Päätin koittaa keskittyä arjen askareisiin ja toimia muutenkin niin normaalisti kuin suinkin. Olen melkoinen häärääjä luonteeltani, mutta hosumiselta ja touhuilta meni nyt pohja. Osin touhujen hidastuminen johtui siitä, että vointini ei sallinut tehdä kuin pienempiä hommia ja vähän kerrallaan.  Aloin myös ajatella, mitä väliä sillä on, onko kengät järjestyksessä eteisessä tai kaikki rikkaruohot kitketty? Kukaan tuskin kärsii vakavasti, jos muutamaan viikkoon ei imuroida. Teinit pärjäävät varmasti joskus puolivalmiilla ruuallakin, vaikka aiemmin olin ollut sitä vastaan. Ainut mikä hiukan aiheutti tekemisen painetta oli kuukauden päästä olevat ylioppilasjuhlat. Tosin vieraat varmasti ymmärtäisivät, jos tarjoilut ovat niukemmat kuin yleensä meillä juhlissa, kaikki  jalkalistat ja valaisimet eivät ole pyyhitty pölyistä tai piha on harjaamatta. Tärkeysjärjestys oli nyt toinen. Terveys ja oma vointi sijalla YKSI!

Magneettikuvien kuulemisen ja neurokirurgin ajan välissä oli siis kaksi viikkoa aikaa. Moni kysyi eikö se tunnu ikuisuudelta tässä kohtaa, kun odottelee suunnitelmaa mitä kasvaimelle tehdään. Mielestäni se oli hirmuisen lyhyt aika, kun halusin energialla hoitaa kasvaintaa. Olin tyytyväinen, että se oli edes se kaksi viikkoa. Suurin osa varmaan pohtii miten ikinä kuvittelin energialla saavani oireet ja kasvaimen pienemmiksi. Toisille koko energiahoito on vieläkin kovin vierasta. Itse kuitenkin henkilökohtaisesti tiedän energiahoidon auttaneeen vakavimmissakin sairauksissa, vaikka sellaista me hoitajat emme tietenkään voi luvata kellekään. Tosin lääkärikään ei voi aina luvata juuri määrätyn lääkkeen tai hoidon vaikuttavan kyseisellä potilaalla. Kaikki me olemme kovin yksilöllisiä. Itse hoidin taannoin energialla asiakasta, jonka omaiselle kolme eri neurologia oli todennut, ettei mitään ole enää tehtävissä ja papin kutsumista kannattaisi seuraavaksi harkita. En tiedä auttoiko energiahoitoni vai jokin muu, eikä sillä tässä kohtaa ole sinäänsä väliä. Pääasia on, että asiakas syö, liikkuu, puhuu ja on muutenkin nyt omatoiminen. Jos ihmeitä tapahtuu muille, miksi ei myös minulle.

Lisätietoa energiahoidosta sekä asiakaskokemuksia

Lisätietoa kaukohoidosta sekä asiakaskokemuksia

Heti ensimmäisenä iltana hoidin itseäni pitkään. Ehkä vähän liiankin pitkään, koska aamuyöhön asti kärsin melko kovasta takaraivosärystä. Vaihtelin päivittäin hoidon kohdetta; milloin se oli kuulohermo, milloin kasvohermo tai tasapainon parantuminen tai niskan ja käden vetreytyminen.  Kuulohermon energioioiden taustalla tuntui eniten tulehdus. Jokin oli siis tulehduttanut kuulohermon ja se alkoi kasvattaa isompaa “möykkyä” itselleen.

Muina energisinä ongelmina tuntuvati niskan, kaulan ja hartioiden lihakset sekä hermot. Faskiat olivat myös pahasti jumissa oikealta puolelta aina takareiteen asti. Myönnän, että en ole pitänyt huolta ergonomisista asennoista ja niska- ja hartiaseutu ovat usein jumissa. Lisäksi kaatumisen aiheuttamat vauriot ovat luultavasti vielä provosoineet tulehdusta. Kasvaimen taustalla tuntui lisäksi korvien energiakierron häiriintymistä sekä aluksi myös uupumista. En ole kokenut itseäni mitenkään uupuneeksi ja työnikin on ihan unelmatyötä. Tosin, jos tarkemmin ajattelee, niin olen pitänyt enemmän kuin kolme päivää lomaa viimeksi vuoden 2015 kesällä….Vaikka asiakkaita ei olisikaan, niin täytän päiväni “blogikirjoitusten” suunnittelussa, niiden kirjoittamisessa tai valokuvaamisessa, laskujen kirjoittamisessa asiakkaille, kirjanpidollisilla asioilla, tuotteiden postituksella, hoidossa tarvittavien pyyhkeiden, tyynyliinojen, lakanoiden pesulla…No, mutta nyt tuli ainakin opittua loman tärkeys kantapään kautta 😉 

Oloni alkoi pikkuhiljaa kohentua. Jossain kohdin tajusin, että kannattaa ehkä hoitaa koko Siniäkin ja siinä kohdin huomasin energiakenttäni olevankin ihan vinksallaan. Oikealla puolella ei ollut “ketään kotona”. Ilmankos oireita oli sillä puolella. Monesti onnettomuudet, kaatumiset yms loukkaantumiset saavat energiakentän vinksalleen. Piti siis keskittyä senkin korjaamiseen.

 

Viikon verran vointi meni mielestäni eteenpäin ja takaraivon jomotus ja paine vähenivät ja muutenkin niska alkoi tuntua hieman paremmalta. Enää ei tuntunut siltä kuin olisi tarvinnut tukikaulusta jaksaakseen pitää niskaa pystyssä. Kuulohermo ei myöskään vetänyt niin ärhäkästi energiaa ja siellä ollut “möykky” energioissa tuntui pienemmältä. Huimausta oli kuitenkin edelleen ja suurin ongelma oli kasvojen ja oikean käden puutuminen. Pelkkä hiusten pesu oli liikaa. Kasvot ja käsi alkoivat puutua. Oireet olivat siis osin kasvaimesta ja osin niskasta, mutta välillä oli vaikea erottaa mikä on mistäkin.

Tilanteeni mietitytti minua hiukan, mutta päävireeni oli edelleen positiivinen. Jonkun mielestä olin ehkä liiankin positiivinen, hieman epärealistinenkin. Koin, että minun on nyt höyrypään lailla oltava sitä mieltä, että kasvain pienenee, jotta se todella voisi tapahtua.  Välillä oli kuitenkin hetkiä, jolloin mietin, että jääkö tästä jotain pysyviä ongelmia ja miten hoidan enää asiakkaita. Silloin taas piti keskittyä tähän päivään. Ei kannata murehtia mitään mikä on joskus tulevaisuudessa, kun oletettavia vaihtoehtoja on taatusti useita. Lopulta voi käydä niin ettei niistä toteudu yksikään vaan jokin vaihtoehto mitä ei ole osannut aavistaakaan. Energian ja ajan tuhlausta siis moinen.

        

      

 

Neurokirurgin aika tuli ja menimme vastaaanotolle mieheni kanssa molemmat. Hän näytti meille tarkemmin magneettikuvia ja kieltämättä kolmen sentin kasvain takaraivolla näytti aika hurjalta. Kuvien mukaan kasvain oli niin suuri, ettei ollut vaihtoehtona muu kuin leikkaus  ja se luokiteltiin vielä kiireelliseksi. Mahdollinen leikkausaika olisi noin kolmen viikon päästä. Akustikusneurinooma on sen verran harvinainen ja suht suurikin leikkaus eri asiantuntijoineen, että lääritiimi sopii vuodeksi eteenpäin mahdolliset leikkausajat. Niitä on Tyksissä noin kerran kuussa. Omani olisi siis kesäkuun alussa. Sitä ennen pitäisi ottaa tukku erilaisia testejä ja vielä erikseen pään magneettikuva. Nythän oli kuvattu varsinaisesti vain niskaa kaatumisen takia.

Neurokirurgi kävi myös läpi mahdolliset riskit. Heti ensitöikseen hän selitti, että kuuloa tuskin pystytään pelastamaan. Se ei kuulostanut pahalta. Yhdellä kuulevalla korvalla varmasti selviän arjesta. Toinen yleinen vaiva on kasvohermon halvaus ja osalla se jää valitettavasti pysyväksi. Siinä on tietysti ikävää kosmeettinen haitta, mutta suuremmaksi ongelmaksi muodostuisi se, ettei silmäluomea saa kiinni ja silmä kuivuu. Muita ongelmia saattaisi tulla huimauksen ja päänsäryn kanssa. Ja, kun kerran minulla jo oli kömpelyyttä oikean käden kanssa, kasvaimen takia, niin kukaan ei tietysti osaa sanoa jääkö siitä pysyviä vaurioita. Lääkärikäynneissä on se huono puoli, että ne saavat hetkeksi mielialan alas faktoillaan ja kuvillaan, mutta tokihan todellinen tilanne ja riskit on käytävä läpi ettei tule suuria yllätyksiä. Keskityin siis käsillä olevaan  hetkeen, jossa oloni oli kuitenkin suht hyvä 🙂