Elätkö täyttä elämää?

Viikonloppuna kuulin ystäväni työkaverin menehtyneen ja aloimme ystäväni kanssa keskustella elämän yllättävistä käänteistä. Koskaan ei tiedä mitä päivä, viikkoa tai kuukausi tuo tullessaan. Siksi elämän tulisi juuri nyt olla sinun näköistä elämää ja sellaista, että olet siihen tyytyväinen.

Mistä tietää elääkö täysillä? Ehkä voisi pohtia muutamia auttavia kysymyksiä. Olenko ihminen, joka elää ”sitku” -elämää? (Sitku on loma, sitku olen eläkkeellä, sitku on paljon rahaa…sitku tulee vieraita, otetaan paremmat astiat). Menenkö päätöksissäni aina enemmän järki kuin tunne edellä? Teenkö asioita joista nautin? Olenko sellaisten ihmisten kanssa joiden seurasta nautin? Mitä arvostan? Toteutuvatko arvostamani asiat elämässäni?

Täysillä eläminen voi merkitä erilaisia asioita ihmisistä riippuen. Toisilla se tarkoittaa vaaran ja jännityksen hakuisuutta. Tällöin laskuvarjohyppy, kiipeily, lentäminen, sukeltaminen tai muut extremelajit antavat adrenaliiniryöpyn, joka saa tuntemaan olevansa ”enemmän” elossa. Toisille riittää kunhan on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa, tekee asioita joista nauttii ja jotka ovat merkityksellisiä. Yhteistä kaikille on, että eläessään täyttä elämää kunkin tulee olla läsnä juuri siinä hetkessä , jota eletään.

 

Omaan täysillä elämiseen kuuluu mm. se, että saan tehdä asioita joista olen innostunut ja jotka tuntuvat mielekkäiltä. Kaiken tekemisen ei tarvitse olla järkevää 😉 eikä etukäteen suunniteltua. Läheiset eivät rajoita tekemisiäni ja persoonaani ja heidän kaikkien kanssa on lämpimät välit. Työ on mielekästä ja asiakkailta saatu palaute auttaa tuntemaan, että se ei ole merkityksellistä vain minulle vaan myös heille.

Joskus ulkoiset tekijät saattavat tuntua rajoittavilta (sairaus, taloudelliset vaikeudet…). Silloin joutuu hieman muokkaamaan ajatusmaailmaansa ehkä arvojaankin sekä kannattaa miettiä uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja. Telkkarissa oli hiljattain ALS-lihassairautta sairastava mies, joka oli hengityskoneessa ja kommunikoi kommunikaattorilla silmiään liikuttamalla. Vaikka mies elää etenevää saiarutta, on hän ilmaissut halunsa elvytykseen, koska omien sanojensa mukaan elää ihan hyvää elämää. Hän auttaa kommunikaattorin avulla lastaan läksyissä, seuraa tämän tekemisiä kameroiden välityksellä ja nauttii vaimoon kosketuksesta. Meillä monella olisi tuolta mieheltä paljon opittavaa.

Täysillä elämisen voi alkaa pienestä. Lopettaa kaikenlaisen himmaamisen 🙂 Ei säästele parempia kenkiä, paitoja, mekkoja, kahvikuppeja, tarjoiluastioita jotakin erityistä päivää varten. Arkenakin voi kattaa ruokapöydän hienosti, kihartaa tukan ja laittaa ”parempaa seppälää” päälle. Espanjan alkeet, kitaran soiton, laulamisen, surffaamisen tai runojen kirjoittamisen voi aloittaa tänään eikä sitku on eläkkeellä. Ennemmin kuin vain kärsii, niin mielipiteensä kannattaa sanoa rehellisesti esim. huonosta työilmapiiristä tai epäasiallisesta kohtelusta, kutenkin mahdollisimman rakentavasti. Jos olisi pitänyt jo kauan ottaa yhteyttä johonkin ystävään, sukulaiseen, työkaveriin, niin ota nyt.

Nauti elämästäsi ihkaomannäköisesti ja joka sekunti eläen!

Vinkkejä valokuvaukseen

Moni tietää, että mun innostus valokuvaamiseen nousi uusiin sfääreihin vuonna 2018 hyvänlaatuisen aivokasvainoperaation jälkeen. Kasvainta on leikattu jo toistamiseen ja kuvaaminen on ollut mitä parhainta “terapiaa” ja kuntoutusta <3

Valokuvaus on iloa tuottava, keskittymiskykyä, läsnäoloa ja mielikuvitusta kehittävä harrastus, jota voi tehdä niin yksin, kuin kaverinkin kanssa.  Kuvatessa on mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin, kun päästät luovuutesi valloilleen. Et tarvitse välttämättä kalliita järjestelmäkameroita, jos vain omistat kännykän, jossa on kamera.

En ole todellakaan valokuvaamisen ammattilainen, mutta olen koonnut tähän muutaman itselleni tärkeän seikan, jotka voivat helpottaa myös sinunkin valokuvaamisen aloittelua. Tässä ei mennä kameran ominaisuuksiin ja niiden säätämiseen, pärjäät alussa hyvin myös automaattiasetuksilla.

 1. Älä rajoita itseäsi

  • Usein suurin este kaikelle aloittamiselle on luulo ettei osaa. Mielestäni ensisijaista valokuvaamisen harrastamisessa ei ole tekniikka ja mahdollisimman oikeaoppiset kuvat, vaan innostus ja avarakatseisuus.
  • Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi. Jos kuva on mielestäsi hyvä, se on hyvä!
  • Aloittelijan ei ole etukäteen järkevää asettaa liian tiukkoja vaatimuksia kuvausretkelleen tai -tuokiolleen, esimerkiksi päättämällä kuvata käpyä syövää oravaa, lentoon lähtevää joutsenta tai nauravaa lasta. Kuvattavaa ei ole, jos ei näy oravan oravaa, eikä joutsenta tai lapsi ei millään suostu nauramaan. Tulee vain pettymys pieleen menneestä kuvaustuokiosta.

 2. Kuvaa mahdollisimman paljon kaikkea

  • Kuten muissakin harrastuksissa, harjoitus tekee mestarin tai ainakin auttaa taitoa kehittymään, vaikka ei ihan mestariksi tavoittelisikaan.
  • Kannattaa kuvata myös “tyhmiltä” tuntuvia arkisia kohteita ja tapahtumia. Joskus niistäkin saa tallennettua upeasti tilanteen, tunteen, valon tai esineen.
  • Voit valita isompia teemoja kuvauskohteiksi kuten: Oranssit asiat, kulmat, ammatit, puut, eläimet, pienet esineet, ystävyys, ilo, historia, vastavärit….

 3. Kuvaa uusin silmin

  • Mitä, jos kuvaisitkin esinettä tai henkilöä poikkeavasta kuvakulmasta ylä -tai alaviistosta, vinoon tai eri välimatkoin?
  • Mitä, jos kuvaat esineitä paikoissa, joissa ne eivät normaalisti ole?
  • Miten kuva muuttuu, kun sijoitut niin, että auringonvalo tulee eri suunnasta tai, jos kuvaat samaa asiaa eri vuorokauden- tai vuodenaikaan? Mitä, jos himmennät valoja ja valaiset kohdetta taskulampulla eri suunnista?
  • Mitä, jos henkilön sijaan kuvaisitkin tämän varjoa tai vain osaa henkilöstä?
  • Mitä, jos kuvattava asia on liikkeessä tai itse liikut?
  • Mitä, jos kuvaat jotakin putken, lasin, kalvon, sälekaihtimen, verkon tms. läpi?
  • Heijastaviapintoja, kuten vettä, ikkunaa ja peiliä kannattaa hyödyntää.

 

 

Vesilammikon pinnalla oleva ilmakupla ja siihen heijastuva maisema

 

 

 

 

 

 

Veteen heijastuvan kiven muodot. (Kuva käännetty pystyyn)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Orkideat CD-levyn läpi kuvattuina

 

 

 

 

 

Nautinnollisia, elämyksellisiä ja inspiroivia kuvasuhetkiä kaikille 🙂

Kuulumisia ennen leikkausta

Olen saanut useampia viestejä, joissa on kyselty vointiani ja kuulumisiani. Kiitos välittämisestä, kannustavista sanoista ja virtuaalihaleista <3

Voin olosuhteisiin nähden hyvin. Olen pystynyt pitämään positiivista fiilistä yllä. Tällä hetkellä nautin kaikista normaaleista toimista joita pystyn vielä tekemään kuten pyöräily, autolla ajo, luonnossa liikkuminen ja omatoiminen suihkussa käynti. Harmillisesti tässä kahdessa vuodessa on jo hiukan päässyt unohtumaan kuinka hohdokasta on esimerkisi autolla ajo ja itsenäinen liikkuminen paikasta toiseen. Nostan hattua niille, jotka osaavat arvostaa jokaikistä toimintaansa päivän mittaan.

Toki tuleva leikkaus käy mielessä aika ajoin, mutta se ei  hallitse koko ajan ajatusmaailmaa. Lääkärin ja hoitajan kanssa pääsin keskustelemaan asioista jotka mietityttivät. Liki kaikki muut murheen aiheet ovat sellaisia joihin en pysty nyt vaikuttamaan, eikä kukaan muukaan, joten ne kannattaa ”tiputella” pois päästä ja keskittyä johonkin muuhun mukavampaan. Ajatusten kiertäessä leikkausasioiden ympärillä koitan hokea päässäni: Onko tästä etukäteisspekuloinnista jotain apua? Hyödyttääkö pohtia miten kuntoutun ja millä vauhdilla?

Toisinaan on tietysti päiviä, jolloin väsyttää eikä mikään huvittaisi, mutta sellaisia päiviähän voi olla muutenkin, vaikka ei aivokasvainleikkaukseen olisi menossa. Silloin teen jotain mukavaa ja mieltäpiristävää, kuten valokuvaan, teen hyvää ruokaa, käyn metsäkävelyllä…ehdoton suosikkini on napit korviin (tai mun tapauksessa nappi korvaan 😉 ) ja reipasta, iloista musiikkia tuutin täydeltä.

Olen saanut myös kommentteja: ”Miten sun pää kestää?”, ”En mä vaan pystyis olemaan noin positiivinen”, ”Sulla on helppoa, kun olet aina noin positiivinen”. Ensinnäkin älkää aliarvioiko itseänne! Jos joku muu pystyy johonkin, niin tekin pystytte. Joku toinen saattaa onnistua nopeammin ja helpommin, mutta olkaa kärsivällisiä itsenne suhteen. Luottakaa itseenne, katsokaa sitä polkua ja päämäärää, jota itse olette kulkemassa, älkääkä turhaan verratko sitä kanssamatkustajien polkujen sujuvuuteen. Olkaa itsellenne armollisia, jos välillä matka takkuaa. Se takkuaa toisinaan taatusti muillakin. Enkä mäkään syntymästäni asti ole ollut positiivinen, ehkä aika kaukana siitä 😉 Viimeisten 5-6 vuoden aikana olen aktiivisesti treenannut kiitollista, positiivista ja hyväksyvämpää asennetta päivittäin. Nyt harjoittelun hyöty todella konkretisoituu; voisin muuten uida tällä hetkellä aika syvissä vesissä. Koskaa ei ole liian myöhäistä aloittaa ajatusmaailmaa, jossa lasi on ennemmin puoliksi täynnä kuin tyhjä <3

Seuraava postaus taitaa tulla vasta leikkauksen jälkeen . Ihanaa syyskuuta kaikille!

Mitä eroa on henkisyydellä ja hengellisyydellä?

Nämä kaksi käsitettä, henkisyys ja hengellisyys tuntuvat menevän välillä ihmisillä sekaisin. Toisten korvissa ne molemmat kuulostavat uskonnollisilta termeiltä, mutta henkisyys on laajempi käsite kuin yksittäinen uskonto ja siihen ei uskonto välttämättä liity mitenkään. Jokainen on jollain tapaa henkinen, mutta sen tasoissa voi olla suuriakin eroja. Henkisyyttä voi myös kehittää mikä onkin hienoa.

Henkisyyteen liittyy mm. suhde itseensä ja toisiin, yhteys luontoon ja maailmankaikkeuteen, mielen tasapaino, läsnäolo, onnellisuus… Suhde itseen ja muihin alkaa kehittyä, kun huomaa ettei onnellisuus ja rauha ole riippuvainen tavaroista tai muista ihmisistä, vaan ne ovat sisäänrakennettuina meissä. Omat tunteet, ajatukset ja teot ovatkin kontrolloitavissa ja oletkin itse elämäsi herra etkä ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden vietävissä. Mielen tasapaino puolestaan voisi koostua seuraavista osatekijöistä, joita voit myös harjaannuttaa:

Hengellisyys liittyy mielestäni enemmän uskonnollisuuteen ja siinä ollaan kiinnostuneita elämän perimmäisistä arvoista, elämän tarkoituksesta ja oman olemassaolon merkityksestä. Usein siihen liittyy ajatus yhdestä tai useammasta jumalasta ja se saattaa sisältää erilaisia pyhiä kirjoja, rituaaleja ja rukouksia. Hengellisyys voi olla osa henkisyyttä ja se voi auttaa kehittämään omia henkisiä kykyjä, mutta uskonnollisuus tai hengellisyys ei ole siis kuitenkaan mikään vaatimus henkisyytesi kehittämisen polulla.

Itse koitan edetä henkisellä polullani olemalla kiitollinen, keskittymällä hetkeen, olemalla mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen olotilaani, tekemällä mielekkäitä asioita, nauttimalla luonnosta, ajattelemalla positiivisesti, koitan olla reagoimatta muiden sanoihin ja tekoihin, yritän olla liiemmälti ”hötkyilemättä”, hiljennyn energiahoidon kera, pyrin olemaan ystävällinen ja arvostava muita ja itseäni kohtaan. Tavoitteena on  siis olla mahdollisimman aidosti sitä mitä sydämessäni olen ilman ”häiriötekijöitä” ja ulkoisia ärsykkeitä.

❤

 

Maadoitus

Kaikki tietävät, että nykyään sähkölaitteet pitää olla maadoitettuja. Maan potentiaaliin kytkemistä eli maadoittamista käytetään sähköiskulta ja häiriöiltä suojaamisessa. Nyt en kuitenkaan puhu laitteiden maadoittamisesta, vaan Sinun maadoittamisestasi <3

Maadoitus (grounding, earthing) kuvataan toisinaan joksikin erikoislaatuiseksi vain joogien, meditoijien tai muiden ”spesialistien” jutuksi. Sen osaa kuitenkin jokainen ja sitä kannattaisi myös kunkin aika ajoin tehdä.

 

Mitä ihmisen maadoitus sitten tarkoittaa?

Clint Oberin vuonna 2010 julkaistu kirja Earthing (MaadoittuminenKaikkien aikojen tärkein terveyslöytö?) toi  maadoittumisen terveysmaailman tietoisuuteen. Clint huomasi, että meillä on tapana eristää itsemme maasta esim, oleskelemalla sisätiloissa ja käyttämällä kumipohjaisia kenkiä.  Hän itse sairastui vakavasti ja melkein kuoli. Sen jälkeen Clint antoi liki kaiken omaisuutensa pois ja matkusteli kahden vuden ajan pohtien luontoyhteyttä. Hän tuli johtopäätökseen: Elinympäristösi on oltava elektronisesti tasapainossa, jotta keho ja mieli voivat toimia niinkuin niiden on tarkoitettu. Kun et ole maadoittuneena, suojakilpesi on alhaalla ja olet alttiimpi stressitekijöille. Maadoittuminen palauttaa sinut normaaliin, hiljentää mielen ja kehon, voimistaa immuunijärjestelmää ja suojelee kehoa. ”

Jokainen voi kuvitella miten hyvin oma keho on elektronisesti tasapainossa, jos suurin osa ajastamme menee erilaisten sähkömagneettisten laitteiden ympäröimänä. Luonnosta ja maaperästä saamme ”oikeanlaisia” luonnollisia elektroneja hyvinvointimme tueksi. Helpointa maadoittaa itsensä on laittaa paljaat jalat maahan. Tutkimusten mukaan 15 minuuttia päivässä  tasaa jo hyvin kehon jännitettä luonnollisempaan suuntaan. Samalla mielikin rauhoittuu. Maadoitusta voi muutenkin kehittää kaikenlaisella luonnossa olemisella, kalliolla istuskelulla, purossa kahlaamalla, tunnustelemalla kasveja, haistelemalla niiden tuoksuja… Silloin, kun ei ole mahdollista päästä ulos, voi yrittää mielikuvaharjoitteilla juurruttaa jalat maahan ja tehdä erilaisia läsnäoloharjoituksia. Juurichakra on tärkeässä roolissa maadoitusta ajatellen. Se ei toimi kunnolla, jos et ole maadoittunut.

 

Mistä tietää, ettei ole kunnolla maadoittunut?

Maadoitus voi mennä pois tolaltaan huonon luontoyhteyden lisäksi esimerkiksi jonkun järkyttävämmän tapahtuman seurauksesta tai sen johdosta, että ”olet liikaa päässä” eli ajattelet, vatvot, murehdit liikaa. Heikosti maadoittunut saattaa olla stressaantunut, hajamielinen ja ikäänkuin ”pois itsestään” ja omasta voimastaan. Olo voi olla epämukava, muissa maailmoissa oleva ja epävarma. Saatat törmäillä huonekaluihin, unohdella asioita tai sinun on vaikeaa keskittyä. Huonnosti maadoittuneet lapset ovat monesti ylivilkkaita. Kun maadoitus ei ole kohdillaan, saatat olla myös enemmän alttiina fyysiselle sairastelulle.

 

Kesä on parasta aikaa maadoitukselle <3 Kengät ja sukat pois ja paljaat jalat nurtsille <3

Läsnäoloharjoitus aistien avulla

Tämä harjoitus on siitä hyvä ettei sinun tarvitse olla yksin tai mahdollisimman hiljaisessa paikassa, tosin ei siitä toki haittakaan ole. Ainut vaatimus on sellainen hetki, jossa kukaan ulkopuolinen ei vaadi sinulta mitään. Siinä mielessä ehkä tarvitsee hiukan suunnitella läsnäolohetkeä tai pyytää läheisiä olemaan tovin huomioimatta sinua millään muotoa. Pysähdyt vain jossain määrätyssä kohdassa juuri siihen missä olet. Oli se sitten bussissa, pysäkillä, toimistolla, ruokatunnilla lounaspaikassa, kotisohvalla….

Valitse yksi aisti johon keskityt, esimerkiksi kuulo. Jätä muiden aistien huomio niin vähäiselle kuin pystyt. Helpottaaksesi tätä laita esim. silmäsi kiinni. Kuuntele ensin kuuluuko kehon sisälläsi mitään, kohiseeko korvissa, kurniiko vatsasi tai kuuletko sydämesi lyönnit. Siirry sitten vähitellen laajentamaan kuuloaluetta huoneeseen, kulkuneuvoon tai muuhun ympäristöön, jossa olet. Millaisia ääniä sieltä kuuluu ja millaisella voimakkuudella? Kun olet kuulostellut kaikki tilan äänet, siirry huomiomaan myös ulkopuolen äänet. Millaisia ääniä oven takaa kuuluu, ehkä kadulta tai pihalta? Kun olet seuraillut ääniä hetken, siirry takaisin kyseisen tilan ääniin ja siitä pikkuhiljaa tietoisuuteen omasta itsestäsi kyseisessä paikassa. Voit myös kuunnella lopuksi vielä kehosi ääniä, jos se on sinulle luontevaa.

Samalla tavoin voit siis valita vaikka näköaistin ja koitat sulkea kaikki äänet, tuntemukset, hajut ja maut tietoisuudestasi. Katselet vain pitkään ja hitaasti kaikki huoneessa tai muussa ympäristössä olevat asiat ja esineet, niiden koot, muodot, värit yms.

Voit tehdä harjoituksen keskittyen vain yhteen aistiin yhdellä kerralla tai voit käydä läpi peräkkäin yksitellen kaikki aistit. Suosittelen tekemää harjoituksen yksittäinen aisti kerrallaan, jotta läsnäolo olisi mahdollisimman intensiivistä. Ainakin näin erityisherkällä tulee liian iso informaatiotulva, jos koittaa oikein läsnäolevasti keskittyä samaan aikaan vaikkapa tunto- ja näköaistiin

Hengitys ja läsnäolo

Hengitykseen keskittyminen on yksi yleisimmistä läsnäoloharjoituksista. Hengityksen seuraaminen on hyvä ankkuri silloin, kun tuntuu, että ajatukset laukkaavat liikaa, tunteet saavat vallan tai ympäristössä tapahtuu paljon kuormittavia asioita. Hengitystä tarkkailemalla voi huomata miten se muuttuu, kun olemme rauhallisia, hermostuneita tai peloissamme. Vaikka hengittäminen on automaattinen toiminto, pystymme onneksi sitä myös säätelemään.

 

Läsnäoloharjoitus:

1. Ota hyvä ja mukava istuma-asento. Rentouta hartiasi ja sulje silmäsi.

2. Hengitä nenän kautta rauhallisesti omaan luonnolliseen tahtiisi. Älä koita muuttaa hengityksesi rytmiä ellei se ole normaalista poikkeavan nopea. Siinä tapauksessa koita kerta kerralla saada sitä rauhallisemmaksi.

3. Keskitä kaikki ajatuksesi vain hengitykseen. Mieti miltä ilman virtaus tuntuu, kun hengität sisään ja ulos? Miten rintakehä ja pallea liikkuvat? Jos ajatus meinaa karkailla, voit keskittää sen myös toistamalla hiljaa mielessäsi ”sisäänhengitys”, ”uloshengitys”, ”sisäänhengitys”, ”uloshengitys”….tai voit kertoa itsellesi millaista tunnetta haluat sisääsi hengittää, kuten ”tyyneyttä”, ”rauhallisuutta”, ”rohkeutta”…

4. Jatka hengitykseen keskittymistä sen verran kuin koet sillä kertaa hyväksi. Toivomus olisi, että  harjoitus kestäisi noin 3-5minuuttia.

5. Hengitä lopuksi vielä kolme kertaa syvään, palaa tietoisuuden tasolla tilaan, jossa olet ja avaa silmäsi. Istu vielä pieni hetki ja kuulostele oloasi.

Päivittäisestä rutiinista läsnäoloharjoitus

Viimeaikoina on useamman kanssakulkijan kanssa ollut puhetta läsnäolosta ja asioihin keskittymisestä. Lupaan lähiviikkojen aikana laittaa muutaman konkreettisen helpon vinkin, jolla läsnäoloa voi harjoittaa.

Nykyään multitaskaus on kovin yleistä. Se tarkoittaa sitä, että toimintoja vaihdetaan lyhyiden aikavälien kuluessa toisiin. Luulemme olevamme tehokkaita, kun teemme montaa asiaa samaan aikaan. Itseasiassa aivot toimivat tehokkaimmillaan, kun ne saavat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, koska moneen suuntaan tempoileva keskittyminen kuluttaa enemmän aivojen glukoosivarastoja. Eri asioiden tekeminen samaan aikaan tai poukkoileminen koko ajan tehtävästä toiseen saattaa nostaa stressihormonitasoja, heikentää oppimista ja muistia.

Onnellisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, miten pystymme kulloiseenkin tilanteeseen keskittymään; miten paljon näemme, tunnemme, kuulemme tai koemme juuri siinä tilanteessa.

Läsnäoloharjoitus nro1: Päivittäisestä rutiinista läsnäoloharjoitus

Valitse jokin arkinen askare tai rutiini, jota teet päivittäin. Se voi olla ruuanlaitto, ruokailu, suihkussa käynti, pyykkäys…Sitoudu askareeseen niin, että teet sen alusta loppuun ilman keskeytystä ja keskittyen vain käsillä olevaan tekemiseen. Esimerkiksi…

Ruuanlaitto: Miltä ruoka-aineet tuntuvat käsissä (lämpötila, pinnan muodot, karheus…)? Miltä ne näyttävät (värit, muodot, tuoreus…)? Miltä ruoka-aineet tuoksuvat? Miten pidät veistä, lusikkaa, lastaa, vispilää kädessäsi ja millaista on tekeminen, jos vaihdat välineen asentoa tai välineen toiseen käteen…. Kaikki ajatus kohdistuu siis vain ruuanlaittoon ja siihen liittyviin välineisiin. Välillä ei siis singahdeta tyhjentämään astianpesukonetta tai kerätä roskia lattialta. Jos ajatukset meinavat harhailla muualle, ohjaa ne aina takaisin käsillä olevaan työskentelyyn.

Ruokailu: Kerää kaikki häiriötekijät (kännykkä, tabletti, sanomalehti….) pois pöydältä, jotta sinun on helpompi keskittyä vain itse ruokailuun. Miten istut tuolissa? Jännitätkö hartioitasi? Miltä haarukka, veitsi tai lusikka tuntuvat käsissäsi? Onko niitä puristava voima sopiva? Miltä ruoka näyttää lautasella? Miltä se tuoksuu? Miltä ruoka maistuu? Miltä se tuntuu suussa? Onko lämpötila ja suolan määrä sopiva? Kuinka monta kertaa tulee yhtä suullista pureskeltua? Hotkitko? Miltä lasi tai muki tuntuu kädessä? Mitä, jos juotkin toisella kädellä? Miltä juoma maistuu? Mikä on sen lämpötila?

Sait ehkä jo osviittaa miten arkisesta askareesta tehdään läsnäoloharjoitus 🙂 Nyt vain harjoittelemaan! Parasta on, jos voit olla harjoituksen aikana yksin, jotta toisten puheet ja tekemiset eivät häiritse sinua tai sitten kerrot lähimmäisillesi harjoituksesta ja teette sen kaikki yhdessä samaan aikaan.

 

 

Oletko onnellinen?

Monille ehkä vaikea kysymys. Melko harvoin sitä tulee kavereiltakaan kysyttyä tai siitä keskusteltua. Tilastojen mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisinta väkeä. Somejulkaisujen perusteella voisi välillä kuvitella jotain muuta. Monesti foorumit täyttyvät negatiivisista asioista. Milloin vastaan tulee törppö autoilija, milloin osaamaton lääkäri, myyjä, opettaja…häirikkönaapuri ja siihen päälle vielä kaikki muut ikävät kokemukset, kuten rankkasade, rikkoutunut kahvikuppi, nyrjähtänyt sormi, revenneet sukkahousut, YT-neuvottelut, konkurssi, avioero….

Kukaan ei varmaan aivan tauotta ole onnellinen. Kaikille tulee joskus vastoinkäymisiä. Onkin eri asia miten niihin suhtautuu ja antaako niiden kaataa koko maailman. Hyväksynnällä on iso merkitys. Vastaan tulee niin monia asioita, joihin on mahdotonta vaikuttaa, joten ne kannattaisi ohittaa mahdollisimman nopeasti toteamalla: ”Se on, mitä se on” ja sen jälkeen miettiä miten tilanteesta jatkaa eteenpäin ja vielä mahdollisimman positiivisella fiiliksellä.

Toivoisin, että pohtisit MITKÄ ASIAT TEKEVÄT SINUT ONNELLISEKSI. Asiaa kannattaa miettiä oikein kunnolla, koska kaikkia ”onnellisuuskriteerejä” ei voi asettaa ulkoisiin kohteisiin, kuten raha, puoliso, lapset, koira, työ, oma koti, matkustelu…koska ne ovat kaikki asioita, jotka voit menettää. Panosta sellaisiin onnellisuuden kohteisiin, jotka ovat pysyvämpiä, kuten läsnäolo, tyyneys, kiitollisuus, avarakatseisuus, rauha, luottamus…

Voit tehdä myös onnellisuuskartan, johon laitat sekä asiat jotka nyt tekevät sinut onnelliseksi sekä sellaiset joihin tulevaisuudessa haluat panostaa ollaksesi onnellinen. Karttaan voi laittaa kuvia, tekstiä, värejä.

 

 

 

Huomisen murheet

Kaikki tietävät tunteen, kun jokin edessä oleva asia tai tapahtuma aiheuttaa pelkoa, hermoilua, murehtimista, stressiä, epätietoisuutta…. Kuinka paljon pystyt näillä ajatuksillasi vaikuttamaan positiivisesti siihen mitä tuleman pitää? Et yhtään. Valitettavasti ajatukset ovat myös energiaa ja negatiiviset ajatukset negatiivisempaa energiaa. Tämä kannattaa erityisesti muistaa hermoillessa ja stressatessa jonkun toisen ihmisen sairauden, voinnin tai tulevan toiminnan vuoksi. Ethän todellisuudessa halua hänelle minkäänlaista negatiivista lopputulosta. Miksi siis ajattelisit negatiivisia ajatuksia häneen liittyen? Toki järkevää on esim. edellisenä iltana miettiä seuraavan päivän raamit alustavasti valmiiksi: Mihin aikaan pitää herätä? Kuka vie lapset hoitoon? Menetkö autolla vai pyörällä töihin? Mutta muuten tulevaisuuden murehtiminen ja vatvominen on AIVAN TURHAA.

Itse olen ollut aikaisemmin etukäteismurehtija ja hermoilija. Jos on pitänyt esimerkiksi mennä uuteen paikkaan, aloin jo viikkoa ennen miettiä mitä, jos on ruuhkaa ja myöhästyn, mistä ovesta mahdetaan mennä sisään, löydänkö vapaan parkkipaikan…Vuosien mittaan olen harjoitellut pois tuosta väärästä ajatusmallista. Siitä oli erityisesti hyötyä, kun päästäni löytyi kasvain. Pystyin pitämään tulevaisuuden hermoilut minimissä.

Älä murehdi sitä mihin et voi vaikuttaa!

Päivän mittaan tapahtuu paljon asioita joihin itselläsi ei ole minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Miksi siis hermoilla niistä etukäteen? Ja niihin toimintoihin ja tapahtumiin joihin voit vaikuttaa, niin vaikutat tietysti haluamallasi tavalla. Ajatuksiisi voit myös vaikuttaa ja koita pitää ne mahdollisimman neutraaleina, mielummin positiivisina kun tulevaisuutta ajatellet. Einstein oli kyllä sitä mieltä ettei tulevaisutta tarvitse ajatella ollenkaan:

”En koskaan ajattele tulevaisuutta. Se tulee kyllin pian”

– Albert Einstein