Sopeutuminen vaatii aikaa

Enää ei jännitä mennä kauppaan, ravintolaan syömään, kylään …hiukan vielä jännittää mennä paikkoihin tai tilanteisiin jossa nään henkilöitä muutaman vuoden tauon jälkeen…mutta epämukavinta on ehdottomasti, jos musta otetaan kuva.
Kasvohalvaus on sen verran parantunut, etten koe enää olevani ihan Frankensteinin hirviö, mutta ulkonäkö poikkeaa vanhasta sen verran, etten valokuvaan haluaisi millään.
Nyt sain pyynnön, että haluttaisiin kuva, jossa olen valokuvatauluni kanssa. Otettiin kuvia kasvot kameraan päin, mutta ne deletoin. Toistaiseksi mennään kuvissa pääsääntöisesti vasen poski edellä. Jossain kohtaa nää kasvotkin on uus normaali, mut ei ihan vielä.
Ajatusten muuttamista tarvii vielä harjoitella ❤️

Kasvohalvauksesta toivutaan H-I-T-A-A-S-T-I vol2

Kävin läpi vanhoja kirjoituksiani ja alkoi oikein huvittaa kärsimättömyyteni. Olin kirjoittanut kuukauden päästä Akustikusneurinoomaleikkauksesta ettei kärsivällisyys meinaa riittää, kun kasvohalvauksesta toipuminen on niin hidasta. Siis vain kuukauden kasvojumpan jälkeen 😉  Kyseisen raapustuksen voi lukea täältä.

Ajattelin, että otan selfien joka päivä sadan päivän ajan ja siitä nkee sitten miten kasvot ovat toipuneet. No, sadassa päivässä ei oikeestaan tapahtunut mitään näkyvää muutosta, joten selfieiden otto lopahti ja hiukan kasvojen jumppaaminenkin väheni. Kanssakulkujoita neuvoisin tässä kohdin, että kannattaa olla sitkeä ainakin vuoden. Joillain ekat paranemismuutokset tulevat esiin vuoden kuluttua halvauksesta.

 

1kk kasvohalvauksesta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7kk halvauksesta

 

1v halvauksesta

 

Kohta leikkauksesta on kulunut 1,5 vuotta ja tässä ollaan edelleen kuntoutumassa. Paljon on onneksi muutoksia tullut, mutta kyllä kärsivällisyyttä todella on tarvittu. Valitettavasti julkiselta puolelta ei ole tarjottu tähän mennessä muuta apua tai ohjetta kuin kasvojumppa. Olen sen lisäksi kokeillut kaikenmoisia itsehoitokeinoja mm. kasvojen rullausta, karkealla pyyhkeellä hieromista, teippausta, energiahoitoa ja ison avun olen saanut myös akupunktiosta.

Alan pikkuhiljaa näyttää itseltäni, mutta toivon, että edistymistä tulisi vielä hieman. Suurin pelkoni oli etten enää voi hymyillä, mutta nyt saan jonkinmoisen hymyn aikaan ja se on kyllä ihanaa <3