Jostain syystä kuulolaitteita kohtaan on edelleen melkoisia ennakkoluuloja. Ja mielestäni paljon juuri niillä joiden laitetta pitäisi käyttää tai jo käyttävät. Mitä ihmettä!?! On surullista kuulla ihmisten kertomuksia että huonokuuloudesta huolimatta ei haeta laitetta, koska sitä ei kehtaa pitää kuitenkaan. Tai laite on lääkärin suosituksesta hankittu, mutta se lojuu laatikossa. Mielummin vältellään tilanteita, joissa kuuleminen on hankalaa, ei osallistuta keskusteluun, kun ei kuulla mitä toinen sanoo tai raastetaan lähimmäisten hermoja kyselemällä joko ajan: ”Mitä?”. On myös niitä joilla kuulolaite jo on, mutta pitää erityisesti huoehtia, että hiukset varmasti peittävät laitteen, ettei kukaan sitä näe. Eräs ystäväni sanoi osuvasti, että kuulolaitehan on ihan samankaltainen apuväline kuin silmälasit. Miksi se on vaan joillekin isompi mörkö kuin ne silmälasit?

Mulla on nyt pari kuukautta ollut kuulolaitteet molemmissa korvissa (tai toinen on itseasiassa ”mikrofoni”, mutta näyttää ihan normi kuulolaitteelta). Toinen korvahan kuuroutui kaksi vuotta sitten. Joku sanoi, että toispuolikuuron on niiiiin hankala saada laitetta ja pitää olla äärettömän hyvät perusteet ja joku toinen sanoi laitteisiin sopeutumisen olevan hankalaa. Ajattelin ensin, että pärjäähän sitä yhdellä korvalla. Eteen tuli pikkuhiljaa kuitenkin useampia tilanteita, jolloin huonokuuloudesta oli haittaa ja alkoi tuntua siltä, että osa tuntemattomista saa jo ehkä väärän kuvan mun älykkyydestä, kun en vastaa kysymyksiin tai kuulen väärin ja vastaan aivan jotain muuta kuin kysyttiin.

Laitteiden hankinta oli aika pitkä prosessi. Osasyynä oli tietenkin myös korona. Mutta hyvää kannatti odottaa 🙂 Olen todella tyytyväinen Cross -kuulolaitteisiini. Niistä on todellakin paljon apua erilaisissa tilanteissa eikä mulla ole ollut mitään sopeutumisvaikeusia laitteiden suhteen.

Tänään posti toi vielä Deafmetal kuulokorun. Ihanaa, että meille erityisille on suunniteltu omia korujakin. Olkaa ylpeitä omasta erilaisuudesta. Se tekee teistä uniikkeja, omia itsejänne <3