Unen tärkeys

Uni on välttämätöntä elimistölle. Se on yksi kolmesta terveyden ja hyvinvoinnin tukipilareista. (Muut kaksi ovat terveellinen ravinto ja liikunta.) Unta tarvitaan ylläpitämään aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tasapainoa, aivojen palautumiseen ja vastustuskykyyn. Riittävä uni parantaa oppimis-, keskittymis- ja ongelmanratkaisukykyä, muistia ja luovuutta ja se pitää aivot virkeinä ja energisinä valveilla ollessa.

Unentarve vaihtelee aikuisilla 7-9 tunnin välillä. Vastasyntyneet nukkuvat liki koko vuorokauden. 1-3 -vuotias tarvitsee unta noin 12-14 tuntia. 3-6 -vuotiaan tulisi nukkua noin 12 tuntia. Murrosiässä nopea kasvu saattaa vaatia paljon unta, koska kasvuhormonia erittyy eniten syvän unen aikana.

Nykyään moni lapsi ja aikuinen nukkuu liian vähän. Tehokkaassa ”suoritusmaailmassa” kiireinen elämäntyyli aiheuttaa sen, että yöunista nipistetään tai kiire aiheuttaa stressiä ja sitä kautta unettomuutta. Yöunta lyhentävät myös somessa, tietokoneella, tabletilla…oleskelu. Muita unettomuuden ja lyhyiden yöunien aiheuttajia ovat aivojen runsas käyttö päivän mittaan, energiajuomat, väärä ruokavalio, kiputilat, kalsiumin ja magnesiumin puute, liian suuret nielurisat, jotka häiritsevät sujuvaa hengittämistä, liikalihavuus.

Unenpuute on kaikille haitallista, mutta erityisen haitallista se on lapsille. Lapsista tulee levottomia. Heillä on keskittymis-, oppimis- ja sosiaalisia vaikeuksia, mielialan vaihteluita ja aggressiivisuutta. Erään tutkimuksen mukaan jopa puolella ADHD -diagnoosin saaneista todellinen syy ongelmiin olikin krooninen unettomuus. Muita vakavia unenpuutteen aiheuttamia sairauksia ovat sydän- ja verisuonitaudit, liikalihavuus sekä 2-tyypin diabetes.

Jos sinulla on nukahtamisvaikeuksia tai unettomuutta, koita rauhoittaa illat häiriötekijöiltä. Mieti olisiko ruokavaliossasi jokin seikka joka häiritsee unta : liian rasvainen tai epäsopiva ruoka (Esim. vehnä saattaa sotkea hormonitoimintaa ja tätä kautta unta) tai kärsitkö kenties kalsiumin ja magnesiumin puutteesta. Vähennä stressiä ja lisää elämääsi rentouttavia asioita, kuten energiahoitoja, joogaa, hierontaa, meditaatiota tai rentoutusharjoituksia.

Tässä vielä infoa kalsiumin ja magnesiumin suotuisista yhteisvaikutuksista

 

HYVIÄ UNIA! 

Vinkkejä valokuvaukseen

Moni tietää, että mun innostus valokuvaamiseen nousi uusiin sfääreihin vuonna 2018 hyvänlaatuisen aivokasvainoperaation jälkeen. Kasvainta on leikattu jo toistamiseen ja kuvaaminen on ollut mitä parhainta “terapiaa” ja kuntoutusta <3

Valokuvaus on iloa tuottava, keskittymiskykyä, läsnäoloa ja mielikuvitusta kehittävä harrastus, jota voi tehdä niin yksin, kuin kaverinkin kanssa.  Kuvatessa on mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin, kun päästät luovuutesi valloilleen. Et tarvitse välttämättä kalliita järjestelmäkameroita, jos vain omistat kännykän, jossa on kamera.

En ole todellakaan valokuvaamisen ammattilainen, mutta olen koonnut tähän muutaman itselleni tärkeän seikan, jotka voivat helpottaa myös sinunkin valokuvaamisen aloittelua. Tässä ei mennä kameran ominaisuuksiin ja niiden säätämiseen, pärjäät alussa hyvin myös automaattiasetuksilla.

 1. Älä rajoita itseäsi

  • Usein suurin este kaikelle aloittamiselle on luulo ettei osaa. Mielestäni ensisijaista valokuvaamisen harrastamisessa ei ole tekniikka ja mahdollisimman oikeaoppiset kuvat, vaan innostus ja avarakatseisuus.
  • Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi. Jos kuva on mielestäsi hyvä, se on hyvä!
  • Aloittelijan ei ole etukäteen järkevää asettaa liian tiukkoja vaatimuksia kuvausretkelleen tai -tuokiolleen, esimerkiksi päättämällä kuvata käpyä syövää oravaa, lentoon lähtevää joutsenta tai nauravaa lasta. Kuvattavaa ei ole, jos ei näy oravan oravaa, eikä joutsenta tai lapsi ei millään suostu nauramaan. Tulee vain pettymys pieleen menneestä kuvaustuokiosta.

 2. Kuvaa mahdollisimman paljon kaikkea

  • Kuten muissakin harrastuksissa, harjoitus tekee mestarin tai ainakin auttaa taitoa kehittymään, vaikka ei ihan mestariksi tavoittelisikaan.
  • Kannattaa kuvata myös “tyhmiltä” tuntuvia arkisia kohteita ja tapahtumia. Joskus niistäkin saa tallennettua upeasti tilanteen, tunteen, valon tai esineen.
  • Voit valita isompia teemoja kuvauskohteiksi kuten: Oranssit asiat, kulmat, ammatit, puut, eläimet, pienet esineet, ystävyys, ilo, historia, vastavärit….

 3. Kuvaa uusin silmin

  • Mitä, jos kuvaisitkin esinettä tai henkilöä poikkeavasta kuvakulmasta ylä -tai alaviistosta, vinoon tai eri välimatkoin?
  • Mitä, jos kuvaat esineitä paikoissa, joissa ne eivät normaalisti ole?
  • Miten kuva muuttuu, kun sijoitut niin, että auringonvalo tulee eri suunnasta tai, jos kuvaat samaa asiaa eri vuorokauden- tai vuodenaikaan? Mitä, jos himmennät valoja ja valaiset kohdetta taskulampulla eri suunnista?
  • Mitä, jos henkilön sijaan kuvaisitkin tämän varjoa tai vain osaa henkilöstä?
  • Mitä, jos kuvattava asia on liikkeessä tai itse liikut?
  • Mitä, jos kuvaat jotakin putken, lasin, kalvon, sälekaihtimen, verkon tms. läpi?
  • Heijastaviapintoja, kuten vettä, ikkunaa ja peiliä kannattaa hyödyntää.

 

 

Vesilammikon pinnalla oleva ilmakupla ja siihen heijastuva maisema

 

 

 

 

 

 

Veteen heijastuvan kiven muodot. (Kuva käännetty pystyyn)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Orkideat CD-levyn läpi kuvattuina

 

 

 

 

 

Nautinnollisia, elämyksellisiä ja inspiroivia kuvasuhetkiä kaikille 🙂

Läsnäoloharjoitus aistien avulla

Tämä harjoitus on siitä hyvä ettei sinun tarvitse olla yksin tai mahdollisimman hiljaisessa paikassa, tosin ei siitä toki haittakaan ole. Ainut vaatimus on sellainen hetki, jossa kukaan ulkopuolinen ei vaadi sinulta mitään. Siinä mielessä ehkä tarvitsee hiukan suunnitella läsnäolohetkeä tai pyytää läheisiä olemaan tovin huomioimatta sinua millään muotoa. Pysähdyt vain jossain määrätyssä kohdassa juuri siihen missä olet. Oli se sitten bussissa, pysäkillä, toimistolla, ruokatunnilla lounaspaikassa, kotisohvalla….

Valitse yksi aisti johon keskityt, esimerkiksi kuulo. Jätä muiden aistien huomio niin vähäiselle kuin pystyt. Helpottaaksesi tätä laita esim. silmäsi kiinni. Kuuntele ensin kuuluuko kehon sisälläsi mitään, kohiseeko korvissa, kurniiko vatsasi tai kuuletko sydämesi lyönnit. Siirry sitten vähitellen laajentamaan kuuloaluetta huoneeseen, kulkuneuvoon tai muuhun ympäristöön, jossa olet. Millaisia ääniä sieltä kuuluu ja millaisella voimakkuudella? Kun olet kuulostellut kaikki tilan äänet, siirry huomiomaan myös ulkopuolen äänet. Millaisia ääniä oven takaa kuuluu, ehkä kadulta tai pihalta? Kun olet seuraillut ääniä hetken, siirry takaisin kyseisen tilan ääniin ja siitä pikkuhiljaa tietoisuuteen omasta itsestäsi kyseisessä paikassa. Voit myös kuunnella lopuksi vielä kehosi ääniä, jos se on sinulle luontevaa.

Samalla tavoin voit siis valita vaikka näköaistin ja koitat sulkea kaikki äänet, tuntemukset, hajut ja maut tietoisuudestasi. Katselet vain pitkään ja hitaasti kaikki huoneessa tai muussa ympäristössä olevat asiat ja esineet, niiden koot, muodot, värit yms.

Voit tehdä harjoituksen keskittyen vain yhteen aistiin yhdellä kerralla tai voit käydä läpi peräkkäin yksitellen kaikki aistit. Suosittelen tekemää harjoituksen yksittäinen aisti kerrallaan, jotta läsnäolo olisi mahdollisimman intensiivistä. Ainakin näin erityisherkällä tulee liian iso informaatiotulva, jos koittaa oikein läsnäolevasti keskittyä samaan aikaan vaikkapa tunto- ja näköaistiin

Hengitys ja läsnäolo

Hengitykseen keskittyminen on yksi yleisimmistä läsnäoloharjoituksista. Hengityksen seuraaminen on hyvä ankkuri silloin, kun tuntuu, että ajatukset laukkaavat liikaa, tunteet saavat vallan tai ympäristössä tapahtuu paljon kuormittavia asioita. Hengitystä tarkkailemalla voi huomata miten se muuttuu, kun olemme rauhallisia, hermostuneita tai peloissamme. Vaikka hengittäminen on automaattinen toiminto, pystymme onneksi sitä myös säätelemään.

 

Läsnäoloharjoitus:

1. Ota hyvä ja mukava istuma-asento. Rentouta hartiasi ja sulje silmäsi.

2. Hengitä nenän kautta rauhallisesti omaan luonnolliseen tahtiisi. Älä koita muuttaa hengityksesi rytmiä ellei se ole normaalista poikkeavan nopea. Siinä tapauksessa koita kerta kerralla saada sitä rauhallisemmaksi.

3. Keskitä kaikki ajatuksesi vain hengitykseen. Mieti miltä ilman virtaus tuntuu, kun hengität sisään ja ulos? Miten rintakehä ja pallea liikkuvat? Jos ajatus meinaa karkailla, voit keskittää sen myös toistamalla hiljaa mielessäsi ”sisäänhengitys”, ”uloshengitys”, ”sisäänhengitys”, ”uloshengitys”….tai voit kertoa itsellesi millaista tunnetta haluat sisääsi hengittää, kuten ”tyyneyttä”, ”rauhallisuutta”, ”rohkeutta”…

4. Jatka hengitykseen keskittymistä sen verran kuin koet sillä kertaa hyväksi. Toivomus olisi, että  harjoitus kestäisi noin 3-5minuuttia.

5. Hengitä lopuksi vielä kolme kertaa syvään, palaa tietoisuuden tasolla tilaan, jossa olet ja avaa silmäsi. Istu vielä pieni hetki ja kuulostele oloasi.

Päivittäisestä rutiinista läsnäoloharjoitus

Viimeaikoina on useamman kanssakulkijan kanssa ollut puhetta läsnäolosta ja asioihin keskittymisestä. Lupaan lähiviikkojen aikana laittaa muutaman konkreettisen helpon vinkin, jolla läsnäoloa voi harjoittaa.

Nykyään multitaskaus on kovin yleistä. Se tarkoittaa sitä, että toimintoja vaihdetaan lyhyiden aikavälien kuluessa toisiin. Luulemme olevamme tehokkaita, kun teemme montaa asiaa samaan aikaan. Itseasiassa aivot toimivat tehokkaimmillaan, kun ne saavat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, koska moneen suuntaan tempoileva keskittyminen kuluttaa enemmän aivojen glukoosivarastoja. Eri asioiden tekeminen samaan aikaan tai poukkoileminen koko ajan tehtävästä toiseen saattaa nostaa stressihormonitasoja, heikentää oppimista ja muistia.

Onnellisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, miten pystymme kulloiseenkin tilanteeseen keskittymään; miten paljon näemme, tunnemme, kuulemme tai koemme juuri siinä tilanteessa.

Läsnäoloharjoitus nro1: Päivittäisestä rutiinista läsnäoloharjoitus

Valitse jokin arkinen askare tai rutiini, jota teet päivittäin. Se voi olla ruuanlaitto, ruokailu, suihkussa käynti, pyykkäys…Sitoudu askareeseen niin, että teet sen alusta loppuun ilman keskeytystä ja keskittyen vain käsillä olevaan tekemiseen. Esimerkiksi…

Ruuanlaitto: Miltä ruoka-aineet tuntuvat käsissä (lämpötila, pinnan muodot, karheus…)? Miltä ne näyttävät (värit, muodot, tuoreus…)? Miltä ruoka-aineet tuoksuvat? Miten pidät veistä, lusikkaa, lastaa, vispilää kädessäsi ja millaista on tekeminen, jos vaihdat välineen asentoa tai välineen toiseen käteen…. Kaikki ajatus kohdistuu siis vain ruuanlaittoon ja siihen liittyviin välineisiin. Välillä ei siis singahdeta tyhjentämään astianpesukonetta tai kerätä roskia lattialta. Jos ajatukset meinavat harhailla muualle, ohjaa ne aina takaisin käsillä olevaan työskentelyyn.

Ruokailu: Kerää kaikki häiriötekijät (kännykkä, tabletti, sanomalehti….) pois pöydältä, jotta sinun on helpompi keskittyä vain itse ruokailuun. Miten istut tuolissa? Jännitätkö hartioitasi? Miltä haarukka, veitsi tai lusikka tuntuvat käsissäsi? Onko niitä puristava voima sopiva? Miltä ruoka näyttää lautasella? Miltä se tuoksuu? Miltä ruoka maistuu? Miltä se tuntuu suussa? Onko lämpötila ja suolan määrä sopiva? Kuinka monta kertaa tulee yhtä suullista pureskeltua? Hotkitko? Miltä lasi tai muki tuntuu kädessä? Mitä, jos juotkin toisella kädellä? Miltä juoma maistuu? Mikä on sen lämpötila?

Sait ehkä jo osviittaa miten arkisesta askareesta tehdään läsnäoloharjoitus 🙂 Nyt vain harjoittelemaan! Parasta on, jos voit olla harjoituksen aikana yksin, jotta toisten puheet ja tekemiset eivät häiritse sinua tai sitten kerrot lähimmäisillesi harjoituksesta ja teette sen kaikki yhdessä samaan aikaan.

 

 

Mun pitäisi…

Pitäisi saada projekti valmiiksi, tehdä viime kuun kirjanpito, ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön, pestä lattiat, ikkunat, matot, terassi ja koira, imuroida auto, vaihtaa lakanat, palauttaa kirjaston kirjat, leipoa sämpylät, suunnitella lastenkutsut, viedä lapset harrastuksiin, haravoida, siistiä kukkapenkki, kitkeä kasvimaa…

Kuulostaako tutulta? Mitä pidempi lista, sen stressaantuneempi mieli, joka tuntuu hautautuvan valtavan kiviröykkiön alle. Moni ”mun pitäisi” -asioista on vielä sellainen ettei kukaan ulkopuolinen oikeasti määrää meitä tekemään niitä, vaan me itse luomme itsellemme tuon ”pakon”.

Tässä kuusi vinkkiä, vähentääksesi omaa ”mun pitäisi” -listaa:

1. Älä aseta mahdottomia vaatimuksia itsellesi tai muille

Kenenkään ei tarvitse tehdä kaikkea. Varsinkaan yksin.

2. Sinun ei tarvitse pyrkiä tekemään asioita enemmän, nopeammin ja paremmin ollaksesi kyllin hyvä.

Muista, että olet jo itsessään kyllin hyvä!

3. Mieti mitkä asiat ovat TODELLAKIN pakollisia ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan tekemättä.

Jos pakolliset asiat tökkivät, koita vaihtaa suhtautumistapaasi suotuisampaan suuntaan perustelemalla itsellesi miksi homma kannattaa/pitää tehdä.

4. Tee yksi asia kerrallaan ja keskity tekemiseen.

Kun ajatukset ovat vain käsillä olevassa tehtävässä, ei jää aikaa muiden asioiden murehtimiseen.

5. Hyväksy käsillä oleva hetki sellaisenaan. Aina ei mene kuin Strömsössä.

Jos valmista ei meinaa tulla millään, homman voi jättää hetkeksi sikseen eikä kannata hampaat irvessä koittaa saada tehtävää tehtyä.

6. Ole tyytyväinen aikaansaannoksiisi.

Lista lyhenee sillä vauhdilla kuin se lyhenee. Pienistäkin edistymisistä kannattaa onnitella itseään, eikä soimata ”mun pitäisi/olisi pitänyt…”

Leppoisaa ja suvaitsevaa asennetta omaan tekemiseen 🙂

”Kuvausterapiaa”

Ette ole voineet välttyä mun erilaisilta valokuvilta 😉 Jo kotisivujen suunnittelun aikoihin päätin, että kuvaisin itse kuvat niin pitkälti kuin suinkin. Muutamaa kuvaa lukuun ottamatta kaikki ovatkin omiani. Akustikusneurinoomaleikkauksen jälkeen valokuvaus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja talven jälkeen se suorastaan lähti käsistä.

Valokuvaus on mielestäni suunnattoman terapeuttista ja kehittää läsnäoloa uusiin sfääreihin. Parasta on kulkea yksin ja pysähdellä ihan niin usein kuin haluaa. Normaalisti reilun viiden minuutin kävelymatkaan saan kuvausmatkallani kulutettua helposti tunnin. Kanssakulkija tuskin jaksaa samaa etanan vauhtia varsinkin, jos hänellä ei ole kameraa…

Omissa ”kuvausterapiaretkissä” ei ole niinkään tärkeää se miltä kuvat loppujen lopuksi näyttävät.

Onhan tietysti hienoa, jos kotiin tullessa huomaa jonkin kuvan erityisesti onnistuneen, mutta tärkeintä on kaikki muu. Keskittyessä esim. perhosen tai linnun kuvaamiseen, ei aikaa jää millekään muulle ajatukselle. Silloin viimeistään unohtuvat eilisen murheet ja huomisen epävarmuus. On pakko vain pitää huomio siinä mitä meinaa kuvata, varsinkin, jos kohde pysyy paikoillaan vain sekunnin tai pari kerrallaan.

Kuvausreissuilla saan myös enemmän irti luonnosta ja maisemasta. Huomaan erilaisia yksityiskohtia, värejä, mistä valo tulee jne. Mielestäni osaan olla kuitenkin suorittamatta enkä epätoivon lailla vain etsi seuraavaa kuvauskohdetta. Nautin tuulen suhinasta puissa, lintujen laulusta, auringon paisteesta ja kiireettömästä fiiliksestä.

Nykyään kännyköissä on niin hyvät kamerat, ettei kameraa tarvitse erikseen hankkia. Kuka tahansa pääsee siis alkuun. Suosittelen ”kuvausterapiaa” kaikille, jotka haluavat kehittää läsnäolon taitoa, keskittymiskykyä tai haluavat irtaantua hetkeksi arjen kiireistä.