Kasvohalvauksesta toivutaan H-I-T-A-A-S-T-I vol2

Kävin läpi vanhoja kirjoituksiani ja alkoi oikein huvittaa kärsimättömyyteni. Olin kirjoittanut kuukauden päästä Akustikusneurinoomaleikkauksesta ettei kärsivällisyys meinaa riittää, kun kasvohalvauksesta toipuminen on niin hidasta. Siis vain kuukauden kasvojumpan jälkeen 😉  Kyseisen raapustuksen voi lukea täältä.

Ajattelin, että otan selfien joka päivä sadan päivän ajan ja siitä nkee sitten miten kasvot ovat toipuneet. No, sadassa päivässä ei oikeestaan tapahtunut mitään näkyvää muutosta, joten selfieiden otto lopahti ja hiukan kasvojen jumppaaminenkin väheni. Kanssakulkujoita neuvoisin tässä kohdin, että kannattaa olla sitkeä ainakin vuoden. Joillain ekat paranemismuutokset tulevat esiin vuoden kuluttua halvauksesta.

 

1kk kasvohalvauksesta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7kk halvauksesta

 

1v halvauksesta

 

Kohta leikkauksesta on kulunut 1,5 vuotta ja tässä ollaan edelleen kuntoutumassa. Paljon on onneksi muutoksia tullut, mutta kyllä kärsivällisyyttä todella on tarvittu. Valitettavasti julkiselta puolelta ei ole tarjottu tähän mennessä muuta apua tai ohjetta kuin kasvojumppa. Olen sen lisäksi kokeillut kaikenmoisia itsehoitokeinoja mm. kasvojen rullausta, karkealla pyyhkeellä hieromista, teippausta, energiahoitoa ja ison avun olen saanut myös akupunktiosta.

Alan pikkuhiljaa näyttää itseltäni, mutta toivon, että edistymistä tulisi vielä hieman. Suurin pelkoni oli etten enää voi hymyillä, mutta nyt saan jonkinmoisen hymyn aikaan ja se on kyllä ihanaa <3

Vinkkejä valokuvaukseen

Moni tietää, että mun innostus valokuvaamiseen nousi uusiin sfääreihin vuonna 2018 hyvänlaatuisen aivokasvainoperaation jälkeen. Kasvainta on leikattu jo toistamiseen ja kuvaaminen on ollut mitä parhainta “terapiaa” ja kuntoutusta <3

Valokuvaus on iloa tuottava, keskittymiskykyä, läsnäoloa ja mielikuvitusta kehittävä harrastus, jota voi tehdä niin yksin, kuin kaverinkin kanssa.  Kuvatessa on mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin, kun päästät luovuutesi valloilleen. Et tarvitse välttämättä kalliita järjestelmäkameroita, jos vain omistat kännykän, jossa on kamera.

En ole todellakaan valokuvaamisen ammattilainen, mutta olen koonnut tähän muutaman itselleni tärkeän seikan, jotka voivat helpottaa myös sinunkin valokuvaamisen aloittelua. Tässä ei mennä kameran ominaisuuksiin ja niiden säätämiseen, pärjäät alussa hyvin myös automaattiasetuksilla.

 1. Älä rajoita itseäsi

  • Usein suurin este kaikelle aloittamiselle on luulo ettei osaa. Mielestäni ensisijaista valokuvaamisen harrastamisessa ei ole tekniikka ja mahdollisimman oikeaoppiset kuvat, vaan innostus ja avarakatseisuus.
  • Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi. Jos kuva on mielestäsi hyvä, se on hyvä!
  • Aloittelijan ei ole etukäteen järkevää asettaa liian tiukkoja vaatimuksia kuvausretkelleen tai -tuokiolleen, esimerkiksi päättämällä kuvata käpyä syövää oravaa, lentoon lähtevää joutsenta tai nauravaa lasta. Kuvattavaa ei ole, jos ei näy oravan oravaa, eikä joutsenta tai lapsi ei millään suostu nauramaan. Tulee vain pettymys pieleen menneestä kuvaustuokiosta.

 2. Kuvaa mahdollisimman paljon kaikkea

  • Kuten muissakin harrastuksissa, harjoitus tekee mestarin tai ainakin auttaa taitoa kehittymään, vaikka ei ihan mestariksi tavoittelisikaan.
  • Kannattaa kuvata myös “tyhmiltä” tuntuvia arkisia kohteita ja tapahtumia. Joskus niistäkin saa tallennettua upeasti tilanteen, tunteen, valon tai esineen.
  • Voit valita isompia teemoja kuvauskohteiksi kuten: Oranssit asiat, kulmat, ammatit, puut, eläimet, pienet esineet, ystävyys, ilo, historia, vastavärit….

 3. Kuvaa uusin silmin

  • Mitä, jos kuvaisitkin esinettä tai henkilöä poikkeavasta kuvakulmasta ylä -tai alaviistosta, vinoon tai eri välimatkoin?
  • Mitä, jos kuvaat esineitä paikoissa, joissa ne eivät normaalisti ole?
  • Miten kuva muuttuu, kun sijoitut niin, että auringonvalo tulee eri suunnasta tai, jos kuvaat samaa asiaa eri vuorokauden- tai vuodenaikaan? Mitä, jos himmennät valoja ja valaiset kohdetta taskulampulla eri suunnista?
  • Mitä, jos henkilön sijaan kuvaisitkin tämän varjoa tai vain osaa henkilöstä?
  • Mitä, jos kuvattava asia on liikkeessä tai itse liikut?
  • Mitä, jos kuvaat jotakin putken, lasin, kalvon, sälekaihtimen, verkon tms. läpi?
  • Heijastaviapintoja, kuten vettä, ikkunaa ja peiliä kannattaa hyödyntää.

 

 

Vesilammikon pinnalla oleva ilmakupla ja siihen heijastuva maisema

 

 

 

 

 

 

Veteen heijastuvan kiven muodot. (Kuva käännetty pystyyn)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Orkideat CD-levyn läpi kuvattuina

 

 

 

 

 

Nautinnollisia, elämyksellisiä ja inspiroivia kuvasuhetkiä kaikille 🙂

Kasvohalvauksesta toivutaan h-i-t-a-a-s-t-i

Joissain asioissa olen hyvinkin pitkäpinnainen ja kärsivällinen, esimerkiksi satoja nippeleitä ja nappeleita sisältävän lipaston kokoaminen ei yleensä tuota suuria vaikeuksia. Toisissa tilanteissa olen taas hyvinkin lyhytpinnainen erityisesti, jos mulle sanotaan tämä vie aikaa, ole kärsivällinen, katsotaan sitten myöhemmin, odotellaan rauhassa…En haluaisi ihmetellä ja odotella, vaan asioiden pitäisi tapahtua NYT.

Tämä kasvohalvaus on nyt yksi kärsivällisyyden treenauskohta. Viimeksi halvaus oli lievempi ja toivuin siitä suht nopeasti. Nyt kasvohalvaus oli liki totaalinen oikealla puolella. Ihan minimaalista alahuulen liikettä lukuunottamatta muu osa toisen puolen kasvoista ei liikkunut alussa ollenkaan. Myös kieli ja nielu olivat lievästi halvaantuneet. Alkuun siis silmäluomi ei värähtänytkään mennäkseen kiinni, syöminen onnistui joten kuten vasemmalta puolelta ruokalappu suojana, juominen onnistui vain pillillä ja hampaat tuntuivat olevan aivan eri paria, kuin vekkulan portaat; niin ja tietysti ne kaikki ilmeet puuttuivat.

Leikkauksesta on nyt siis kulunut kuukausi. Eteenpäin on menty, mutta mielestäni niiiiiiiin hitaasti. Olen kyllä iloinen tulleista muutoksista, esimerkiksi saan silmäluomen toisinaan kiinni, kun oikein yritän, pystyn kylmiä juomia juomaan ilman pilliä ja irvistämällä saan pienen rypyn nenän varteen. Olin tänään kasvohermotutkimuksissa ja kyselin lääkäriltä hänen arviotaan. ”Vain kuukausi leikkauksesta”, totesi lääkäri. Hänen mielestään siis todella lyhyt aika vielä. Hermoissa saattaa olla leikkauksen jäljiltä vielä turvotustakin, eikä todellista kokonaiskuvaa saa edes hermoratatutkimuksella. Hän sanoi lisäksi, että kolmen kuukauden päästä pystyy vasta paremmin arvioimaan vaurioita ja senkin jälkeen tapahtuu vielä paranemista.

 

Lohdullista oli kuulla, että testin mukaan pientä liikettä on kaikkialla. Nyt vaan tarvitaan päivittäistä kasvojumppaa, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä…Odotan erityisesti sitä päivää, kun pystyn hymyilemään 🙂 Vaikka sisäisesti on hyvä ja iloinen mieli, on se kiva, että se näkyy myös ulospäin <3

Kuulumisia Akustikusneurinoomaleikkauksen jälkeen

Leikkaus -sana kuulostaa heti alkujaan korvaan jotenkin kurjalta. Jotain katkotaan, leikellään, poistetaan, irroitetaan…Tietysti on hyvä, että jotain ikävää poistetaan kehosta, mutta on liki mahdotonta poistaa jotain leikkaamalla rikkomatta kehoakin. Eikä kyllä mukavalta kuulosta, että se ”jokin” on päässä. Mulla on onni, että haava on takaraivolla. Näen halutessani sen peilin kautta, mutta pääosin haluan olla näkemättä sitä ja se onnistuu hyvin.

Leikkaus meni lääkäri sanojen mukaan : ”Odotusten mukaisesti”. Kasvainta saatiin paremmin pois kuin viime kerralla, mutta valitettavasti ei kokonaan. Se on pahasti kiinni aivorungossa, joka mm. yhdistää selkäytimen aivoihin, säätelee hengitystä ja vireyttä. Sen verran tärkeä elin ettei siihen lähelle uskalleta kajota. Täytyy vain toivoa, että kasvain ymmärtää nyt olla kasvamatta.

Leikkaukseen menin ihmeellisen rauhallisin mielin. En edes ottanut esilääkitystä leikkaussaliin mentäessä. Salissa oli paljon hoitohenkilökuntaa, osa oli tuttuja edellisestä leikkauksesta. Juttelimme niitä näitä ja erityisesti anestesialääkäri jätti kyllä lähtemättömän vaikutuksen empaattisuudellaan. Hän silitteli kättä kysellen samalla perheestä yms. muiden pistellessä neuloja kasvoihin ja käsivarsiin.

 

Kyynelehdin useamman kerran sairaalassaoloaikana ja leikkurissa jo ekan kerran. En harmista tai surusta, vaan siitä kuinka kiitollinen olin jo ennen leikkausta kaikille mahdollisille auttajille. Edellisellä kerralla teholla ollessani olin niin huonossa jamassa,että kommunikointini rajoittui kipulääkkeiden pyytämiseen. Nyt oli mukavaa rupatella hoitajan sekä opiskelijan kanssa ja tirauttaa välillä onnenkyynel kertoessani mitä kaikkea oli mielessäni. Kerroin esimerkiksi miten olin leikkausaamuna seisoskellut lämpöisessä suihkussa ja nauttinut täysin rinnoin itsenäisestä, ehkä viimeisestä kahdella jalalla seisten tapahtuvasta suihkusta. Mikä riemu olikaan havaita heti herätessä ettei se ollutkaan viimeinen omin jaloin tehty suihku <3

Tällä hetkellä kuntoudun hissukseen kotona. Liikkuminen sujuu ilma apuvälineitä, joskin on vielä hiukan huteraa ja väsyn helposti. Päivittäistä jumppaa ovat esimerkiksi roskapussin vieminen, postin hakeminen, pyykkien ripustaminen, ruuanaitto, pöydän pyyhkiminen… Oikean puolen kasvot halvaantuivat liki kokonaan, mutta alahuulessa on ollut koko ajan pientä liikettä, joten toivon kasvojeni vielä ”heräävän eloon”. Syöminen, juominen ja puhuminen ovat hiukan haastavia vielä. Normaalit ilmeeni puuttuvat myös kokonaan oikealta puolelta eikä kasvojeni perusteella tällä hetkellä ole kovin helppoa sanoa olenko iloinen, vihainen, surullinen…Sisimmässäni olen kuitenkin sama positiivinen Sini 🙂

Sain jo sairaalaan ja vielä kotiutuessanikin paljon tsemppiviestejä ja muistamisia. Iso kiitos kaikille. Ne ovat piristäneet ja ilahduttaneet suunnattomasti <3

Sairastumiseni nivoutuminen astrologiaan

Minulla oli ilo olla Seppo Tanhuan haastateltavana ja kävimme läpi kulunutta vuotta myös astrologisesta näkökulmasta. Todella mielenkiintoista huomata miten elämänkäänteet näkyvät astrologiassa. Se, kun ei ole minulle ihan hirmuisen tuttua osa-aluetta. Suosittelen tutustumaan omaan tähtikarttaan. Siitä avartuu eteesi ihan uusi maailma.

Linkin videoon löydät ohesta. Jännittyneenä tuli puhuttua välillä takellellen, akustikusneurinooma -sanakin unohtui mainita…. 😉 Toivon, että tärkein välittyy eli:

ELÄ HETKESSÄ JA NAUTI JOKA SEKUNNISTA!

https://www.facebook.com/astroilua/videos/205565470361579/?q=astro.fi&epa=SEARCH_BOX

Jos et vielä ole tutustunut tarinaani tarkemmin, se alkaa tästä:

https://hoitohuonesinja.fi/pieni-henkilokohtainen-maanjaristys/