Onko luovuutesi hukassa?

Usein luovuuden merkkinä pidetään kädentaitoja, maalausta, musikaalisuutta…Mielestäni jokainen on luova omalla tavallaan. Toisille se voi olla autojen, vanhojen tavaroiden tai vaatteiden tuunaamista, toisille sanavalmiutta, nopeaa päättely- tai ongelmanratkaisukykyä tilanteista riippumatta, jollekin taas omintakeista pukeutumista tai sisustusta. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että luodaan jotain uutta tai olemassa olevista asioista saadaan aikaan jotain joka on tekijänsä itsensä näköistä.

 

Luovuuden vastakohtana voisi pitää kaavoihin kangistumista ja suorituksenomaista puurtamista. Tällöin mikään ei muutu ja asiat voi suorittaa autopilotilla, sen enempää niitä miettimättä. Tai jotkin asiat saattavat muuttua vain siksi, että suorituspakossasi niiden pitää muuttua. Tämä ei ole ehkä kenenkään ideaali olotila, mutta valitettavasti usein moni luisuu sille tielle. Arki voi tuntua niin hektiselle, ettei luovuudelle tunnu olevan tilaa.

Miksi sitten pitäisi olla luova? Luovuus auttaa jumittunutta energiaa virtaamaan, vapauttaa tunteita, auttaa käsittelemään erilaisia asioita, saa innostumaan  ja nauttimaan tekemisestä sekä on tasapainottajana sille arjen peruspuurtamiselle.  Luovuus siis lisää hyvinvointiasi. Lopputuloksella ei ole niin väliä. Pääasia, että uskallat kokeilla ja nautit matkasta.

Miten aloitan? Luovuus voi koostua pienen pienistä asioista joita lisäilet päivääsi. Pieniä uusien juttujen kokeilemisia, kuten kalakeiton kerman vaihtamista kookoskermaan, olohuoneen sohvatyynyjen osto uusiin fiilispohjalta eikä viikkokausien mietinnän jälkeen, pirtsakan kaulahuivin kaulaan laitto, töissä jonkin toistuvan työtehtävän tekeminen uudella tyylillä….Netti on pullollaan erilaisia tuunausohjeita, reseptejä, käsityö- ja puutarhavinkkejä, joista voit saada inspiraatiota. Tarvitset vain rohkeutta toteuttaa itseäsi.

Jos se pieni ääni päässäsi hokee, ettet onnistu tai lopputulos on kuitenkin surkea. Näytä äänelle ulko-ovea! Meissä jokaisessa on luovuutta ja mikä hienointa ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova. Onnistut siis varmasti, kun uskallat kokeilla!

 

Kaipaako joku asia elämässäsi muutosta?

Ihminen tekee vuorokaudessa noin 50 000 valintaa. Heti aamulla herätessä voi valita torkuttaako kelloa vai nouseeko heti ylös, kumpaan jalkaan laittaa ensin sukan ja minkä värisen, pukeeko ensin housut vai paidan jne jne.

Jos tuntuu että elämäntavoissa joku tökkii, ärsyttää, huolestuttaa ja kaipaa muutosta esim. asenne vastoinkäymisiin, herkkujen syönti, unen puute, työmäärä, liikunnan vähyys tai rahan käyttö, ei suinpäin kannata suunnitella vaihtavansa tuhansia päivittäistä valintaansa uuteen. Rimakauhu iskee välittömästi tai viimeistään silloin, kun yrittää sinnitellä kaikkien uusien valintojen kanssa.

Vaikeinta on muutoksen aloittaminen. Mutta, jos et koskaan tee minkäänlaista muutosta valintoihisi, et voi saavuttaakaan mitään uutta ja mikään ei muutu. Muista, että asiaa siirtämällä, siirrät myös koko ajan lopputulokseen pääsemistä kauemmas, kauemmas, kauemmas ja kauemmas.

Maltti on valttia! Aloita pienistä asioista ja muutamasta päivittäisestä valinnasta. Kun teet samoja muutosta tukevia valintoja yhä uudelleen ja uudelleen, niistä tulee rutiineja. Pikkuhiljaa uusia valintoja voi lisätä ja lisätä, aikaisempien tullessa automaattisiksi.

Muutos

 

 

Älä ole liian ankara itsellesi. Kohtele itseäsi niin kuin kohtelisit parasta ystävääsi, kun hän retkahtaa ostamaan karkkipussin, jättää kävelylenkin väliin tai ottaa ylimääräisen työtehtävän, vaikka niitä piti vähentää. Sanot itsellesi, kuten sanoisit hänellekin: ”Älä lannistu! Tähän ei maailma kaadu ja seuraavalla kerralla voit valita toisin.”

Luota siihen, että Sinä onnistut!

Unelmista totta

Sain eilen ilokseni osallistua Ilkka Koppelomäen luentoon: ”Saa mitä haluat”. Useimmat asiat olivat tuttuja ja moni sellaisia joista itsekin olen sivuillani kirjoitellut, kuten: Onnellisuus ei ole jotain joka tulee ulkopuolelta, vaan se on sinussa itsessään tai tunteet ovat sinun eikä joitakin ulkopuolelta tulevia ja ohjautuvia, muutos lähtee sinusta jne. Tutuista asioista huolimatta luento oli kovin ispiroiva ja innostava Ilkan loistavien puhelahjojen vuoksi. Suosittelen lämpimästi, että menet kuuntelemaan, kun Ilkka osuu omalle paikkakunnalle.

Luennon lomassa kunkin tuli miettiä omia unelmiaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan työn, kodin ja ympärillä olevien ihmisten suhteen. Nämä tavoitteeet ja unelmat kirjoitettiin myös ylös, ja jotta niistä tulisi konkreettisempia, käytiin vieruskaverin kanssa keskustelua kummankin tavoitteista. Tämän jälkeen valittiin yksi unelma, jota alettaisiin työstää. Tässä kohtaa ei ollut väliä tuntuiko unelma mahdottomalta tai millä keinolla siihen päästäisiin, tärkeintä olisi päämäärän miettiminen. Ilkka muistutti myös, että tavoitetta on hyvä aika ajoin muistutella itselleen, jotta suunta pysyisi oikeana.

Näin Runebergin päivänä haluan nyt kertoa teille yhden omista unelmistani, jonka nostin eilen tavoitteitteni listasta: Haluaisin kirjoitusteni kautta tavoittaa mahdollisimman monia ihmisiä ja ansaita kirjoittamisellani rahaa.

Olette varmaan huomanneet, että pidän kirjoittamisesta 😉 Yhden artikkelin kirjoittamiseen menee kuitenkin melkoisesti aikaa ja vaivaa. On suunnittelua, tiedon keruuta, valokuvaamista, itse kirjoitusprosessi yms. Vaikka se on jotakin mitä teen tällä hetkellä vaan tekemisen ilosta, niin olisihan hienoa, että sillä voisi myös ansaita rahaa. Nyt pitää vain kääriä hihat ja tehdä askel askeleelta asian eteen jotain. Pitää ehkäpä löytää ihminen, joka tuntee jonkun, joka osaa neuvoa mihin foorumiin kannattaa ottaa yhteyttä tai lähetellä tekstejä eri paikkoihin ja katsoa kiinnostuuko joku.

Lupaan tämän vuoden mittaan informoida teitä miten unelmani toteuttaminen sujuu. Vaikka kaikesta yrityksistäni huolimatta en tulevaisuudessa ansaitsisikaan kirjoittamalla, jatkan sitä silti, koska tykkään siitä vaan niin hirmuisesti <3

Heimon tarina

Olipa kerran Heimo, jonka elämä oli ”ihan ok”. Puolisoa ei ollut, mutta muuten elämä rullasi eteenpäin turvallisesti samaa rataa: Työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt nukkuminen, työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt….perjantaisin oli siivous, lauantaisin sauna ja satunnaisesti hän kävi kalastamassa.

Työkaveri oli jo pari kertaa houkutellut Heimoa Äijäkerhoon, jossa jokainen vuorollaan esitteli harrastustaan, kiinnostuksen kohteitaan tai yhdessä päätettiin kokeilla jotain mitä yksin ei tulisi kokeiltua. Heimo oli kieltäytynyt kutsusta. Miksi hän lähtisi vieraiden ihmisten kanssa mitään tekemään. Sitäpaitsi toiminnot voisivat olla kummallisia, haastavia mahdollisesti jopa noloja. Työkaveri ajatteli kysyä vielä kolmannen ja viimeisen kerran, lähtisikö Heimo mukaan. Ei lähtenyt. Heimon elämä pysyi tutussa muotissaan: Työ, kotityöt, nukkuminen, työt, kotityöt, nukkuminen, työ…siivous, lauantaisauna, työt, kotityöt…

ENTÄ JOS Heimo valitseekin toisin ja sanoo: ”Ok, tulen tän kerran. Jos se ei ole mun juttu, niin jääköön sikseen.” Äijäkerhoon tullessaan hän huomasi siellä olevankin pari tuttua kasvoa. Sillä kerralla oli Teron vuoro. Tero paistoi banaanilettuja ja kertoi ruokavaliosta, jolla hän oli tiputtanut painoa 10kg. Heimollakin oli ylimääräisiä kiloja. ”Jos Terokin on onnistunut…pitäisköhän itsekin kokeilla tuota ruokavaliota”, hän mietti. Hän lupautui vielä seuraavaankin kerhokertaan, koska miehet olivatkin ihan mukavia. Jatkossa oli tutustumista keilailuun, jalkahoitoon, lumikenkäilyyn, vähävaraisten auttamistyöhön, äänimaljarentoutukseen… Heimo oli mukana joka viikko.

Perjantaisiivousta tehdessään, Heimo päätti luopua vanhasta talvitakista ja muisti tutustumisensa vähävaraisten apuryhmään. Osoitteen saatuaan hän päätti henkilökohtaisesti toimittaa takin vähävaraiselle vanhukselle. Tämän tytär oli sattumoisin juuri vierailulla vanhuksen luona ja lopulta kyläily venyi tuntien mittaiseksi.

Nyt Heimo on energisempi, onnellisempi, 15kg kevyempi ja käy edelleen säännöllisesti Äijäkerhossa kokeillen mitä moninaisempia toimintoja. Hän vierailee usein myös vähävaraisen vanhuksen luona, koska vanhus näet on tällä hetkellä hänen appiukkonsa. Heimo löysi vihdoin itselleen elämänsä rakkauden. Ja kaikki vain siksi, että hän sanoi KYLLÄ yhdelle Äijäkerhokerralle.

Anna uusille tuulille mahdollisuus. Koskaan et voi tietää mihin se lopulta johtaa. Uskalla sanoa kyllä!

Positiivisuuskulho

Vuoden vaihde saa monet tekemään lupauksia. On toki hyvä tehdä ryhtiliikkeitä, jos joku asia tuntuu olevan huonolla mallilla. Lupauksista voi kuitenkin tulla stressiä tai huonoa omatuntoa, jos niiden toteutus tuottaa vaikeuksia. Keskityttäiskö ennemmin siihen mikä on hyvin ja kohdillaan? Sopisiko sun vuoteen 2019 paremmin positiivisuuskulho?

Kulhoon on tarkoitus kerätä päivittäin tai viikoittain yksi positiivinen kohokohta. Niiden ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä eikä ole tarkoitus alkaa suorittaa jotain erikoisia tehtäviä kulhoa varten. Tällaisia onnellisuuden ja hyvänmielen tuojia voivat olla esim. soitto ystävältä, runon kirjoittaminen, onnistunut taatelikaakku, avulias työkaveri, ulkoilu metsässä…

Positiivisia lappusia voit kerätä ihan yksikseenkin tai voit haastaa koko perheen tai työyhteisönkin mukaan. Mikä sen ihanampaa vuoden lopussa kuin lukea kymmeniä tai jopa satoja positiivisia juttuja kuluneesta vuodesta.

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Kaikki vuodet eivät jää yhtä hyvin mieleeni kuin tämä vuosi. Mieleenpainuva se on sekä negatiivisella että positiivisella tavalla, kuitenkin painottuen sinne positiiviselle puolelle. Jos ei ole alamäkeä, ei ole myöskään ylämäkeä ja elosta tule tasapaksua harmaata puuroa. Välillä jyrkimmässä alamäessä on vaikeaa miettiä sitä seuraavaa ylämäkeä ja luottaa siihen, että tie tulee vielä nousemaan. Ilman toivon pilkahdusta paremmasta, joudumme kuitenkin vain syvemmälle synkkyyteen, jyrkemmän alamäen vietäväksi.

Kaikilla on päiviä, jolloin kohtalo jakaa käteen huonot kortit. Surkuttelun, syyttelyn ja katkeroitumisen sijaan toivon sinun katsovan kortteja uudelleen. Ovatko ne todella aivan surkeimmasta päästä vai löytyykö sieltä kuitenkin jokin ”valttikortti” jonka varassa elämä kannatteleekin sinua eteenpäin jämähtämisen tai jyrkän alamäen sijaan. Tällainen valttikortin kaltainen voimavara voi olla esim. ystävä, positiivinen asenne, vahva itsetunto, harrastus, luonnossa liikkuminen, työ tai lemmikkieläin.

Vuoden vaihtuessa tulee mietittyä kulunutta vuotta sekä toiveita ja tavoitteita uuteen vuoteen. Jos jokin juttu ei toimi, kannattaa se heivata pois. Toisille sopii suunnan vaihto kertarysäyksellä ja toiset pudottavat toimimattomia tai vahingollisia toimintatapoja vähitellen. Jos elämä tuntuu sujuvan hyvällä meinigillä suotuisaan suuntaan, anna sen mennä! Älä turhaan jarruttele tai pohdi ympäristön mielipiteitä.

Vaikka uusi vuosi on perinteisesti lupausten ja suunnan muutosten aikaa, niin muistathan, että yhtälailla jokainen päivä voi olla uusi alku. Vain tämän hetken tekemisilläsi on merkitystä, eiliset ovat menneet ja tulevia ei ole vielä tullutkaan. Tee siis juuri tänään ainakin jotakin sinulle merkityksellistä, jotakin tärkeää joka tekee sinusta onnellisen <3

Miltä Sinun junamatkasi näyttää?

Me jokainen olemme omanlaisella elämän junamatkalla. Toisilla juna tuntuu juuttuneen jollekin asemalle, eikä tunnu saavan vauhtia lähteekseen. Maisema ei vaihdu, tehtävät pysyvät samoina päivistä toiseen eikä mikään innosta. Ratakin tuntuu vain kapenevan.

Vastakohtana tälle, joidenkin ikkunasta maisema vilistää niin hurjaa vauhtia, ettei pikajuna meinaa pysyä raiteillaan. Mihinkään ei ehdi kunnolla paneutua, kiire alkaa vaikuttaa jo fysiikkaankin eikä meinaa ehtiä nukkua.

Olit sitten millaisessa junassa tahansa, niin tiedäthän, että matkustamisen sijaan voit mennä kuljettajaksi kuljettajan paikalle. Tällöin olet itse määräämässä junan suunnan, nopeuden ja kuka kanssasi matkustaa.  Jos tuntuu, että junassasi on liian monta matkustajaa, kuljettajaa ja suunta sekä nopeuskin ovat aivan pielessä, voit aina vetää hätäjarrusta ja viheltää matkan hetkeksi poikki.

Mihin oikeasti haluan mennä? Minkälaisin pysähdyksin? Minkälaisella asenteella, tunteella ja vauhdilla? Kenet otan kyytiini mukaan? 

Muista, että tämä elämä on Sinun junamatkasi. Toivoisin, että se myös näyttää Sinulta ja olet itse kuljettajan paikalla <3 

Miksi toinen toipuu ja toinen ei?

Jos jollakulla olisi tähän yksiselitteinen vastaus, olisi hänellä taatusti Nobelin palkinto. Sairaudesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta toipuminen on kovin monisäikeinen tapahtuma. Seuraavat pohdinnat ovat omiani, eikä niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että mietit omalta osaltasi miksi olet toipunut jostakin tai mikä saattaa olla syynä, että jokin vaiva ei tunnu poistuvan ja ongelma on jäänyt pysyväksi, mihin suuntaan elämäsi muuttui sairauduttuasi tai vammauduttuasi?

Yhtenä suurimmista tekijöistä toipimisen polulla pidän positiivisen asenteen omaamista. Energia virtaa ihan erilailla mielessä ja ihan kudostasolla asti, kun olet sillä mielellä, että tästä toivutaan. Vaikka täydellistä toipumista ei olisi luvassakaan, kannattaa keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka topumisessa menevät eteenpäin, iloita niistä ja olla kiitollinen jokaisesta. Jos heti alkuun on sitä mieltä ettei tästä tule mitään, ihan turha yrittää, miettien lisäksi mitkä kaikki asiat ovat huonosti ja mitä kaikkea oon menettänyt, saa se melkoisen pysähdyksen aikaan. Tilannetta voisi verrata johonkin tehtävään, joka pitää suorittaa. Itsekukin voi miettiä miten tehtävä tulee sujumaan, jos ympärillä olijat kannustavat ja tsempaaavat tai toisaalta silloin, jos kaikki huutelevat ikävyyksiä, toteavat ettei tekemisestäsi tule mitään ja sinun on ihan turha yrittääkään.

On asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten saamamme geenit. Sairauden siemen saattaa olla meissä jo syntymästä saakka. Silloin suureen rooliin astuvat elintavat. Mitä terveellisemmin elää, sitä kauemmas saattaa sairastumistaan lykätä. Ryhtiliikkeen voi tehdä myös jo sairastuttuaaan, kuten itse tein selkärankareuman iskiessä. Tukeakseni immuniteettiani, vaihdoin ruokavaliota, otin säännölliseen käyttöön ravintolisät ja nyt olen kohta yhdeksän vuoden ajan porskutellut reuman suhteen oireettomana. Keho on kyllä fiksu ja osaa korjata itseään, kunhan sillä on riittävästi oikeanlaisia rakennuspalikoita. Akustikusneurinooma -leikkauksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan tukea vointiani ruualla ja ravintolisillä. Tästä linkistä voit lukea toipilasajan ravinnosta ja mitkä olivat leikkauksen jälkeen itselleni tärkeimmät ravintolisät ja miksi. 

Ruokavalio ei yksissään riitä, vaan lisäksi muut hyvinvoinninperuspilarit eli lepo ja liikunta tulisi olla balanssissa. Toipuva keho tarvitsee runsaasti lepoa ja ”akkujen lataamista”. On erilaisia mahdollisuuksia levätä: Meditaatio, musiikiin kuuntelu, energiahoito, äänimaljarentoutus ja muut rentoutusmenetelmät tai ihan vain huilailu mukavassa asennossa mahdollisimman vähin ajatuksin. Kuntoutumisessa myös liike on tärkeää silloin, kun vointi jo sen sallii. Tällöin kudoksissa vaihtuu nesteet, tulehdustekijät pääsevät paremmin pois kehosta, lihakset ja nivelet saavat liikeratansa mahdollisimman hyvin takaisin.

Entä sitten, kun mielestään on positiivisella asenteella, elintavatkin ovat terveelliset ja silti toipuminen ei edisty. Voisiko syy olla siinä, että olet laiminlyönyt kuitenkin jollain tapaa itseäsi? Touhuat ja hössötät vaikka polvea särkee eikä tekeminen nappaa yhtään. Teet kaiken mitä muut odottavat, toivovat ja pyytävät sinun tekevän. Itsestähuolehtiminen jää takaa-alalle tai se on pakonomaista, suorittamisen tapaista, josta puuttuu rentous ja nautinto. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että tärkein henkilö olet SINÄ. Sinun tulisi tykätä itsestäsi niin paljon, että haluat itsellesi vain hyvää ja kohtelet itseäsi myös hyvin. Kun panostat itseesi ja toipumiseesi, on sinusta enemmän tukea ja apua myös muille.

 

Joskus sairaudesta tai onnettomuudesta jää pysyviä jälkiä. Silloin täytyy rakentaa itselleen uutta minuutta. Kuka olen nyt? Miten voisin elää mahdollisimman hyvää elämää uuden tilanteen kanssa, jotta en katkeroidu? Kysymys, joka mielestäni on myös hyvä esittää itselleen on: Miksi minulle jäi jäljelle tämä vamma tai sairaus? Tarkoituksena ei ole surkutella asiaa, vaan pohtia olisiko se kuitenkin jokin uusi mahdollisuus. Onko tarkoitus, että vaihdan työtä, harrastusta tai ajatusmaailmaa? Olisiko minulla annettavaa vertaistukihenkilönä muille vastaavassa tilanteessa oleville? Kirjottaisinko blogia kokemuksistani? Perustaisinko ryhmän, jossa sairaudesta voi keskustella saaden tukea ja apua? Tulisiko minusta liikunta-, näkö tai kuulorajoitteisten viestinviejä, joka edistäisi vammaisten palveluja? Kirjottaisinko positiivisia ja kannustavia runoja? Olenko se, joka vammasta huolimatta tai juuri sen vuoksi saa kanssaihmiset hyvälle tuulelle positiivisella elämänasenteellaan?

Jos toipuminen on yksin työlästä, voi aina turvautua ystävään, perheeseen tai ammattiapuun. Itse haluan osaltani energiahoidolla auttaa toipuvia saamaan lisää elinvoimaa ja energiaa, jotta itseparanemismekaniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa. Olen vakuuttunut, että energiahoidolla on ollut iso rooli myös omassa toipumisessani. Vaikka ongelma olisi pysyväkin, voi energiahoito auttaa asian käsittelyssä ja siihen sopeutumisessa.

 

Laitoin itseni likoon!

Otsikko on kylpytynnyreitä valmistavan Kiramin slougani. Sanonta ei sinäänsä ole uusi, mutta se on nerokkaasti yhdistetty paljuun ja itsensä laittamiseen veteen.

Sanonta kertoo uskalluksesta hypätä uuteen, omien rajojen kokeilusta, rohkeudesta tarttua toimeen ja myös oman panoksensa jakamisesta muiden hyväksi, vaikka lopputuloksen onnistumisesta ei aina aluksi takeita olisikaan. Olen saanut kuulla Kiramin perustamisesta ja nyt myöhemmin seurata sivusta yrityksen vaiheita. Sanonnan syvempi, merkityksellinen puoli ei voisi paremmin sopia myös koko yritykseen. Sillä on todella rohkeutta laittaa itsensä likoon ja uskallusta hypätä uusiin vesiin.

Kullakin meistä on tilanteita, joissa voi päättää laittaako itsensä likoon vai pysyykö vanhassa tutussa ja turvallisessa toimitatavassa. Vanhoissa kuvioissa ja toimintatavoissa on se vaara, että kehityksesi pysähtyy, jäät vaille monenlaisia onnistumisen kokemuksia eivätkä muut saa nähdä todellisia kykyjäsi. Elät ikäänkuin säästöliekillä. Itselle iso harppaus oli aikoinaan kokopäiväiseksi hyvinvointiyrittäjäksi ryhtyminen. Tämä ”hyppy” kannatti kuitenkin tehdä. On ollut aivan mielettömän hienoa toteuttaa itseään, tavata erilaisia ihmisiä ja oppia kaikenlaista uutta.

Laittamalla itsesi likoon, saat onnistumisen kokemuksia, rohkeutta ja itsetuntosi kasvaa. Vaikka toisinaan epäonnistuisit, voit silti hyvällä omatunnolla taputtaa itseäsi olalle, että rohkenit asiaa kokeilla. Uusien juttujen kokeilu tai oman panoksen laittaminen johonkin yhteiseen projektiin ei tarvitse olla mitään suurta ja rahaa vievää. Se voi olla itsensä ylittämistä ihan pienissäkin jutuissa, kuten pieneen kuntoiluhaasteeseen osallistuminen, viikottaisen kasvisruokapäivän pitäminen, naapureiden kutsuminen kylään, kirjasarjan lukeminen kokonaisuudessaan, villasukan kutominen…tai vaikka paljuun meneminen, jos sitä ei ole ennen kokeillut.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskalla laittaa itsesi likoon! Näet ja koet enemmän!

Väliaikatietoja voinnistani

Kertauksena sen verran, että minulta leikattiin kesäkuussa Akustikusneurinooma eli kuulohermon kasvain. Neurokirurgi joutui jättämään kasvainta takaraivolle, koska se oli niin pahasti kiinni kasvohermossa sekä aivorungossa. Leikkauksen myötä kasvohermo halvaantui osittain, oikea korva kuuroutui, silmiin tuli paha karsastus, oikean käden hermotus ei toiminut kunnolla ja oli tasapainovaikeuksia. (Jos haluat lukea koko tarinani niin se alkaa TÄÄLTÄ)

Vointi koheni kuitenkin vauhdilla. Pääsin pian eroon silmälapusta ja rollaattorista. Oikea käsi ei tuntunut enää niin kömpelöltä ja oikea puoli kasvoista alkoi pikkuhiljaa liikkua. Irvistelin kasvoja, tein jumppaliikkeitä, kävin fysioterapiassa, seisoin tasapainolaudalla ja, kun kävely alkoi sujua, aloin tehdä kävelylenkkejä. Aluksi lenkit olivat pari sataa metriä, mutta nyt menee jo hyvin 4km epätasaisessakin metsämaastossa.

Magneettikuvat otettiin heti leikauksen jälkeen ja nyt lokakuun alussa uudestaan. Hieman jännitti, onko jäljelle jäänyt kasvain mahdollisesti kasvanut. Olo oli erittäin helpottunut neurokirurgin kertoessa, että kasvain ei ollut suurentunut, päinvastoin jopa pienentynyt. Vaikka olenkin ollut koko tämän prosessin ajan erittäin positiivisella mielellä, en tiedä olisinko jaksannut samantien uutta leikkausrumbaa yhtä  hyvällä asenteella. Onneksi siitä ei heti tarvinnut ottaa selvää 🙂 Vielä ei tietenkään tiedä onko uusi leikkaus jossain kohtaa ajankohtainen, mutta sitä ei kannata murehtia nyt yhtään etukäteen. Tilannetta seurataan magneettikuvilla vuosittain.

Lääkärintarkastuksessa sain ajoluvan takaisin. Aika mahtavaa,  kun voi ihan itsenäisesti kurvata vaikka kauppaan, kun sinne piti aina pyytää kyyti joltain. Muutenkin rajoituksia poistettiin ja saan elää niin normaalia elämää kuin pystyn.

Sairauslomani jatkuu lokakuun loppuun ja sen jälkeen palaan osittain töihin. Osittainen sairausloma johtuu siitä, että oikea käsi ei vielä kestä hieromista, koska sen hermotus ”sai siipeensä” kasvaimen ja leikkauksen myötä. Lääkäri lohdutti, että hermoperäisissä vaurioissa vuosi on yleensä toipumisaikaa ja sen jälkeen nähdään jääkö vaurio pysyväksi. Jos sinulla on lahjakortti johonkin hierontaan, niin voit vaihtaa sen halutessasi energiahoitoon tai voit jäädä odottelemaan käteni kuntoutumista.

Energiahoidot aloitan siis innolla 1.11 <3

Voit nyt jo varata aikaa, 0442799097 tai hoitohuone.sinja@gmail.com tai yhteydenottokaavakkeella 

Jos, energiahoidot ovat vieraita, niin lue lisää: Energiahoito ja Kaukohoito

P.S. Muistathan, että samasta osoitteesta saat edelleen klassista hierontaa. Mieheni Jarno on koulutettu hieroja ja urheiluhieroja. Aikoja voit valita tuosta samasta puhelinnumerosta ja s-postiosoitteesta.