Olen erityisherkkä. Oletko sinäkin?

Olin hiljattain kuuntelemassa Suomen Erityisherkät ry:n luentoa erityisherkkyydestä. Tiedän itse kuuluvani erityisherkkiin ja saan testeistä liki täydet pisteet. Jokainen on kuitenkin yksilönsä eikä ole tarkoitus, että omaat välttämättä kaikki erityisherkän ominaisuudet ennen kuin olet sellainen. Ominaisuuksia voi myös kehittää ja itse koen esimerkiksi osaavani suhtautua järisyttäviin elämäntapahtumiin tai toisten tunnepurkauksiin paremmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten, enkä vatvo liiaksi etukäteen asioita ja toisaalta murehdi jo tapahtunutta.

Minulla erityisherkkyys ilmenee mm. seuraavasti. Olen erittäin empaattinen ja tunteikas ja toisen sanattomatkin viestit saavuttavat minut. Kestän huonosti riitatilanteita, kritiikkiä ja aikaisemmin ne saivat minut pitkäksi aikaa pois tolaltani. Nyt osaan jo suodattaa paremmin toisten kommentteja ja vihanpurkauksia ymmärtäen etteivät kaikki vihanpurkaukset johdu minusta, vaan toisen omasta huonosta tai epävarmasta olosta. Koitan välttää riitoja ja olen sovittelevassa tai myötäilevässä roolissa. Koska en halua kellekään pahaa mieltä, suostun tehtäviin ja tapahtumiin vaikka en jaksaisi tai haluaisin. Tästä olen hieman jo päässyt eroon, mutta vielä on oppimista.

Olen myös perfektionisti. Jos jokin tehdään, niin se tehdään todella hyvin ja tarkkaan. Valitettavasti vaadin samaa myös muilta ja se aiheuttaa törmäyskursseja. Perfektionismi voi olla muutoinkin luonteenpiirteenä, mutta erityisherkkien on huomattu olevan taipuvaisia täydellisyyden tavoitteluun. Perfektionismi, kuten toisten miellyttäminenkin vie voimia ja ne uuvuttavat helposti. Voimiani vievät myös esimerkiksi isot ihmistapahtumat, hälinä, melu, kiire, useat samanaikaiset tehtävät…Viime kesäisen akustikusneurinoomaleikkauksen myötä nuo ovat vielä korostuneet toisen korvan kuurouden vuoksi.

Innostun helposti ja siis TODELLAKIN innostun. Toisaalta innostus saattaa lopahtaa lyhyeen, koska on vaikeaa olla syvällisesti kiinnostunut useista eri asioista samaan aikaan. Olen haltioissani kaikesta kauniista, kuten taiteesta, musiikista, luonnosta…Saatan myös liikuttua esimerkiksi kauniista musiikista. Joku toinen voi kohauttaa olkiaan ja todeta: ”Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?”. Mielestäni olen myös luova ja osaan tarkastella asioita tai ongelmia useista eri näkökulmista. Olen herkkä tuoksuille, hajuille, kemikaaleille, homeelle, määrätyille ruoka-aineille ja koville äänille. Tunnistan kehossani hyvin herkästi erilaiset muutokset, kuten lämpötilan tai vireystilan muutokset. Selvätuntoisuuden lauetessa muutama vuosi sitten, aistin halutessani muutokset kehossa pieniä yksityiskohtia myöden, kuten energiankulku määrätyissä elimissä, tunteiden vaikutus kehon eri kohtiin, hermoston tilan, hormonihäiriöt…

Erityisherkkä reagoi siis kaikenlaisiin ärsykkeisiin valtaväestöä herkemmin. Aistit, tunteet ja hermosto ovat ikäänkuin ylivirittyneitä suhteessa tilanteeseen. Herkkyys on yleensä havaittavissa usealla eri osa-alueella painottuen yksilöllisesti vähän eri tavalla. Erityishekkyyden osa-alueita ova:

1. Fyysinen herkkyys, kuten melu, valo, äänet, kuuma, kylmä, yliherkkyydet eri aineille, ruoka-aineherkkyydet( esim. maito, vehnä, sokeri ja kofeiini) ja jopa herkkyys ruuan koostumukselle

2. Sosiaalinen herkkyys. Henkilö on todella empaattinen, tuntee myös toisten tunteet, rasittuu ihmisistä ja uusista tilanteista.

3. Psyykkinen herkkyys. Asioiden ottaminen raskaasti, murehtiminen, luovuus, taiteet.

4. Henkinen herkkyys, kuten intuitio, oikeudenmukaisuus, eettisyys.

Herkkyys on synnynnästä, mutta sitä voi opetella hieman hallitsemaan. Kuormituksen päästessä yli sietokyvyn voi ilmetä oireita, kuten päänsärky, rytmihäiriöt, vapina, pahoinvointi, unihäiriöt, ärtyisyys tai paniikkikohtaukset. Herkät ihmiset saavat helposti sakraalichakran (navan alapuolella olevan energiakeskuksen) pois raiteiltaan. Sen lisäksi monella myös kaikki energiakanavat eli meridiaanit ovat enemmän tai vähemmän jumissa. Nämä jumittuneet energiat saattavat myös aiheuttaa fyysisiä oireita ja pitkään jatkuessaan hermoston ylikierrostilan kera ne aiheuttavat esim. väsymystä, mielialan laskua ja voimattomuutta. Erityisherkkä tarvitsee siis paljon aikaa yksin oloon, rauhallisuuteeen ja hiljaisuuteen ladatakseen akkuja ylikuormituksen jälkeen ja tasapainottaakseen energiankulkuaan.

Erityisherkällä sekä ympäristöllä on toisinaan haasteita kohdata toisensa, mutta tunnistamalla itsessäsi herkkyyden, osaat rajata paremmin toimintaasi ja välttää ylikuormittumisen. Toivoisin myös kanssaihmisiltä avarakatseisuutta silloin, jos toisen reaktiot eivät vastaa yleisesti omaksuttuja reaktioita tai toinen on erittäin ”hitaasti lämpenevää” sorttia erilaisille asioille, muutoksille ja tilanteille. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta ja tuo elävyyttä kaikkien elämään.

 

 

Onko luovuutesi hukassa?

Usein luovuuden merkkinä pidetään kädentaitoja, maalausta, musikaalisuutta…Mielestäni jokainen on luova omalla tavallaan. Toisille se voi olla autojen, vanhojen tavaroiden tai vaatteiden tuunaamista, toisille sanavalmiutta, nopeaa päättely- tai ongelmanratkaisukykyä tilanteista riippumatta, jollekin taas omintakeista pukeutumista tai sisustusta. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että luodaan jotain uutta tai olemassa olevista asioista saadaan aikaan jotain joka on tekijänsä itsensä näköistä.

 

Luovuuden vastakohtana voisi pitää kaavoihin kangistumista ja suorituksenomaista puurtamista. Tällöin mikään ei muutu ja asiat voi suorittaa autopilotilla, sen enempää niitä miettimättä. Tai jotkin asiat saattavat muuttua vain siksi, että suorituspakossasi niiden pitää muuttua. Tämä ei ole ehkä kenenkään ideaali olotila, mutta valitettavasti usein moni luisuu sille tielle. Arki voi tuntua niin hektiselle, ettei luovuudelle tunnu olevan tilaa.

Miksi sitten pitäisi olla luova? Luovuus auttaa jumittunutta energiaa virtaamaan, vapauttaa tunteita, auttaa käsittelemään erilaisia asioita, saa innostumaan  ja nauttimaan tekemisestä sekä on tasapainottajana sille arjen peruspuurtamiselle.  Luovuus siis lisää hyvinvointiasi. Lopputuloksella ei ole niin väliä. Pääasia, että uskallat kokeilla ja nautit matkasta.

Miten aloitan? Luovuus voi koostua pienen pienistä asioista joita lisäilet päivääsi. Pieniä uusien juttujen kokeilemisia, kuten kalakeiton kerman vaihtamista kookoskermaan, olohuoneen sohvatyynyjen osto uusiin fiilispohjalta eikä viikkokausien mietinnän jälkeen, pirtsakan kaulahuivin kaulaan laitto, töissä jonkin toistuvan työtehtävän tekeminen uudella tyylillä….Netti on pullollaan erilaisia tuunausohjeita, reseptejä, käsityö- ja puutarhavinkkejä, joista voit saada inspiraatiota. Tarvitset vain rohkeutta toteuttaa itseäsi.

Jos se pieni ääni päässäsi hokee, ettet onnistu tai lopputulos on kuitenkin surkea. Näytä äänelle ulko-ovea! Meissä jokaisessa on luovuutta ja mikä hienointa ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova. Onnistut siis varmasti, kun uskallat kokeilla!

 

Vinkkejä hyvään itsetuntoon

Suomalaisilla on useimmiten itsetunto hieman alakantimissa. ”Tästä nyt tuli tällanen”. ”Maistuukohan tää edes miltään”. Olisin mä voinut tän siistimminkin tehdä”. Jos joku iloitsee näkyvästi saavutuksistaan, saa hän helposti ylpeän ja itserakkaan maineen.

Itsetunto on kuitenkin tärkeä osa minuutta. Sen tulisi olla totuudenmukaista, jotta ilmaisisimme itseämme rehellisesti ja yhtä suurella arvostuksella kuin ketä tahansa muuta. Harvoin lauomme toisillemme niin alentavia kommentteja kuin itsellemme. Mutta miksi teemme niin?

Itsetunto rakentuu ja muovautuu koko elämämme ajan. Sitä muokkaavat vanhemmat, muu perhe, ystävät, opettajat, työkaverit, puoliso….Myös erilaiset tehtävät ja toiminnot voivat muokata itsetuntoa sen mukaan onnistuuko vai epäonnistuuko niissä useimmiten. Koska se on muuttuva piirteemme, voimme siis myös vahvistaa ja kehittää sitä.

Toivoisin sinun miettivän vastauksia seuraaviin kysymyksiin.  Mielellään vielä mahdollisimman nopeasti, sen enempää asiaa liikaa analysoimatta.

  1. Mihin asioihin olen ulkonäössäni tyytyväinen?
  2. Parhaat luonteenpiirteeni ja vahvuuteni
  3. Mitä osaan hyvin?
  4. Missä olen onnistunut viimeksi
  5. Mitä piirteitä perhe ja ystävät minussa arvostavat?

 

Vastaukset on hyvä laittaa näkyvälle paikalle, vaikka jääkaapin oveen. Kun vastaan tulee päivä jolloin mikään ei tunnu luistavan, on saanut kritiikkiä tekemisistään tai muuten mieli on alamaissa, niin silloin on hyvä silmäillä listaa ja huomata missä asioissa on hyvä ja mikä on onnistunut.

Eleet ja ilmeet kielivät myös itsetunnon tasosta. Saatat esim. ”pienentää” itseäsi pitämällä jalkoja ristissä, selkää kumarassa ja käsivarretkin mahdollisimman supussa. Rehvakkaat, itsetunnoltaan varmemmat ihmiset ovat kädet lanteilla tai niskan takana  tai muuten pitävät asentoaan avoimempana. Tiesitkö muuten, että käsien levittäminen  ylös V-asentoon onnistumisen tai voittamisen merkiksi on universaalinen ja sisäsyntyinen tapa. Syntymästä asti sokeatkin ”tuulettavat” tuntiessaan suurta, iloa, onnistumista ja voimaa.

Itsetuntuoa voi myös harjoittaa fyysisesti ja ikäänkuin huijata pikkuhilja mieltä vahvempaan itsetuntoon. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jo kahden minuutin treeni päivittäin saa sinut tuntemaan olosi varmemmaksi ja itsetunto koheni. Pidä siis vähintään kaksi minuuttia päivässä asentosi mahdollisimman avoinna ja rehvakkaana. Vaikka näitä ”Maailman omistajan elkeitä” ei näkisi kukaan, saavat ne energiasi voimaantumaan ja pikkuhiljaa mielesikin uskomaan miten tärkeä, osaava ja vahva olet.

 

Iloitaan pienistä jutuista

Olen hyvin innostuvaa sorttia ja pääosin aina hyvällä tuulella. Toki kovissa kivuissa tai muuten heikkona on välillä ollu vaikeaa löytää se iloisuus, mutta kyllä sekin onnistuu, kun hiukan näkee vaivaa. Silloin pitää erikseen miettiä mistä voisi olla iloinen, jos se ei automaattisesti putkahda mieleen. Tosin kivuissa ja säryissäkin tuli monesti naurettua, kun kortisonilääkkeiden aiheuttaman ylikierrostilan johdosta sähelsin mitä milloinkin.

Nyt, kun voin paljon paremmin, olen joka päivä haltioissani monista asioista, ihan pienistäkin. Teinien (ehkä jonkun muidenkin 😉 ) mielestä se menee jo välillä yli ja hipoo ärsyttävyyden rajaa. Ärsyttävyyden uhallakin aion jatkaa innostunutta ja positiivista meininkiä. Se on osa minua.

Jokainen katsoo maailmaa omien ”silmälasiensa” läpi ja näkee sen mukaan maailman omanlaisenaan. Mitä, jos vaihtaisit iloisen pirtsakat ”linssit” laseihisi ja alkaisit katsoa maailmaa hiukan uusin silmin?

Itse olin innoissani ja iloissani tänään mm. seuraavista asioista:


Kana oli jättä nyt koristeen aamupalaani 

 


Vasen käsi on 43 vuotta joutunut elämään oikean varjossa, mutta nyt olen koittanut ryhtyä enemmän vasenkätiseksi. Tänään vasen sai leipoa piparit ja vielä koristellakin ne.

Uusia ja vanhoja asiakkaita
Mieheni viesti minulle <3 

Miksi toinen toipuu ja toinen ei?

Jos jollakulla olisi tähän yksiselitteinen vastaus, olisi hänellä taatusti Nobelin palkinto. Sairaudesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta toipuminen on kovin monisäikeinen tapahtuma. Seuraavat pohdinnat ovat omiani, eikä niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että mietit omalta osaltasi miksi olet toipunut jostakin tai mikä saattaa olla syynä, että jokin vaiva ei tunnu poistuvan ja ongelma on jäänyt pysyväksi, mihin suuntaan elämäsi muuttui sairauduttuasi tai vammauduttuasi?

Yhtenä suurimmista tekijöistä toipimisen polulla pidän positiivisen asenteen omaamista. Energia virtaa ihan erilailla mielessä ja ihan kudostasolla asti, kun olet sillä mielellä, että tästä toivutaan. Vaikka täydellistä toipumista ei olisi luvassakaan, kannattaa keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka topumisessa menevät eteenpäin, iloita niistä ja olla kiitollinen jokaisesta. Jos heti alkuun on sitä mieltä ettei tästä tule mitään, ihan turha yrittää, miettien lisäksi mitkä kaikki asiat ovat huonosti ja mitä kaikkea oon menettänyt, saa se melkoisen pysähdyksen aikaan. Tilannetta voisi verrata johonkin tehtävään, joka pitää suorittaa. Itsekukin voi miettiä miten tehtävä tulee sujumaan, jos ympärillä olijat kannustavat ja tsempaaavat tai toisaalta silloin, jos kaikki huutelevat ikävyyksiä, toteavat ettei tekemisestäsi tule mitään ja sinun on ihan turha yrittääkään.

On asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten saamamme geenit. Sairauden siemen saattaa olla meissä jo syntymästä saakka. Silloin suureen rooliin astuvat elintavat. Mitä terveellisemmin elää, sitä kauemmas saattaa sairastumistaan lykätä. Ryhtiliikkeen voi tehdä myös jo sairastuttuaaan, kuten itse tein selkärankareuman iskiessä. Tukeakseni immuniteettiani, vaihdoin ruokavaliota, otin säännölliseen käyttöön ravintolisät ja nyt olen kohta yhdeksän vuoden ajan porskutellut reuman suhteen oireettomana. Keho on kyllä fiksu ja osaa korjata itseään, kunhan sillä on riittävästi oikeanlaisia rakennuspalikoita. Akustikusneurinooma -leikkauksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan tukea vointiani ruualla ja ravintolisillä. Tästä linkistä voit lukea toipilasajan ravinnosta ja mitkä olivat leikkauksen jälkeen itselleni tärkeimmät ravintolisät ja miksi. 

Ruokavalio ei yksissään riitä, vaan lisäksi muut hyvinvoinninperuspilarit eli lepo ja liikunta tulisi olla balanssissa. Toipuva keho tarvitsee runsaasti lepoa ja ”akkujen lataamista”. On erilaisia mahdollisuuksia levätä: Meditaatio, musiikiin kuuntelu, energiahoito, äänimaljarentoutus ja muut rentoutusmenetelmät tai ihan vain huilailu mukavassa asennossa mahdollisimman vähin ajatuksin. Kuntoutumisessa myös liike on tärkeää silloin, kun vointi jo sen sallii. Tällöin kudoksissa vaihtuu nesteet, tulehdustekijät pääsevät paremmin pois kehosta, lihakset ja nivelet saavat liikeratansa mahdollisimman hyvin takaisin.

Entä sitten, kun mielestään on positiivisella asenteella, elintavatkin ovat terveelliset ja silti toipuminen ei edisty. Voisiko syy olla siinä, että olet laiminlyönyt kuitenkin jollain tapaa itseäsi? Touhuat ja hössötät vaikka polvea särkee eikä tekeminen nappaa yhtään. Teet kaiken mitä muut odottavat, toivovat ja pyytävät sinun tekevän. Itsestähuolehtiminen jää takaa-alalle tai se on pakonomaista, suorittamisen tapaista, josta puuttuu rentous ja nautinto. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että tärkein henkilö olet SINÄ. Sinun tulisi tykätä itsestäsi niin paljon, että haluat itsellesi vain hyvää ja kohtelet itseäsi myös hyvin. Kun panostat itseesi ja toipumiseesi, on sinusta enemmän tukea ja apua myös muille.

 

Joskus sairaudesta tai onnettomuudesta jää pysyviä jälkiä. Silloin täytyy rakentaa itselleen uutta minuutta. Kuka olen nyt? Miten voisin elää mahdollisimman hyvää elämää uuden tilanteen kanssa, jotta en katkeroidu? Kysymys, joka mielestäni on myös hyvä esittää itselleen on: Miksi minulle jäi jäljelle tämä vamma tai sairaus? Tarkoituksena ei ole surkutella asiaa, vaan pohtia olisiko se kuitenkin jokin uusi mahdollisuus. Onko tarkoitus, että vaihdan työtä, harrastusta tai ajatusmaailmaa? Olisiko minulla annettavaa vertaistukihenkilönä muille vastaavassa tilanteessa oleville? Kirjottaisinko blogia kokemuksistani? Perustaisinko ryhmän, jossa sairaudesta voi keskustella saaden tukea ja apua? Tulisiko minusta liikunta-, näkö tai kuulorajoitteisten viestinviejä, joka edistäisi vammaisten palveluja? Kirjottaisinko positiivisia ja kannustavia runoja? Olenko se, joka vammasta huolimatta tai juuri sen vuoksi saa kanssaihmiset hyvälle tuulelle positiivisella elämänasenteellaan?

Jos toipuminen on yksin työlästä, voi aina turvautua ystävään, perheeseen tai ammattiapuun. Itse haluan osaltani energiahoidolla auttaa toipuvia saamaan lisää elinvoimaa ja energiaa, jotta itseparanemismekaniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa. Olen vakuuttunut, että energiahoidolla on ollut iso rooli myös omassa toipumisessani. Vaikka ongelma olisi pysyväkin, voi energiahoito auttaa asian käsittelyssä ja siihen sopeutumisessa.