”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima”

Kuka päättää mitä kulloinkin teet ja mihin menet? Puolisosi?Lapsesi?Työkaverisi? Tuntuuko sinusta siltä, että he päättävät myös mielipiteistäsi ja tunteistasi?Kenen polkua kuljet? Omaasi vai jonkun muun valitsemaa polkua?

Vastuunottaminen omista asioistaan ja tekemisistään voi olla vaikeaa ja tuntuu ensin haastavalta. Jokaisella on kuitenkin lupa kontrolloida omaa elämää ja sen suuntaa. Vastuunottoa voi harjoitella pikkuhiljaa kertomalla mielipiteistään ja pysymällä tekemissään päätöksissään. Toisia ei tarvitse seurata kuin ”hai laivaa” vaan tottumuksen takia.

 

 

”Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois.

Ja, että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.”

 

 

Muiden tekemisiin ja sanomisiin tai sanomatta jättämisiin ei kannata takertua. Älä anna muiden ihmisten virheiden vaikuttaa siihen mitä tunnet. Jos saat ilkeän ryöpyn niskaasi, se on vain jonkun toisen ihmisen pahoinvoinnin purkaus tai hänen henkilökohtainen mielipiteensä.

 

”Ja, et on helpompi antaa muille anteeksi,

kuin jäädä kaunaan kii”’

 

Olosuhteiden ja muiden ihmisten syyttely vie turhaan energiaa. SINÄ itse voit päättää miten positiivisena oman elämäsi ja asiasi näet. Ja vaikka tänään ei kaikki sujuisi niin kuin strömsössä, niin huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Kukaan ei voi estää SINUA olemasta juuri sellainen kuin haluat!

 

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima,

jonka sä voit oppaaksesi valjastaa”

 

(Sitaatit Apulannan kappaleesta,  Valot pimeyksien reunalla.)

Kuuntele itseäsi

Suunnittelin ensin, että otsikko olisi ”Kuuntele kehoasi”, mutta sitten avasin uuden värityskirjan sattumanvaraisesti eräältä sivulta ja siinä luki ”Kuuntele itseäsi” ja se onkin mielestäni parempi otsikko.

Itsensä kuuntelu on kovin kovin vaikeaa. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että vaikka tuntuu, ettei jaksa, niin jaksettava on. Mitä toisetkin sanoisivat, jos jättäisin jonkun homman kesken tai kokonaan tekemättä. Samoin olin sitä mieltä, etten sairaanakaan voinut olla töistä pois,  koska siitä aiheutuisi muille suunnitelmien muutoksia, uudelleen järjestelyjä ym. hankaluuksia. Tein myös kotitöitä puolikuntoisena, koska muut eivät mielestäni osanneet tehdä niitä niin hyvin kuin minä, ja toinen seikka oli se, etten halunnut aiheuttaa ylimääräistä vaivaa. Olin siis korvaamaton, tai luulin olevani. Elämäni varrella olen nyt saanut muutaman isomman pysäytyksen, joista viimeisin vasta pisti  todella tajuamaan, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse ja vointiaan on tosiaan syytä kuulostella aika ajoin.

Itseään voi laiminlyödä monin tavoin. Tavallisimmat ovat riittämätön lepo ja uni, liian suuret työmäärät tai liikaa aktiviteetteja voimiin nähden, huonolaatuinen tai itselle sopimaton ruoka, liikkumattomuus tai ylenmääräinen treenaus. Monilla on myös lähipiirissä ihmisiä, jotka aiheuttavat puheillaan ja teoillaan joko negatiivisia tunnereaktioita tai jopa fyysisiä oireita. Jos toistuvasti silti hakeudut tällaisten ihmisten seuraan tai et osaa vähentää kanssakäymistä vaikka huomaat sen tekevän hallaa itsellesi, niin silloinkin laiminlyöt itseäsi. Kannattaa myös kuunnella itseään siinä suhteessa mitä sanoo toisille, ettei olisi itse se negatiivinen henkilö joka aina valittaa ja mollaa toisia ja jonka seuraa muut alkavat vältellä.

Keho ja tunteet kyllä kertovat milloin menee liian lujaa, on nukuttu liian vähän tai jokin on muuten tekemisissä tai ajattelussa pielessä. Saattaa tulla ensin pieniä varotusmerkkejä, kuten väsymystä, vatsaoireita, vähäistä flunssaa, pieniä kipuja siellä täällä tai hermostuneisuutta. Jos tällöin ei yhtään kuuntele mitä keholla on sanottavaa, se ottaakin jossain kohtaa järeämmät aseet käyttöönsä ja vatsakivuista,  väsymyksestä ja flunssista tulee todella kovia tai tila menee niin vakavaksi, että sairastuu pysyvästi.

Autoa ja kehoa verrataan usein toisiinsa. Monet huoltavat autoa paljon paremmin kuin kehoaan vaikka auto on vain peltikoppainen ajovempele. Autossa on myös hälytysjärjestelmä, kuten kehossakin ja merkkivalo syttyy, jos bensa tai öljy on vähissä tai järjestelmä on havainnut jonkin muun ongelman. Harva tällöin sulkee silmänsä merkkivalolta ja ajaa porskuttaa vain loputtomasti eteenpäin. Miksi niin kuitenkin tehdään oman kehon kohdalla? Syitä on varmaan useita, kuten luulo siitä, että olemme korvaamattoamia, emme halua näyttää heikoilta ja laiskoilta tai emme välitä itsestämme.

Sovitaanko siis, että elimistön hälytysjärjestelmän ilmoittaessa jostakin häiriöstä, pysähdymme heti ja kuulostelemme mistä se saattaisi johtua ja yritämme parhaamme mukaan korjata laiminlyönnit itseämme kohtaan, lepäämme, syömme terveellisesti, liikumme voinnin mukaan, tapaamme iloisia ja positiivisia ihmisiä ja käymme tarvittaessa hieronnassa, energiahoidossa tai muussa rentouttavassa ja akkuja lataavassa hoidossa.

dsc08739

 

 

Mikään tai kukaan ei ole tärkeämpi kuin sinä <3