisesta pienestä kommentista, epäkohdasta, mielipide-erosta tai  vastoinkäymisestä joutuu raivon partaalle. Vanha hyvä sääntö on laskea aina kymmeneen ennen kuin päästää sammakoita suustaan tai tekee jotain harkitsematonta. Jos kiukkua ja ärsytystä kuitenkin muodostuu, sitä ei kannata jättää sisälleen. Jokaisella on omat keinonsa millä kiukkua voisi purkaa. Sellaisia voivat ola esim. maalaaminen, musiikki, liikunta, luonnossa liikkuminen… Myös ravinnolla on suuri merkitys ärsytysherkkyydessä. Erityisesti hyvät rasvat kuten omega3 ja B-vitamiini laskevat ärsytyskynnystä.

Tapasin kerran yhdellä kurssilla naisen, joka kertoi ettei muista eläessään suuttuneen. Siinä on tavoitetta kerrakseen. Voi olla, ettei ihan hetkessä onnistu, mutta yritetään ainakin olla leppoisempia ja iloisempia. Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa, kulmat kurtussa tallustelua.

 

Vähemmän arvostelua, enemmän suvaitsevuutta

Toisten arvostelua tulee tehtyä aivan huomaamatta. Itsekin syyllistyn toisinaan moiseen, vaikka kuinka ajattelen etten sitä tee. Vaikka näin vanhempana osaa jo arvostaa erilaisuutta, tulee silti toisinaan ääneen ihmeteltyä jonkun asuvalintaa, hiusmallia tai käyttäytymistä. Kuitenkin jokaisella on oikeus olla aivan oma itsensä, omine värimieltymyksineen, kampauksineen, puhetyyleineen ja olemuksineen. Niin kauan, kun omana itsenä olo ei vahingoita itseään tai ketään muutakaan, pitäisi sen olla kaikille sallittua. Olisi hienoa, jos aina muistaisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, onko loppujen lopuksi väliä laulaako joku nuotin vierestä, pukeutuuko silmiinpistävän räikeästi tai tekeekö hän työtä joka näyttää silmissäsi ihan turhanpäiväiseltä. Pääasia on, että ihminen itse nauttii olostaan,  tekemisistään ja saa olla oma itsensä.

Aina käytös tai ulkoinen olemus ei ole omavalintaista, sekin kannattaa muistaa. Itse aloin pohtia muiden mahdollista arvostelua sairastumiseni myötä. Suoraan en ole saanut palautetta keltään, joten en tiedä onko pohdinnoissa totuuden häivääkään 😉 Näytän jo ulkoisesti kutakuinkin entiseltäni eli useimpien mielestä varmaankin terveeltä ja hyvinvoivalta. En kuitenkaan saa nostaa tai kantaa mitään painavaa, joten kaupassa käydessämme tyttärellä on monta painavaa kassia ja itse en kanna yhtään mitään. Jonkun mielessä saattaa käydä miten ajattelematon tai myötätunnoton olen, kun toisella on valtavan raskaat ostokset yksin kannettavanaan. Tasapainovaikeuksien takia saatan välillä ottaa sivuaskeleen tai pari ja sekin voi hämmentää jotakuta. Lisäksi hälinässä minulla on kuulovaikeuksia ja voin vaikuttaa poissaolevalta, kun en kuule puhetta.

Lähipiiri, ystävät ja asiakkaani tietävät tilanteeni, joten heitä toimintatapani tuskin hämmästyttää. Tai voihan tietenkin jokin muu toiminnassani hämmästyttää ja kummastuttaa, joka ei välttämättä liity sairauteeni 😉 Kaikki eivät halua tiedottaa vaikeuksistaan, ongelmistaan tai sairauksistaan muille, edes lähipiirille. Sekin oikeus jokaisella on, joskin jakamalla hankaluudet, surut ja ongelmat, ne saa lieventymään. Ihminen saattaa käyttäytyä sopimattomasti, olla tyly, unohdella sovittuja tapaamisia tai jättää tekemättä pyytämiäsi asioita. Hän saattaa kulkea vanhoissa kulahtaneissa vaatteissa, syödä epäterveellisesti ja hänen pihansa on pullollaan rojua. Helposti tulisi päiviteltyä hänen tekemisiään ja olemustaan. Mitäpä, jos hän ei tee niitä tahallaan. Taustalla voi olla oma tai lähimmäisen sairaus, rahapula, työttömyyttä, parisuhdevaikeuksia…

Kuulin joskus, että lautasen voi tiskata ainakin 27 eri tavalla. Mikään niistä ei ole väärä tai enemmän oikea. Ne ovat vain erilaisia. Minun tapani toimia voi poiketa sinun tavastasi, mutta kumpikin niistä voi olla aivan oikea ja juuri tilanteeseen sopiva. Kullakin on yksilöllinen tapa nähdä itsensä, ympäristönsä ja muut ihmiset. Kaikki ovat uniikkeja persoonallisuuksia omine toimintatapoineen ja historioineen. Sovitaanko, että pyritään vähentämään muiden arvostelua. Annetaan kaikkien kukkien kukkia 🙂

 

Kysymyksiä ja vastauksia

Kiitos kaikille kysyjille!

Muistutan, etten ole minkään alan erikoisasiantuntija, en maisteri enkä professori. Vastaukset tulevat oman ja lähipiirin kokemusten sekä lukemieni kirjojen perusteella. Kannattaa aina muistaa myös se, ettei mikään neuvo toimi 100% varmuudella kaikille. Kokeilemalla löydät itsellesi sopivat neuvot ja konstit.

1. Tarvitseeko syödä kollageenia erikseen vai riittääkö pelkkä C-vitamiini?

Hyvä, kysyjä tietää jo, että C-vitamiini ja kollageeni liittyvät toisiinsa. Kollageenia on esim. luussa, jänteissä ja ihossa. Se antaa kudoksille kestävyyttä, tukea ja lujuutta. C-vitamiinia tarvitaan kollageenin muodostukseen. Kun syöt C-vitamiinia purkista, varmista, että se on luonnollisista lähteistä, kuten sitrushedelmät. Kollageeninmuodostusprosessi vaatii myös bioflavonoideja, joita synteettisessä C-vitamiinivalmisteessa ei ole, joten synteettinen valmiste ei edesauta kollageenin tuotantoasi.

Itse olen sitä mieltä, että syödessäsi riittävästi erilaisia luonnollisia ravintoaineita sekä ruuasta että ravintolisinä, erityisesti C-vitamiinia, kollageenimuodostus pitäisi olla riittävällä tasolla. C-vitamiini on vesiliukoinen, joten sitä on saatava päivittäin. Iän myötä kollageenin tuotanto hiipuu, joten erityisesti 40+ ikäisten tulee kiinnittää huomiota riittävään C-vitamiinin määrään. Lisäksi kollageenin tuotantoa häiritsevät auringon UV-säteily sekä sokeri. Pitää myös huomioida ettei kollageeni ole ainut tukiaine esim. luussa, vaan luu vaatii tietysti myös muitakin ravintoaineita, kuten kalsiumia ja magnesiumia. Ihokin tarvitsee hyvinvointiinsa kollageenin lisäksi esim. E-vitamiinia.

C-vitamiinista lisää…

 

2.Kauanko KalMag plusD -ravintolisää voi syödä putkeen?

Luultavasti tähän ei olekaan suoraa vastausta. Sanoisin ehkä, että riippuu kauanko ihminen elää 😉 Meidän perhe on syönyt säännöllisesti Kalmagia 10v ajan ja tiedän ihmisiä, jotka ovat syöneet jo sitä vuosikymmeniä. KalMag plusD on siis kalsium-magnesium -valmiste, joka täydentää ravintoasi, jotta saat riittävästi kyseisiä kivennäisaineita. Suomi on valitettavasti osteoporoositilastojen kärkimaita, joten suosittelen tätä ravintolisää kaikille, erityisesti yli 25-vuotiaille ja sellaisille joiden maitotuotteiden käyttö on syystä tai toisesta vähäistä. Ja mistä tiedän, että se imeytyy hyvin? Tiedän varmaan jo satoja käyttäjiä, jotka ovat saaneet helpotusta univaikeuksiin, kramppeihin, levottomiin jalkoihin, ummetukseen…

3.Mikä avuksi ruusuun, herpekseen ja märkivään ihottumaan?

Mulla ollu tässä kesän aikana 5-6krt ruusu/herpes eri puolilla kehoa. Kokeilin prossikoruja korviini. Siitä se sitte lähti. Abskessit jääny muhimaan korvalehteen ja työntää mätää.  Tehny vaikka mitä muutosta ravintoon(maidoton, hiivaton, sokeriton, lihaton, hiilariton….) ym. Nyt pukkaa ranteist ihottumaa ja oikeasta käsivarresta. Monenmoista kokeillu tässä…

Aika kinkkinen kysymys…Jos vastaan omakohtaisen kokemuksen perusteella, niin mulla on aikoinaan ollut huuliherpestä useasti. Onneksi ei enää 🙂 Koen stressillä olevan ison roolin näissä ruusu ja herpeskuvioissa. Saisitkohan mitenkään lievitettyä stressiä? Kaikki vähänkin turhat ja ei niin pakolliset tapahtumat pois kalenterista. Jos meditointi on liian kaukainen ajatus, niin entäpä luonnossa kävely, lukeminen, jooga, musiikin kuuntelu…

Tunteilla on myös oma roolinsa. Viha, ärtyisyys ja muu sietokyvyn äärirajoilla meno aiheuttaa sen, että jostainhan se tilanne purkautuu ulos. Pystyisitköhän välttelemään tilanteita tai ihmisiä, jotka saavat aikaan vahvan negatiivisen tunneryöpyn? Tai pystytkö kanavoimaan tunteen johonkin tekemiseen?

B-vitamiini on yksi herpeksen ”vastustaja”. Se hillitsee stressiä ja lievittää ärtyisyyttä ja on siksi osaltaan vaikuttamassa suotuisasti. Lisäksi osa B-vitamiineista on tärkeitä ihon ja limakalvojen toiminnalle sekä immuunipuolustukselle. Solgar B-complex 50 tai Solgar B-comlex 100 ovat laadukkaita B-vitamiineja. Niitä saat Hoitohuone Sinjan verkkokaupasta   tai vaikkapa Life-kaupasta

Tässä vielä lisää B-vitamiinista

Jos B-vitamiini ei yksin riitä taltuttamaan iho-oireita, niin alottaisin ehkä syömään myös luonnollista E-vitamiinia. Sitä kutsutaan joskus jopa luonnon antibiootiksi sen tulehdusta ehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Wheat germ oil on laadukas E-vitamiini, jota saa verkkokaupastani myös.

 

4. Mistä tietää onko autonominen hermosto ylikierroksilla ja miten sen saa rauhoittumaan ? 

Autonominen hermosto on nykyään aika monella ylikierroksilla. Elämä on niin hektistä ettei  hermosto pääse rauhoittumaan. Ylikierrostilan huomaa ulospäin jollain ”levottomalla” liikehdinnällä esim. kynän naputtelu, jalan täristys, kynsien pureskelu, ihon tai kynsinauhojen repiminen, hiusten tauoton näpertely…Sisäisestikin olo saattaa tuntua levottomalta ja paikallaan pysyminen haasteellista.

Kahvia, teetä, energiajuomia ja alkoholia kannattaa välttää, koska ne lisäävät levottomuuden ja ylikierroksilla olon tunnetta.

Autonominen hermosto on tuskin mennyt pois tolaltaan ihan hetkessä, joten sen rauhoittamiseen menee myös aikaa. Hienoa olisi, jos voisi päivittäin rauhoittaa ajatukset ja tekemiset niin, ettei kuormittaisi hermostoa liiaksi. Totaalisen paikallaan olon, hiljaisuuden ja rauhoittumisen voi aloittaa päivittäin viidestä minuutista. Kun tuntuu, että pystyy ajatukset pitämään kurissa ja levollisina, voi aikaa alkaa pidentää.

 

5. Stressistä johtuvat rytmihäiriöt, miten niitä voisi hoitaa ?

Nopeasti vastattuna: Vähennä stressiä. Se ei kuitenkaan tunnu välttämättä heti ihan helpolta. Olen taannoin kirjoittanut stressin lieventämisestä. Löytyisiköhän sieltä jotain vinkkejä mistä voisit aloittaa?

Rytmihäiriöiden kanssa saattaa olla myös kierteessä, jossa stressi aiheuttaa häiriön ja sen jälkeen alkaa stressata häiriöiden uusiutumista. Monesti stressistä aiheutuvat rytmihäiriöt ovat onneksi vaarattomia.

Energiahoitajana tunnen stressin usein lapaluiden välisessä tilassa ja se saattaa ihan fyysisestikin olla jumissa. Tällainen jumi rintarangassa sekä siihen usein liittyvä sydämen energiakeskuksen eli chakran jumi aiheuttavat energiakierron häiriöitä kyseisellä alueella. Suosittelen taitavaa hierojaa tai osteopaattia fyysisten lihas- ja niveljäykkyyksien lieventämiseksi sekä energiahoitajaa, jotta saat energian virtaamaan paremmin rinnan alueella. Energiahoito myös rauhoittaa ja rentouttaa, joten samalla stressi helpottuu.

Ravintolisistä aiemmin mainittu KalMag plus D sekä B-vitamiini ovat hyviä lihaksistolle ja hermostolle ja täten myös sydämelle <3

6. Mitä kuuluu?

Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää. Kasvohermon ongelma on niin pieni, että suurimaaksi osaksi se jo unohtuu kokonaan. Tasapainohäiriöitä on vielä, mutta nekään eivät ole suuren suuria. Kävelylenkkejä koitan viikko viikolta pidentää. Nyt, kun olen ollut enemmän ”ihmisten ilmoilla”, niin huomaan, että joudun enemmän kiinnittämään huomiota liikenteeseen, seisoma- tai istumapaikkaani yms. Saattaa olla etten kuule ollenkaan tai kuulen äänen suunnan väärin yhdellä korvalla. Siihen kuulema sopeutuu hyvin, sanovat ne joilla on vain yksi kuuleva korva.

 

Ensimmäistä kertaa elämässä

Monesti aikuisiällä tulee ajateltua ettei elämä tuo juuri mitään uutta eteensä; kaikki on jo nähty ja koettu. Itsellä kesä on tuonut nyt hirmuisen määrän uusia kokemuksia: Ensimmäistä kertaa elämässäni järjestin ylioppilasjuhlat, tein voileipäkakun, olin magneettikuvauksessa, isossa leikkauksessa, teho-osastolla, asiakkaana invataksissa, toimitaterapiassa ja sosiaalityöntekijällä. Ensimmäistä kertaa elämässäni osa päästäni ajeltiin kaljuksi ja siihen laitettiin 23 niittiä, käytössäni on ollut rollaattori sekä suihkutuoli, vatsaani pistettiin insuliinia, olen ajokiellossa… Tiedän, että tulossakin on vielä uusia ensimmäisiä kertoja, kuten kaasona olo 🙂 Tänä kesänä on ollut myös suurempia ihmismääriä koskettavia uusia kokemuksia, kuten erittäin pitkään jatkunut helle tai Raision ja Naantalin vesikriisi.

 

Kaikki uudet kokemukset eivät aina ole kivoja, mutta jokaisella alamäellä on myös ylämäkensä. Hienoja ja mukavia uusia kokemuksia osaa todenteolla arvostaa, jos joukossa on ollut myös niitä ei niin mukavia. Jokaisesta tapahtumasta jää elämänpolkuun jälki, pienempi tai isompi. Joskus tuo jälki on niin vahva, että se saa elämän suunnan muuttumaan tai ensimmäistä kertaa elämässä tehdystä asiasta tuleekin harrastus tai rutiini.

Uusien juttujen kokeileminen ei välttämättä vaadi suuria summia rahaa. Ensimmäistä kertaa elämässäsi voisit nukkua teltassa, mennä meditaatiokurssille, maistaa pitaijaa, käydä taidenäyttelyssä, sinfoniakonsertissa, avannossa tai Härmälän rotkolla.

Nyt kun kesääni mahtui melkoisen paljon ei niin mukavia ensimmäisiä kertoja, niin olen miettinyt listaa mitä mukavia uusia juttuja haluaisin kokeilla tai tehdä, mihin haluaisin matkustaa. Listan tekeminen onkin ollut yllättävän vaikeaa, mutta yhden isomman jutun tiedän. Vaikka olenkin vieraillut jo alpeilla, haluaisin sinne uudestaan ja tällä kertaa matkailuautolla, jolloin voisi jäädä yöksi johonkin satumaisen hienoon paikkaan, kun sellainen tulee vastaan.

Miltä sinun listasi näyttää?

Kuka minä olen?

Millainen olen? Mihin pystyn? Mitä valitsen? Mistä pidän? Miltä näytän? Mitä arvostan? Mitä teen? Hyväksynkö itseni? Olenko uhri?

Kysymyksiä voisi olla lisää vaikka kuinka paljon. Kaikki kuitenkin määrittävät sen miten näet itsesi ja miten muut näkevät sinut. Erilaiset tapahtumat, elämäntilanne, muut ihmiset, stressi jne. vaikuttavat käsitykseesi siitä millainen olet, mihin pystyt ja hyväksytkö itsesi.

Se, miten itse näet itsesi voi kuitenkin poiketa todellisuudesta. Monilla on tapana vähätellä itseään ja tekemisiään vaikka todellisuudessa heissä on potentiaalia vaikka mihin. Toisten kehuja ja kannustuksia on vaikea ottaa vastaan vaikka ne lausuttaisiin aivan totena. Kun vieras kehuu äärettömän maukasta kalakeittoa, vastaat helposti: ”Porkkanat ja lantut olisivat kyllä voineet olla pienempiä” tai ”En mä nyt mielestäni mitenkään erityisesti onnistunut tän keiton kanssa”. Jos keitto maistuu mielestäsi hyvältä, miksi et myöntäisi onnistuneesi,  ”taputa itseäsi selkään” ja totea olevasi hyvä kalakeiton tekijä. Kielteinen käsitys omista kyvyistä ja mahdollisuuksista voi myös saada pelkäämään epäonnistumisia ja välttelemään haasteita. ”Eihän mun kannata yrittää, kun en kuitenkaan pysty…”

Oman arvostuksen lisäämiseksi voi jatkaa lauseita, kuten:

Asia, jossa olen hyvä…

Olen ylpeä itsestäni, kun…

Vahvin puoleni on…

Muut arvostavat minussa…

Huolehdin itsestäni…

Osaan…

 

Jos olet luovuttanut osan omasta itsestäsi muille, annat muiden tehdä päätöksiä tai pyrit täyttämään muiden odotuksia, voi olla vaikeaa tiedostaa mitä itse haluaa. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä millaisen reaktion päätös saa aikaan tai mitä muita mahdollisuuksia on. Kun koet olevasi aidosti innostunut ja iloinen valinnoistasi olet oikealla tiellä 🙂

 

Erilaiset roolit määrittävät osaltaan miten näet itsesi suhteessa muihin ja miten muut puolestaan näkevät sinut. Roolit ovat muuttuvia ja muutokset vaikuttavat helposti kokemukseesi itsestä. Esimerkiksi työttömyys, ero, tai vanhemmaksi tuleminen saavat sinut ehkä pohtimaan: ”Millainen olen nyt?”, ”Mitä haluan?”. Myös sairastuminen tai vammautuminen järisyttävät kuvaasi itsestäsi. Et ehkä pystykään samoihin toimintoihin kuten ennen ja ulkonäkösi voi muuttua. Vie hetken aikaa muodostaa uusi kuva itsestään ja omista vahvuuksistaan. Täytyy miettiä miten olisi sinut vammojen kanssa ja miten arvostaa itseään ja hyväksyä uusi kehonkuva. Jokainen on kuitenkin sisimmässään kaunis ulkokuoresta ja vajaavuuksistaaan huolimatta. Pitää vaan etsiä tuo kauneus.

 

Itselläni on juuri hieman hakusessa uusi minä. Fyysisiä rajoitteita on kuulohermoleikkauksen jälkeen vielä jonkun verran ja ne vaikuttavat siihen mitä voin valita, mitä teen ja miltä näytän. Joka päivä tulee vastaan jokin toiminto tai asia, joka ei nyt sujukaan, kuten aikaisemmin. Välillä on hankalampaa hyväksyä oma vajaavaisuus varsinkin, kun aikaisemmin olen ollut kovin itsenäinen tyyliin: ”Ei tartte auttaa”. Hyväksyminen ja sopeutuminen on nopeampaa, kun osaa suhtautua asioihin, kuten korttipeliin. Kun näet kädessäsi olevat kortit, yrität silti pärjätä mahdollisimman hyvin niillä korteilla jotka sinulle on jaettu. Vaikka turhautumisia tulee, en jää niihin liiaksi kiinni. Jos nyt en johonkin pysty, niin katsotaan onnistuuko se myöhemmin ja, jos ei onnistu, niin mietitään sitten uusi strategia. Pitkäjänteisyyttä vaaditaan myös perheenjäseniltä, jotka joutuvat tekemään asioita jotka ennen tein. He joutuvat myös osaltaan huomioimaan rajoitteeni, kuten kuulovammani tai liikkumiseni. Selvittelen siis yhdessä perheeni tuella millainen uusi perhonen kotelostani on tällä hetkellä kuoriutumassa  <3

 

Toipilasajan ravinto

Terveellinen ravinto on tietysti muutenkin tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on sairaus- tai toipilasaikana. Terveelläkin ihmisellä jokainen solu tarvitsee proteiinia toimiakseen kunnolla. Proteiineja tulisi saada mielellään jokaisella aterialla, koska kehossa on aina jotain rakennettavaa tai korjattavaa ja proteiinit ovat vastuussa näistä ”raksahommista”. Sairastuttuamme tai jouduttuamme esim. onnettomuuteen keholla on runsaasti enemmän korjattavaa.

Hyviä proteiininlähteitä  ovat kana, kananmuna ja kala. Punaista lihaa voi syödä silloin tällöin, jos se elimistölle sopii. Muistathan valita mielellään luomua ja mahdollisimman vähän käsiteltyjä tuotteita. Kasvikunnan tuotteissakin on proteiinia. Erityisesti soijassa, palkokasveissa, pähkinöissä, sienissä ja linsseissä. Näissä kaikissa em. ruoka-aineissa on se ongelma, että sairastumisen tai leikkauksen jälkeen keho on stressitilassa jolloin kyseiset tuotteen sulavat huonosti ja rasittavat turhaan suolta. ( Ne eivät sovi terveellekään, jos suolisto on syystä tai toisesta huonommassa jamassa. Tai eihän silloin ole täysin terve, jos suolisto reistailee 😉 ). Pelkkä proteiini ei tietenkään riitä toipilaalle, vaan lautasella tulee olla paljon kasviksia, hedelmiä ja hyvää rasvaa, kuten oliiviöljyä.

Oma kehoni vaatii normaalioloissakin melkoisesti proteiinia ja sairaalassa olinkin hieman pulassa, koska minut oli ruokavalioni suhteen laitettu ”vegelistalle”. En siis syö mitään lehmänmaitotuotteita enkä reumani vuoksi siedä myöskään punaista lihaa. Annokseni olivat siis esimerkiksi herne-porkkanakeittoa, linssejä papukastikkeella, perunaa herne-porkkanamuhennoksella, ohraryynejä herne-porkkana-maissikastikkeella… Jokaisella aterialla siis tuotteita, joita kannattaisi toipilaan välttää, jotta suolisto voisi parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi annokset sisälsivät minulle aivan liian vähän proteiinia toipuakseni kunnolla. Nälkä oli melkoinen koko sairaalassa sekä kuntouksessa oloajan.

Onneksi perhe toi liki joka päivä  minulle yhden ruoka-annoksen , jossa oli runsaasti kanaa. Sen lisäksi söin  mm. proteiinipatukoita.

Toinen ongelma sairaalaruuissa oli sokerin paljous. Normaalistikin kannattaa sokeria välttää ja erityisesti toipilaana. Sokeri, kun lisää kaikkea tulehdusta kehossa ja sairaana sitä ei tietenkään halua yhtään lisää, jotta toipuminen ei hidastu. Jokaisella ruualla oli jokin sokeripitoinen jälkiruoka tai välipala; mustikkakiisseli, omenapaistos, aprikoosikiisseli, karpalokiisseli, jogurtti, mehu…

Leikkaukseen mennessä kielletään yleensä kaikki ravintolisät, erityisesti omega3, koska se saattaa ohentaa verta liiaksi. Itsekin lopetin omegan käytön hyvissä ajoin ennen leikkausta. Sain kuitenkin kiitosta, että olin sitä syönyt. Veriarvoni olivat aivan loistavat eikä leikkauksen jälkeen tarvinnut pelätä veritulppaa, vaikka jouduinkin makaamaan paljon. Muutama ystävä ihmetteli, enkö saanut ”napapiikkiäkään”. Itse kummastelin puolestaan mikä se edes on.

Leikkauksesta huolimatta halusin jatkaa muutamien ravintolisien syöntiä. Kiikutin purkit sairaalaan ja hoitaja tarkisti ne, eikä löytänyt niistä mitään kiellettyä. Kannattaa siis näyttää mitkä ravintolisät ovat käytössä ja jos ne ovat turvallisia, saa niitä käyttää.

Tässä ne ravintolisät joita halusin syödä ja syyt miksi:

KalMag plusD: Auttaa koko kehon aineenvaihdunnassa( leikkauksen jälkeen se usein jämähtää), parantaa unta sekä tukee lihasten, hermoston ja luuston toimintaa. Pitkän kortisonilääkityksen vuoksi tämä oli erityisen tärkeä minulle. Kortisoni heikentää luustoa ja sen lisäksi en voi syödä maitotuotteita.

Sustained vitamin C: Hillitsee tulehduksia, parantaa vastustuskykyä, edistää haavojen parantumista, muodostaa sidekudosta ja tukee luuston toimintaa.

Carotenoid complex: Erittäin tehokas vastustuskyvyn nostattaja, suojaa silmiä ja ihoa.

Bio-Tone Sport: Suunniteltu stressin, urheilusuorituksen, raskauden tai sairauden jälkeen korjaaamaan vaurioita. Sisältää mm. kolmea aminohappoa (proteiinien esiasteita)

Acidophilus plus: Maitohapot kuljettavat ja imeyttävät ravintoaineita, hillitsevät haitallisten bakteerien kasvua, neutraloivat myrkkyjä (esim. lääkejäämät),

 

Solgar, vitamin B-complex: Valko- ja punasolujen sekä vasta-aineiden muodostamiseen, hermoston toimintaan, stressin lieventämiseen.

Panosta erityisesti ravintoosi silloin, jos kärsit esim. stressistä, sinut on jouduttu leikkaamaan tai sairastelet usein. Vaikka sairaus olisi pienempikin, niin keho toipuu paljon nopeammin, kun sillä on heti käsillä kaikki riittävät korjaus- ja rakennuspalikat.

Tuotteista voit kysellä lisää hoitohuone.sinja@gmail.com tai voit tilata niitä verkkokaupastani

Kuulohermon leikkaus ja kuntoutuminen

Leikkauspäivän aamuna kieltämättä hiukan jännitti. Saavuin osastolle hiukan ennen 07.00, sain sairaalavaatteet, vastasin muutamaan kysymykseen ja pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen sain kävellä leikkaussaliin. Kuulin, kun hoitajat kävivät läpi laitteiden ja välineiden tarkistuslistaa ja vaihtoivat kanssani pari sanaa. Paljon muuta en muistakaan, joten nukutus tapahtui melko pian. Leikkauspotilaalle nukutus on vain silmänräpäys, mutta nytkin omaiset olivat joutuneet odottelemaan soittoa sairaalasta pitkälle yli seitsemän tuntia.

Heräsin siihen, kun joku kutsui minua nimeltä ja pyysi heräämään. Aloin kakoa kurkussani ollutta intubaatioputkea ja samalla jo kokeilin liikkuvatko varpaaani sekä sormeni. Kun putki saatiin pois, nostin samantien käteni ylös ja huusin: ”JEEEE! Jalat ja kädet toimii!”. Kaikkia paikalla olijoita nauratti. Kuulema ensimmäistä kertaa muutama sekunti nukutuksesta herättyään potilas huutaa riemuissaan ja tuulettaa.

Ilta, yö ja seuraava aamupäivä menivät teho-osastolla. Olin varmaan äärimmäisen rasittava potilas. Kivut olivat melkoiset, joten pyysin pienin väliajoin lisää lääkettä. Kipujen ja valtavan kortisonilääkityksen vuoksi en saanut nukuttua ja kysyin vartin välein kelloa. Kerran mainitsin, että tämä taitaa olla elämäni pisin yö. Samaan hengenvetooon totesin synnytyksen vievän kyllä voiton tästäkin.

Olin sen verran kovin lääkitty, etten vielä kiinnittänyt enemmän huomiota toimintakykyyni. Leikkaava neurokirurgi kävi jossain kohdin tervehtimässä, mutta hänenkään sanat eivät oikein rekisteröityneet tajuntaani. Sen verran ymmärsin, että leikkaus meni suunnitellusti. Myöhemmin kuulin ettei kasvainta saatu kokonaan pois, koska se oli niin pahasti kiinni kasvohermossa ja laitteet alkoivat hälyyttää sen mahdollisesta halvauksesta. Pikkuhiljaa huomasin pystyväni huimaamatta katsomaan  vain vasemmalle, muut pään liikkeet saivat aikaan huimausta ja käännettyäni päätä en saanut katsettanu kohdistettua mihinkään.

 

Osastolle päästyäni vasta tajusin tilanteeni paremmin. Oikea korva oli kuuroutunut, kasvohermo osittain halvaantunut, huimausta makuullakin sekä katseen kohdistaminen hankalaa. Oikean puolen raajat olivat myös heikommat ja kömpelömmät. Aluksi tietenkin myös pään ja niskan särky olivat melkoiset. Kaikesta huolimatta pienet vauriot siihen mitä olisi saattanut tulla. Fysioterapeutti toi minulle silmälapun ja yhdellä silmällä pystyin hyvin katsomaan kerrallaan. Silmät eivät vain osanneet katsoa samaaan kohteeseen yhtäaikaa. Ulkonäköni oli myös kasvojen turvotuksen takia kovin erilainen enkä tunnistanut itseäni peilistä.

 

Kun huimaus hieman helpotti ja pystyin nousemaan, oli ensimmäinen saavutus päästä vessaan. Seuraava tavoite oli suihkussa käynti. Tyttärellä oli kesäloma ja hän vietti sairaalassa joka päivä melkein koko vierailuajan auttaen minua kaikessa. Tuunasimme myös silmälapusta hieman naisellisemman 😉 Suuri kiitos hänelle kaikesta avusta <3

Vointini meni päiväpäivältä hieman eteenpäin, mutta lääkitystä ei meinattu saada kohdilleen. Osa lääkkeistä teki liikkumisen tosi hankalaksi ja tulin huonovointiseksi. Lääkäri arvioi etten minua voitaisikaan kotiuttaa, vaan joutuisin Raision teveyskeskuksen vuodeosastolle. Onneksi kokeiltiin vielä toista lääkettä ja jo vuorokaudessa liikkumiseni oli varmempaa; rollaattorilla tosin. Sairaalassa ehdin olla yhteensä 8 vuorokautta.

Kotona vietin muutaman päivän ja sitten oli vuorossa kuntoutusjakso Kaskenlinnassa. Koitin googlettaa paikkaa, mutta en löytänyt juuri mitään tietoa. Kuvittelin muiden asiakkaiden olevan huonokuntoisia noin 80-vuotiaita, joten yllätyin suuresti ikähaarukan ollessa suurimmaksi osaksi noin 30-50v. Hoitohenkilökunta oli iloista sekä kannustavaa. Samanlainen positiivinen fiilis huokui kuntoutujistakin, vaikka osalla oli aikamoisiakin kohtaloita takanaan.

Tutustuin heti ensimmäisenä päivänä kahteen rouvaan ja meillä luistikin juttu erittäin hyvin. Pääsin ”merirosvolapustani” eroon ja ajattelin kuntoutusjakson viimeisenä päivänä laittaa juhlan kunniaksi hiukan ripsiväriä. Aivan turhaan. Ei siksi, että olisin itkemisellä valuttanut ne, vaan nauroimme naisten kesken usemapaan otteen vedet silmissä. Oli hurttia huumoria rollaattoreista, kävelykepeistä tai muusta meitä koskettavista asioista. Kiitos näille kahdelle rouvalle <3 Toipuminen on varmasti nopeampaa, kun tekee sen nauraen 🙂

Leikkauksesta on kulunut nyt neljä viikkoa ja tällä hetkellä toivun kotona. Päivät kuluvat erilaisten harjotteiden tekemisessä, pienten arkisten askareiden parissa sekä mielekkäässä puuhastelussa, kuten valokuvaaminen. Voimani eivät ole entisellään, joten tarvitsen vielä paljon myös lepoa. Rollaattorin olen jo ”heittänyt” nurkkaan 🙂 Tasapaino ei ole vielä ihan kohdillaan, mutta pärjään liikkuessani ilman tukea. Kasvohermon halvaus on lieventynyt eikä ulkopuolinen välttämättä edes huomaa, että toinen puoli kasvoistani ei liiku aivan samoin kuin toinen. Oikean puolen raajojen kömpelyys on vähentynyt ja iso saavutus on, kun pystyn nyt jo aika hyvin kohdistamaan katseeni yhteen pisteeseen. Tosin kirjan tai lehden lukeminen saa vielä odottaa. Oikean korvan kuuroutumisesta ei ole vielä suuremmin ollut haittaa. Etuja on jo löytynyt: pärjään yhdellä korvatulpalla ja kuulokkeilla joissa vain toinen nappi toimii 😉

Sairauslomaa on tällä hetkellä kirjoittettu 31.10.2018 saakka. Katsotaan syksyn mittaan miten kuntoudun.

 

Miten pää pysyy kasassa?

Neurokirurgi määräsi kortisonilääkkeen hillitsemään kuulohermon kasvaimen tulehdusta. Kaikki kortisonia säännöllisesti syövät tai muuten unettomuudesta kärsivät saavat minulta nyt suuret sympatiat. Olen hyvä nukkuja ja nukun minimissään 8 tuntia yössä, mutta jo heti ensimmäisestä lääkkeenottopäivästä lähtien yöuneni häiriintyivät, ollen noin 3-5 tuntia yössä. Tätä kesti yhteensä noin 1,5 kuukautta, joten univelkaa kertyi melkoisesti. Toisilla unettomuus on pysyvää ja vaikuttaa varmasti kaikkeen: vastustuskykyyn, jaksamiseen, keskittymiskykyyn, muistamiseen yms.

Unesta ja sen tärkeydestä lisää tässä linkissä

Pienistä yöunista huolimatta en onneksi ollut puolinukuksissa päivisin. Se oli ihan hyväkin, koska halusin kaikesta huolimatta järjestellä tyttären ylioppilasjuhlia niin paljon kuin vointi sen salli. Kun oli jotakin suunnitteilla ja tekeillä koko ajan, ei turhan paljon ehtinyt miettiä päässä olevaa kasvainta tai leikkausta. Pelkäsin etukäteen vieraiden olevan puolestani kovin surullisia tai huolissaan ja tyttären tärkeä päivä jäisi sairasteluni varjoon. Mutta kaikki oli hyvillä mielin ja iloisia tyttäreni saavutuksesta, ilma mitä parhain ja tarjoilut onnistuneet, ja itsekin sain paljon tsemppauksia tulevaan. Kaikin puolin onnistunut päivä siis <3

     

Edelleen mieliala pysyi korkella. Sitä edesauttoi se, että oireet lievittyivät päivä päivältä. Osin syynä saattoi olla kortisonilääkitys, mutta itse koen energiahoidon auttaneen eniten. Aloin myös nauttia päivittäisistä toiminnoista ihan uudella tavalla. Olin haltioissani pienimmistäkin jutuista, kuten omatoiminen suihkussa käynti, autolla ajo, ystävän luona kahvilla käynti tai tyttären kanssa ravintolassa nautittu lounas. Nyt ne vielä onnistuivat, joten niistä kannatti nauttia täysin siemauksin. Teki mieli välillä tuulettaa ja huutaa julkisesti: ”Huomasitteko, kuinka ihana ilma onkaan ja ajatelkaa, ajoin tänne itse autolla”.  Voi olla, että olisin saanut muutaman kummaksuvan katseen 😉 Toisaaltaa juuri noinhan pitäisi joka hetki elää. Niin kuin se olisi ihan mahtavaa ja kaikki tekeminen hohdokasta! Niin kummalliselta kuin se kuulostaa, niin sain muutamassa viikossa elämään enemmän värejä, makuja, tuoksuja ja olin hetkittäin suunnattoman onnellinen. Ikvävää, että siihen tarvittiin kasvain takaraivolla ennen kuin ymmärsin miten mahtavaa kaikki arkinen tekeminenkin voi olla.

Hurtti huumori pysyi koko ajan rinnalla. Onneksi ystävätkin ovat samalla aaltopituudella. Hyvä esimerkki tästä on viestittely yhden ystäväni kanssa. Minä: ”Jos kallosta sahataan pala irti, niin eiks se tarvi jollain niitata takas? Metalli kehossa on mun pahin painajainen. Olen sanonut perheelle, että ennemmin amputaatio, jos olen itse tiedottomassa tilassa. Ja päätä ei oikein voi amputoida… XD ” Ystävä: ”Mut, jos kaulasta ylöspäin amputoisi, niin ei olisi ongelmaa kasvohermon  kanssa 😉 .”

Viimeiset kaksi viikkoa ennen suunniteltua leikkausta ravasin melkein päivittäin Tyksissä. Oli kuulokoetta, kasvohermojen ja tasapainon testausta, magneettikuvaus, neurokirurgiseen osastoon tutustuminen, labratestejä…Leikkaavan lääkärin tapaaminen oli kuusi päivää ennen leikkausta. Silloin oireeni olivat pienentyneet murto-osaan siitä mitä ne pahimmillan olivat. Enää oli jäljellä hiukan huimausta. Josko kasvain olisi sittenkin pienentynyt. ”Ei ollut”, totesi lääkäri katsoessaan magneettikuvia.  Olin siis energiahoidolla saanut omat elintoiminnot mahdollisimman hyvälle tolalle, mutta hoito ei nyt tällä kertaa purrut kasvaimeen. Useat lääkärit aiemminkin jo ihmettelivät miten esimerkiksi kuuloni voi olla oikeassa korvassa hyvä. Se, kun on yleensä ensimmäisiä oireita kuulohermossa olevasta kasvaimesta, vaikka kasvain olisi hyvinkin pieni. Kyselin vielä sädehoidon mahdollisuutta, mutta lääkärin mielestä näin ison kasvaimen kohdalla järkevin vaihtoehto olisi leikkaus.

Leikkaukseen oli siis mentävä. Kyselin siihen liittyviä käytännön asioita kuten: Nukutetaanko minut? Missä asennossa olen leikkauksessa? Millä kallonpala saadaan paikoilleen? Keskustelimme vielä riskeistä jaa lääkäri totesi operaation olevan niin läheellä aivorunkoa, aivosiltaa ja pikkuaivoja, että isommaatkin riskit, kuten halvaantuminen on otettava huomioon. Tovin murehdin asiaa. Piti  kysyä itseltään muutama kysymys: ”Onko minulla nyt jokin hätä?”, ”Voinko murehtimisella ja pelolla vaikuttaa halvaantumisriskiin?”, ”Parantaako itkeminen ja surkuttelu omaa oloani?”, ”Haluanko todella viettää muutamat päivät ennen leikkausta sängynpohjalla riutuen?”. Vastaus kaikkiin oli tietysti: ”EI”. Päivistä ennen leikkausta tulikin todella mukavat 🙂 Ylioppilasjuhlien ”rääppiäiset”, lähisukulaisten kanssa ravintolassa käynti, ystävän mökillä vierailu avoautolla…

     

Olen julkaissut tämän kirjoittamani mietteen jo aiemmin, mutta se kuvastaa hyvin omaa voimaasi <3

 

” Ajatus,

raskas askel tervapadassa

vai

perhosen siipien kevyt heilahdus?

– Sinä päätät ”

Neurokirurgin tapaamista odotellessa…

Päätin koittaa keskittyä arjen askareisiin ja toimia muutenkin niin normaalisti kuin suinkin. Olen melkoinen häärääjä luonteeltani, mutta hosumiselta ja touhuilta meni nyt pohja. Osin touhujen hidastuminen johtui siitä, että vointini ei sallinut tehdä kuin pienempiä hommia ja vähän kerrallaan.  Aloin myös ajatella, mitä väliä sillä on, onko kengät järjestyksessä eteisessä tai kaikki rikkaruohot kitketty? Kukaan tuskin kärsii vakavasti, jos muutamaan viikkoon ei imuroida. Teinit pärjäävät varmasti joskus puolivalmiilla ruuallakin, vaikka aiemmin olin ollut sitä vastaan. Ainut mikä hiukan aiheutti tekemisen painetta oli kuukauden päästä olevat ylioppilasjuhlat. Tosin vieraat varmasti ymmärtäisivät, jos tarjoilut ovat niukemmat kuin yleensä meillä juhlissa, kaikki  jalkalistat ja valaisimet eivät ole pyyhitty pölyistä tai piha on harjaamatta. Tärkeysjärjestys oli nyt toinen. Terveys ja oma vointi sijalla YKSI!

Magneettikuvien kuulemisen ja neurokirurgin ajan välissä oli siis kaksi viikkoa aikaa. Moni kysyi eikö se tunnu ikuisuudelta tässä kohtaa, kun odottelee suunnitelmaa mitä kasvaimelle tehdään. Mielestäni se oli hirmuisen lyhyt aika, kun halusin energialla hoitaa kasvaintaa. Olin tyytyväinen, että se oli edes se kaksi viikkoa. Suurin osa varmaan pohtii miten ikinä kuvittelin energialla saavani oireet ja kasvaimen pienemmiksi. Toisille koko energiahoito on vieläkin kovin vierasta. Itse kuitenkin henkilökohtaisesti tiedän energiahoidon auttaneeen vakavimmissakin sairauksissa, vaikka sellaista me hoitajat emme tietenkään voi luvata kellekään. Tosin lääkärikään ei voi aina luvata juuri määrätyn lääkkeen tai hoidon vaikuttavan kyseisellä potilaalla. Kaikki me olemme kovin yksilöllisiä. Itse hoidin taannoin energialla asiakasta, jonka omaiselle kolme eri neurologia oli todennut, ettei mitään ole enää tehtävissä ja papin kutsumista kannattaisi seuraavaksi harkita. En tiedä auttoiko energiahoitoni vai jokin muu, eikä sillä tässä kohtaa ole sinäänsä väliä. Pääasia on, että asiakas syö, liikkuu, puhuu ja on muutenkin nyt omatoiminen. Jos ihmeitä tapahtuu muille, miksi ei myös minulle.

Lisätietoa energiahoidosta sekä asiakaskokemuksia

Lisätietoa kaukohoidosta sekä asiakaskokemuksia

Heti ensimmäisenä iltana hoidin itseäni pitkään. Ehkä vähän liiankin pitkään, koska aamuyöhön asti kärsin melko kovasta takaraivosärystä. Vaihtelin päivittäin hoidon kohdetta; milloin se oli kuulohermo, milloin kasvohermo tai tasapainon parantuminen tai niskan ja käden vetreytyminen.  Kuulohermon energioioiden taustalla tuntui eniten tulehdus. Jokin oli siis tulehduttanut kuulohermon ja se alkoi kasvattaa isompaa “möykkyä” itselleen.

Muina energisinä ongelmina tuntuvati niskan, kaulan ja hartioiden lihakset sekä hermot. Faskiat olivat myös pahasti jumissa oikealta puolelta aina takareiteen asti. Myönnän, että en ole pitänyt huolta ergonomisista asennoista ja niska- ja hartiaseutu ovat usein jumissa. Lisäksi kaatumisen aiheuttamat vauriot ovat luultavasti vielä provosoineet tulehdusta. Kasvaimen taustalla tuntui lisäksi korvien energiakierron häiriintymistä sekä aluksi myös uupumista. En ole kokenut itseäni mitenkään uupuneeksi ja työnikin on ihan unelmatyötä. Tosin, jos tarkemmin ajattelee, niin olen pitänyt enemmän kuin kolme päivää lomaa viimeksi vuoden 2015 kesällä….Vaikka asiakkaita ei olisikaan, niin täytän päiväni “blogikirjoitusten” suunnittelussa, niiden kirjoittamisessa tai valokuvaamisessa, laskujen kirjoittamisessa asiakkaille, kirjanpidollisilla asioilla, tuotteiden postituksella, hoidossa tarvittavien pyyhkeiden, tyynyliinojen, lakanoiden pesulla…No, mutta nyt tuli ainakin opittua loman tärkeys kantapään kautta 😉 

Oloni alkoi pikkuhiljaa kohentua. Jossain kohdin tajusin, että kannattaa ehkä hoitaa koko Siniäkin ja siinä kohdin huomasin energiakenttäni olevankin ihan vinksallaan. Oikealla puolella ei ollut “ketään kotona”. Ilmankos oireita oli sillä puolella. Monesti onnettomuudet, kaatumiset yms loukkaantumiset saavat energiakentän vinksalleen. Piti siis keskittyä senkin korjaamiseen.

 

Viikon verran vointi meni mielestäni eteenpäin ja takaraivon jomotus ja paine vähenivät ja muutenkin niska alkoi tuntua hieman paremmalta. Enää ei tuntunut siltä kuin olisi tarvinnut tukikaulusta jaksaakseen pitää niskaa pystyssä. Kuulohermo ei myöskään vetänyt niin ärhäkästi energiaa ja siellä ollut “möykky” energioissa tuntui pienemmältä. Huimausta oli kuitenkin edelleen ja suurin ongelma oli kasvojen ja oikean käden puutuminen. Pelkkä hiusten pesu oli liikaa. Kasvot ja käsi alkoivat puutua. Oireet olivat siis osin kasvaimesta ja osin niskasta, mutta välillä oli vaikea erottaa mikä on mistäkin.

Tilanteeni mietitytti minua hiukan, mutta päävireeni oli edelleen positiivinen. Jonkun mielestä olin ehkä liiankin positiivinen, hieman epärealistinenkin. Koin, että minun on nyt höyrypään lailla oltava sitä mieltä, että kasvain pienenee, jotta se todella voisi tapahtua.  Välillä oli kuitenkin hetkiä, jolloin mietin, että jääkö tästä jotain pysyviä ongelmia ja miten hoidan enää asiakkaita. Silloin taas piti keskittyä tähän päivään. Ei kannata murehtia mitään mikä on joskus tulevaisuudessa, kun oletettavia vaihtoehtoja on taatusti useita. Lopulta voi käydä niin ettei niistä toteudu yksikään vaan jokin vaihtoehto mitä ei ole osannut aavistaakaan. Energian ja ajan tuhlausta siis moinen.

        

      

 

Neurokirurgin aika tuli ja menimme vastaaanotolle mieheni kanssa molemmat. Hän näytti meille tarkemmin magneettikuvia ja kieltämättä kolmen sentin kasvain takaraivolla näytti aika hurjalta. Kuvien mukaan kasvain oli niin suuri, ettei ollut vaihtoehtona muu kuin leikkaus  ja se luokiteltiin vielä kiireelliseksi. Mahdollinen leikkausaika olisi noin kolmen viikon päästä. Acustucus neurinoma on sen verran harvinainen ja suht suurikin leikkaus eri asiantuntijoineen, että lääritiimi sopii vuodeksi eteenpäin mahdolliset leikkausajat. Niitä on Tyksissä noin kerran kuussa. Omani olisi siis kesäkuun alussa. Sitä ennen pitäisi ottaa tukku erilaisia testejä ja vielä erikseen pään magneettikuva. Nythän oli kuvattu varsinaisesti vain niskaa kaatumisen takia.

Neurokirurgi kävi myös läpi mahdolliset riskit. Heti ensitöikseen hän selitti, että kuuloa tuskin pystytään pelastamaan. Se ei kuulostanut pahalta. Yhdellä kuulevalla korvalla varmasti selviän arjesta. Toinen yleinen vaiva on kasvohermon halvaus ja osalla se jää valitettavasti pysyväksi. Siinä on tietysti ikävää kosmeettinen haitta, mutta suuremmaksi ongelmaksi muodostuisi se, ettei silmäluomea saa kiinni ja silmä kuivuu. Muita ongelmia saattaisi tulla huimauksen ja päänsäryn kanssa. Ja, kun kerran minulla jo oli kömpelyyttä oikean käden kanssa, kasvaimen takia, niin kukaan ei tietysti osaa sanoa jääkö siitä pysyviä vaurioita. Lääkärikäynneissä on se huono puoli, että ne saavat hetkeksi mielialan alas faktoillaan ja kuvillaan, mutta tokihan todellinen tilanne ja riskit on käytävä läpi ettei tule suuria yllätyksiä. Keskityin siis käsillä olevaan  hetkeen, jossa oloni oli kuitenkin suht hyvä 🙂 

Pieni henkilökohtainen maanjäristys

4.5.2018 astuin melko reippain mielin lääkärin huoneeseen. Olin valmistautunut kysymykseen voinnistani ja kertoisin voinnin olevan astetta parempi, kun alkuviikosta. Huimaus oli hieman vähentynyt, niska liikkui paremmin ja takaraivon kummalliset jomotukset olivat hieman lieventyneet. Lääkäri ei kysynyt vointiani, vaan meni heti asiaan. “Hyvä, kun tuli magneettikuvat otettua”, hän totesi. Tiesin siinä kohtaa, että niistä siis löytyi jotain. Luultavimmin niskan retkahdusvamma ajattelin. Ei, ei ollut se. Lääkäri aloitti nikamien madaltumista. Pieniä madaltumia eri nikamissa ja yhdessä isompi. Ei kuitenkaan pahasti paina hermoja, joten jumppa riittänee toipumiseen. Tämä olisi riittänyt minulle, mutta lääkäri jatkoi. “Sitten se toinen löydös”. “Siis mikä löydös?!?!!”, ihmettelin.

“Oikealla takakuopassa on soikea noin 3cm kokoinen ekspansio, joka painaa ponsia ja pikkuaivoja”. En ymmärtänyt kuin sanan pikkuaivot. Eikä kuulostanut todellakaan hyvältä, että jokin painaa niitä. Lääkäri alkoi tarkentaa. Laajenema on todennäköisesti kuulohermon kasvain, Akustikusneurinooma, joka painaa aivosiltaa, pikkuaivoja ja hermoja. KASVAIN?

Miten löydös voi olla kasvain? Olin kaatunut noin kuukautta aiemmin omalla pihallani viimeiseen pieneen jäälaikkuun. Sen jälkeen aloin pikkuhiljaa oireilla. Tuli huimausta, niskaa sekä takaraivoa särki ja niissä tuntui erikoista jäykkyyttä tai painetta. Muutaman kerran aiemminkin oli ollut huimausta, mutta se oli itsekseen poistunut ja oletin sen johtuvat kireistä niskan lihaksista. Nytkin luulin oireiden johtuvan tuosta kaatumisen aiheuttamasta niskan venähdyksestä tai nytkähdyksestä. Päätäni en ollut lyönyt, joten en pelännyt mitään suurempaa aivoihin kohdistuvaa vammaa. Koitin ensin kotikonstein pärjätä huimauksen kanssa. Mies on hieroja ja hän koitti saada lihakset mahdollisimman hyvään kuntoon. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet reagoivan hierontaan juuri mitenkään. 

Itse koitin samaan aikaan energiahoidolla parantaa energian virtausta niska-hartiaseudulla ja muutenkin. Energia pyrki hakeutumaan myös korvaan ja mietin olisiko minulla sittenkin tasapainoelimessä jokin tulehdus, joka aiheuttaa hiumauksen. Näihin aikoihin kasvojen oikealle puolelle tuli kummia tuntemuksia, kuin hammaslääkärin puudutuksen jälkimaininkeja. Kokeilin energialla hoitaa erikseen määrättyjä hermoja ja kasvohermon energian kulussakin tuntui olevan ongelmia. 

Tässäkään kohden ei todellakaan tullut mieleen, että siellä missään olisi kasvain. Oletin vain hermojen olevan kertakaikkiaan niin jumissa tai vaurioituneen, että fiksaamiseen menee aikaa. Oloni koheni hieman, mutta ajattelin vielä varata traumatologilta ajan. Jos niska on sittenkin retkahtanut kaatuessa. Oikea käteni oli meinaan välillä kummallisen kömpelö. Sen huomasin vain hetkittäin, mutta oikeakätisenä aistin sen herkästi.

Yleensä olen hyvinkin tietoinen ympäristön tapahtumista ja haluan näyttää suht hyvältä kulkiessani “ihmisten ilmoilla”. Magneettikuvien tulosten kuuntelun jälkeen poistuessani lääkärinhuoneesta en välittänyt tippaakaan miltä näytin. Silmät olivat itkemisestä punaiset ja meikit valuneet. Istahdin oven ulkopuolella olevalle tuolille. Laitoin ensimmäisiä viestejä perheelle sekä muille lähimmäisille ja osa olikin jo kysellyt miten meni. Sain koottua itseän vähän, jotta pääsin kassalle maksamaan käynnin. Autolla ajo vaati aikamoisia ponnisteluja, enkä löytänyt heti oikeaa reittiä. Olisi hienoa, jos lääkärikeskuksessa olisi isompien uutisten jälkeen joku joka juttelisi hetken ja tarkistaisi ajokunnon. Näin jälkeenpäin ajateltuna itse en ehkä ollut ajokuntoinen, vaikka lähimmäisille puhelimessa niin väitinkin.

Päivän mittaan sain vastata useisiin puheluihin ja viesteihin, olinhan mennyt ilmoittamaan magneettikuvastani Facebookissa. Kaikki siis tiesivät minun olleeni kuvissa. “Miten meni?”, “Toivottavasti tuli hyviä uutisia”, “Joko vastaus tuli?”, “Löytyikö mitään?”… Illalla alkoi tulla jo ähky enkä jaksanut vastata kaikkiin puheluihin. Kaikki olivat kyllä kovin ystävällisiä, tarjosivat apua tai keskustelutukea, mutta itse en vaan jaksanut vatvoa asiaa sadatta kertaa. Päässäni on KASVAIN ja piste. Tällä hetkellä ei tiedä mitään jatkosta enkä jaksa yhtään arvuutella hoitovaihtoehtoja tai muutenkaan mitään tulevaisuudestani. Traumatologi ei ollut alan asiantuntija ja kertoi ettei hän osannut sanoa tarkemmin hoidoista eikä leikkauksesta. Kuulohermon kasvain on kuitenkin sen verran harvinainen, ettei lääkäri välttämättä törmää sellaiseen koko työssäoloaikana. Traumatologi suositteli ajan varaamista neurokirurgille, jonka kanssa voisin pohtia mitä kasvaimelle tehdään. Valitettavasti ensimmäinen vapaa aika oli kahden viikon päästä, joten se aika menisi vielä epätietoisuudessa. Lääkäri kielsi myös googlettamasta aiheeseen liittyvää materiaalia. Luin vain ihan pienen pätkän kuulohermoon kasvaimeen sairastuneen naisen tarinaa. Hän tarvitsi leikkauksen jälkeen aluksi apua kaikessa ja lopulta hänestä tuli työkyvytön. Ei siis enempää googlea!

Muutama tunti alkushokin jälkeen pidin itseni kanssa palaverin. Jos olen kerran oman elämäni ”pomo”, niin päätän siis miten ja millä mielellä mennään eteenpäin. Pidän itseäni positiivisena ihmisenä, joten miksi sen pitäisi muuttua. En anna kasvaimen määräillä minua. Tästä selvitään! Toivotavasti vielä ilman leikkaustakin.

Päätin laittaa kaiken energiani vointini kohentamiseen ja kasvaimen kutistamiseen. Mies ja lapset olivat myös positiivisella asenteella. Tämä olisi vain hetken takaisku ja kohta elämä normalisoituu. Otin yhteyttä pariin energiahoitajaan ja sovimme tekevämme yhteistyötä tämän asian kanssa. Molemmat lähettäsivät minulle energiaa kuurin verran ja itse koittaisin joka päivä hoitaa itseäni. Olin kuin 90-luvun TV sarjan gladiaattori tai jenkkifutis pelaaja, joka on nyt asemissa ja tähtäimenä vain yksi asia. TOUCHDOWN!