Heimon tarina

Olipa kerran Heimo, jonka elämä oli ”ihan ok”. Puolisoa ei ollut, mutta muuten elämä rullasi eteenpäin turvallisesti samaa rataa: Työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt nukkuminen, työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt….perjantaisin oli siivous, lauantaisin sauna ja satunnaisesti hän kävi kalastamassa.

Työkaveri oli jo pari kertaa houkutellut Heimoa Äijäkerhoon, jossa jokainen vuorollaan esitteli harrastustaan, kiinnostuksen kohteitaan tai yhdessä päätettiin kokeilla jotain mitä yksin ei tulisi kokeiltua. Heimo oli kieltäytynyt kutsusta. Miksi hän lähtisi vieraiden ihmisten kanssa mitään tekemään. Sitäpaitsi toiminnot voisivat olla kummallisia, haastavia mahdollisesti jopa noloja. Työkaveri ajatteli kysyä vielä kolmannen ja viimeisen kerran, lähtisikö Heimo mukaan. Ei lähtenyt. Heimon elämä pysyi tutussa muotissaan: Työ, kotityöt, nukkuminen, työt, kotityöt, nukkuminen, työ…siivous, lauantaisauna, työt, kotityöt…

ENTÄ JOS Heimo valitseekin toisin ja sanoo: ”Ok, tulen tän kerran. Jos se ei ole mun juttu, niin jääköön sikseen.” Äijäkerhoon tullessaan hän huomasi siellä olevankin pari tuttua kasvoa. Sillä kerralla oli Teron vuoro. Tero paistoi banaanilettuja ja kertoi ruokavaliosta, jolla hän oli tiputtanut painoa 10kg. Heimollakin oli ylimääräisiä kiloja. ”Jos Terokin on onnistunut…pitäisköhän itsekin kokeilla tuota ruokavaliota”, hän mietti. Hän lupautui vielä seuraavaankin kerhokertaan, koska miehet olivatkin ihan mukavia. Jatkossa oli tutustumista keilailuun, jalkahoitoon, lumikenkäilyyn, vähävaraisten auttamistyöhön, äänimaljarentoutukseen… Heimo oli mukana joka viikko.

Perjantaisiivousta tehdessään, Heimo päätti luopua vanhasta talvitakista ja muisti tutustumisensa vähävaraisten apuryhmään. Osoitteen saatuaan hän päätti henkilökohtaisesti toimittaa takin vähävaraiselle vanhukselle. Tämän tytär oli sattumoisin juuri vierailulla vanhuksen luona ja lopulta kyläily venyi tuntien mittaiseksi.

Nyt Heimo on energisempi, onnellisempi, 15kg kevyempi ja käy edelleen säännöllisesti Äijäkerhossa kokeillen mitä moninaisempia toimintoja. Hän vierailee usein myös vähävaraisen vanhuksen luona, koska vanhus näet on tällä hetkellä hänen appiukkonsa. Heimo löysi vihdoin itselleen elämänsä rakkauden. Ja kaikki vain siksi, että hän sanoi KYLLÄ yhdelle Äijäkerhokerralle.

Anna uusille tuulille mahdollisuus. Koskaan et voi tietää mihin se lopulta johtaa. Uskalla sanoa kyllä!

Miltä Sinun junamatkasi näyttää?

Me jokainen olemme omanlaisella elämän junamatkalla. Toisilla juna tuntuu juuttuneen jollekin asemalle, eikä tunnu saavan vauhtia lähteekseen. Maisema ei vaihdu, tehtävät pysyvät samoina päivistä toiseen eikä mikään innosta. Ratakin tuntuu vain kapenevan.

Vastakohtana tälle, joidenkin ikkunasta maisema vilistää niin hurjaa vauhtia, ettei pikajuna meinaa pysyä raiteillaan. Mihinkään ei ehdi kunnolla paneutua, kiire alkaa vaikuttaa jo fysiikkaankin eikä meinaa ehtiä nukkua.

Olit sitten millaisessa junassa tahansa, niin tiedäthän, että matkustamisen sijaan voit mennä kuljettajaksi kuljettajan paikalle. Tällöin olet itse määräämässä junan suunnan, nopeuden ja kuka kanssasi matkustaa.  Jos tuntuu, että junassasi on liian monta matkustajaa, kuljettajaa ja suunta sekä nopeuskin ovat aivan pielessä, voit aina vetää hätäjarrusta ja viheltää matkan hetkeksi poikki.

Mihin oikeasti haluan mennä? Minkälaisin pysähdyksin? Minkälaisella asenteella, tunteella ja vauhdilla? Kenet otan kyytiini mukaan? 

Muista, että tämä elämä on Sinun junamatkasi. Toivoisin, että se myös näyttää Sinulta ja olet itse kuljettajan paikalla <3 

Iloitaan pienistä jutuista

Olen hyvin innostuvaa sorttia ja pääosin aina hyvällä tuulella. Toki kovissa kivuissa tai muuten heikkona on välillä ollu vaikeaa löytää se iloisuus, mutta kyllä sekin onnistuu, kun hiukan näkee vaivaa. Silloin pitää erikseen miettiä mistä voisi olla iloinen, jos se ei automaattisesti putkahda mieleen. Tosin kivuissa ja säryissäkin tuli monesti naurettua, kun kortisonilääkkeiden aiheuttaman ylikierrostilan johdosta sähelsin mitä milloinkin.

Nyt, kun voin paljon paremmin, olen joka päivä haltioissani monista asioista, ihan pienistäkin. Teinien (ehkä jonkun muidenkin 😉 ) mielestä se menee jo välillä yli ja hipoo ärsyttävyyden rajaa. Ärsyttävyyden uhallakin aion jatkaa innostunutta ja positiivista meininkiä. Se on osa minua.

Jokainen katsoo maailmaa omien ”silmälasiensa” läpi ja näkee sen mukaan maailman omanlaisenaan. Mitä, jos vaihtaisit iloisen pirtsakat ”linssit” laseihisi ja alkaisit katsoa maailmaa hiukan uusin silmin?

Itse olin innoissani ja iloissani tänään mm. seuraavista asioista:


Kana oli jättä nyt koristeen aamupalaani 

 


Vasen käsi on 43 vuotta joutunut elämään oikean varjossa, mutta nyt olen koittanut ryhtyä enemmän vasenkätiseksi. Tänään vasen sai leipoa piparit ja vielä koristellakin ne.

Uusia ja vanhoja asiakkaita
Mieheni viesti minulle <3 

Miksi toinen toipuu ja toinen ei?

Jos jollakulla olisi tähän yksiselitteinen vastaus, olisi hänellä taatusti Nobelin palkinto. Sairaudesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta toipuminen on kovin monisäikeinen tapahtuma. Seuraavat pohdinnat ovat omiani, eikä niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että mietit omalta osaltasi miksi olet toipunut jostakin tai mikä saattaa olla syynä, että jokin vaiva ei tunnu poistuvan ja ongelma on jäänyt pysyväksi, mihin suuntaan elämäsi muuttui sairauduttuasi tai vammauduttuasi?

Yhtenä suurimmista tekijöistä toipimisen polulla pidän positiivisen asenteen omaamista. Energia virtaa ihan erilailla mielessä ja ihan kudostasolla asti, kun olet sillä mielellä, että tästä toivutaan. Vaikka täydellistä toipumista ei olisi luvassakaan, kannattaa keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka topumisessa menevät eteenpäin, iloita niistä ja olla kiitollinen jokaisesta. Jos heti alkuun on sitä mieltä ettei tästä tule mitään, ihan turha yrittää, miettien lisäksi mitkä kaikki asiat ovat huonosti ja mitä kaikkea oon menettänyt, saa se melkoisen pysähdyksen aikaan. Tilannetta voisi verrata johonkin tehtävään, joka pitää suorittaa. Itsekukin voi miettiä miten tehtävä tulee sujumaan, jos ympärillä olijat kannustavat ja tsempaaavat tai toisaalta silloin, jos kaikki huutelevat ikävyyksiä, toteavat ettei tekemisestäsi tule mitään ja sinun on ihan turha yrittääkään.

On asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten saamamme geenit. Sairauden siemen saattaa olla meissä jo syntymästä saakka. Silloin suureen rooliin astuvat elintavat. Mitä terveellisemmin elää, sitä kauemmas saattaa sairastumistaan lykätä. Ryhtiliikkeen voi tehdä myös jo sairastuttuaaan, kuten itse tein selkärankareuman iskiessä. Tukeakseni immuniteettiani, vaihdoin ruokavaliota, otin säännölliseen käyttöön ravintolisät ja nyt olen kohta yhdeksän vuoden ajan porskutellut reuman suhteen oireettomana. Keho on kyllä fiksu ja osaa korjata itseään, kunhan sillä on riittävästi oikeanlaisia rakennuspalikoita. Akustikusneurinooma -leikkauksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan tukea vointiani ruualla ja ravintolisillä. Tästä linkistä voit lukea toipilasajan ravinnosta ja mitkä olivat leikkauksen jälkeen itselleni tärkeimmät ravintolisät ja miksi. 

Ruokavalio ei yksissään riitä, vaan lisäksi muut hyvinvoinninperuspilarit eli lepo ja liikunta tulisi olla balanssissa. Toipuva keho tarvitsee runsaasti lepoa ja ”akkujen lataamista”. On erilaisia mahdollisuuksia levätä: Meditaatio, musiikiin kuuntelu, energiahoito, äänimaljarentoutus ja muut rentoutusmenetelmät tai ihan vain huilailu mukavassa asennossa mahdollisimman vähin ajatuksin. Kuntoutumisessa myös liike on tärkeää silloin, kun vointi jo sen sallii. Tällöin kudoksissa vaihtuu nesteet, tulehdustekijät pääsevät paremmin pois kehosta, lihakset ja nivelet saavat liikeratansa mahdollisimman hyvin takaisin.

Entä sitten, kun mielestään on positiivisella asenteella, elintavatkin ovat terveelliset ja silti toipuminen ei edisty. Voisiko syy olla siinä, että olet laiminlyönyt kuitenkin jollain tapaa itseäsi? Touhuat ja hössötät vaikka polvea särkee eikä tekeminen nappaa yhtään. Teet kaiken mitä muut odottavat, toivovat ja pyytävät sinun tekevän. Itsestähuolehtiminen jää takaa-alalle tai se on pakonomaista, suorittamisen tapaista, josta puuttuu rentous ja nautinto. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että tärkein henkilö olet SINÄ. Sinun tulisi tykätä itsestäsi niin paljon, että haluat itsellesi vain hyvää ja kohtelet itseäsi myös hyvin. Kun panostat itseesi ja toipumiseesi, on sinusta enemmän tukea ja apua myös muille.

 

Joskus sairaudesta tai onnettomuudesta jää pysyviä jälkiä. Silloin täytyy rakentaa itselleen uutta minuutta. Kuka olen nyt? Miten voisin elää mahdollisimman hyvää elämää uuden tilanteen kanssa, jotta en katkeroidu? Kysymys, joka mielestäni on myös hyvä esittää itselleen on: Miksi minulle jäi jäljelle tämä vamma tai sairaus? Tarkoituksena ei ole surkutella asiaa, vaan pohtia olisiko se kuitenkin jokin uusi mahdollisuus. Onko tarkoitus, että vaihdan työtä, harrastusta tai ajatusmaailmaa? Olisiko minulla annettavaa vertaistukihenkilönä muille vastaavassa tilanteessa oleville? Kirjottaisinko blogia kokemuksistani? Perustaisinko ryhmän, jossa sairaudesta voi keskustella saaden tukea ja apua? Tulisiko minusta liikunta-, näkö tai kuulorajoitteisten viestinviejä, joka edistäisi vammaisten palveluja? Kirjottaisinko positiivisia ja kannustavia runoja? Olenko se, joka vammasta huolimatta tai juuri sen vuoksi saa kanssaihmiset hyvälle tuulelle positiivisella elämänasenteellaan?

Jos toipuminen on yksin työlästä, voi aina turvautua ystävään, perheeseen tai ammattiapuun. Itse haluan osaltani energiahoidolla auttaa toipuvia saamaan lisää elinvoimaa ja energiaa, jotta itseparanemismekaniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa. Olen vakuuttunut, että energiahoidolla on ollut iso rooli myös omassa toipumisessani. Vaikka ongelma olisi pysyväkin, voi energiahoito auttaa asian käsittelyssä ja siihen sopeutumisessa.

 

Kuka minä olen?

Millainen olen? Mihin pystyn? Mitä valitsen? Mistä pidän? Miltä näytän? Mitä arvostan? Mitä teen? Hyväksynkö itseni? Olenko uhri?

Kysymyksiä voisi olla lisää vaikka kuinka paljon. Kaikki kuitenkin määrittävät sen miten näet itsesi ja miten muut näkevät sinut. Erilaiset tapahtumat, elämäntilanne, muut ihmiset, stressi jne. vaikuttavat käsitykseesi siitä millainen olet, mihin pystyt ja hyväksytkö itsesi.

Se, miten itse näet itsesi voi kuitenkin poiketa todellisuudesta. Monilla on tapana vähätellä itseään ja tekemisiään vaikka todellisuudessa heissä on potentiaalia vaikka mihin. Toisten kehuja ja kannustuksia on vaikea ottaa vastaan vaikka ne lausuttaisiin aivan totena. Kun vieras kehuu äärettömän maukasta kalakeittoa, vastaat helposti: ”Porkkanat ja lantut olisivat kyllä voineet olla pienempiä” tai ”En mä nyt mielestäni mitenkään erityisesti onnistunut tän keiton kanssa”. Jos keitto maistuu mielestäsi hyvältä, miksi et myöntäisi onnistuneesi,  ”taputa itseäsi selkään” ja totea olevasi hyvä kalakeiton tekijä. Kielteinen käsitys omista kyvyistä ja mahdollisuuksista voi myös saada pelkäämään epäonnistumisia ja välttelemään haasteita. ”Eihän mun kannata yrittää, kun en kuitenkaan pysty…”

Oman arvostuksen lisäämiseksi voi jatkaa lauseita, kuten:

Asia, jossa olen hyvä…

Olen ylpeä itsestäni, kun…

Vahvin puoleni on…

Muut arvostavat minussa…

Huolehdin itsestäni…

Osaan…

 

Jos olet luovuttanut osan omasta itsestäsi muille, annat muiden tehdä päätöksiä tai pyrit täyttämään muiden odotuksia, voi olla vaikeaa tiedostaa mitä itse haluaa. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä millaisen reaktion päätös saa aikaan tai mitä muita mahdollisuuksia on. Kun koet olevasi aidosti innostunut ja iloinen valinnoistasi olet oikealla tiellä 🙂

 

Erilaiset roolit määrittävät osaltaan miten näet itsesi suhteessa muihin ja miten muut puolestaan näkevät sinut. Roolit ovat muuttuvia ja muutokset vaikuttavat helposti kokemukseesi itsestä. Esimerkiksi työttömyys, ero, tai vanhemmaksi tuleminen saavat sinut ehkä pohtimaan: ”Millainen olen nyt?”, ”Mitä haluan?”. Myös sairastuminen tai vammautuminen järisyttävät kuvaasi itsestäsi. Et ehkä pystykään samoihin toimintoihin kuten ennen ja ulkonäkösi voi muuttua. Vie hetken aikaa muodostaa uusi kuva itsestään ja omista vahvuuksistaan. Täytyy miettiä miten olisi sinut vammojen kanssa ja miten arvostaa itseään ja hyväksyä uusi kehonkuva. Jokainen on kuitenkin sisimmässään kaunis ulkokuoresta ja vajaavuuksistaaan huolimatta. Pitää vaan etsiä tuo kauneus.

 

Itselläni on juuri hieman hakusessa uusi minä. Fyysisiä rajoitteita on kuulohermoleikkauksen jälkeen vielä jonkun verran ja ne vaikuttavat siihen mitä voin valita, mitä teen ja miltä näytän. Joka päivä tulee vastaan jokin toiminto tai asia, joka ei nyt sujukaan, kuten aikaisemmin. Välillä on hankalampaa hyväksyä oma vajaavaisuus varsinkin, kun aikaisemmin olen ollut kovin itsenäinen tyyliin: ”Ei tartte auttaa”. Hyväksyminen ja sopeutuminen on nopeampaa, kun osaa suhtautua asioihin, kuten korttipeliin. Kun näet kädessäsi olevat kortit, yrität silti pärjätä mahdollisimman hyvin niillä korteilla jotka sinulle on jaettu. Vaikka turhautumisia tulee, en jää niihin liiaksi kiinni. Jos nyt en johonkin pysty, niin katsotaan onnistuuko se myöhemmin ja, jos ei onnistu, niin mietitään sitten uusi strategia. Pitkäjänteisyyttä vaaditaan myös perheenjäseniltä, jotka joutuvat tekemään asioita jotka ennen tein. He joutuvat myös osaltaan huomioimaan rajoitteeni, kuten kuulovammani tai liikkumiseni. Selvittelen siis yhdessä perheeni tuella millainen uusi perhonen kotelostani on tällä hetkellä kuoriutumassa  <3

 

Vapaus valita

Meillä on nykyään huikea määrä kaikkea mistä voi valita miellyttävimmän, halvimman, suurimman, värikkäimmän, käytännöllisimmän, vähäkalorisimman tai suosituimman vaihtoehdon. Mutta mitä sitten, kun valinta meneekin pieleen tai juuri se mitä haluaisimme onkin loppu valikoimista. Tai vielä pahempaa, kun emme jonkun fyysisen vamman tai sairauden  takia pysty valitsemaan sitä mitä haluaisimme tai meillä ei vain ole rahaa siihen. Harva muistaa niissä kohdin, että meillä on myös silloin vapaus valita. Nimittäin vapaus valita, miten suhtaudumme asiaan. Se onkin ainut vapaus, jota kukaan ei koskaan voi meiltä pois ottaakaan. Ajatelkaa miten tärkeä asia ja miten unholaan se välillä jää.

Päivittäin kohtaamme asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten muiden autoilijoiden törttöily, mahdollinen tietyö, rankkasade, työkaverin töykeät kommentit tai vaikkapa pyörävarkaus. Toiselle voi sattua yksi näistä tapahtumista ja se suistaa hänen päivänsä raiteiltaan ja aiheuttaa kiukkua ja ärsytystä koko päiväksi. Toiselle voi tapahtua nuo kaikki sattumukset ja hän on edelleen illalla hyväntuulinen ja viheltelee mennessään. Olosuhteet voivat olla samat tai toisella asiat voivat jopa olla paljon huonommin,  suhtautumistapa on kuitenkin se mikä ratkaisee.

Itävaltalainen Viktor Frankl joutui keskitysleirille ja havaitsi, että hirvittävimmissäkin olosuhteissa ihmisillä on vapaus valita asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä. Niillä, jotka auttoivat toisia ja pitivät positiivista asennetta yllä, oli paremmat mahdollisuudet selvitä kuin niillä, jotka menettivät uskon tulevaisuuteen.

 

 

”Jos et pidä jostain, muuta se. Jos et voi muuttaa sitä, muuta ajattelutapaasi”

– Mary Engelbreit