Maidoton, gluteeniton ja munaton taatelikakku

Resepti on maidoton, gluteeniton, munaton, soijaton, sokeriton…Mutta ei missään nimessä mauton 🙂

250g     Luomu taateleita

2dl         Vettä

1-2         Luomu banaania

2dl          Kaurakermaa

1/4dl      Oliiviöljyä

3 1/2dl   Kaurajauhoja, maissijauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta

1 tl           Soodaa

1tl            Leivinjauhetta

Hienonna taatelit ja keitä kahdessa desilitrassa vettä, kunnes taatelit ovat pehmeät. (Halutessasi voit pyöräyttää niitä vielä sauvasekoittimella hienommaksi). Survo banaanit ja laita taateleiden joukkoon. Lisää kerma, öljy ja keskenään sekoitetut jauhot. (Jos laitat vain yhden banaanin, voit laittaa hieman enemmän öljyä). Sekoita tasaiseksi. Voitele noin 1,3 litran vetoinen vuoka ja vuoraa se kookoshiutaleilla, kaurarouheella, kauraleseillä tms.

Paista kakkua 175 asteessa noin 45-50 minuuttia ja herkuttele <3

 

 

Maidottomat, gluteenittomat pinaattiletut

Pinaatissa on runsaasti antioksidantteja ja rautaa, kuten muissakin tumman vihreissä kasviksissa. Halusin letuista ruokaisammat, joten jätin jauhot melko minimiin ja pinaattia laitoin runsaasti. Tässä on resepti maidottomiin, gluteenittomiin pinaattilettuihin:

Tarvitset:

300g     Hienonnettua, pakastepinaattia

3            Munaa

2,5 dl    Kaurakermaa

1    dl     Kauraleseitä

1    dl     Maissijauhoja

2   kpl  Valkosipulinkynsiä

1/2 dl   Tuoretta ruohosipulia

1    tl    Ruususuolaa

1    tl    Leivinjauhetta

Öljyä paistamiseen

Sulata pinaatit ja hienonna hieman ruohosipuleita. Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi.

Paista öljyssä pieniä lettuja.

Nauti ”kermaviilikastikkeen” eli kaura Ruokaan Fraichen ja puolukoiden kera.

Maailman helpoin kanakeitto

Nyt talvella, kun ei ole saatavilla tuoreita suomalaisia kasviksia, lintsaan välillä ja teen keiton pakastekasviksista. Ei siis tarvitse kuin paistaa kanat.

Tarvitset seuraavat ainekset:

800g             maustamatomia kanan fileesuikaleita

4pss (1200g) kasvissekoituksia, esim. Apetit Puutarhurin sekoitus, Apetit Sadonkorjuukasvikset

(tai 2pss pakastekasviksia + tuoretta parsaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa…tai talvellahan mikään ei ole tuoretta, mutta halutessasi voit siis laittaa joukkoon hieman myös kasviksia, jotka ei ole pakastettuja)

2dl                kookoskermaa tai Alpro Cuisine coconut

2dl                kaurakermaa

suolaa, kurkumaa, kuivattuja yrttejä, valkosipulijauhetta…

Mittaa kattilaan sen verran vettä, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. (Jos osa on tuoreita, niin laita ne ensin muutamaksi minuutiksi kiehumaan ja lisää sitten pakasteet). Keitä kasviksia noin 5min.

Paista kanat. Mausta kanat suolalla, kurkumalla ja haluamasi muilla mausteilla. Lisää keittoon paistetut kanat, kermat, mahdolliset kuivatut yrtit ja valkosipulijauhe. Tarkista maku ja lisäile kurkumaa ja suolaa tarpeen mukaan. Anna kiehua hiljelleen vielä reilu 5min.

Nauti siemennäkkärin kera!

Hoitohuone Sinja Instagramissa

Usealta taholta on tullut pyyntöjä, että Hoitohuone Sinjan löytäsi myös instagramista. Nyt vihdoin löytyy!

Perustin kaksi vähän erilaista tiliä. Toinen on keskittynyt enemmän ravintoasioihin  sekä muuhun fyysisempään hyvinvointiin.

elinvoimaaravinnosta

Toisessa puolestaan on asiaa energioista, energiahoidoista, äänimaljahoidosta ja esimerkiksi itsensä kehittämisestä

hoitohuonesinja

Tervetuloa myös instagramiin seuraamaan kirjoittelujani 🙂

 

Heimon tarina

Olipa kerran Heimo, jonka elämä oli ”ihan ok”. Puolisoa ei ollut, mutta muuten elämä rullasi eteenpäin turvallisesti samaa rataa: Työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt nukkuminen, työ, kotityöt, nukkuminen, työ, kotityöt….perjantaisin oli siivous, lauantaisin sauna ja satunnaisesti hän kävi kalastamassa.

Työkaveri oli jo pari kertaa houkutellut Heimoa Äijäkerhoon, jossa jokainen vuorollaan esitteli harrastustaan, kiinnostuksen kohteitaan tai yhdessä päätettiin kokeilla jotain mitä yksin ei tulisi kokeiltua. Heimo oli kieltäytynyt kutsusta. Miksi hän lähtisi vieraiden ihmisten kanssa mitään tekemään. Sitäpaitsi toiminnot voisivat olla kummallisia, haastavia mahdollisesti jopa noloja. Työkaveri ajatteli kysyä vielä kolmannen ja viimeisen kerran, lähtisikö Heimo mukaan. Ei lähtenyt. Heimon elämä pysyi tutussa muotissaan: Työ, kotityöt, nukkuminen, työt, kotityöt, nukkuminen, työ…siivous, lauantaisauna, työt, kotityöt…

ENTÄ JOS Heimo valitseekin toisin ja sanoo: ”Ok, tulen tän kerran. Jos se ei ole mun juttu, niin jääköön sikseen.” Äijäkerhoon tullessaan hän huomasi siellä olevankin pari tuttua kasvoa. Sillä kerralla oli Teron vuoro. Tero paistoi banaanilettuja ja kertoi ruokavaliosta, jolla hän oli tiputtanut painoa 10kg. Heimollakin oli ylimääräisiä kiloja. ”Jos Terokin on onnistunut…pitäisköhän itsekin kokeilla tuota ruokavaliota”, hän mietti. Hän lupautui vielä seuraavaankin kerhokertaan, koska miehet olivatkin ihan mukavia. Jatkossa oli tutustumista keilailuun, jalkahoitoon, lumikenkäilyyn, vähävaraisten auttamistyöhön, äänimaljarentoutukseen… Heimo oli mukana joka viikko.

Perjantaisiivousta tehdessään, Heimo päätti luopua vanhasta talvitakista ja muisti tutustumisensa vähävaraisten apuryhmään. Osoitteen saatuaan hän päätti henkilökohtaisesti toimittaa takin vähävaraiselle vanhukselle. Tämän tytär oli sattumoisin juuri vierailulla vanhuksen luona ja lopulta kyläily venyi tuntien mittaiseksi.

Nyt Heimo on energisempi, onnellisempi, 15kg kevyempi ja käy edelleen säännöllisesti Äijäkerhossa kokeillen mitä moninaisempia toimintoja. Hän vierailee usein myös vähävaraisen vanhuksen luona, koska vanhus näet on tällä hetkellä hänen appiukkonsa. Heimo löysi vihdoin itselleen elämänsä rakkauden. Ja kaikki vain siksi, että hän sanoi KYLLÄ yhdelle Äijäkerhokerralle.

Anna uusille tuulille mahdollisuus. Koskaan et voi tietää mihin se lopulta johtaa. Uskalla sanoa kyllä!

Miksi toinen toipuu ja toinen ei?

Jos jollakulla olisi tähän yksiselitteinen vastaus, olisi hänellä taatusti Nobelin palkinto. Sairaudesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta toipuminen on kovin monisäikeinen tapahtuma. Seuraavat pohdinnat ovat omiani, eikä niiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Toivoisin kuitenkin, että mietit omalta osaltasi miksi olet toipunut jostakin tai mikä saattaa olla syynä, että jokin vaiva ei tunnu poistuvan ja ongelma on jäänyt pysyväksi, mihin suuntaan elämäsi muuttui sairauduttuasi tai vammauduttuasi?

Yhtenä suurimmista tekijöistä toipimisen polulla pidän positiivisen asenteen omaamista. Energia virtaa ihan erilailla mielessä ja ihan kudostasolla asti, kun olet sillä mielellä, että tästä toivutaan. Vaikka täydellistä toipumista ei olisi luvassakaan, kannattaa keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka topumisessa menevät eteenpäin, iloita niistä ja olla kiitollinen jokaisesta. Jos heti alkuun on sitä mieltä ettei tästä tule mitään, ihan turha yrittää, miettien lisäksi mitkä kaikki asiat ovat huonosti ja mitä kaikkea oon menettänyt, saa se melkoisen pysähdyksen aikaan. Tilannetta voisi verrata johonkin tehtävään, joka pitää suorittaa. Itsekukin voi miettiä miten tehtävä tulee sujumaan, jos ympärillä olijat kannustavat ja tsempaaavat tai toisaalta silloin, jos kaikki huutelevat ikävyyksiä, toteavat ettei tekemisestäsi tule mitään ja sinun on ihan turha yrittääkään.

On asioita joihin emme voi vaikuttaa, kuten saamamme geenit. Sairauden siemen saattaa olla meissä jo syntymästä saakka. Silloin suureen rooliin astuvat elintavat. Mitä terveellisemmin elää, sitä kauemmas saattaa sairastumistaan lykätä. Ryhtiliikkeen voi tehdä myös jo sairastuttuaaan, kuten itse tein selkärankareuman iskiessä. Tukeakseni immuniteettiani, vaihdoin ruokavaliota, otin säännölliseen käyttöön ravintolisät ja nyt olen kohta yhdeksän vuoden ajan porskutellut reuman suhteen oireettomana. Keho on kyllä fiksu ja osaa korjata itseään, kunhan sillä on riittävästi oikeanlaisia rakennuspalikoita. Akustikusneurinooma -leikkauksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan tukea vointiani ruualla ja ravintolisillä. Tästä linkistä voit lukea toipilasajan ravinnosta ja mitkä olivat leikkauksen jälkeen itselleni tärkeimmät ravintolisät ja miksi. 

Ruokavalio ei yksissään riitä, vaan lisäksi muut hyvinvoinninperuspilarit eli lepo ja liikunta tulisi olla balanssissa. Toipuva keho tarvitsee runsaasti lepoa ja ”akkujen lataamista”. On erilaisia mahdollisuuksia levätä: Meditaatio, musiikiin kuuntelu, energiahoito, äänimaljarentoutus ja muut rentoutusmenetelmät tai ihan vain huilailu mukavassa asennossa mahdollisimman vähin ajatuksin. Kuntoutumisessa myös liike on tärkeää silloin, kun vointi jo sen sallii. Tällöin kudoksissa vaihtuu nesteet, tulehdustekijät pääsevät paremmin pois kehosta, lihakset ja nivelet saavat liikeratansa mahdollisimman hyvin takaisin.

Entä sitten, kun mielestään on positiivisella asenteella, elintavatkin ovat terveelliset ja silti toipuminen ei edisty. Voisiko syy olla siinä, että olet laiminlyönyt kuitenkin jollain tapaa itseäsi? Touhuat ja hössötät vaikka polvea särkee eikä tekeminen nappaa yhtään. Teet kaiken mitä muut odottavat, toivovat ja pyytävät sinun tekevän. Itsestähuolehtiminen jää takaa-alalle tai se on pakonomaista, suorittamisen tapaista, josta puuttuu rentous ja nautinto. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että tärkein henkilö olet SINÄ. Sinun tulisi tykätä itsestäsi niin paljon, että haluat itsellesi vain hyvää ja kohtelet itseäsi myös hyvin. Kun panostat itseesi ja toipumiseesi, on sinusta enemmän tukea ja apua myös muille.

 

Joskus sairaudesta tai onnettomuudesta jää pysyviä jälkiä. Silloin täytyy rakentaa itselleen uutta minuutta. Kuka olen nyt? Miten voisin elää mahdollisimman hyvää elämää uuden tilanteen kanssa, jotta en katkeroidu? Kysymys, joka mielestäni on myös hyvä esittää itselleen on: Miksi minulle jäi jäljelle tämä vamma tai sairaus? Tarkoituksena ei ole surkutella asiaa, vaan pohtia olisiko se kuitenkin jokin uusi mahdollisuus. Onko tarkoitus, että vaihdan työtä, harrastusta tai ajatusmaailmaa? Olisiko minulla annettavaa vertaistukihenkilönä muille vastaavassa tilanteessa oleville? Kirjottaisinko blogia kokemuksistani? Perustaisinko ryhmän, jossa sairaudesta voi keskustella saaden tukea ja apua? Tulisiko minusta liikunta-, näkö tai kuulorajoitteisten viestinviejä, joka edistäisi vammaisten palveluja? Kirjottaisinko positiivisia ja kannustavia runoja? Olenko se, joka vammasta huolimatta tai juuri sen vuoksi saa kanssaihmiset hyvälle tuulelle positiivisella elämänasenteellaan?

Jos toipuminen on yksin työlästä, voi aina turvautua ystävään, perheeseen tai ammattiapuun. Itse haluan osaltani energiahoidolla auttaa toipuvia saamaan lisää elinvoimaa ja energiaa, jotta itseparanemismekaniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa. Olen vakuuttunut, että energiahoidolla on ollut iso rooli myös omassa toipumisessani. Vaikka ongelma olisi pysyväkin, voi energiahoito auttaa asian käsittelyssä ja siihen sopeutumisessa.

 

Toipilasajan ravinto

Terveellinen ravinto on tietysti muutenkin tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on sairaus- tai toipilasaikana. Terveelläkin ihmisellä jokainen solu tarvitsee proteiinia toimiakseen kunnolla. Proteiineja tulisi saada mielellään jokaisella aterialla, koska kehossa on aina jotain rakennettavaa tai korjattavaa ja proteiinit ovat vastuussa näistä ”raksahommista”. Sairastuttuamme tai jouduttuamme esim. onnettomuuteen keholla on runsaasti enemmän korjattavaa.

Hyviä proteiininlähteitä  ovat kana, kananmuna ja kala. Punaista lihaa voi syödä silloin tällöin, jos se elimistölle sopii. Muistathan valita mielellään luomua ja mahdollisimman vähän käsiteltyjä tuotteita. Kasvikunnan tuotteissakin on proteiinia. Erityisesti soijassa, palkokasveissa, pähkinöissä, sienissä ja linsseissä. Näissä kaikissa em. ruoka-aineissa on se ongelma, että sairastumisen tai leikkauksen jälkeen keho on stressitilassa jolloin kyseiset tuotteen sulavat huonosti ja rasittavat turhaan suolta. ( Ne eivät sovi terveellekään, jos suolisto on syystä tai toisesta huonommassa jamassa. Tai eihän silloin ole täysin terve, jos suolisto reistailee 😉 ). Pelkkä proteiini ei tietenkään riitä toipilaalle, vaan lautasella tulee olla paljon kasviksia, hedelmiä ja hyvää rasvaa, kuten oliiviöljyä.

Oma kehoni vaatii normaalioloissakin melkoisesti proteiinia ja sairaalassa olinkin hieman pulassa, koska minut oli ruokavalioni suhteen laitettu osittain ”vegelistalle”. En siis syö mitään lehmänmaitotuotteita enkä reumani vuoksi siedä myöskään punaista lihaa. Annokseni olivat esimerkiksi herne-porkkanakeittoa, linssejä papukastikkeella, perunaa herne-porkkanamuhennoksella, ohraryynejä herne-porkkana-maissikastikkeella… Jokaisella aterialla siis tuotteita, joita kannattaisi toipilaan välttää, jotta suolisto voisi parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi annokset sisälsivät minulle aivan liian vähän proteiinia toipuakseni kunnolla.

Onneksi perhe toi liki joka päivä  minulle yhden ruoka-annoksen , jossa oli runsaasti kanaa tai kananmunaa. Sen lisäksi söin  mm. proteiinipatukoita.

Toinen ongelma sairaalaruuissa oli sokerin paljous. Normaalistikin kannattaa sokeria välttää ja erityisesti toipilaana. Sokeri, kun lisää kaikkea tulehdusta kehossa ja sairaana sitä ei tietenkään halua yhtään lisää, jotta toipuminen ei hidastu. Jokaisella ruualla oli jokin sokeripitoinen jälkiruoka tai välipala; mustikkakiisseli, omenapaistos, aprikoosikiisseli, karpalokiisseli, jogurtti, mehu…

Leikkaukseen mennessä kielletään yleensä kaikki ravintolisät, erityisesti omega3, koska se saattaa ohentaa verta liiaksi. Itsekin lopetin omegan käytön hyvissä ajoin ennen leikkausta. Sain kuitenkin kiitosta, että olin sitä syönyt. Veriarvoni olivat aivan loistavat eikä leikkauksen jälkeen tarvinnut pelätä veritulppaa, vaikka jouduinkin makaamaan paljon. Muutama ystävä ihmetteli, enkö saanut ”napapiikkiäkään”. Itse kummastelin puolestaan mikä se edes on.

Leikkauksesta huolimatta halusin jatkaa muutamien ravintolisien syöntiä. Kiikutin purkit sairaalaan ja hoitaja tarkisti ne, eikä löytänyt niistä mitään kiellettyä. Kannattaa siis näyttää mitkä ravintolisät ovat käytössä ja jos ne ovat turvallisia, saa niitä käyttää.

Tässä ne ravintolisät joita halusin syödä ja syyt miksi:

KalMag plusD: Auttaa koko kehon aineenvaihdunnassa( leikkauksen jälkeen se usein jämähtää), parantaa unta sekä tukee lihasten, hermoston ja luuston toimintaa. Pitkän kortisonilääkityksen vuoksi tämä oli erityisen tärkeä minulle. Kortisoni heikentää luustoa ja sen lisäksi en voi syödä maitotuotteita.

Sustained vitamin C: Hillitsee tulehduksia, parantaa vastustuskykyä, edistää haavojen parantumista, muodostaa sidekudosta ja tukee luuston toimintaa.

Carotenoid complex: Erittäin tehokas vastustuskyvyn nostattaja, suojaa silmiä ja ihoa.

Bio-Tone Sport: Suunniteltu stressin, urheilusuorituksen, raskauden tai sairauden jälkeen korjaaamaan vaurioita. Sisältää mm. kolmea aminohappoa (proteiinien esiasteita)

Acidophilus plus: Maitohapot kuljettavat ja imeyttävät ravintoaineita, hillitsevät haitallisten bakteerien kasvua, neutraloivat myrkkyjä (esim. lääkejäämät),

 

Solgar, vitamin B-complex: Valko- ja punasolujen sekä vasta-aineiden muodostamiseen, hermoston toimintaan, stressin lieventämiseen.

Panosta erityisesti ravintoosi silloin, jos kärsit esim. stressistä, sinut on jouduttu leikkaamaan tai sairastelet usein. Vaikka sairaus olisi pienempikin, niin keho toipuu paljon nopeammin, kun sillä on heti käsillä kaikki riittävät korjaus- ja rakennuspalikat.

Tuotteista voit kysellä lisää hoitohuone.sinja@gmail.com tai voit tilata niitä verkkokaupastani