Hyvät teot kasvattavat yhteisöllistä hyvää

Hyvän teon tekeminen tuo hyvän mielen sekä antajalleen että saajalleen. Hyvän tekeminen myös tarttuu. Kun näemme erilaisia auttamisen tapoja, tunnemme empatiaa ja halua itsekin auttaa. Vaikka olisikin pääosin itsekseen pärjäävä sorttia (kuten minä 😉 ), ei voi koskaan tietää millaisiin olosuhteisiin joutuu ja tarvitsee itse apua. Itselläni on ollut viime viikot melkoista luxusta tavalliseen arkeen verrattuna. Olen ollut superkiitollinen saamastani tuesta ja avusta. Lehti odottaa aamulla pöydällä, aamupalat ja ruuat tehdään suurimmaksi osaksi valmiiksi ja pyykit hoituvat viikattuna kaappiin. Sanoinkin yhtenä päivänä, että koen olevani hotellissa. Tosin mieluusti olisin siellä ilman jalkakipsiä. En tiedä miten muu perhe suhtautuisi ajatukseen, jossa jokaisella olisi viikon verran aina ”hotellielämää” ja toiset hoitaisivat silloin kaikki kotityöt ja velvollisuudet. Tulisi lisää kotitöitä muihin viikkoihin, mutta vastaavasti yhden saisi olla tekemättä mitään.

Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan jo alle vuoden ikäiset lapset tuntevat empatiaa. Huomattiin, että mitä kiinnostuneempi vauva oli ihmiskasvoista, sitä auttamishaluisempi hän oli kaksivuotiaana. Ne vauvat, jotka olivat vähemmän kiinnostuneita kasvoja kohtaan, osoittivat nelivuotiaina enemmän tunnekylmyyttä. Vanhemmilla ja ympäristöllä on iso rooli empatian ja auttamishalun kehittymisessä, mutta osansa on myös perimmällä.

Pääosin auttaminen ja empatia ovat hyvästä, mutta joskus toisen puolesta tekeminen, töiden jakaminen tai auttaminen ei tuokaan hyvää fiilistä. Silloin kannattaa miettiä mistä tämä voisi johtua. Ehkä olet tehnyt liikaa omien voimiesi kustannuksella etkä ole hennonnut sanoa ei. Auttaminen voi myös puuduttaa, jos siitä ei ikinä saa kiitosta, vaan työtapaa ja lopputulosta arvostellaan väheksyen. Tällöin kannattaa ottaa aikalisä, kuulostella omia voimiaan ja suunnata ehkä auttaminen johonkin toiseen osoiteeseen, jossa sitä oikeasti tarvitaan ja arvostetaan. Negatiiviseksi auttaminen käy myös silloin, kun avun saajan taitoja väheksytään tai hänen edistystään rajoitetaan tekemällä liikaa toisen eteen. Pitää hieman tarkkailla toisen eleitä ja tunnetiloja ja vaikka keskustellakin missä voi auttaa ja minkä toinen haluaa tehdä itse.

 

Vanha intiaani kertoo tarinaa lapsenlapselleen:

”Sisälläni taistelee kaksi sutta. Toinen on paha, vihainen, ahne, kateellinen, ylimielinen ja raukkamainen. Toinen on hyvä. Se on rauhallinen, rakastava, vaatimaton, antelias, rehellinen ja luotettava. Samat sudet käyvät taistoaan myös sinussa ja kaikissa muissa ihmisissä.”

Lapsi miettii hetken ja kysyy:

”Kumpi susi voittaa?”

Isoisä:

”Se, jota ruokit”

Huomisen murheet

Kaikki tietävät tunteen, kun jokin edessä oleva asia tai tapahtuma aiheuttaa pelkoa, hermoilua, murehtimista, stressiä, epätietoisuutta…. Kuinka paljon pystyt näillä ajatuksillasi vaikuttamaan positiivisesti siihen mitä tuleman pitää? Et yhtään. Valitettavasti ajatukset ovat myös energiaa ja negatiiviset ajatukset negatiivisempaa energiaa. Tämä kannattaa erityisesti muistaa hermoillessa ja stressatessa jonkun toisen ihmisen sairauden, voinnin tai tulevan toiminnan vuoksi. Ethän todellisuudessa halua hänelle minkäänlaista negatiivista lopputulosta. Miksi siis ajattelisit negatiivisia ajatuksia häneen liittyen? Toki järkevää on esim. edellisenä iltana miettiä seuraavan päivän raamit alustavasti valmiiksi: Mihin aikaan pitää herätä? Kuka vie lapset hoitoon? Menetkö autolla vai pyörällä töihin? Mutta muuten tulevaisuuden murehtiminen ja vatvominen on AIVAN TURHAA.

Itse olen ollut aikaisemmin etukäteismurehtija ja hermoilija. Jos on pitänyt esimerkiksi mennä uuteen paikkaan, aloin jo viikkoa ennen miettiä mitä, jos on ruuhkaa ja myöhästyn, mistä ovesta mahdetaan mennä sisään, löydänkö vapaan parkkipaikan…Vuosien mittaan olen harjoitellut pois tuosta väärästä ajatusmallista. Siitä oli erityisesti hyötyä, kun päästäni löytyi kasvain. Pystyin pitämään tulevaisuuden hermoilut minimissä.

Älä murehdi sitä mihin et voi vaikuttaa!

Päivän mittaan tapahtuu paljon asioita joihin itselläsi ei ole minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Miksi siis hermoilla niistä etukäteen? Ja niihin toimintoihin ja tapahtumiin joihin voit vaikuttaa, niin vaikutat tietysti haluamallasi tavalla. Ajatuksiisi voit myös vaikuttaa ja koita pitää ne mahdollisimman neutraaleina, mielummin positiivisina kun tulevaisuutta ajatellet. Einstein oli kyllä sitä mieltä ettei tulevaisutta tarvitse ajatella ollenkaan:

”En koskaan ajattele tulevaisuutta. Se tulee kyllin pian”

– Albert Einstein