Miksi kuulolaitetta pitäisi hävetä?

Jostain syystä kuulolaitteita kohtaan on edelleen melkoisia ennakkoluuloja. Ja mielestäni paljon juuri niillä joiden laitetta pitäisi käyttää tai jo käyttävät. Mitä ihmettä!?! On surullista kuulla ihmisten kertomuksia että huonokuuloudesta huolimatta ei haeta laitetta, koska sitä ei kehtaa pitää kuitenkaan. Tai laite on lääkärin suosituksesta hankittu, mutta se lojuu laatikossa. Mielummin vältellään tilanteita, joissa kuuleminen on hankalaa, ei osallistuta keskusteluun, kun ei kuulla mitä toinen sanoo tai raastetaan lähimmäisten hermoja kyselemällä joko ajan: ”Mitä?”. On myös niitä joilla kuulolaite jo on, mutta pitää erityisesti huoehtia, että hiukset varmasti peittävät laitteen, ettei kukaan sitä näe. Eräs ystäväni sanoi osuvasti, että kuulolaitehan on ihan samankaltainen apuväline kuin silmälasit. Miksi se on vaan joillekin isompi mörkö kuin ne silmälasit?

Mulla on nyt pari kuukautta ollut kuulolaitteet molemmissa korvissa (tai toinen on itseasiassa ”mikrofoni”, mutta näyttää ihan normi kuulolaitteelta). Toinen korvahan kuuroutui kaksi vuotta sitten. Joku sanoi, että toispuolikuuron on niiiiin hankala saada laitetta ja pitää olla äärettömän hyvät perusteet ja joku toinen sanoi laitteisiin sopeutumisen olevan hankalaa. Ajattelin ensin, että pärjäähän sitä yhdellä korvalla. Eteen tuli pikkuhiljaa kuitenkin useampia tilanteita, jolloin huonokuuloudesta oli haittaa ja alkoi tuntua siltä, että osa tuntemattomista saa jo ehkä väärän kuvan mun älykkyydestä, kun en vastaa kysymyksiin tai kuulen väärin ja vastaan aivan jotain muuta kuin kysyttiin.

Laitteiden hankinta oli aika pitkä prosessi. Osasyynä oli tietenkin myös korona. Mutta hyvää kannatti odottaa 🙂 Olen todella tyytyväinen Cross -kuulolaitteisiini. Niistä on todellakin paljon apua erilaisissa tilanteissa eikä mulla ole ollut mitään sopeutumisvaikeusia laitteiden suhteen.

Tänään posti toi vielä Deafmetal kuulokorun. Ihanaa, että meille erityisille on suunniteltu omia korujakin. Olkaa ylpeitä omasta erilaisuudesta. Se tekee teistä uniikkeja, omia itsejänne <3

 

Toispuolinen kuurous -Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Itse olen nyt ollut toispuolisesti kuuro noin 10 kuukautta. Paljon on mahtunut mukaan hauskoja kommelluksia huonon kuulon vuoksi, mutta myös haastavia tilanteita. Toispuolikuuroudesta kannattaa mainita, koska muuten ympäristö voi saada sinusta ylpeän, hajamielisen ja ehkä ”tyhmänkin” kuvan. Älykkyyteenhän se välttämättä ei liity mitenkään. Valitettavasti osa huonokuuloisista eristäytyy, koska keskustelutilanteet ovat haastavia varsinkin meluisassa ympäristössä ja kuunteleminen voi olla todella kuormittavaa. Listasin tähän muutamia eteen tulleita tilanteita, joista hyvin kuuleva voi saada vinkkejä miten kohdata kuulovammaisen. Tässä käsittelen siis kuulovammaista, joka kuulee vain toisella korvalla.

  • Puhuthan selkeästi ja kasvot huonokuuloiseen päin, jotta hän voi lukea puhetta myös huulilta

  • Ole kärsivällinen. Voit joutua toistamaan saman asian monta kertaa

  • Jos tilassa on muita ja haluat huonokuuloisen huomion, kosketathan häntä esim. käsivarteen tai olkapäähän, jotta huonokuuloinen tietää sinun puhuvan juuri hänelle

  • Jos sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tilan taustameluun (TV, radio, istumapaikan valinta…), niin toispuolikuuro on mielissään mahdollisimman hiljaisesta ja rauhallisesta keskustelupaikasta

  • Älä loukkaannu, jos huonokuuloinen ei lähde kanssasi ostoskeskukseen, ravintolaan, messuille yms. Vika ei ole luultavimmin ole sinussa, vaan hälisevä ja meluinen ympäristö on haastava ja kuormittava.

  • Toispuolikuuro sijoittuu mielellään tilaan niin, että mahdollisimman moni on hänen kuulevalla puolellaan. Jos teet istumajärjestystä, niin olisi hienoa, jos voisit ottaa tämän huomioon.

  • Toisessa huoneessa, isossa tilassa, metsässä yms. toispuolikuurolle ei kannata huutaa: ”Olen täällä”. Suuntakuulo ei toimi, joten hän ei osaa yhtään hahmottaa missä ”täällä” on. Mene siis mieluiten hänen viereensä sanomaan asia, tai pyydä häntä pysymään paikoillaan tai huhuilemaan metsässä sinua, jotta löydätte toisenne.

  • Jos neuvottelussa tai muussa ryhmässä on kuulovammainen, nostathan kätesi ylös tai teet muun eleen, jotta hän tietää sinun puhuvan.

  • Useimmiten kuulovammainen ei halua vammastaan ja tilanteesta tehtävän isoa numeroa, mutta pienillä huomaavaisilla eleillä saat hänet tuntemaan itsensä tasavertaiseksi haitasta huolimatta.