Vastuun ottaminen elämästään

Lukemassani kirjassa, Elämän lapsi Tommy Hellstenillä on hieman rajultakin kuuluva väliotsake: ”Jollet pidä jalanjäljistä kasvoilasi, miksi makaat lattialla?”  Kappaleessa mietitään millaisista olosuhteista tällainen uhri tulee, mitkä ovat hänen tuntomerkkejään ja syitä miksi hän on jatkaa uhrin roolissa.

Ensi kuulemalta tuntuu jotenkin hurjalta, että ”kynnysmattona”, vihan kohteena tai muuten uhrina oleva olisi jotenkin itse osaltaan aiheuttanut olosuhteet. (Tietenkin on erikseen satunnaisen yllättävän vihan tai väkivallan kohteeksi joutuminen). Mutta miettiessäni asiaa omalta kohdaltani, niin kyllä itsellänikin on niitä ”uhrin” ominaisuuksia, jotka heikentävät omaa tasavertaista asemaa suhteessa muihin.

Haluan monesti miellyttää muita ja tehdä asioita toisten puolesta. En haluaisi, että kellään tulisi paha mieli, kukaan ei suuttuisi tai rasittuisi likaa ja asiat soljuisivat vaivattomasti. Minulla on myös vaikeuksia sanoa ei, juurikin em. mainituista syistä. (Nämä ovat osa erityisherkän ominaisuuksia). Tällöin on vaarana, että osa ihmisistä mukautuu toimintatapaani ja nauttii, jos teen kaiken, suostunkin suurimmaksi osaksi kaikkeen. En tietenkään määrätietoisesti ole valinnut ”uhrin” roolia, vaan olen siihen on kasvanut ja nyt olen siitä jo tovin opetellut poiskin. Vieläkinä on kyllä opeteltavaa.

 

Ensimmäinen asia on tietysti asian tunnistaminen ja sen ymmärtäminen, että on vastuussa itsestään ja omasta elämästään. Tommy kirjoittaa: ”…koko ihmisen elämässä varmasti eräs vaikeimpia tehtäviä, jonka eteen hän voi joutua.” Ei siis mikään helppo juttu siirtyä oman elämänsä hallitsijaksi, jos se on mennyt enimmäkseen muiden ehdoilla.

Toipuminen tai uhrin roolista irtautuminen vaatii kyselyä itseltään: Mitä oikeasti haluan ja tarvitsen? Millainen oikeasti olen? Mitä mieltä olen asioista? Tämä auttaa kasvattamaan omaa arvostusta ja siten vähitellen oppimista olemaan itsensä puolella eikä vain muiden. Oppii tunnistamaan tilanteet, joissa joku meinaa kävellä ylitse ja uskaltaa sanoa ettei suostu siihen. Riistiriidoilta ei tällöin voi välttyä ja välillä voi tuntua helpommalta peruuttaa takaisin vanhaan uhrin rooliin.

 

Toivon kuitenkin, että saisit jostain voimia pitää itseäsi vähintään yhtä tärkeänä jona pidät muita kanssakulkijoita joiden vuoksi teet erilaisia asioita itsesi kustannuksella. Kun löydät itsesi ja oman tilasi,  alat eittämättä voida paremmin ja tämä heijastuu lopulta läheisiisi. Joihinkin joutuu ottamaan välimatkaa, mutta toiset saavat nauttia uudesta hyvinvoivasta, tyytyväisemmästä ja onnellisemmasta itsestäsi <3

P.S. Suosittelen tutstumaan Tommy Hellsteniin kirjoihin. Paljon viisaita sanoja.

Omat rajat hukassa?

Lasten kasvatuksessa käytetään usein ilmaisua: Rajat on rakkautta. Sama lause pätee meihin jokaiseen. Kun pidät terveet rajat oman tilasi suhteen, samalla luot turvaa, huolehdit itsestäsi ja rakastat itseäsi <3

Jostain syystä asiakkaiden kanssa ollaan nyt keskusteltu paljon juuri tästä aiheesta. Miksi on niin vaikea sanoa EI? Miksi tekee asioita joista ei pidä? Miksi menee tapahtumiin, jotka vain kuormittavat? Miksi tapaa energiasyöppöjä, joiden tapaamisen jälkeen ovat omat akut aivan lopussa?

Monella syynä on se, että haluaa kaikilla olevan kivaa, mukavaa, helppoa ja vaivatonta. Ei haluata olla ikävä ihminen, vaivaksi, ärtymyksen tai pettymyksen kohde. Mutta totuushan on toinen. Kaikilla eli sinulla ei silloin ole kivaa, jos taukoamatta suostut itsellesi ikävältä ja kuormittavilta tuntuviin toimiin ja tapahtumiin. Toisaalta toisten ärtymyksen ja pettymysten tunteiden pelko on itseasiassa aiheetonta. Eiväthän muut pety sinuun, vaan omiin odotuksiin. He olettavat, kuvittelevat tai toivovat sinun toimivan tai sanovan määrätyllä tavalla. Silloinhan he pettyvät niihin kuvitelmiin, eivät sinuun. Tätä kyllä harva pettyessään ja harmistuessaan muistaa.

 

Kun rajat on kadoksissa niitä on ehkä vaikeaa saada takaisin. Toisilla se onnistuu kertarysäyksellä ja pystyy lopettamaan kaikki itselleen kuormittavat tilaisuudet ja toiminnot. Monesti erityisherkillä on rajat enemmän hukassa, koska he haluavat välttää konfliketeja viimeiseen asti. Joustavuus ja yhteistyökyky ovat kyllä hyveitä, mutta ne kääntyvät erityisherkillä helposti itseään vastaan.  Heille rajojen vetäminen on haastavampaa.

Jämäkkyyttä ja rajojen vetämistä kannattaa harjoitella pikkuhiljaa. Välillä joutuu pois omalta mukavuusalueeltakin ja on siedettävä epävarmoja tunteita. Tilanteita voi yrittää mielikuvaharjoitteilla ennakoimaan. Voit treenata sanamuotoja joilla kohteliaasti kieltäytyä tapaamisista tai tekemisistä. On myös olemassa runsaasti kirjoja ja kursseja aiheesta. Joskus voi ammattiauttajankin kanssa keskustelu olla paikallaan.

Omien rajojen määrittämisen vastuu on sinulla. Tee niistä itsellesi mahdollisimman mielekkäät 🙂