Vastuun ottaminen elämästään

Lukemassani kirjassa, Elämän lapsi Tommy Hellstenillä on hieman rajultakin kuuluva väliotsake: ”Jollet pidä jalanjäljistä kasvoilasi, miksi makaat lattialla?”  Kappaleessa mietitään millaisista olosuhteista tällainen uhri tulee, mitkä ovat hänen tuntomerkkejään ja syitä miksi hän on jatkaa uhrin roolissa.

Ensi kuulemalta tuntuu jotenkin hurjalta, että ”kynnysmattona”, vihan kohteena tai muuten uhrina oleva olisi jotenkin itse osaltaan aiheuttanut olosuhteet. (Tietenkin on erikseen satunnaisen yllättävän vihan tai väkivallan kohteeksi joutuminen). Mutta miettiessäni asiaa omalta kohdaltani, niin kyllä itsellänikin on niitä ”uhrin” ominaisuuksia, jotka heikentävät omaa tasavertaista asemaa suhteessa muihin.

Haluan monesti miellyttää muita ja tehdä asioita toisten puolesta. En haluaisi, että kellään tulisi paha mieli, kukaan ei suuttuisi tai rasittuisi likaa ja asiat soljuisivat vaivattomasti. Minulla on myös vaikeuksia sanoa ei, juurikin em. mainituista syistä. (Nämä ovat osa erityisherkän ominaisuuksia). Tällöin on vaarana, että osa ihmisistä mukautuu toimintatapaani ja nauttii, jos teen kaiken, suostunkin suurimmaksi osaksi kaikkeen. En tietenkään määrätietoisesti ole valinnut ”uhrin” roolia, vaan olen siihen on kasvanut ja nyt olen siitä jo tovin opetellut poiskin. Vieläkinä on kyllä opeteltavaa.

 

Ensimmäinen asia on tietysti asian tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, että on vastuussa itsestään ja omasta elämästään. Tommy kirjoittaa: ”…koko ihmisen elämässä varmasti eräs vaikeimpia tehtäviä, jonka eteen hän voi joutua.” Ei siis mikään helppo juttu siirtyä oman elämänsä hallitsijaksi, jos se on mennyt enimmäkseen muiden ehdoilla.

Toipuminen tai uhrin roolista irtautuminen vaatii kyselyä itseltään: Mitä oikeasti haluan ja tarvitsen? Millainen oikeasti olen? Mitä mieltä olen asioista? Tämä auttaa kasvattamaan omaa arvostusta ja siten vähitellen oppimista olemaan itsensä puolella eikä vain muiden. Oppii tunnistamaan tilanteet, joissa joku meinaa kävellä ylitse ja uskaltaa sanoa ettei suostu siihen. Riistiriidoilta ei tällöin voi välttyä ja välillä voi tuntua helpommalta peruuttaa takaisin vanhaan uhrin rooliin.

 

Toivon kuitenkin, että saisit jostain voimia pitää itseäsi vähintään yhtä tärkeänä jona pidät muita kanssakulkijoita joiden vuoksi teet erilaisia asioita itsesi kustannuksella. Kun löydät itsesi ja oman tilasi,  alat eittämättä voida paremmin ja tämä heijastuu lopulta läheisiisi. Joihinkin joutuu ottamaan välimatkaa, mutta toiset saavat nauttia uudesta hyvinvoivasta, tyytyväisemmästä ja onnellisemmasta itsestäsi <3

P.S. Suosittelen tutstumaan Tommy Hellsteniin kirjoihin. Paljon viisaita sanoja.

Elätkö täyttä elämää?

Viikonloppuna kuulin ystäväni työkaverin menehtyneen ja aloimme ystäväni kanssa keskustella elämän yllättävistä käänteistä. Koskaan ei tiedä mitä päivä, viikkoa tai kuukausi tuo tullessaan. Siksi elämän tulisi juuri nyt olla sinun näköistä elämää ja sellaista, että olet siihen tyytyväinen.

Mistä tietää elääkö täysillä? Ehkä voisi pohtia muutamia auttavia kysymyksiä. Olenko ihminen, joka elää ”sitku” -elämää? (Sitku on loma, sitku olen eläkkeellä, sitku on paljon rahaa…sitku tulee vieraita, otetaan paremmat astiat). Menenkö päätöksissäni aina enemmän järki kuin tunne edellä? Teenkö asioita joista nautin? Olenko sellaisten ihmisten kanssa joiden seurasta nautin? Mitä arvostan? Toteutuvatko arvostamani asiat elämässäni?

Täysillä eläminen voi merkitä erilaisia asioita ihmisistä riippuen. Toisilla se tarkoittaa vaaran ja jännityksen hakuisuutta. Tällöin laskuvarjohyppy, kiipeily, lentäminen, sukeltaminen tai muut extremelajit antavat adrenaliiniryöpyn, joka saa tuntemaan olevansa ”enemmän” elossa. Toisille riittää kunhan on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa, tekee asioita joista nauttii ja jotka ovat merkityksellisiä. Yhteistä kaikille on, että eläessään täyttä elämää kunkin tulee olla läsnä juuri siinä hetkessä , jota eletään.

 

Omaan täysillä elämiseen kuuluu mm. se, että saan tehdä asioita joista olen innostunut ja jotka tuntuvat mielekkäiltä. Kaiken tekemisen ei tarvitse olla järkevää 😉 eikä etukäteen suunniteltua. Läheiset eivät rajoita tekemisiäni ja persoonaani ja heidän kaikkien kanssa on lämpimät välit. Työ on mielekästä ja asiakkailta saatu palaute auttaa tuntemaan, että se ei ole merkityksellistä vain minulle vaan myös heille.

Joskus ulkoiset tekijät saattavat tuntua rajoittavilta (sairaus, taloudelliset vaikeudet…). Silloin joutuu hieman muokkaamaan ajatusmaailmaansa ehkä arvojaankin sekä kannattaa miettiä uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja. Telkkarissa oli hiljattain ALS-lihassairautta sairastava mies, joka oli hengityskoneessa ja kommunikoi kommunikaattorilla silmiään liikuttamalla. Vaikka mies elää etenevää saiarutta, on hän ilmaissut halunsa elvytykseen, koska omien sanojensa mukaan elää ihan hyvää elämää. Hän auttaa kommunikaattorin avulla lastaan läksyissä, seuraa tämän tekemisiä kameroiden välityksellä ja nauttii vaimoon kosketuksesta. Meillä monella olisi tuolta mieheltä paljon opittavaa.

Täysillä elämisen voi alkaa pienestä. Lopettaa kaikenlaisen himmaamisen 🙂 Ei säästele parempia kenkiä, paitoja, mekkoja, kahvikuppeja, tarjoiluastioita jotakin erityistä päivää varten. Arkenakin voi kattaa ruokapöydän hienosti, kihartaa tukan ja laittaa ”parempaa seppälää” päälle. Espanjan alkeet, kitaran soiton, laulamisen, surffaamisen tai runojen kirjoittamisen voi aloittaa tänään eikä sitku on eläkkeellä. Ennemmin kuin vain kärsii, niin mielipiteensä kannattaa sanoa rehellisesti esim. huonosta työilmapiiristä tai epäasiallisesta kohtelusta, kutenkin mahdollisimman rakentavasti. Jos olisi pitänyt jo kauan ottaa yhteyttä johonkin ystävään, sukulaiseen, työkaveriin, niin ota nyt.

Nauti elämästäsi ihkaomannäköisesti ja joka sekunti eläen!