Olen erityisherkkä. Oletko sinäkin?

Olin hiljattain kuuntelemassa Suomen Erityisherkät ry:n luentoa erityisherkkyydestä. Tiedän itse kuuluvani erityisherkkiin ja saan testeistä liki täydet pisteet. Jokainen on kuitenkin yksilönsä eikä ole tarkoitus, että omaat välttämättä kaikki erityisherkän ominaisuudet ennen kuin olet sellainen. Ominaisuuksia voi myös kehittää ja itse koen esimerkiksi osaavani suhtautua järisyttäviin elämäntapahtumiin tai toisten tunnepurkauksiin paremmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten, enkä vatvo liiaksi etukäteen asioita ja toisaalta murehdi jo tapahtunutta.

Minulla erityisherkkyys ilmenee mm. seuraavasti. Olen erittäin empaattinen ja tunteikas ja toisen sanattomatkin viestit saavuttavat minut. Kestän huonosti riitatilanteita, kritiikkiä ja aikaisemmin ne saivat minut pitkäksi aikaa pois tolaltani. Nyt osaan jo suodattaa paremmin toisten kommentteja ja vihanpurkauksia ymmärtäen etteivät kaikki vihanpurkaukset johdu minusta, vaan toisen omasta huonosta tai epävarmasta olosta. Koitan välttää riitoja ja olen sovittelevassa tai myötäilevässä roolissa. Koska en halua kellekään pahaa mieltä, suostun tehtäviin ja tapahtumiin vaikka en jaksaisi tai haluaisin. Tästä olen hieman jo päässyt eroon, mutta vielä on oppimista.

Olen myös perfektionisti. Jos jokin tehdään, niin se tehdään todella hyvin ja tarkkaan. Valitettavasti vaadin samaa myös muilta ja se aiheuttaa törmäyskursseja. Perfektionismi voi olla muutoinkin luonteenpiirteenä, mutta erityisherkkien on huomattu olevan taipuvaisia täydellisyyden tavoitteluun. Perfektionismi, kuten toisten miellyttäminenkin vie voimia ja ne uuvuttavat helposti. Voimiani vievät myös esimerkiksi isot ihmistapahtumat, hälinä, melu, kiire, useat samanaikaiset tehtävät…Viime kesäisen akustikusneurinoomaleikkauksen myötä nuo ovat vielä korostuneet toisen korvan kuurouden vuoksi.

Innostun helposti ja siis TODELLAKIN innostun. Toisaalta innostus saattaa lopahtaa lyhyeen, koska on vaikeaa olla syvällisesti kiinnostunut useista eri asioista samaan aikaan. Olen haltioissani kaikesta kauniista, kuten taiteesta, musiikista, luonnosta…Saatan myös liikuttua esimerkiksi kauniista musiikista. Joku toinen voi kohauttaa olkiaan ja todeta: ”Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?”. Mielestäni olen myös luova ja osaan tarkastella asioita tai ongelmia useista eri näkökulmista. Olen herkkä tuoksuille, hajuille, kemikaaleille, homeelle, määrätyille ruoka-aineille ja koville äänille. Tunnistan kehossani hyvin herkästi erilaiset muutokset, kuten lämpötilan tai vireystilan muutokset. Selvätuntoisuuden lauetessa muutama vuosi sitten, aistin halutessani muutokset kehossa pieniä yksityiskohtia myöden, kuten energiankulku määrätyissä elimissä, tunteiden vaikutus kehon eri kohtiin, hermoston tilan, hormonihäiriöt…

Erityisherkkä reagoi siis kaikenlaisiin ärsykkeisiin valtaväestöä herkemmin. Aistit, tunteet ja hermosto ovat ikäänkuin ylivirittyneitä suhteessa tilanteeseen. Herkkyys on yleensä havaittavissa usealla eri osa-alueella painottuen yksilöllisesti vähän eri tavalla. Erityishekkyyden osa-alueita ova:

1. Fyysinen herkkyys, kuten melu, valo, äänet, kuuma, kylmä, yliherkkyydet eri aineille, ruoka-aineherkkyydet( esim. maito, vehnä, sokeri ja kofeiini) ja jopa herkkyys ruuan koostumukselle

2. Sosiaalinen herkkyys. Henkilö on todella empaattinen, tuntee myös toisten tunteet, rasittuu ihmisistä ja uusista tilanteista.

3. Psyykkinen herkkyys. Asioiden ottaminen raskaasti, murehtiminen, luovuus, taiteet.

4. Henkinen herkkyys, kuten intuitio, oikeudenmukaisuus, eettisyys.

Herkkyys on synnynnästä, mutta sitä voi opetella hieman hallitsemaan. Kuormituksen päästessä yli sietokyvyn voi ilmetä oireita, kuten päänsärky, rytmihäiriöt, vapina, pahoinvointi, unihäiriöt, ärtyisyys tai paniikkikohtaukset. Herkät ihmiset saavat helposti sakraalichakran (navan alapuolella olevan energiakeskuksen) pois raiteiltaan. Sen lisäksi monella myös kaikki energiakanavat eli meridiaanit ovat enemmän tai vähemmän jumissa. Nämä jumittuneet energiat saattavat myös aiheuttaa fyysisiä oireita ja pitkään jatkuessaan hermoston ylikierrostilan kera ne aiheuttavat esim. väsymystä, mielialan laskua ja voimattomuutta. Erityisherkkä tarvitsee siis paljon aikaa yksin oloon, rauhallisuuteeen ja hiljaisuuteen ladatakseen akkuja ylikuormituksen jälkeen ja tasapainottaakseen energiankulkuaan.

Erityisherkällä sekä ympäristöllä on toisinaan haasteita kohdata toisensa, mutta tunnistamalla itsessäsi herkkyyden, osaat rajata paremmin toimintaasi ja välttää ylikuormittumisen. Toivoisin myös kanssaihmisiltä avarakatseisuutta silloin, jos toisen reaktiot eivät vastaa yleisesti omaksuttuja reaktioita tai toinen on erittäin ”hitaasti lämpenevää” sorttia erilaisille asioille, muutoksille ja tilanteille. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta ja tuo elävyyttä kaikkien elämään.

 

 

Väliaikatietoja voinnistani

Kertauksena sen verran, että minulta leikattiin kesäkuussa Akustikusneurinooma eli kuulohermon kasvain. Neurokirurgi joutui jättämään kasvainta takaraivolle, koska se oli niin pahasti kiinni kasvohermossa sekä aivorungossa. Leikkauksen myötä kasvohermo halvaantui osittain, oikea korva kuuroutui, silmiin tuli paha karsastus, oikean käden hermotus ei toiminut kunnolla ja oli tasapainovaikeuksia. (Jos haluat lukea koko tarinani niin se alkaa TÄÄLTÄ)

Vointi koheni kuitenkin vauhdilla. Pääsin pian eroon silmälapusta ja rollaattorista. Oikea käsi ei tuntunut enää niin kömpelöltä ja oikea puoli kasvoista alkoi pikkuhiljaa liikkua. Irvistelin kasvoja, tein jumppaliikkeitä, kävin fysioterapiassa, seisoin tasapainolaudalla ja, kun kävely alkoi sujua, aloin tehdä kävelylenkkejä. Aluksi lenkit olivat pari sataa metriä, mutta nyt menee jo hyvin 4km epätasaisessakin metsämaastossa.

Magneettikuvat otettiin heti leikauksen jälkeen ja nyt lokakuun alussa uudestaan. Hieman jännitti, onko jäljelle jäänyt kasvain mahdollisesti kasvanut. Olo oli erittäin helpottunut neurokirurgin kertoessa, että kasvain ei ollut suurentunut, päinvastoin jopa pienentynyt. Vaikka olenkin ollut koko tämän prosessin ajan erittäin positiivisella mielellä, en tiedä olisinko jaksannut samantien uutta leikkausrumbaa yhtä  hyvällä asenteella. Onneksi siitä ei heti tarvinnut ottaa selvää 🙂 Vielä ei tietenkään tiedä onko uusi leikkaus jossain kohtaa ajankohtainen, mutta sitä ei kannata murehtia nyt yhtään etukäteen. Tilannetta seurataan magneettikuvilla vuosittain.

Lääkärintarkastuksessa sain ajoluvan takaisin. Aika mahtavaa,  kun voi ihan itsenäisesti kurvata vaikka kauppaan, kun sinne piti aina pyytää kyyti joltain. Muutenkin rajoituksia poistettiin ja saan elää niin normaalia elämää kuin pystyn.

Sairauslomani jatkuu lokakuun loppuun ja sen jälkeen palaan osittain töihin. Osittainen sairausloma johtuu siitä, että oikea käsi ei vielä kestä hieromista, koska sen hermotus ”sai siipeensä” kasvaimen ja leikkauksen myötä. Lääkäri lohdutti, että hermoperäisissä vaurioissa vuosi on yleensä toipumisaikaa ja sen jälkeen nähdään jääkö vaurio pysyväksi. Jos sinulla on lahjakortti johonkin hierontaan, niin voit vaihtaa sen halutessasi energiahoitoon tai voit jäädä odottelemaan käteni kuntoutumista.

Energiahoidot aloitan siis innolla 1.11 <3

Voit nyt jo varata aikaa, 0442799097 tai hoitohuone.sinja@gmail.com tai yhteydenottokaavakkeella 

Jos, energiahoidot ovat vieraita, niin lue lisää: Energiahoito ja Kaukohoito

P.S. Muistathan, että samasta osoitteesta saat edelleen klassista hierontaa. Mieheni Jarno on koulutettu hieroja ja urheiluhieroja. Aikoja voit valita tuosta samasta puhelinnumerosta ja s-postiosoitteesta.

 

Kuka minä olen?

Millainen olen? Mihin pystyn? Mitä valitsen? Mistä pidän? Miltä näytän? Mitä arvostan? Mitä teen? Hyväksynkö itseni? Olenko uhri?

Kysymyksiä voisi olla lisää vaikka kuinka paljon. Kaikki kuitenkin määrittävät sen miten näet itsesi ja miten muut näkevät sinut. Erilaiset tapahtumat, elämäntilanne, muut ihmiset, stressi jne. vaikuttavat käsitykseesi siitä millainen olet, mihin pystyt ja hyväksytkö itsesi.

Se, miten itse näet itsesi voi kuitenkin poiketa todellisuudesta. Monilla on tapana vähätellä itseään ja tekemisiään vaikka todellisuudessa heissä on potentiaalia vaikka mihin. Toisten kehuja ja kannustuksia on vaikea ottaa vastaan vaikka ne lausuttaisiin aivan totena. Kun vieras kehuu äärettömän maukasta kalakeittoa, vastaat helposti: ”Porkkanat ja lantut olisivat kyllä voineet olla pienempiä” tai ”En mä nyt mielestäni mitenkään erityisesti onnistunut tän keiton kanssa”. Jos keitto maistuu mielestäsi hyvältä, miksi et myöntäisi onnistuneesi,  ”taputa itseäsi selkään” ja totea olevasi hyvä kalakeiton tekijä. Kielteinen käsitys omista kyvyistä ja mahdollisuuksista voi myös saada pelkäämään epäonnistumisia ja välttelemään haasteita. ”Eihän mun kannata yrittää, kun en kuitenkaan pysty…”

Oman arvostuksen lisäämiseksi voi jatkaa lauseita, kuten:

Asia, jossa olen hyvä…

Olen ylpeä itsestäni, kun…

Vahvin puoleni on…

Muut arvostavat minussa…

Huolehdin itsestäni…

Osaan…

 

Jos olet luovuttanut osan omasta itsestäsi muille, annat muiden tehdä päätöksiä tai pyrit täyttämään muiden odotuksia, voi olla vaikeaa tiedostaa mitä itse haluaa. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä millaisen reaktion päätös saa aikaan tai mitä muita mahdollisuuksia on. Kun koet olevasi aidosti innostunut ja iloinen valinnoistasi olet oikealla tiellä 🙂

 

Erilaiset roolit määrittävät osaltaan miten näet itsesi suhteessa muihin ja miten muut puolestaan näkevät sinut. Roolit ovat muuttuvia ja muutokset vaikuttavat helposti kokemukseesi itsestä. Esimerkiksi työttömyys, ero, tai vanhemmaksi tuleminen saavat sinut ehkä pohtimaan: ”Millainen olen nyt?”, ”Mitä haluan?”. Myös sairastuminen tai vammautuminen järisyttävät kuvaasi itsestäsi. Et ehkä pystykään samoihin toimintoihin kuten ennen ja ulkonäkösi voi muuttua. Vie hetken aikaa muodostaa uusi kuva itsestään ja omista vahvuuksistaan. Täytyy miettiä miten olisi sinut vammojen kanssa ja miten arvostaa itseään ja hyväksyä uusi kehonkuva. Jokainen on kuitenkin sisimmässään kaunis ulkokuoresta ja vajaavuuksistaaan huolimatta. Pitää vaan etsiä tuo kauneus.

 

Itselläni on juuri hieman hakusessa uusi minä. Fyysisiä rajoitteita on kuulohermoleikkauksen jälkeen vielä jonkun verran ja ne vaikuttavat siihen mitä voin valita, mitä teen ja miltä näytän. Joka päivä tulee vastaan jokin toiminto tai asia, joka ei nyt sujukaan, kuten aikaisemmin. Välillä on hankalampaa hyväksyä oma vajaavaisuus varsinkin, kun aikaisemmin olen ollut kovin itsenäinen tyyliin: ”Ei tartte auttaa”. Hyväksyminen ja sopeutuminen on nopeampaa, kun osaa suhtautua asioihin, kuten korttipeliin. Kun näet kädessäsi olevat kortit, yrität silti pärjätä mahdollisimman hyvin niillä korteilla jotka sinulle on jaettu. Vaikka turhautumisia tulee, en jää niihin liiaksi kiinni. Jos nyt en johonkin pysty, niin katsotaan onnistuuko se myöhemmin ja, jos ei onnistu, niin mietitään sitten uusi strategia. Pitkäjänteisyyttä vaaditaan myös perheenjäseniltä, jotka joutuvat tekemään asioita jotka ennen tein. He joutuvat myös osaltaan huomioimaan rajoitteeni, kuten kuulovammani tai liikkumiseni. Selvittelen siis yhdessä perheeni tuella millainen uusi perhonen kotelostani on tällä hetkellä kuoriutumassa  <3