Ajatuksia vastoinkäymisistä ja oppiläksyistä

Jokaisella on elämässään monia hetkiä, jotka ohjaavat elämää siihen suuntaan johon on tarkoitus mennä. Välillä ollaan aallon harjalla ja elämä hymyilee, toisinaan matto vedetään jalkojen alta ja on tehtävä työtä, jotta jaksaisi edes pysytellä pystyssä. On monia käsityksiä ja mielipiteitä siitä miksi ikäviä asioita tapahtuu. Jollekin ne ovat sattumia tai kohtalo, toisille syntien tekemisestä johtuvia rangaistuksia.

Itse uskon, että karmalla on iso roolinsa elämän kulussa. Aikaisemmassa elämässä on ehkä tullut tehtyä vahinkoa muille ja nyt pitäisi oppia esimerkiksi empatiaa, lempeyttä, ystävällisyyttä ja epäitsekkyyttä. Voi myös olla, että edellisellä kerralla on tullut hylättyä oma hyvinvointi ja nyt on tarkoitus tässä elämässä keskittyä siihen. Joku oppiläksy on siis jäänyt oppimatta, joka toistuu yhtä uudelleen. Jos läksyt on luettu huonosti,  jää koe läpäisemättä.

Joku näkijä sanoi vuosia vuosia sitten, että onpa sinulla raskas karma.  Nostin kulmia ja ajattelin, että nyt meni pieleen. Siihen astinen elämä oli ollut aivan mukavaa ja hyvää elämää. Ei juuri isoja vastoinkäymisiä. Hän oli sitä ennen enimmäkseen luonnehtinut minua ja haasteellisia luonteenpiirteitäni, joten en tajunnut, että hän tarkoittikin tulevaa.

Tiedän nyt sairastumiseni jälkeen, että oma oppiläksyni liittyy enimmäkseen oman heikkouden myöntämiseen, terveiden rajojen asettamiseen sekä suorittamisesta ja perfektionismista pois pääsyyn.  Pitäisi keskittyä ensisijaisesti omaan hyvinvointiin, mutta se on kyllä vieläkin vaikeaa, kun on koko ikänsä ajatellut vain muiden parasta ja tehnyt asioita toisten eteen. Yritän ajatella, että tekemällä liikaa toisten puolesta saatan estää heidän oppimisensa ja he eivät pääse kasvamaan ihmisenä.

Oleko pohtinut mikä on oma oppiläksysi? Se löytyy usein hankalimmasta elämänvaiheesta tai vaiheista. Joskus pitää lyödä päätään useamman kerran seinään ennen kuin hokasee, että seinän voi kiertääkin muuttamalla ajatustapaa tai tekemisiään. Karma saattaa kyllä asettaa seiniä, joita ei noin vain kierretäkään. Silloin pitäisi kyetä hyväksymään seinä tai kuilu osana omaa elämänpolkua ja jatkaa pikkuhiljaa uuteen suuntaan.

 

Oletko onnellinen?

Monille ehkä vaikea kysymys. Melko harvoin sitä tulee kavereiltakaan kysyttyä tai siitä keskusteltua. Tilastojen mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisinta väkeä. Somejulkaisujen perusteella voisi välillä kuvitella jotain muuta. Monesti foorumit täyttyvät negatiivisista asioista. Milloin vastaan tulee törppö autoilija, milloin osaamaton lääkäri, myyjä, opettaja…häirikkönaapuri ja siihen päälle vielä kaikki muut ikävät kokemukset, kuten rankkasade, rikkoutunut kahvikuppi, nyrjähtänyt sormi, revenneet sukkahousut, YT-neuvottelut, konkurssi, avioero….

Kukaan ei varmaan aivan tauotta ole onnellinen. Kaikille tulee joskus vastoinkäymisiä. Onkin eri asia miten niihin suhtautuu ja antaako niiden kaataa koko maailman. Hyväksynnällä on iso merkitys. Vastaan tulee niin monia asioita, joihin on mahdotonta vaikuttaa, joten ne kannattaisi ohittaa mahdollisimman nopeasti toteamalla: ”Se on, mitä se on” ja sen jälkeen miettiä miten tilanteesta jatkaa eteenpäin ja vielä mahdollisimman positiivisella fiiliksellä.

Toivoisin, että pohtisit MITKÄ ASIAT TEKEVÄT SINUT ONNELLISEKSI. Asiaa kannattaa miettiä oikein kunnolla, koska kaikkia ”onnellisuuskriteerejä” ei voi asettaa ulkoisiin kohteisiin, kuten raha, puoliso, lapset, koira, työ, oma koti, matkustelu…koska ne ovat kaikki asioita, jotka voit menettää. Panosta sellaisiin onnellisuuden kohteisiin, jotka ovat pysyvämpiä, kuten läsnäolo, tyyneys, kiitollisuus, avarakatseisuus, rauha, luottamus…

Voit tehdä myös onnellisuuskartan, johon laitat sekä asiat jotka nyt tekevät sinut onnelliseksi sekä sellaiset joihin tulevaisuudessa haluat panostaa ollaksesi onnellinen. Karttaan voi laittaa kuvia, tekstiä, värejä.

 

 

 

Mun pitäisi…

Pitäisi saada projekti valmiiksi, tehdä viime kuun kirjanpito, ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön, pestä lattiat, ikkunat, matot, terassi ja koira, imuroida auto, vaihtaa lakanat, palauttaa kirjaston kirjat, leipoa sämpylät, suunnitella lastenkutsut, viedä lapset harrastuksiin, haravoida, siistiä kukkapenkki, kitkeä kasvimaa…

Kuulostaako tutulta? Mitä pidempi lista, sen stressaantuneempi mieli, joka tuntuu hautautuvan valtavan kiviröykkiön alle. Moni ”mun pitäisi” -asioista on vielä sellainen ettei kukaan ulkopuolinen oikeasti määrää meitä tekemään niitä, vaan me itse luomme itsellemme tuon ”pakon”.

Tässä kuusi vinkkiä, vähentääksesi omaa ”mun pitäisi” -listaa:

1. Älä aseta mahdottomia vaatimuksia itsellesi tai muille

Kenenkään ei tarvitse tehdä kaikkea. Varsinkaan yksin.

2. Sinun ei tarvitse pyrkiä tekemään asioita enemmän, nopeammin ja paremmin ollaksesi kyllin hyvä.

Muista, että olet jo itsessään kyllin hyvä!

3. Mieti mitkä asiat ovat TODELLAKIN pakollisia ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan tekemättä.

Jos pakolliset asiat tökkivät, koita vaihtaa suhtautumistapaasi suotuisampaan suuntaan perustelemalla itsellesi miksi homma kannattaa/pitää tehdä.

4. Tee yksi asia kerrallaan ja keskity tekemiseen.

Kun ajatukset ovat vain käsillä olevassa tehtävässä, ei jää aikaa muiden asioiden murehtimiseen.

5. Hyväksy käsillä oleva hetki sellaisenaan. Aina ei mene kuin Strömsössä.

Jos valmista ei meinaa tulla millään, homman voi jättää hetkeksi sikseen eikä kannata hampaat irvessä koittaa saada tehtävää tehtyä.

6. Ole tyytyväinen aikaansaannoksiisi.

Lista lyhenee sillä vauhdilla kuin se lyhenee. Pienistäkin edistymisistä kannattaa onnitella itseään, eikä soimata ”mun pitäisi/olisi pitänyt…”

Leppoisaa ja suvaitsevaa asennetta omaan tekemiseen 🙂