”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima”

Kuka päättää mitä kulloinkin teet ja mihin menet? Puolisosi?Lapsesi?Työkaverisi? Tuntuuko sinusta siltä, että he päättävät myös mielipiteistäsi ja tunteistasi?Kenen polkua kuljet? Omaasi vai jonkun muun valitsemaa polkua?

Vastuunottaminen omista asioistaan ja tekemisistään voi olla vaikeaa ja tuntuu ensin haastavalta. Jokaisella on kuitenkin lupa kontrolloida omaa elämää ja sen suuntaa. Vastuunottoa voi harjoitella pikkuhiljaa kertomalla mielipiteistään ja pysymällä tekemissään päätöksissään. Toisia ei tarvitse seurata kuin ”hai laivaa” vaan tottumuksen takia.

 

 

”Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois.

Ja, että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.”

 

 

Muiden tekemisiin ja sanomisiin tai sanomatta jättämisiin ei kannata takertua. Älä anna muiden ihmisten virheiden vaikuttaa siihen mitä tunnet. Jos saat ilkeän ryöpyn niskaasi, se on vain jonkun toisen ihmisen pahoinvoinnin purkaus tai hänen henkilökohtainen mielipiteensä.

 

”Ja, et on helpompi antaa muille anteeksi,

kuin jäädä kaunaan kii”’

 

Olosuhteiden ja muiden ihmisten syyttely vie turhaan energiaa. SINÄ itse voit päättää miten positiivisena oman elämäsi ja asiasi näet. Ja vaikka tänään ei kaikki sujuisi niin kuin strömsössä, niin huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Kukaan ei voi estää SINUA olemasta juuri sellainen kuin haluat!

 

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima,

jonka sä voit oppaaksesi valjastaa”

 

(Sitaatit Apulannan kappaleesta,  Valot pimeyksien reunalla.)

Onko luovuutesi hukassa?

Usein luovuuden merkkinä pidetään kädentaitoja, maalausta, musikaalisuutta…Mielestäni jokainen on luova omalla tavallaan. Toisille se voi olla autojen, vanhojen tavaroiden tai vaatteiden tuunaamista, toisille sanavalmiutta, nopeaa päättely- tai ongelmanratkaisukykyä tilanteista riippumatta, jollekin taas omintakeista pukeutumista tai sisustusta. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että luodaan jotain uutta tai olemassa olevista asioista saadaan aikaan jotain joka on tekijänsä itsensä näköistä.

 

Luovuuden vastakohtana voisi pitää kaavoihin kangistumista ja suorituksenomaista puurtamista. Tällöin mikään ei muutu ja asiat voi suorittaa autopilotilla, sen enempää niitä miettimättä. Tai jotkin asiat saattavat muuttua vain siksi, että suorituspakossasi niiden pitää muuttua. Tämä ei ole ehkä kenenkään ideaali olotila, mutta valitettavasti usein moni luisuu sille tielle. Arki voi tuntua niin hektiselle, ettei luovuudelle tunnu olevan tilaa.

Miksi sitten pitäisi olla luova? Luovuus auttaa jumittunutta energiaa virtaamaan, vapauttaa tunteita, auttaa käsittelemään erilaisia asioita, saa innostumaan  ja nauttimaan tekemisestä sekä on tasapainottajana sille arjen peruspuurtamiselle.  Luovuus siis lisää hyvinvointiasi. Lopputuloksella ei ole niin väliä. Pääasia, että uskallat kokeilla ja nautit matkasta.

Miten aloitan? Luovuus voi koostua pienen pienistä asioista joita lisäilet päivääsi. Pieniä uusien juttujen kokeilemisia, kuten kalakeiton kerman vaihtamista kookoskermaan, olohuoneen sohvatyynyjen osto uusiin fiilispohjalta eikä viikkokausien mietinnän jälkeen, pirtsakan kaulahuivin kaulaan laitto, töissä jonkin toistuvan työtehtävän tekeminen uudella tyylillä….Netti on pullollaan erilaisia tuunausohjeita, reseptejä, käsityö- ja puutarhavinkkejä, joista voit saada inspiraatiota. Tarvitset vain rohkeutta toteuttaa itseäsi.

Jos se pieni ääni päässäsi hokee, ettet onnistu tai lopputulos on kuitenkin surkea. Näytä äänelle ulko-ovea! Meissä jokaisessa on luovuutta ja mikä hienointa ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova. Onnistut siis varmasti, kun uskallat kokeilla!

 

Kaipaako joku asia elämässäsi muutosta?

Ihminen tekee vuorokaudessa noin 50 000 valintaa. Heti aamulla herätessä voi valita torkuttaako kelloa vai nouseeko heti ylös, kumpaan jalkaan laittaa ensin sukan ja minkä värisen, pukeeko ensin housut vai paidan jne jne.

Jos tuntuu että elämäntavoissa joku tökkii, ärsyttää, huolestuttaa ja kaipaa muutosta esim. asenne vastoinkäymisiin, herkkujen syönti, unen puute, työmäärä, liikunnan vähyys tai rahan käyttö, ei suinpäin kannata suunnitella vaihtavansa tuhansia päivittäistä valintaansa uuteen. Rimakauhu iskee välittömästi tai viimeistään silloin, kun yrittää sinnitellä kaikkien uusien valintojen kanssa.

Vaikeinta on muutoksen aloittaminen. Mutta, jos et koskaan tee minkäänlaista muutosta valintoihisi, et voi saavuttaakaan mitään uutta ja mikään ei muutu. Muista, että asiaa siirtämällä, siirrät myös koko ajan lopputulokseen pääsemistä kauemmas, kauemmas, kauemmas ja kauemmas.

Maltti on valttia! Aloita pienistä asioista ja muutamasta päivittäisestä valinnasta. Kun teet samoja muutosta tukevia valintoja yhä uudelleen ja uudelleen, niistä tulee rutiineja. Pikkuhiljaa uusia valintoja voi lisätä ja lisätä, aikaisempien tullessa automaattisiksi.

Muutos

 

 

Älä ole liian ankara itsellesi. Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit parasta ystävääsi, kun hän retkahtaa ostamaan karkkipussin, jättää kävelylenkin väliin tai ottaa ylimääräisen työtehtävän, vaikka niitä piti vähentää. Sanot itsellesi, kuten sanoisit hänellekin: ”Älä lannistu! Tähän ei maailma kaadu ja seuraavalla kerralla voit valita toisin.”

Luota siihen, että Sinä onnistut!

Kuuntele itseäsi

Suunnittelin ensin, että otsikko olisi ”Kuuntele kehoasi”, mutta sitten avasin uuden värityskirjan sattumanvaraisesti eräältä sivulta ja siinä luki ”Kuuntele itseäsi” ja se onkin mielestäni parempi otsikko.

Itsensä kuuntelu on kovin kovin vaikeaa. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että vaikka tuntuu, ettei jaksa, niin jaksettava on. Mitä toisetkin sanoisivat, jos jättäisin jonkun homman kesken tai kokonaan tekemättä. Samoin olin sitä mieltä, etten sairaanakaan voinut olla töistä pois,  koska siitä aiheutuisi muille suunnitelmien muutoksia, uudelleen järjestelyjä ym. hankaluuksia. Tein myös kotitöitä puolikuntoisena, koska muut eivät mielestäni osanneet tehdä niitä niin hyvin kuin minä ja toinen seikka oli se, etten halunnut aiheuttaa ylimääräistä vaivaa. Olin siis korvaamaton, tai luulin olevani. Liki kymmenen vuotta sitten jouduinkin tilanteeseen, etten välittänyt flunssaisen kehon viesteistä ja porskutin vain menemään entisellä vauhdilla. Seurauksena olikin sitten kaksi  kuukautta sairaslomaa, joka meni melkolailla täysin sängynpohjalla. Vieläkin välillä laiminlyön kehoni tai tunteideni viestejä, vaikka olenkin jo mielestäni kehittynyt kuulostelemaan onko jokin asia minulle hyväksi vai ei.

Itseään voi laiminlyödä monin tavoin. Tavallisimmat ovat riittämätön lepo ja uni, liian suuret työmäärät tai liikaa aktiviteetteja voimiin nähden, huonolaatuinen tai itselle sopimaton ruoka, liikkumattomuus tai ylenmääräinen treenaus. Monilla on myös lähipiirissä ihmisiä, jotka aiheuttavat puheillaan ja teoillaan joko negatiivisia tunnereaktioita tai jopa fyysisiä oireita. Jos toistuvasti silti hakeudut tällaisten ihmisten seuraan tai et osaa vähentää kanssakäymistä vaikka huomaat sen tekevän hallaa itsellesi, niin silloinkin laiminlyöt itseäsi. Kannattaa myös kuunnella itseään siinä suhteessa mitä sanoo toisille, ettei olisi itse se negatiivinen henkilö joka aina valittaa ja mollaa toisia ja jonka seuraa muut alkavat vältellä.

Keho ja tunteet kyllä kertovat milloin menee liian lujaa, on nukuttu liian vähän tai jokin on muuten tekemisissä tai ajattelussa pielessä. Saattaa tulla ensin pieniä varotusmerkkejä, kuten väsymystä, vatsaoireita, vähäistä flunssaa, pieniä kipuja siellä täällä tai hermostuneisuutta. Jos tällöin ei yhtään kuuntele mitä keholla on sanottavaa, se ottaakin jossain kohtaa järeämmät aseet käyttöönsä ja vatsakivuista,  väsymyksestä ja flunssista tulee todella kovia tai tila menee niin vakavaksi, että sairastuu pysyvästi.

Autoa ja kehoa verrataan usein toisiinsa. Monet huoltavat autoa paljon paremmin kuin kehoaan vaikka auto on vain peltikoppainen ajovempele. Autossa on myös hälytysjärjestelmä, kuten kehossakin ja merkkivalo syttyy, jos bensa tai öljy on vähissä tai järjestelmä on havainnut jonkin muun ongelman. Harva tällöin sulkee silmänsä merkkivalolta ja ajaa porskuttaa vain loputtomasti eteenpäin. Miksi niin tehdään kuitenkin kehon kohdalla? Syitä on varmaan useita, kuten luulo siitä, että olemme korvaamattoamia, emme halua näyttää heikoilta tai laiskoilta. Toisaalta aika absurdia on yrittää olla ahkera ja vatsakivuista huolimatta työskennellä, kun todellisuudessa onkin sen verran laiska ettei ole jaksanut korjata ruokavaliotaan vaikka tietää, että määrätyt ruuat aiheuttavat vatsaoireita.

Sovitaanko siis, että elimistön hälytysjärjestelmän ilmoittaessa jostakin häiriöstä, pysähdymme heti ja kuulostelemme mistä se saattaisi johtua ja yritämme parhaamme mukaan korjata laiminlyönnit itseämme kohtaan, lepäämme, syömme terveellisesti, liikumme voinnin mukaan, tapaamme iloisia ja positiivisia ihmisiä ja käymme tarvittaessa hieronnassa, energiahoidossa tai muussa rentouttavassa ja akkuja lataavassa hoidossa.

dsc08739

 

 

Mikään tai kukaan ei ole tärkeämpi kuin sinä <3

 

Vapaus valita

Meillä on nykyään huikea määrä kaikkea mistä voi valita miellyttävimmän, halvimman, suurimman, värikkäimmän, käytännöllisimmän, vähäkalorisimman tai suosituimman vaihtoehdon. Mutta mitä sitten, kun valinta meneekin pieleen tai juuri se mitä haluaisimme onkin loppu valikoimista. Tai vielä pahempaa, kun emme jonkun fyysisen vamman tai sairauden  takia pysty valitsemaan sitä mitä haluaisimme tai meillä ei vain ole rahaa siihen. Harva muistaa niissä kohdin, että meillä on myös silloin vapaus valita. Nimittäin vapaus valita, miten suhtaudumme asiaan. Se onkin ainut vapaus, jota kukaan ei koskaan voi meiltä pois ottaakaan. Ajatelkaa miten tärkeä asia ja miten unholaan se välillä jää.

Päivittäin kohtaamme asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten muiden autoilijoiden törttöily, mahdollinen tietyö, rankkasade, työkaverin töykeät kommentit tai vaikkapa pyörävarkaus. Toiselle voi sattua yksi näistä tapahtumista ja se suistaa hänen päivänsä raiteiltaan ja aiheuttaa kiukkua ja ärsytystä koko päiväksi. Toiselle voi tapahtua nuo kaikki sattumukset ja hän on edelleen illalla hyväntuulinen ja viheltelee mennessään. Olosuhteet voivat olla samat tai toisella asiat voivat jopa olla paljon huonommin,  suhtautumistapa on kuitenkin se mikä ratkaisee.

Itävaltalainen Viktor Frankl joutui keskitysleirille ja havaitsi, että hirvittävimmissäkin olosuhteissa ihmisillä on vapaus valita asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä. Niillä, jotka auttoivat toisia ja pitivät positiivista asennetta yllä, oli paremmat mahdollisuudet selvitä kuin niillä, jotka menettivät uskon tulevaisuuteen.

 

 

”Jos et pidä jostain, muuta se. Jos et voi muuttaa sitä, muuta ajattelutapaasi”

– Mary Engelbreit