Kelpaanko, jos en kuulu ideaalikansalaisten joukkoon?

Kulttuurissamme on paljon kirjoittamattomia sääntöjä tai oletuksia siitä mitä uomaa elämän pitäisi kulkea. Kun elät elämääsi niin kuin ”kunnon kansalaisen” kuuluukin, saat hyväksyviä kommentteja ja katseita. Mutta entä, jos ei pysy muotissa ja syystä, jos toisesta elämä ei menekkään niin kuin sen ”kuuluu” mennä?

Kuuluu varttua ydinperheessä, opiskella ammattiin, käydä töissä, mennä naimisiin, omistaa auto, omakotitalo (ehkä mökki ja venekin), hankkia lapsia, harrastaa…

Moni tuntee häpeän tunteita, koska kokee ettei ole kelpokansalainen. Tämän vuoksi saattaa tulla tarve pienentää itsensä, koittaa olla näkymätön ja huomaamaton, jotta ei erotu joukosta. Isona vaarana piilee, että tällöin jää todella yksin eikä saa annettua läheisilleen tai muille kanssakulkijoille sitä potentiaalia joka itsessä olisi tarjolla.

Itse en ole reiluun kolmeen vuoteen tehnyt täyspäiväisesti töitä. Osa-aikaiset työpätkät ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä, osa hyvin ja toiset eivät niin hyvin. Siinä rinnalla olen saanut osakuntoutustukea, joka tänä keväänä vaihtui osatyökyvyttömyyseläkkeeksi. (Eihän 46-vuotiaan kuulu olla eläkkeellä!)

Aluksi ajatusta oli vaikea sulattaa. Kuuluuhan tämän ikäisen olla täyttä päivää töissä,  tuottaa valtion kassaan rahaa eikä ”lusmuilla” kotona. Nyt alan olla sinut asian kanssa. En koe muistakaan ihmisistä, että työ, elämäntilanne, aikaisemmat valinnat tai mahdolliset vajaavuudet määrittävät jotenkin heidän arvoaan. Miksi siis työkyvyttömyyseläke jotenkin vähentäsi omaa arvoniakaan. Muiden arvostusta tärkeämpää onkin arvostaa itse itseään.

Olen sitä mieltä, että kukin kelpaa juuri sillä taustallaan ja tilanteellaan, jossa juuri tällä hetkellä on <3

Vastuun ottaminen elämästään

Lukemassani kirjassa, Elämän lapsi Tommy Hellstenillä on hieman rajultakin kuuluva väliotsake: ”Jollet pidä jalanjäljistä kasvoilasi, miksi makaat lattialla?”  Kappaleessa mietitään millaisista olosuhteista tällainen uhri tulee, mitkä ovat hänen tuntomerkkejään ja syitä miksi hän on jatkaa uhrin roolissa.

Ensi kuulemalta tuntuu jotenkin hurjalta, että ”kynnysmattona”, vihan kohteena tai muuten uhrina oleva olisi jotenkin itse osaltaan aiheuttanut olosuhteet. (Tietenkin on erikseen satunnaisen yllättävän vihan tai väkivallan kohteeksi joutuminen). Mutta miettiessäni asiaa omalta kohdaltani, niin kyllä itsellänikin on niitä ”uhrin” ominaisuuksia, jotka heikentävät omaa tasavertaista asemaa suhteessa muihin.

Haluan monesti miellyttää muita ja tehdä asioita toisten puolesta. En haluaisi, että kellään tulisi paha mieli, kukaan ei suuttuisi tai rasittuisi likaa ja asiat soljuisivat vaivattomasti. Minulla on myös vaikeuksia sanoa ei, juurikin em. mainituista syistä. (Nämä ovat osa erityisherkän ominaisuuksia). Tällöin on vaarana, että osa ihmisistä mukautuu toimintatapaani ja nauttii, jos teen kaiken, suostunkin suurimmaksi osaksi kaikkeen. En tietenkään määrätietoisesti ole valinnut ”uhrin” roolia, vaan olen siihen on kasvanut ja nyt olen siitä jo tovin opetellut poiskin. Vieläkinä on kyllä opeteltavaa.

 

Ensimmäinen asia on tietysti asian tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, että on vastuussa itsestään ja omasta elämästään. Tommy kirjoittaa: ”…koko ihmisen elämässä varmasti eräs vaikeimpia tehtäviä, jonka eteen hän voi joutua.” Ei siis mikään helppo juttu siirtyä oman elämänsä hallitsijaksi, jos se on mennyt enimmäkseen muiden ehdoilla.

Toipuminen tai uhrin roolista irtautuminen vaatii kyselyä itseltään: Mitä oikeasti haluan ja tarvitsen? Millainen oikeasti olen? Mitä mieltä olen asioista? Tämä auttaa kasvattamaan omaa arvostusta ja siten vähitellen oppimista olemaan itsensä puolella eikä vain muiden. Oppii tunnistamaan tilanteet, joissa joku meinaa kävellä ylitse ja uskaltaa sanoa ettei suostu siihen. Riistiriidoilta ei tällöin voi välttyä ja välillä voi tuntua helpommalta peruuttaa takaisin vanhaan uhrin rooliin.

 

Toivon kuitenkin, että saisit jostain voimia pitää itseäsi vähintään yhtä tärkeänä jona pidät muita kanssakulkijoita joiden vuoksi teet erilaisia asioita itsesi kustannuksella. Kun löydät itsesi ja oman tilasi,  alat eittämättä voida paremmin ja tämä heijastuu lopulta läheisiisi. Joihinkin joutuu ottamaan välimatkaa, mutta toiset saavat nauttia uudesta hyvinvoivasta, tyytyväisemmästä ja onnellisemmasta itsestäsi <3

P.S. Suosittelen tutstumaan Tommy Hellsteniin kirjoihin. Paljon viisaita sanoja.

Omat rajat hukassa?

Lasten kasvatuksessa käytetään usein ilmaisua: Rajat on rakkautta. Sama lause pätee meihin jokaiseen. Kun pidät terveet rajat oman tilasi suhteen, samalla luot turvaa, huolehdit itsestäsi ja rakastat itseäsi <3

Jostain syystä asiakkaiden kanssa ollaan nyt keskusteltu paljon juuri tästä aiheesta. Miksi on niin vaikea sanoa EI? Miksi tekee asioita joista ei pidä? Miksi menee tapahtumiin, jotka vain kuormittavat? Miksi tapaa energiasyöppöjä, joiden tapaamisen jälkeen ovat omat akut aivan lopussa?

Monella syynä on se, että haluaa kaikilla olevan kivaa, mukavaa, helppoa ja vaivatonta. Ei haluata olla ikävä ihminen, vaivaksi, ärtymyksen tai pettymyksen kohde. Mutta totuushan on toinen. Kaikilla eli sinulla ei silloin ole kivaa, jos taukoamatta suostut itsellesi ikävältä ja kuormittavilta tuntuviin toimiin ja tapahtumiin. Toisaalta toisten ärtymyksen ja pettymysten tunteiden pelko on itseasiassa aiheetonta. Eiväthän muut pety sinuun, vaan omiin odotuksiin. He olettavat, kuvittelevat tai toivovat sinun toimivan tai sanovan määrätyllä tavalla. Silloinhan he pettyvät niihin kuvitelmiin, eivät sinuun. Tätä kyllä harva pettyessään ja harmistuessaan muistaa.

 

Kun rajat on kadoksissa niitä on ehkä vaikeaa saada takaisin. Toisilla se onnistuu kertarysäyksellä ja pystyy lopettamaan kaikki itselleen kuormittavat tilaisuudet ja toiminnot. Monesti erityisherkillä on rajat enemmän hukassa, koska he haluavat välttää konfliketeja viimeiseen asti. Joustavuus ja yhteistyökyky ovat kyllä hyveitä, mutta ne kääntyvät erityisherkillä helposti itseään vastaan.  Heille rajojen vetäminen on haastavampaa.

Jämäkkyyttä ja rajojen vetämistä kannattaa harjoitella pikkuhiljaa. Välillä joutuu pois omalta mukavuusalueeltakin ja on siedettävä epävarmoja tunteita. Tilanteita voi yrittää mielikuvaharjoitteilla ennakoimaan. Voit treenata sanamuotoja joilla kohteliaasti kieltäytyä tapaamisista tai tekemisistä. On myös olemassa runsaasti kirjoja ja kursseja aiheesta. Joskus voi ammattiauttajankin kanssa keskustelu olla paikallaan.

Omien rajojen määrittämisen vastuu on sinulla. Tee niistä itsellesi mahdollisimman mielekkäät 🙂

Erilaisuus ja väärinymmärrykset

Jos ei lasketa lukuun tieteeseen perustuvia kaavoja ja totuuksia, pysyviä luonnonlakeja yms, niin henkilöistä riippuen asioista voi olla eri ”totuuksia” useampiakin. Toisinaan kovin vaikeaa hyväksyä se toisen mielipide, tunnereaktio tai teko, koska se sotii oman näkökannan kanssa. Yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen lisäksi kullakin on omat ”sääntönsä”, jotka ovat muovautuneet lapsuudesta lähtien. Nämä säännöt voivat olla tiukempia, tarkempia ja rajoittavampia kuin yleiset normit tai ne voivat puolestaan olla paljon höllempiä. Ongelmia alkaa syntyä, kun vastapuoli ei omaa samoja normeja kuin itse.

Yhteentörmäyksiä voi tulla tuiki tavallisista arkisista asioista, kuten vaatetuksesta, tavaroiden sijoittelusta, lepäämisestä, ruokatottumuksista tai vaikkapa puutarhanhoidosta. Ennen kuin alkaa tiuskia tai vaatia toiselta omannäköistä käyttäytymistä, tunnereaktiota tai tekoa, kannattaa muistaa, että pelkästään lautasen pystyy tiskaamaan liki 30 eri tavalla eikä niistä mikään ole väärä tai enemmän oikea. Ne ovat vain erilaisia. Toisinaan kannattaa rakentavasti, toisen mielipiteitä ja toimintatapoja kunnioittaen tuoda oma tunne tai näkökulma esille. Se voi luoda empaattisuutta, avartaa toisen katsontakantaa ja saattaa auttaa sinua myös ymmärtämään toisen näkökulmaa. Puolison, naapurin tai työkaverin tapa toimia voi olla vain yksi erilainen tapa muiden joukossa ja molempien on se helpompi hyväksyä, kun siitä on sopuisassa hengessä keskusteltu. (Tietysti erikseen on muita vahingoittava toiminta jota ei pidä hyväksyä. Muista kuitenkin ettet itse sorru vastakeinona samaan vahingolliseen toimintaan.)

Voi myös olla niin, että kantaa itsessään monia puolia joista joku ei näy ehkä koskaan kellekään tai se näyttäytyy vain joillekin ihmisille. Ei uskalleta olla mitään mieltä tai pelätään tunteiden näyttämistä. Tällöin on riskinä etteivät muut saa tietää mitä oikeasti ajattelet ja millaisia mielipiteitä tai arvoja sinulla on. Moni kätkee itsensä ulkokuoren tai muurin taakse ja jää vaille sitä huomiota, rakkautta ja tukea minkä sisin tarvitsisi. Saatat tulla helposti väärinymmärretyksi omasta mielestäsi, mutta todellisuudessa sinua kohdellaan sen mukaan millaista viestiä annat muille. Jos ei sinulla koskaan ole ollut vastakkaista mielipidettä jostain asiasta, silloinhan joko olet asiasta neutraalia mieltä tai kannatat sitä. Jos vastaavasti et ole maininnut pahoittavasi määrätystä asiasta mieltäsi eikä käytöksesikään sitä ilmaise, niin toinen jatkaa samaa rataa, koska viestisi antaa ymmärtää, että asia on sinulle ok.

Itsensä kadottaa myös helposti, jos kameleontin lailla vaihtaa mielipidettä ja toimintatapaansa ympäristön mukaan. Halutaan miellyttää muita, pelätään arvostelua; ennen kaikkea pelätään olla erilaisia. Kannattaa pohtia sotiiko joku tekeminen tai jossain ryhmässä oleminen omia arvoja vastaan. Hienointa on, jos pystyy erilaisista ihmisistä ja tilanteista huolimatta olemaan sellainen kuin sisimmässään tuntee itsensä ja arvojensa olevan. Toki roolit ovat erilaiset esimerkiksi lasten tai puolison kanssa, mutta omat arvot ja niiden pohjalta toimiminen tulisi olla loppupeleissä samanlaista.

 

Ole oma itsesi ja kunnioita muiden tapaa olla omia itsejään. Erilaisuus on rikkautta ja tekee maailmasta vivahteikkaamman.

Mitä eroa on henkisyydellä ja hengellisyydellä?

Nämä kaksi käsitettä, henkisyys ja hengellisyys tuntuvat menevän välillä ihmisillä sekaisin. Toisten korvissa ne molemmat kuulostavat uskonnollisilta termeiltä, mutta henkisyys on laajempi käsite kuin yksittäinen uskonto ja siihen ei uskonto välttämättä liity mitenkään. Jokainen on jollain tapaa henkinen, mutta sen tasoissa voi olla suuriakin eroja. Henkisyyttä voi myös kehittää mikä onkin hienoa.

Henkisyyteen liittyy mm. suhde itseensä ja toisiin, yhteys luontoon ja maailmankaikkeuteen, mielen tasapaino, läsnäolo, onnellisuus… Suhde itseen ja muihin alkaa kehittyä, kun huomaa ettei onnellisuus ja rauha ole riippuvainen tavaroista tai muista ihmisistä, vaan ne ovat sisäänrakennettuina meissä. Omat tunteet, ajatukset ja teot ovatkin kontrolloitavissa ja oletkin itse elämäsi herra etkä ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden vietävissä. Mielen tasapaino puolestaan voisi koostua seuraavista osatekijöistä, joita voit myös harjaannuttaa:

Hengellisyys liittyy mielestäni enemmän uskonnollisuuteen ja siinä ollaan kiinnostuneita elämän perimmäisistä arvoista, elämän tarkoituksesta ja oman olemassaolon merkityksestä. Usein siihen liittyy ajatus yhdestä tai useammasta jumalasta ja se saattaa sisältää erilaisia pyhiä kirjoja, rituaaleja ja rukouksia. Hengellisyys voi olla osa henkisyyttä ja se voi auttaa kehittämään omia henkisiä kykyjä, mutta uskonnollisuus tai hengellisyys ei ole siis kuitenkaan mikään vaatimus henkisyytesi kehittämisen polulla.

Itse koitan edetä henkisellä polullani olemalla kiitollinen, keskittymällä hetkeen, olemalla mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen olotilaani, tekemällä mielekkäitä asioita, nauttimalla luonnosta, ajattelemalla positiivisesti, koitan olla reagoimatta muiden sanoihin ja tekoihin, yritän olla liiemmälti ”hötkyilemättä”, hiljennyn energiahoidon kera, pyrin olemaan ystävällinen ja arvostava muita ja itseäni kohtaan. Tavoitteena on  siis olla mahdollisimman aidosti sitä mitä sydämessäni olen ilman ”häiriötekijöitä” ja ulkoisia ärsykkeitä.

❤

 

Ole lempeä itsellesi

 

Muistakaa olla itsellenne armollisia. Kaikki ei mene aina niin kuin Strömssössä.

Pääasia on, että päämäärä ja suunta on tiedossa. Pienet kompastukset ja polulta poikkeamiset

eivät suista koko elämää raiteiltaan. Taputa tällöin itseäsi olalle ja sano ”kyllä se siitä” ja

tee pieni korjausliike taas oikeaan suuntaan 🙂

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima”

Kuka päättää mitä kulloinkin teet ja mihin menet? Puolisosi?Lapsesi?Työkaverisi? Tuntuuko sinusta siltä, että he päättävät myös mielipiteistäsi ja tunteistasi?Kenen polkua kuljet? Omaasi vai jonkun muun valitsemaa polkua?

Vastuunottaminen omista asioistaan ja tekemisistään voi olla vaikeaa ja tuntuu ensin haastavalta. Jokaisella on kuitenkin lupa kontrolloida omaa elämää ja sen suuntaa. Vastuunottoa voi harjoitella pikkuhiljaa kertomalla mielipiteistään ja pysymällä tekemissään päätöksissään. Toisia ei tarvitse seurata kuin ”hai laivaa” vaan tottumuksen takia.

 

 

”Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois.

Ja, että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.”

 

 

Muiden tekemisiin ja sanomisiin tai sanomatta jättämisiin ei kannata takertua. Älä anna muiden ihmisten virheiden vaikuttaa siihen mitä tunnet. Jos saat ilkeän ryöpyn niskaasi, se on vain jonkun toisen ihmisen pahoinvoinnin purkaus tai hänen henkilökohtainen mielipiteensä.

 

”Ja, et on helpompi antaa muille anteeksi,

kuin jäädä kaunaan kii”’

 

Olosuhteiden ja muiden ihmisten syyttely vie turhaan energiaa. SINÄ itse voit päättää miten positiivisena oman elämäsi ja asiasi näet. Ja vaikka tänään ei kaikki sujuisi niin kuin strömsössä, niin huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Kukaan ei voi estää SINUA olemasta juuri sellainen kuin haluat!

 

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima,

jonka sä voit oppaaksesi valjastaa”

 

(Sitaatit Apulannan kappaleesta,  Valot pimeyksien reunalla.)

Kuuntele itseäsi

Suunnittelin ensin, että otsikko olisi ”Kuuntele kehoasi”, mutta sitten avasin uuden värityskirjan sattumanvaraisesti eräältä sivulta ja siinä luki ”Kuuntele itseäsi” ja se onkin mielestäni parempi otsikko.

Itsensä kuuntelu on kovin kovin vaikeaa. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että vaikka tuntuu, ettei jaksa, niin jaksettava on. Mitä toisetkin sanoisivat, jos jättäisin jonkun homman kesken tai kokonaan tekemättä. Samoin olin sitä mieltä, etten sairaanakaan voinut olla töistä pois,  koska siitä aiheutuisi muille suunnitelmien muutoksia, uudelleen järjestelyjä ym. hankaluuksia. Tein myös kotitöitä puolikuntoisena, koska muut eivät mielestäni osanneet tehdä niitä niin hyvin kuin minä, ja toinen seikka oli se, etten halunnut aiheuttaa ylimääräistä vaivaa. Olin siis korvaamaton, tai luulin olevani. Elämäni varrella olen nyt saanut muutaman isomman pysäytyksen, joista viimeisin vasta pisti  todella tajuamaan, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse ja vointiaan on tosiaan syytä kuulostella aika ajoin.

Itseään voi laiminlyödä monin tavoin. Tavallisimmat ovat riittämätön lepo ja uni, liian suuret työmäärät tai liikaa aktiviteetteja voimiin nähden, huonolaatuinen tai itselle sopimaton ruoka, liikkumattomuus tai ylenmääräinen treenaus. Monilla on myös lähipiirissä ihmisiä, jotka aiheuttavat puheillaan ja teoillaan joko negatiivisia tunnereaktioita tai jopa fyysisiä oireita. Jos toistuvasti silti hakeudut tällaisten ihmisten seuraan tai et osaa vähentää kanssakäymistä vaikka huomaat sen tekevän hallaa itsellesi, niin silloinkin laiminlyöt itseäsi. Kannattaa myös kuunnella itseään siinä suhteessa mitä sanoo toisille, ettei olisi itse se negatiivinen henkilö joka aina valittaa ja mollaa toisia ja jonka seuraa muut alkavat vältellä.

Keho ja tunteet kyllä kertovat milloin menee liian lujaa, on nukuttu liian vähän tai jokin on muuten tekemisissä tai ajattelussa pielessä. Saattaa tulla ensin pieniä varotusmerkkejä, kuten väsymystä, vatsaoireita, vähäistä flunssaa, pieniä kipuja siellä täällä tai hermostuneisuutta. Jos tällöin ei yhtään kuuntele mitä keholla on sanottavaa, se ottaakin jossain kohtaa järeämmät aseet käyttöönsä ja vatsakivuista,  väsymyksestä ja flunssista tulee todella kovia tai tila menee niin vakavaksi, että sairastuu pysyvästi.

Autoa ja kehoa verrataan usein toisiinsa. Monet huoltavat autoa paljon paremmin kuin kehoaan vaikka auto on vain peltikoppainen ajovempele. Autossa on myös hälytysjärjestelmä, kuten kehossakin ja merkkivalo syttyy, jos bensa tai öljy on vähissä tai järjestelmä on havainnut jonkin muun ongelman. Harva tällöin sulkee silmänsä merkkivalolta ja ajaa porskuttaa vain loputtomasti eteenpäin. Miksi niin kuitenkin tehdään oman kehon kohdalla? Syitä on varmaan useita, kuten luulo siitä, että olemme korvaamattoamia, emme halua näyttää heikoilta ja laiskoilta tai emme välitä itsestämme.

Sovitaanko siis, että elimistön hälytysjärjestelmän ilmoittaessa jostakin häiriöstä, pysähdymme heti ja kuulostelemme mistä se saattaisi johtua ja yritämme parhaamme mukaan korjata laiminlyönnit itseämme kohtaan, lepäämme, syömme terveellisesti, liikumme voinnin mukaan, tapaamme iloisia ja positiivisia ihmisiä ja käymme tarvittaessa hieronnassa, energiahoidossa tai muussa rentouttavassa ja akkuja lataavassa hoidossa.

dsc08739

 

 

Mikään tai kukaan ei ole tärkeämpi kuin sinä <3

 

3. Solar Plexus eli Palleachakra

Kolmas seitsemästä päächakrasta on PALLEACHAKRA, jonka keskeisiä teemoja ovat mm. itseluottamus, tahdonvoima, suhde omaan itseen, valinnan vapaus, innostuneisuus, huumorintaju

Solar plexus sijaitsee pallean tienoilla. Kun se on tasapainossa, luotat itseesi, arvostat itseäsi ja muita. Olet innostunut, rentoutunut ja hyväntuulinen. Pystyt tekemään päätöksiä ja tekemään asioita toisten mielipiteistä huolimatta.

Solar plexuksen eli palleachakran ollessa epätasapainossa tai sulkeutunut, saatat kärsiä itseluottamuksen puutteesta ja epävarmuudesta. Voi olla, että passiivisesti seuraat muiden matkassa miettimättä mitä itse haluat. Mietit usein mitä muut ajattelevat sinusta sekä tekemisistäsi ja saatat kärsiä riittämättömyyden tunteesta. ”Tuhkimosyndroomassa” raadat toisten eteen omien voimiesi kustannuksella ja tämä heikentää solar plexuksen toimintaa. Huonosti toimiva Solar plexus saattaa aiheuttaa myös ahdistusta, levottomuutta, tyytymättömyyttä ja sinulla voi olla vaikeuksia rentoutua. Fyysisesti oneglmina ovat esim. närästys tai muut ruuansulatusvaivat, kuten vatsan turvotus sekä maksan, pernan ja haiman ongelmat, diabetes, matala verenpaine ja ihottuma, joskus myös hengitykseen liittyvät ongelmat kuten uniapnea.

vesi-3-150x145

Solar plexusta voi tasapainottaa energiahoitojen lisäksi mm. naurujoogalla, hengitysharjoituksilla ja kaikella liikunnalla joka saa pallean seudun liikkeelle. Itseluottamuista ja ein sanomista kannatta myös harjoitella. Tässä linkki muutamaan itsetuntoharjoitukseen. Erilaisilla tuoksuilla voit myös tukea solar plexuksen toimintaa (mm. bergamotti, greippi, inkivääri,kaneli, kataja, piparminttu, rosmariini, sitruuna, laventeli). Chakran väri on keltainen, joten pukeutumalla keltaiseen, sisustamalla keltaisella, nauttimalla auringonvalosta tai nuotion leimusta ja syömällä keltaisia ruokia (juusto, ananas, banaani, sitruuna, kurkuma…) vahvistat tätä chakraa.

Fyysiset osa-alueet:  keskiselkä, vatsa, pallea, maksa, perna, sappirakko ja ruoansulatusjärjestelmä.