Avun pyytäminen ja tarjoaminen

Ystävän kanssa pohdittiin myötäelämistä ja toisen tukemista. Kun toisella on rankkaa ja elämä ei esittele parhaita puoliaan, haluaisi kovin olla avuksi. Usein ei kuitenkaan pysty olemaan sellaisena apuna kuin haluaisi tai ei edes tiedä miten tukea ja auttaa. Ystäväni oli hieman pahoillaan ettei mun vaikeimpina toipumisaikoina kyennyt antamaan kunnollista tukea. Olin hieman ihmeissäni sillä vointini kyselyiden, tsemppaavien viestien ja suklaaherkkujen lisäksi en muuta todella odottanutkaan. En itsekään olisi osannut sanoa mitä hän olisi voinut tehdä paremmin tai toisin. Hän teki juuri oikein <3

Osalla on tapana pyytää apua liki joka tilanteessa. Jos lähipiirissä on empaattinen, epäitsekäs, hieman epävarmakin ihminen, hän huomaa kohta tekevänsä tämän toisen puolesta kaiken.

Toisilla taas avun pyytäminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Monella ”pärjään hyvin itsekin” -ihmisellä selviytyminen menee äärirajoille (tai sen ylikin) eikä apua pyydetä kuin aivan viimeisessä hädässä. Halutaan tehdä itse paremmin ja näyttää vahvalta. Ei haluta toisten sotkeutuvan henkilökohtaisiin asioihin ja murehtivan niistä. Ei haluta näyttää heikolta ja haavoittuvalta. Kun avun pyytäminen on hankalaa, sitä voi opetella ensin itsekseen miettimällä millä sanoilla asian esittää. Kannattaa miettiä myös perusteluja pyynnölle, koska silloin se on itsekin helpompi hyväksyä ja vastapuoli tietää heti miksi apua pyydetään.

On myös auttajia, joilla on ehkä taustalla kaunis ajatus toisen tukemisesta ja huolehtimisesta, mutta joiden on vaikeaa ottaa vastaan kielteistä vastausta apua tarjotessaan. Auttaja voi tulla toisen henkilökohtaiselle alueelle ilman lupaa, hän voi ottaa yhteyttä eri tahoihin toisen tietämättä, ostella tarpeelliseksi kokemiaan asioita, valita toisen puolesta eri vaihtoehdoista…Lopulta kumpikaan ei ole tyytyväinen. Toinen närkästyy, kun mikään ei kelpaa ja toinen kiukustuu, kun ei saa itsenäisesti hoitaa asioita.

Jokaisella on oma polkunsa ja omat haasteensa. Joihinkin tapahtumiin ja tilanteisiin kanssamatkustajilla ei ole osaa eikä arpaa eikä edes mahdollisuutta auttaa. Pitää itse selvittää tiensä eteenpäin ja kuunnella sisintään siitä mikä on omaksi parhaaksi. On siis ainakin osin kuljettava itsenäisesti omien haasteidensa kera eikä aina voi tukeutua toisiin. Koska sitten on yritettävä itse? Koska on oikea hetki turvautua toisiin? Siinäpä kiperä pulma.

Ehkä kultainen keskitie on tässäkin asiassa paras. Kun ongelma, kriisi tai tilanne ylipäätään tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta kannattaa apua pyytää jo hetimiten. Jos taas on aavistus siitä, että pärjää vähäisellä kuormitusmäärällä itsekin, voisi ehkä kokeilla omatoimisuutta. Silloinkaan ei kannata jaksaa loputtoman pitkään kärvistellä, jos näyttää siltä, että tilanne onkin oletettua kuormittavampi. Vastaavasti, jos kerran tai parikin olet tarjonnut apua lähimmäisellesi ja tämä on siitä kieltäytynyt, et voi auttaa väkisin.

Auttaminen on sopusoinnussa, kun auttaja ja autettava eivät kumpikaan liikaa uuvu tai kärsi tilanteesta.

Autetaan toisiamme <3

 

 

 

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima”

Kuka päättää mitä kulloinkin teet ja mihin menet? Puolisosi?Lapsesi?Työkaverisi? Tuntuuko sinusta siltä, että he päättävät myös mielipiteistäsi ja tunteistasi?Kenen polkua kuljet? Omaasi vai jonkun muun valitsemaa polkua?

Vastuunottaminen omista asioistaan ja tekemisistään voi olla vaikeaa ja tuntuu ensin haastavalta. Jokaisella on kuitenkin lupa kontrolloida omaa elämää ja sen suuntaa. Vastuunottoa voi harjoitella pikkuhiljaa kertomalla mielipiteistään ja pysymällä tekemissään päätöksissään. Toisia ei tarvitse seurata kuin ”hai laivaa” vaan tottumuksen takia.

 

 

”Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois.

Ja, että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa.”

 

 

Muiden tekemisiin ja sanomisiin tai sanomatta jättämisiin ei kannata takertua. Älä anna muiden ihmisten virheiden vaikuttaa siihen mitä tunnet. Jos saat ilkeän ryöpyn niskaasi, se on vain jonkun toisen ihmisen pahoinvoinnin purkaus tai hänen henkilökohtainen mielipiteensä.

 

”Ja, et on helpompi antaa muille anteeksi,

kuin jäädä kaunaan kii”’

 

Olosuhteiden ja muiden ihmisten syyttely vie turhaan energiaa. SINÄ itse voit päättää miten positiivisena oman elämäsi ja asiasi näet. Ja vaikka tänään ei kaikki sujuisi niin kuin strömsössä, niin huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Kukaan ei voi estää SINUA olemasta juuri sellainen kuin haluat!

 

”Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima,

jonka sä voit oppaaksesi valjastaa”

 

(Sitaatit Apulannan kappaleesta,  Valot pimeyksien reunalla.)