Patikointia pohjoisessa

Meillä oli niiiin mahtava pohjoisen reissu elokuun lopulla, että ajattelin pari tärppiä laittaa tännekin, jos joku muukin ajelee käsivarren suuntaan.
* Jos ei välitä itikoista eikä oikein turisteistakaan, niin loistava aika reissulle on elokuun loppu tai syyskuun eka viikko. (Syyskuun alussa on jo hieman ruskaakin 🍂)
* Olen onnekas, että fyysinen kuntoni on salli mun kiivetä Saanalle. Se kuulosti paikalta johon ”pitää” kiivetä. Mutta ei välttis tarvitse. Se oli ainut paikka, jossa turisteja oli meidänkin kohdalla hiukka enemmän (ehkä jo liikaakin)  ja ylös-alas oli tarvottu niin monta kertaa, että Saana-raukka oli paikkapaikoin jo aika kulunut.
* Sen sijaan iso peukku viereiselle SALMIVAARALLE 👍Se on 585m korkea ja sieltä oli tosi hienot näkymät 🤩
* Jos Kilpisjärvelle asti menee, niin kannattaa ehdottomasti piipahtaa Norjan puolella 👍ROVIJOEN PUTOUS on noin 20km rajalta ja aivan mahtavia lumihuippuisia vuoria voi ihailla SKIBOTN rannalla (reilu 50km rajalta)
Luonto on kulkenut isossa roolissa koko mun sairastumisen ja kuntoutumisen ajan <3

Vinkkejä valokuvaukseen

Moni tietää, että mun innostus valokuvaamiseen nousi uusiin sfääreihin vuonna 2018 hyvänlaatuisen aivokasvainoperaation jälkeen. Kasvainta on leikattu jo toistamiseen ja kuvaaminen on ollut mitä parhainta “terapiaa” ja kuntoutusta <3

Valokuvaus on iloa tuottava, keskittymiskykyä, läsnäoloa ja mielikuvitusta kehittävä harrastus, jota voi tehdä niin yksin, kuin kaverinkin kanssa.  Kuvatessa on mahdollisuus nähdä maailmaa uusin silmin, kun päästät luovuutesi valloilleen. Et tarvitse välttämättä kalliita järjestelmäkameroita, jos vain omistat kännykän, jossa on kamera.

En ole todellakaan valokuvaamisen ammattilainen, mutta olen koonnut tähän muutaman itselleni tärkeän seikan, jotka voivat helpottaa myös sinunkin valokuvaamisen aloittelua. Tässä ei mennä kameran ominaisuuksiin ja niiden säätämiseen, pärjäät alussa hyvin myös automaattiasetuksilla.

 1. Älä rajoita itseäsi

  • Usein suurin este kaikelle aloittamiselle on luulo ettei osaa. Mielestäni ensisijaista valokuvaamisen harrastamisessa ei ole tekniikka ja mahdollisimman oikeaoppiset kuvat, vaan innostus ja avarakatseisuus.
  • Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi. Jos kuva on mielestäsi hyvä, se on hyvä!
  • Aloittelijan ei ole etukäteen järkevää asettaa liian tiukkoja vaatimuksia kuvausretkelleen tai -tuokiolleen, esimerkiksi päättämällä kuvata käpyä syövää oravaa, lentoon lähtevää joutsenta tai nauravaa lasta. Kuvattavaa ei ole, jos ei näy oravan oravaa, eikä joutsenta tai lapsi ei millään suostu nauramaan. Tulee vain pettymys pieleen menneestä kuvaustuokiosta.

 2. Kuvaa mahdollisimman paljon kaikkea

  • Kuten muissakin harrastuksissa, harjoitus tekee mestarin tai ainakin auttaa taitoa kehittymään, vaikka ei ihan mestariksi tavoittelisikaan.
  • Kannattaa kuvata myös “tyhmiltä” tuntuvia arkisia kohteita ja tapahtumia. Joskus niistäkin saa tallennettua upeasti tilanteen, tunteen, valon tai esineen.
  • Voit valita isompia teemoja kuvauskohteiksi kuten: Oranssit asiat, kulmat, ammatit, puut, eläimet, pienet esineet, ystävyys, ilo, historia, vastavärit….

 3. Kuvaa uusin silmin

  • Mitä, jos kuvaisitkin esinettä tai henkilöä poikkeavasta kuvakulmasta ylä -tai alaviistosta, vinoon tai eri välimatkoin?
  • Mitä, jos kuvaat esineitä paikoissa, joissa ne eivät normaalisti ole?
  • Miten kuva muuttuu, kun sijoitut niin, että auringonvalo tulee eri suunnasta tai, jos kuvaat samaa asiaa eri vuorokauden- tai vuodenaikaan? Mitä, jos himmennät valoja ja valaiset kohdetta taskulampulla eri suunnista?
  • Mitä, jos henkilön sijaan kuvaisitkin tämän varjoa tai vain osaa henkilöstä?
  • Mitä, jos kuvattava asia on liikkeessä tai itse liikut?
  • Mitä, jos kuvaat jotakin putken, lasin, kalvon, sälekaihtimen, verkon tms. läpi?
  • Heijastaviapintoja, kuten vettä, ikkunaa ja peiliä kannattaa hyödyntää.

 

 

Vesilammikon pinnalla oleva ilmakupla ja siihen heijastuva maisema

 

 

 

 

 

 

Veteen heijastuvan kiven muodot. (Kuva käännetty pystyyn)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Orkideat CD-levyn läpi kuvattuina

 

 

 

 

 

Nautinnollisia, elämyksellisiä ja inspiroivia kuvasuhetkiä kaikille 🙂

Kuulumisia ennen leikkausta

Olen saanut useampia viestejä, joissa on kyselty vointiani ja kuulumisiani. Kiitos välittämisestä, kannustavista sanoista ja virtuaalihaleista <3

Voin olosuhteisiin nähden hyvin. Olen pystynyt pitämään positiivista fiilistä yllä. Tällä hetkellä nautin kaikista normaaleista toimista joita pystyn vielä tekemään kuten pyöräily, autolla ajo, luonnossa liikkuminen ja omatoiminen suihkussa käynti. Harmillisesti tässä kahdessa vuodessa on jo hiukan päässyt unohtumaan kuinka hohdokasta on esimerkisi autolla ajo ja itsenäinen liikkuminen paikasta toiseen. Nostan hattua niille, jotka osaavat arvostaa jokaikistä toimintaansa päivän mittaan.

Toki tuleva leikkaus käy mielessä aika ajoin, mutta se ei  hallitse koko ajan ajatusmaailmaa. Lääkärin ja hoitajan kanssa pääsin keskustelemaan asioista jotka mietityttivät. Liki kaikki muut murheen aiheet ovat sellaisia joihin en pysty nyt vaikuttamaan, eikä kukaan muukaan, joten ne kannattaa ”tiputella” pois päästä ja keskittyä johonkin muuhun mukavampaan. Ajatusten kiertäessä leikkausasioiden ympärillä koitan hokea päässäni: Onko tästä etukäteisspekuloinnista jotain apua? Hyödyttääkö pohtia miten kuntoutun ja millä vauhdilla?

Toisinaan on tietysti päiviä, jolloin väsyttää eikä mikään huvittaisi, mutta sellaisia päiviähän voi olla muutenkin, vaikka ei aivokasvainleikkaukseen olisi menossa. Silloin teen jotain mukavaa ja mieltäpiristävää, kuten valokuvaan, teen hyvää ruokaa, käyn metsäkävelyllä…ehdoton suosikkini on napit korviin (tai mun tapauksessa nappi korvaan 😉 ) ja reipasta, iloista musiikkia tuutin täydeltä.

Olen saanut myös kommentteja: ”Miten sun pää kestää?”, ”En mä vaan pystyis olemaan noin positiivinen”, ”Sulla on helppoa, kun olet aina noin positiivinen”. Ensinnäkin älkää aliarvioiko itseänne! Jos joku muu pystyy johonkin, niin tekin pystytte. Joku toinen saattaa onnistua nopeammin ja helpommin, mutta olkaa kärsivällisiä itsenne suhteen. Luottakaa itseenne, katsokaa sitä polkua ja päämäärää, jota itse olette kulkemassa, älkääkä turhaan verratko sitä kanssamatkustajien polkujen sujuvuuteen. Olkaa itsellenne armollisia, jos välillä matka takkuaa. Se takkuaa toisinaan taatusti muillakin. Enkä mäkään syntymästäni asti ole ollut positiivinen, ehkä aika kaukana siitä 😉 Viimeisten 5-6 vuoden aikana olen aktiivisesti treenannut kiitollista, positiivista ja hyväksyvämpää asennetta päivittäin. Nyt harjoittelun hyöty todella konkretisoituu; voisin muuten uida tällä hetkellä aika syvissä vesissä. Koskaa ei ole liian myöhäistä aloittaa ajatusmaailmaa, jossa lasi on ennemmin puoliksi täynnä kuin tyhjä <3

Seuraava postaus taitaa tulla vasta leikkauksen jälkeen . Ihanaa syyskuuta kaikille!

Mitä eroa on henkisyydellä ja hengellisyydellä?

Nämä kaksi käsitettä, henkisyys ja hengellisyys tuntuvat menevän välillä ihmisillä sekaisin. Toisten korvissa ne molemmat kuulostavat uskonnollisilta termeiltä, mutta henkisyys on laajempi käsite kuin yksittäinen uskonto ja siihen ei uskonto välttämättä liity mitenkään. Jokainen on jollain tapaa henkinen, mutta sen tasoissa voi olla suuriakin eroja. Henkisyyttä voi myös kehittää mikä onkin hienoa.

Henkisyyteen liittyy mm. suhde itseensä ja toisiin, yhteys luontoon ja maailmankaikkeuteen, mielen tasapaino, läsnäolo, onnellisuus… Suhde itseen ja muihin alkaa kehittyä, kun huomaa ettei onnellisuus ja rauha ole riippuvainen tavaroista tai muista ihmisistä, vaan ne ovat sisäänrakennettuina meissä. Omat tunteet, ajatukset ja teot ovatkin kontrolloitavissa ja oletkin itse elämäsi herra etkä ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden vietävissä. Mielen tasapaino puolestaan voisi koostua seuraavista osatekijöistä, joita voit myös harjaannuttaa:

Hengellisyys liittyy mielestäni enemmän uskonnollisuuteen ja siinä ollaan kiinnostuneita elämän perimmäisistä arvoista, elämän tarkoituksesta ja oman olemassaolon merkityksestä. Usein siihen liittyy ajatus yhdestä tai useammasta jumalasta ja se saattaa sisältää erilaisia pyhiä kirjoja, rituaaleja ja rukouksia. Hengellisyys voi olla osa henkisyyttä ja se voi auttaa kehittämään omia henkisiä kykyjä, mutta uskonnollisuus tai hengellisyys ei ole siis kuitenkaan mikään vaatimus henkisyytesi kehittämisen polulla.

Itse koitan edetä henkisellä polullani olemalla kiitollinen, keskittymällä hetkeen, olemalla mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen olotilaani, tekemällä mielekkäitä asioita, nauttimalla luonnosta, ajattelemalla positiivisesti, koitan olla reagoimatta muiden sanoihin ja tekoihin, yritän olla liiemmälti ”hötkyilemättä”, hiljennyn energiahoidon kera, pyrin olemaan ystävällinen ja arvostava muita ja itseäni kohtaan. Tavoitteena on  siis olla mahdollisimman aidosti sitä mitä sydämessäni olen ilman ”häiriötekijöitä” ja ulkoisia ärsykkeitä.

❤

 

Maadoitus

Kaikki tietävät, että nykyään sähkölaitteet pitää olla maadoitettuja. Maan potentiaaliin kytkemistä eli maadoittamista käytetään sähköiskulta ja häiriöiltä suojaamisessa. Nyt en kuitenkaan puhu laitteiden maadoittamisesta, vaan Sinun maadoittamisestasi <3

Maadoitus (grounding, earthing) kuvataan toisinaan joksikin erikoislaatuiseksi vain joogien, meditoijien tai muiden ”spesialistien” jutuksi. Sen osaa kuitenkin jokainen ja sitä kannattaisi myös kunkin aika ajoin tehdä.

 

Mitä ihmisen maadoitus sitten tarkoittaa?

Clint Oberin vuonna 2010 julkaistu kirja Earthing (MaadoittuminenKaikkien aikojen tärkein terveyslöytö?) toi  maadoittumisen terveysmaailman tietoisuuteen. Clint huomasi, että meillä on tapana eristää itsemme maasta esim, oleskelemalla sisätiloissa ja käyttämällä kumipohjaisia kenkiä.  Hän itse sairastui vakavasti ja melkein kuoli. Sen jälkeen Clint antoi liki kaiken omaisuutensa pois ja matkusteli kahden vuden ajan pohtien luontoyhteyttä. Hän tuli johtopäätökseen: Elinympäristösi on oltava elektronisesti tasapainossa, jotta keho ja mieli voivat toimia niinkuin niiden on tarkoitettu. Kun et ole maadoittuneena, suojakilpesi on alhaalla ja olet alttiimpi stressitekijöille. Maadoittuminen palauttaa sinut normaaliin, hiljentää mielen ja kehon, voimistaa immuunijärjestelmää ja suojelee kehoa. ”

Jokainen voi kuvitella miten hyvin oma keho on elektronisesti tasapainossa, jos suurin osa ajastamme menee erilaisten sähkömagneettisten laitteiden ympäröimänä. Luonnosta ja maaperästä saamme ”oikeanlaisia” luonnollisia elektroneja hyvinvointimme tueksi. Helpointa maadoittaa itsensä on laittaa paljaat jalat maahan. Tutkimusten mukaan 15 minuuttia päivässä  tasaa jo hyvin kehon jännitettä luonnollisempaan suuntaan. Samalla mielikin rauhoittuu. Maadoitusta voi muutenkin kehittää kaikenlaisella luonnossa olemisella, kalliolla istuskelulla, purossa kahlaamalla, tunnustelemalla kasveja, haistelemalla niiden tuoksuja… Silloin, kun ei ole mahdollista päästä ulos, voi yrittää mielikuvaharjoitteilla juurruttaa jalat maahan ja tehdä erilaisia läsnäoloharjoituksia. Juurichakra on tärkeässä roolissa maadoitusta ajatellen. Se ei toimi kunnolla, jos et ole maadoittunut.

 

Mistä tietää, ettei ole kunnolla maadoittunut?

Maadoitus voi mennä pois tolaltaan huonon luontoyhteyden lisäksi esimerkiksi jonkun järkyttävämmän tapahtuman seurauksesta tai sen johdosta, että ”olet liikaa päässä” eli ajattelet, vatvot, murehdit liikaa. Heikosti maadoittunut saattaa olla stressaantunut, hajamielinen ja ikäänkuin ”pois itsestään” ja omasta voimastaan. Olo voi olla epämukava, muissa maailmoissa oleva ja epävarma. Saatat törmäillä huonekaluihin, unohdella asioita tai sinun on vaikeaa keskittyä. Huonnosti maadoittuneet lapset ovat monesti ylivilkkaita. Kun maadoitus ei ole kohdillaan, saatat olla myös enemmän alttiina fyysiselle sairastelulle.

 

Kesä on parasta aikaa maadoitukselle <3 Kengät ja sukat pois ja paljaat jalat nurtsille <3