Olen erityisherkkä. Oletko sinäkin?

Olin hiljattain kuuntelemassa Suomen Erityisherkät ry:n luentoa erityisherkkyydestä. Tiedän itse kuuluvani erityisherkkiin ja saan testeistä liki täydet pisteet. Jokainen on kuitenkin yksilönsä eikä ole tarkoitus, että omaat välttämättä kaikki erityisherkän ominaisuudet ennen kuin olet sellainen. Ominaisuuksia voi myös kehittää ja itse koen esimerkiksi osaavani suhtautua järisyttäviin elämäntapahtumiin tai toisten tunnepurkauksiin paremmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten, enkä vatvo liiaksi etukäteen asioita ja toisaalta murehdi jo tapahtunutta.

Minulla erityisherkkyys ilmenee mm. seuraavasti. Olen erittäin empaattinen ja tunteikas ja toisen sanattomatkin viestit saavuttavat minut. Kestän huonosti riitatilanteita, kritiikkiä ja aikaisemmin ne saivat minut pitkäksi aikaa pois tolaltani. Nyt osaan jo suodattaa paremmin toisten kommentteja ja vihanpurkauksia ymmärtäen etteivät kaikki vihanpurkaukset johdu minusta, vaan toisen omasta huonosta tai epävarmasta olosta. Koitan välttää riitoja ja olen sovittelevassa tai myötäilevässä roolissa. Koska en halua kellekään pahaa mieltä, suostun tehtäviin ja tapahtumiin vaikka en jaksaisi tai haluaisin. Tästä olen hieman jo päässyt eroon, mutta vielä on oppimista.

Olen myös perfektionisti. Jos jokin tehdään, niin se tehdään todella hyvin ja tarkkaan. Valitettavasti vaadin samaa myös muilta ja se aiheuttaa törmäyskursseja. Perfektionismi voi olla muutoinkin luonteenpiirteenä, mutta erityisherkkien on huomattu olevan taipuvaisia täydellisyyden tavoitteluun. Perfektionismi, kuten toisten miellyttäminenkin vie voimia ja ne uuvuttavat helposti. Voimiani vievät myös esimerkiksi isot ihmistapahtumat, hälinä, melu, kiire, useat samanaikaiset tehtävät…Viime kesäisen akustikusneurinoomaleikkauksen myötä nuo ovat vielä korostuneet toisen korvan kuurouden vuoksi.

Innostun helposti ja siis TODELLAKIN innostun. Toisaalta innostus saattaa lopahtaa lyhyeen, koska on vaikeaa olla syvällisesti kiinnostunut useista eri asioista samaan aikaan. Olen haltioissani kaikesta kauniista, kuten taiteesta, musiikista, luonnosta…Saatan myös liikuttua esimerkiksi kauniista musiikista. Joku toinen voi kohauttaa olkiaan ja todeta: ”Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?”. Mielestäni olen myös luova ja osaan tarkastella asioita tai ongelmia useista eri näkökulmista. Olen herkkä tuoksuille, hajuille, kemikaaleille, homeelle, määrätyille ruoka-aineille ja koville äänille. Tunnistan kehossani hyvin herkästi erilaiset muutokset, kuten lämpötilan tai vireystilan muutokset. Selvätuntoisuuden lauetessa muutama vuosi sitten, aistin halutessani muutokset kehossa pieniä yksityiskohtia myöden, kuten energiankulku määrätyissä elimissä, tunteiden vaikutus kehon eri kohtiin, hermoston tilan, hormonihäiriöt…

Erityisherkkä reagoi siis kaikenlaisiin ärsykkeisiin valtaväestöä herkemmin. Aistit, tunteet ja hermosto ovat ikäänkuin ylivirittyneitä suhteessa tilanteeseen. Herkkyys on yleensä havaittavissa usealla eri osa-alueella painottuen yksilöllisesti vähän eri tavalla. Erityishekkyyden osa-alueita ova:

1. Fyysinen herkkyys, kuten melu, valo, äänet, kuuma, kylmä, yliherkkyydet eri aineille, ruoka-aineherkkyydet( esim. maito, vehnä, sokeri ja kofeiini) ja jopa herkkyys ruuan koostumukselle

2. Sosiaalinen herkkyys. Henkilö on todella empaattinen, tuntee myös toisten tunteet, rasittuu ihmisistä ja uusista tilanteista.

3. Psyykkinen herkkyys. Asioiden ottaminen raskaasti, murehtiminen, luovuus, taiteet.

4. Henkinen herkkyys, kuten intuitio, oikeudenmukaisuus, eettisyys.

Herkkyys on synnynnästä, mutta sitä voi opetella hieman hallitsemaan. Kuormituksen päästessä yli sietokyvyn voi ilmetä oireita, kuten päänsärky, rytmihäiriöt, vapina, pahoinvointi, unihäiriöt, ärtyisyys tai paniikkikohtaukset. Herkät ihmiset saavat helposti sakraalichakran (navan alapuolella olevan energiakeskuksen) pois raiteiltaan. Sen lisäksi monella myös kaikki energiakanavat eli meridiaanit ovat enemmän tai vähemmän jumissa. Nämä jumittuneet energiat saattavat myös aiheuttaa fyysisiä oireita ja pitkään jatkuessaan hermoston ylikierrostilan kera ne aiheuttavat esim. väsymystä, mielialan laskua ja voimattomuutta. Erityisherkkä tarvitsee siis paljon aikaa yksin oloon, rauhallisuuteeen ja hiljaisuuteen ladatakseen akkuja ylikuormituksen jälkeen ja tasapainottaakseen energiankulkuaan.

Erityisherkällä sekä ympäristöllä on toisinaan haasteita kohdata toisensa, mutta tunnistamalla itsessäsi herkkyyden, osaat rajata paremmin toimintaasi ja välttää ylikuormittumisen. Toivoisin myös kanssaihmisiltä avarakatseisuutta silloin, jos toisen reaktiot eivät vastaa yleisesti omaksuttuja reaktioita tai toinen on erittäin ”hitaasti lämpenevää” sorttia erilaisille asioille, muutoksille ja tilanteille. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta ja tuo elävyyttä kaikkien elämään.

 

 

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima”

Kuka päättää mitä kulloinkin teet ja mihin menet? Puolisosi?Lapsesi?Työkaverisi? Tuntuuko sinusta siltä, että he päättävät myös mielipiteistäsi ja tunteistasi?Kenen polkua kuljet? Omaasi vai jonkun muun valitsemaa polkua?

Vastuunottaminen omista asioistaan ja tekemisistään voi olla vaikeaa ja tuntuu ensin haastavalta. Jokaisella on kuitenkin lupa kontrolloida omaa elämää ja sen suuntaa. Vastuunottoa voi harjoitella pikkuhiljaa kertomalla mielipiteistään ja pysymällä tekemissään päätöksissään. Toisia ei tarvitse seurata kuin ”hai laivaa” vaan tottumuksen takia.

 

 

”Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois.

Ja, että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.”

 

 

Muiden tekemisiin ja sanomisiin tai sanomatta jättämisiin ei kannata takertua. Älä anna muiden ihmisten virheiden vaikuttaa siihen mitä tunnet. Jos saat ilkeän ryöpyn niskaasi, se on vain jonkun toisen ihmisen pahoinvoinnin purkaus tai hänen henkilökohtainen mielipiteensä.

 

”Ja, et on helpompi antaa muille anteeksi,

kuin jäädä kaunaan kii”’

 

Olosuhteiden ja muiden ihmisten syyttely vie turhaan energiaa. SINÄ itse voit päättää miten positiivisena oman elämäsi ja asiasi näet. Ja vaikka tänään ei kaikki sujuisi niin kuin strömsössä, niin huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Kukaan ei voi estää SINUA olemasta juuri sellainen kuin haluat!

 

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima,

jonka sä voit oppaaksesi valjastaa”

 

(Sitaatit Apulannan kappaleesta,  Valot pimeyksien reunalla.)

Toispuolinen kuurous -Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Itse olen nyt ollut toispuolisesti kuuro noin 10 kuukautta. Paljon on mahtunut mukaan hauskoja kommelluksia huonon kuulon vuoksi, mutta myös haastavia tilanteita. Toispuolikuuroudesta kannattaa mainita, koska muuten ympäristö voi saada sinusta ylpeän, hajamielisen ja ehkä ”tyhmänkin” kuvan. Älykkyyteenhän se välttämättä ei liity mitenkään. Valitettavasti osa huonokuuloisista eristäytyy, koska keskustelutilanteet ovat haastavia varsinkin meluisassa ympäristössä ja kuunteleminen voi olla todella kuormittavaa. Listasin tähän muutamia eteen tulleita tilanteita, joista hyvin kuuleva voi saada vinkkejä miten kohdata kuulovammaisen. Tässä käsittelen siis kuulovammaista, joka kuulee vain toisella korvalla.

  • Puhuthan selkeästi ja kasvot huonokuuloiseen päin, jotta hän voi lukea puhetta myös huulilta

  • Ole kärsivällinen. Voit joutua toistamaan saman asian monta kertaa

  • Jos tilassa on muita ja haluat huonokuuloisen huomion, kosketathan häntä esim. käsivarteen tai olkapäähän, jotta huonokuuloinen tietää sinun puhuvan juuri hänelle

  • Jos sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tilan taustameluun (TV, radio, istumapaikan valinta…), niin toispuolikuuro on mielissään mahdollisimman hiljaisesta ja rauhallisesta keskustelupaikasta

  • Älä loukkaannu, jos huonokuuloinen ei lähde kanssasi ostoskeskukseen, ravintolaan, messuille yms. Vika ei ole luultavimmin ole sinussa, vaan hälisevä ja meluinen ympäristö on haastava ja kuormittava.

  • Toispuolikuuro sijoittuu mielellään tilaan niin, että mahdollisimman moni on hänen kuulevalla puolellaan. Jos teet istumajärjestystä, niin olisi hienoa, jos voisit ottaa tämän huomioon.

  • Toisessa huoneessa, isossa tilassa, metsässä yms. toispuolikuurolle ei kannata huutaa: ”Olen täällä”. Suuntakuulo ei toimi, joten hän ei osaa yhtään hahmottaa missä ”täällä” on. Mene siis mieluiten hänen viereensä sanomaan asia, tai pyydä häntä pysymään paikoillaan tai huhuilemaan metsässä sinua, jotta löydätte toisenne.

  • Jos neuvottelussa tai muussa ryhmässä on kuulovammainen, nostathan kätesi ylös tai teet muun eleen, jotta hän tietää sinun puhuvan.

  • Useimmiten kuulovammainen ei halua vammastaan ja tilanteesta tehtävän isoa numeroa, mutta pienillä huomaavaisilla eleillä saat hänet tuntemaan itsensä tasavertaiseksi haitasta huolimatta.

 

Onko luovuutesi hukassa?

Usein luovuuden merkkinä pidetään kädentaitoja, maalausta, musikaalisuutta…Mielestäni jokainen on luova omalla tavallaan. Toisille se voi olla autojen, vanhojen tavaroiden tai vaatteiden tuunaamista, toisille sanavalmiutta, nopeaa päättely- tai ongelmanratkaisukykyä tilanteista riippumatta, jollekin taas omintakeista pukeutumista tai sisustusta. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että luodaan jotain uutta tai olemassa olevista asioista saadaan aikaan jotain joka on tekijänsä itsensä näköistä.

 

Luovuuden vastakohtana voisi pitää kaavoihin kangistumista ja suorituksenomaista puurtamista. Tällöin mikään ei muutu ja asiat voi suorittaa autopilotilla, sen enempää niitä miettimättä. Tai jotkin asiat saattavat muuttua vain siksi, että suorituspakossasi niiden pitää muuttua. Tämä ei ole ehkä kenenkään ideaali olotila, mutta valitettavasti usein moni luisuu sille tielle. Arki voi tuntua niin hektiselle, ettei luovuudelle tunnu olevan tilaa.

Miksi sitten pitäisi olla luova? Luovuus auttaa jumittunutta energiaa virtaamaan, vapauttaa tunteita, auttaa käsittelemään erilaisia asioita, saa innostumaan  ja nauttimaan tekemisestä sekä on tasapainottajana sille arjen peruspuurtamiselle.  Luovuus siis lisää hyvinvointiasi. Lopputuloksella ei ole niin väliä. Pääasia, että uskallat kokeilla ja nautit matkasta.

Miten aloitan? Luovuus voi koostua pienen pienistä asioista joita lisäilet päivääsi. Pieniä uusien juttujen kokeilemisia, kuten kalakeiton kerman vaihtamista kookoskermaan, olohuoneen sohvatyynyjen osto uusiin fiilispohjalta eikä viikkokausien mietinnän jälkeen, pirtsakan kaulahuivin kaulaan laitto, töissä jonkin toistuvan työtehtävän tekeminen uudella tyylillä….Netti on pullollaan erilaisia tuunausohjeita, reseptejä, käsityö- ja puutarhavinkkejä, joista voit saada inspiraatiota. Tarvitset vain rohkeutta toteuttaa itseäsi.

Jos se pieni ääni päässäsi hokee, ettet onnistu tai lopputulos on kuitenkin surkea. Näytä äänelle ulko-ovea! Meissä jokaisessa on luovuutta ja mikä hienointa ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova. Onnistut siis varmasti, kun uskallat kokeilla!

 

Vinkkejä hyvään itsetuntoon

Suomalaisilla on useimmiten itsetunto hieman alakantimissa. ”Tästä nyt tuli tällanen”. ”Maistuukohan tää edes miltään”. Olisin mä voinut tän siistimminkin tehdä”. Jos joku iloitsee näkyvästi saavutuksistaan, saa hän helposti ylpeän ja itserakkaan maineen.

Itsetunto on kuitenkin tärkeä osa minuutta. Sen tulisi olla totuudenmukaista, jotta ilmaisisimme itseämme rehellisesti ja yhtä suurella arvostuksella kuin ketä tahansa muuta. Harvoin lauomme toisillemme niin alentavia kommentteja kuin itsellemme. Mutta miksi teemme niin?

Itsetunto rakentuu ja muovautuu koko elämämme ajan. Sitä muokkaavat vanhemmat, muu perhe, ystävät, opettajat, työkaverit, puoliso….Myös erilaiset tehtävät ja toiminnot voivat muokata itsetuntoa sen mukaan onnistuuko vai epäonnistuuko niissä useimmiten. Koska se on muuttuva piirteemme, voimme siis myös vahvistaa ja kehittää sitä.

Toivoisin sinun miettivän vastauksia seuraaviin kysymyksiin.  Mielellään vielä mahdollisimman nopeasti, sen enempää asiaa liikaa analysoimatta.

  1. Mihin asioihin olen ulkonäössäni tyytyväinen?
  2. Parhaat luonteenpiirteeni ja vahvuuteni
  3. Mitä osaan hyvin?
  4. Missä olen onnistunut viimeksi
  5. Mitä piirteitä perhe ja ystävät minussa arvostavat?

 

Vastaukset on hyvä laittaa näkyvälle paikalle, vaikka jääkaapin oveen. Kun vastaan tulee päivä jolloin mikään ei tunnu luistavan, on saanut kritiikkiä tekemisistään tai muuten mieli on alamaissa, niin silloin on hyvä silmäillä listaa ja huomata missä asioissa on hyvä ja mikä on onnistunut.

Eleet ja ilmeet kielivät myös itsetunnon tasosta. Saatat esim. ”pienentää” itseäsi pitämällä jalkoja ristissä, selkää kumarassa ja käsivarretkin mahdollisimman supussa. Rehvakkaat, itsetunnoltaan varmemmat ihmiset ovat kädet lanteilla tai niskan takana  tai muuten pitävät asentoaan avoimempana. Tiesitkö muuten, että käsien levittäminen  ylös V-asentoon onnistumisen tai voittamisen merkiksi on universaalinen ja sisäsyntyinen tapa. Syntymästä asti sokeatkin ”tuulettavat” tuntiessaan suurta, iloa, onnistumista ja voimaa.

Itsetuntuoa voi myös harjoittaa fyysisesti ja ikäänkuin huijata pikkuhilja mieltä vahvempaan itsetuntoon. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jo kahden minuutin treeni päivittäin saa sinut tuntemaan olosi varmemmaksi ja itsetunto koheni. Pidä siis vähintään kaksi minuuttia päivässä asentosi mahdollisimman avoinna ja rehvakkaana. Vaikka näitä ”Maailman omistajan elkeitä” ei näkisi kukaan, saavat ne energiasi voimaantumaan ja pikkuhiljaa mielesikin uskomaan miten tärkeä, osaava ja vahva olet.

 

Vähemmän arvostelua, enemmän suvaitsevuutta

Toisten arvostelua tulee tehtyä aivan huomaamatta. Itsekin syyllistyn toisinaan moiseen, vaikka kuinka ajattelen etten sitä tee. Vaikka näin vanhempana osaa jo arvostaa erilaisuutta, tulee silti toisinaan ääneen ihmeteltyä jonkun asuvalintaa, hiusmallia tai käyttäytymistä. Kuitenkin jokaisella on oikeus olla aivan oma itsensä, omine värimieltymyksineen, kampauksineen, puhetyyleineen ja olemuksineen. Niin kauan, kun omana itsenä olo ei vahingoita itseään tai ketään muutakaan, pitäisi sen olla kaikille sallittua. Olisi hienoa, jos aina muistaisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, onko loppujen lopuksi väliä laulaako joku nuotin vierestä, pukeutuuko silmiinpistävän räikeästi tai tekeekö hän työtä joka näyttää silmissäsi ihan turhanpäiväiseltä. Pääasia on, että ihminen itse nauttii olostaan,  tekemisistään ja saa olla oma itsensä.

Aina käytös tai ulkoinen olemus ei ole omavalintaista, sekin kannattaa muistaa. Itse aloin pohtia muiden mahdollista arvostelua sairastumiseni myötä. Suoraan en ole saanut palautetta keltään, joten en tiedä onko pohdinnoissa totuuden häivääkään 😉 Näytän jo ulkoisesti kutakuinkin entiseltäni eli useimpien mielestä varmaankin terveeltä ja hyvinvoivalta. En kuitenkaan saa nostaa tai kantaa mitään painavaa, joten kaupassa käydessämme tyttärellä on monta painavaa kassia ja itse en kanna yhtään mitään. Jonkun mielessä saattaa käydä miten ajattelematon tai myötätunnoton olen, kun toisella on valtavan raskaat ostokset yksin kannettavanaan. Tasapainovaikeuksien takia saatan välillä ottaa sivuaskeleen tai pari ja sekin voi hämmentää jotakuta. Lisäksi hälinässä minulla on kuulovaikeuksia ja voin vaikuttaa poissaolevalta, kun en kuule puhetta.

Lähipiiri, ystävät ja asiakkaani tietävät tilanteeni, joten heitä toimintatapani tuskin hämmästyttää. Tai voihan tietenkin jokin muu toiminnassani hämmästyttää ja kummastuttaa, joka ei välttämättä liity sairauteeni 😉 Kaikki eivät halua tiedottaa vaikeuksistaan, ongelmistaan tai sairauksistaan muille, edes lähipiirille. Sekin oikeus jokaisella on, joskin jakamalla hankaluudet, surut ja ongelmat, ne saa lieventymään. Ihminen saattaa käyttäytyä sopimattomasti, olla tyly, unohdella sovittuja tapaamisia tai jättää tekemättä pyytämiäsi asioita. Hän saattaa kulkea vanhoissa kulahtaneissa vaatteissa, syödä epäterveellisesti ja hänen pihansa on pullollaan rojua. Helposti tulisi päiviteltyä hänen tekemisiään ja olemustaan. Mitäpä, jos hän ei tee niitä tahallaan. Taustalla voi olla oma tai lähimmäisen sairaus, rahapula, työttömyyttä, parisuhdevaikeuksia…

Kuulin joskus, että lautasen voi tiskata ainakin 27 eri tavalla. Mikään niistä ei ole väärä tai enemmän oikea. Ne ovat vain erilaisia. Minun tapani toimia voi poiketa sinun tavastasi, mutta kumpikin niistä voi olla aivan oikea ja juuri tilanteeseen sopiva. Kullakin on yksilöllinen tapa nähdä itsensä, ympäristönsä ja muut ihmiset. Kaikki ovat uniikkeja persoonallisuuksia omine toimintatapoineen ja historioineen. Sovitaanko, että pyritään vähentämään muiden arvostelua. Annetaan kaikkien kukkien kukkia 🙂

 

Kuka minä olen?

Millainen olen? Mihin pystyn? Mitä valitsen? Mistä pidän? Miltä näytän? Mitä arvostan? Mitä teen? Hyväksynkö itseni? Olenko uhri?

Kysymyksiä voisi olla lisää vaikka kuinka paljon. Kaikki kuitenkin määrittävät sen miten näet itsesi ja miten muut näkevät sinut. Erilaiset tapahtumat, elämäntilanne, muut ihmiset, stressi jne. vaikuttavat käsitykseesi siitä millainen olet, mihin pystyt ja hyväksytkö itsesi.

Se, miten itse näet itsesi voi kuitenkin poiketa todellisuudesta. Monilla on tapana vähätellä itseään ja tekemisiään vaikka todellisuudessa heissä on potentiaalia vaikka mihin. Toisten kehuja ja kannustuksia on vaikea ottaa vastaan vaikka ne lausuttaisiin aivan totena. Kun vieras kehuu äärettömän maukasta kalakeittoa, vastaat helposti: ”Porkkanat ja lantut olisivat kyllä voineet olla pienempiä” tai ”En mä nyt mielestäni mitenkään erityisesti onnistunut tän keiton kanssa”. Jos keitto maistuu mielestäsi hyvältä, miksi et myöntäisi onnistuneesi,  ”taputa itseäsi selkään” ja totea olevasi hyvä kalakeiton tekijä. Kielteinen käsitys omista kyvyistä ja mahdollisuuksista voi myös saada pelkäämään epäonnistumisia ja välttelemään haasteita. ”Eihän mun kannata yrittää, kun en kuitenkaan pysty…”

Oman arvostuksen lisäämiseksi voi jatkaa lauseita, kuten:

Asia, jossa olen hyvä…

Olen ylpeä itsestäni, kun…

Vahvin puoleni on…

Muut arvostavat minussa…

Huolehdin itsestäni…

Osaan…

 

Jos olet luovuttanut osan omasta itsestäsi muille, annat muiden tehdä päätöksiä tai pyrit täyttämään muiden odotuksia, voi olla vaikeaa tiedostaa mitä itse haluaa. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä millaisen reaktion päätös saa aikaan tai mitä muita mahdollisuuksia on. Kun koet olevasi aidosti innostunut ja iloinen valinnoistasi olet oikealla tiellä 🙂

 

Erilaiset roolit määrittävät osaltaan miten näet itsesi suhteessa muihin ja miten muut puolestaan näkevät sinut. Roolit ovat muuttuvia ja muutokset vaikuttavat helposti kokemukseesi itsestä. Esimerkiksi työttömyys, ero, tai vanhemmaksi tuleminen saavat sinut ehkä pohtimaan: ”Millainen olen nyt?”, ”Mitä haluan?”. Myös sairastuminen tai vammautuminen järisyttävät kuvaasi itsestäsi. Et ehkä pystykään samoihin toimintoihin kuten ennen ja ulkonäkösi voi muuttua. Vie hetken aikaa muodostaa uusi kuva itsestään ja omista vahvuuksistaan. Täytyy miettiä miten olisi sinut vammojen kanssa ja miten arvostaa itseään ja hyväksyä uusi kehonkuva. Jokainen on kuitenkin sisimmässään kaunis ulkokuoresta ja vajaavuuksistaaan huolimatta. Pitää vaan etsiä tuo kauneus.

 

Itselläni on juuri hieman hakusessa uusi minä. Fyysisiä rajoitteita on kuulohermoleikkauksen jälkeen vielä jonkun verran ja ne vaikuttavat siihen mitä voin valita, mitä teen ja miltä näytän. Joka päivä tulee vastaan jokin toiminto tai asia, joka ei nyt sujukaan, kuten aikaisemmin. Välillä on hankalampaa hyväksyä oma vajaavaisuus varsinkin, kun aikaisemmin olen ollut kovin itsenäinen tyyliin: ”Ei tartte auttaa”. Hyväksyminen ja sopeutuminen on nopeampaa, kun osaa suhtautua asioihin, kuten korttipeliin. Kun näet kädessäsi olevat kortit, yrität silti pärjätä mahdollisimman hyvin niillä korteilla jotka sinulle on jaettu. Vaikka turhautumisia tulee, en jää niihin liiaksi kiinni. Jos nyt en johonkin pysty, niin katsotaan onnistuuko se myöhemmin ja, jos ei onnistu, niin mietitään sitten uusi strategia. Pitkäjänteisyyttä vaaditaan myös perheenjäseniltä, jotka joutuvat tekemään asioita jotka ennen tein. He joutuvat myös osaltaan huomioimaan rajoitteeni, kuten kuulovammani tai liikkumiseni. Selvittelen siis yhdessä perheeni tuella millainen uusi perhonen kotelostani on tällä hetkellä kuoriutumassa  <3